Aitoviikuna
Sivulta puuttuu | Aitoviikuna | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ficus carica L.[2] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Aitoviikuna Wikispeciesissä |
Aitoviikuna (Ficus carica)[3] on viikunoiden (Ficus) sukuun ja mulperikasvien heimoon kuuluva kasvi. Se on lähtöisin Vähästä-Aasiasta. Nykyään aitoviikunoita viljellään laajalti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.
Sisällysluettelo |
Kuvaus [muokkaa]
Aitoviikuna on kesävihanta pensas tai pieni puu, joka voi kasvaa kuusi metriä korkeaksi ja lehvästö yhtä leveäksi.[4] Lehtilapa on 3–5-liuskainen. Lehtiruoti on kellanvihreä.[5]
Käyttö [muokkaa]
Tuoreena viikunan hedelmäliha on pehmeää ja punertavaa. Siinä on paljon syötäviä siemeniä. Kuori on vaaleanharmaa tai tumman sinertävä. Maku on hapan, mutta makea – ei kuitenkaan niin makea kuin kuivattujen viikunoiden. Kuivattuna viikunoiden hedelmäliha on kuivunut imeläksi ja niiden painosta voi olla jopa 70 prosenttia sokeria. Siksi kuivattuja viikunoita käytetään esimerkiksi hedelmäkeitoissa. Viikunoita voi syödä sellaisenaan jälkiruokana tai kylmän lihan kanssa. Myös viikunan kuoren voi syödä, jos se ei ole kovin paksu.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Ficus carica IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ ITIS
- ↑ Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
- ↑ PFAF
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
