Päärynä
| Päärynä | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Pyrus communis L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Päärynä (Pyrus communis) on hedelmäpuuna viljelty ruusukasvien (Rosaceae) heimon puu, joka on läheistä sukua omenapuille (Malus), joista se eroaa suippokärkisten lehtien, huiskilokukinnon, valkoisten kukkien, kokonaan erillisten vartaloiden ja latvapuoleltaan tyvipuolta turpeamman hedelmän kautta.
Päärynän kotimaa ja lajin kantamuodot ovat epävarmoja. Luultavasti se on risteytystulos muun muassa Pyrus achras- (Keski-Aasia), Pyrus persica- (Syyria ja Iran) ja itämaisista Pyrus cordata- ja Pyrus elaeagnifolia -lajeista. Yhdysvalloissa viljellään Pyrus japonicasta kehitettyjä lajikkeita.
Päärynä kasvaa villinä toisinaan jo Etelä-Ruotsissa, mutta etelämpänä useinkin, joten on ollut mahdoton selvittää onko laji alkuperäinen Euroopassa. Viljelys on levinnyt kaikkiin lauhkean ilmaston maihin, Suomessakin sitä kasvatetaan kotipuutarhoissa lähinnä Etelä-Suomessa, mutta kotipuutarhurit ovat saaneet kestävimmillä lajikkeilla hyviä tuloksia pohjoisempanakin. Päärynää viljellään ja lisätään kuten omenapuuta. Tärkeimmät loiset ja tuholaiset ovat hedelmärupi, päärynäpunkki ja kirsikkapistiäinen.[2]
Päärynän hedelmä on syötävä. Kypsänä se on ruskeanvihreä. Maultaan päärynä on mehukasta ja makeaa.
Sivulta puuttuu