Merirosvous

Wikipedia

Yksi monista kauhua herättäneistä merirosvolipuista (Kalikoo-Jack Rackham).

Merirosvous on väkivaltaista kauppalaivojen omaisuuden ja miehistön ryöstämistä merellä. Myös sisävesillä tapahtuva rikollinen toiminta katsotaan usein merirosvoudeksi, kuten myös mereltä maalle tapahtuvat ryöstöretket. Merirosvouksella on hyvin pitkä historia, ja sitä esiintyy yhä siellä missä poliisi, rannikkovartiostot tai laivastot eivät kykene takaamaan merenkulun rauhaa. Sota-aluksilla on oikeus pysäyttää ja pidättää merirosvoukseen syyllistynyt tai epäilty alus. Kansainvälisen merenkulkujärjestön eli International Maritime Bureaun (IMB) raportin mukaan merirosvous on tänä päivänä suuri ongelma maailman rannikkomerillä.

Merirosvoutta on esiintynyt miltei kaikilla merillä. Populaarikulttuurissa käsitellyin merirosvouteen liittyvä aihepiiri lienee lähinnä englantilaisten ja ranskalaisten harjoittama Karibianmeren rosvous 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa.

Kaappaaminen oli merirosvousta muistuttava mutta aikoinaan laillinen sota-ajan toimintamuoto.

[muokkaa] Merirosvouksen historiaa

Merirosvous on ilmiönä ikivanha ja sitä on luultavasti esiintynyt niin kauan kuin merillä on liikkunut ryöstämisen arvoisia kuljetuksia. Merirosvoukseen on kautta aikojen suhtauduttu hyvin ankarasti ja siitä on usein langetettu kuolemanrangaistus.

[muokkaa] Välimeri

Välimerellä esiintyi runsaasti merirosvousta antiikin aikoina ja keskiajalla. Pohjois-Afrikan merirosvous alkoi 1400-luvulla ja päättyi Ranskan vallattua Algerian 1830-luvulla. Turkkilainen merirosvo Dragut valloitti nykyisen Libyan alueen vuonna 1551 ja perusti sinne turkkilaisen provinssin. Erityisesti merirosvouksessa kunnostautuivat Pohjois-Afrikan ns. barbareskivaltiot, jotka keräsivät jopa veroa Euroopan valtioilta ja Yhdysvalloilta niiden laivojen suojelemiseksi merirosvoilta. Yhdysvaltain laivastoministeriö perustettiin 1798 osaksi kaupankäynnin suojelemiseksi näiltä merirosvoilta ja sen merijalkaväen ensimmäinen maihinnousu tapahtui Tripoliin 1805. Tätä tapahtumaa muistetaan USA:n merijalkaväen marssin From the Halls of Montezuma sanoissa. Barbareski-rosvot kiertelivät myös Euroopan rannikoita Islantia myöten ja kaappasivat kristittyjä orjiksi. On arvioitu, että 1500–1700-luvuilla runsas miljoona eurooppalaista joutui orjiksi arabimaihin^[1]. Osa näistä tosin palautettiin lunnaita vastaan, osa taas kääntyi muslimeiksi ja ryhtyi itsekin merirosvoiksi^lähde?.

[muokkaa] Viikinkiaika

Varhaiskeskiajan kuuluisia merirosvoja olivat esimerkiksi viikingit, jotka liikkuivat yhtä lailla Pohjanmerellä ja Britteinsaarten ympärillä kuin Venäjän suurilla jokireiteillä.

[muokkaa] Keskiajan Itämeri

Itämerellä esiintyi merirosvoutta varsinkin keskiajalla. Kuuluisia Itämeren rosvoja olivat esim. vitaaliveljet, jotka liikkuivat Suomenkin rannikoilla 1300-luvulla sekä Klaus Störtebecker. 1400-luvulla Danzigissa hirtettyjen merirosvojen joukossa oli myös suomalaisia. Varsinkin Suomenlahden ja Ruotsin rannikoiden rikkonaisuus ja runsaat saaret tarjosivat rosvoille suojapaikkoja. 1300-luvulla vitaaliveljet vaikuttivat jopa Ruotsin politiikassakin. Suomen rannikolla on runsaasti saaria, joiden nimet kertovat varsin värikkäästä historiasta.

[muokkaa] Kaukoitä

Keskiajan kauppalaivastoja verottivat kaukoidässä japanilaiset ja kiinalaiset merirosvot. Wakot olivat Japanista lähtöisin olleita merirosvoja, jotka ryöväsivät 1200-luvulta alkaen 1550-luvun lopulle Kiinan ja Korean rannikoita. Huippukaudellaan nämä koostuivat mm. kiinalaisesta nostoväestä, kauppiaista ja salakuljettajista, sekä japanilaisista sotilaista, rōnineista ja jopa portugalilaisista merimiehistä. 1400-luvulla Sumatralla sijaitsevasta Malajusta tuli kiinalaisten merirosvojen tukikohta. Kiinalaislaivasto hyökkäsi Palembangiin, vangitsi merirosvohallitsijan ja vei tämän Pekingiin julkisesti teloitettavaksi.

[muokkaa] Karibianmeri

Karibianmeren merirosvokapteeni Bartholomew Roberts. Keikarimainen Roberts edusti viimeistä Karibianmeren rosvojen sukupolvea 1700-luvun alussa.

Pääartikkeli: Karibianmeren merirosvous

Ajanjakso vuosien 1560 ja 1720 välillä oli Amerikan rannikkovesillä eurooppalaisen merirosvouden aikakautta. Espanjalainen ja portugalilainen merenkulku Amerikan ja Euroopan välillä joutui tällöin sekä laillisten kaappareiden että laittomien merirosvojen ahdistelemaksi. Karibianmeren rosvouksen kulta-aika vallitsi noin vuosina 1640 - 1680. Englannin ja Ranskan viranomaiset eivät olleet kovin kiinnostuneita tai kykeneviäkään estämään maanmiestensä harjoittamaa merirosvoutta, ja Jamaikan Port Royalista tuli 1660-luvulla merirosvojen turvasatama. Vähitellen Englannin ja Ranskan suhtautuminen merirosvoileviin maanmiehiinsä muuttui, ja 1700-luvun alussa laivastot puhdistivat Karibianmeren merirosvoista.

Kuuluisia englantilaisia merirosvokapteeneja olivat Sir Henry Morgan 1600-luvun kultakaudella ja Edward "Mustaparta" Teach Karibianmeren rosvouksen viimeisellä kaudella 1700-luvun alussa. Myös ranskalaiset merirosvot herättivät kauhua, tunnetuimpana ehkä sadistista mainetta kantanut kapteeni François l'Olonnais.

Karibianmeren merirosvous ja toisaalta myös merirosvojen kätkemien aarteiden etsintä on kauan ollut seikkailuromaanien suosituimipia aiheita. Tämän kirjallisuudenlajin ehkä tunnetuin teos on Robert Louis Stevensonin vuonna 1881 kirjoittama Aarresaari. Aihepiiriä on käsitelty myös useissa elokuvissa.

[muokkaa] Intian valtameri

Intian valtamerellä liikkuneista 1600- ja 1700-lukujen eurooppalaisista merirosvoista kuuluisimpia ovat Henry Avery ja William Kidd ("kapteeni Kidd"). Seychellit oli merirosvojen tukikohtana, kunnes britit ja ranskalaiset karkottivat heidät pois 1700-luvulla. Kuuluisa merirosvopäällikkö Oliver de Vasseur teki vastarintaa aina vuoteen 1810. Merirosvojen tarunomaista aaretta etsitään vielä nykyäänkin. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa Madagaskar oli merirosvojen pesäpaikka. Entinen merirosvo James Plaintain asettui sinne eläkkeelle 1715 ja julisti itsensä kuninkaaksi valloittaen verisissä sodissa koko saaren. Hän oli myös orjakauppias. Vuonna 1728 merirosvokuningas pakeni kapinan vuoksi.^[2]

[muokkaa] Suomen viimeisin merirosvoustapaus vuonna 1943

Suomessa on viimeksi annettu tuomioita merirosvouksesta sota-aikana vuonna 1943. Tällöin joukko luvialaisia kalastajia tuomittiin Eurajoen käräjillä 4 kuukauden - 1,5 vuoden vankeusrangaistuksiin heidän vietyään naftatynnyreitä ja muuta irtaimistoa Luvian saaristossa 31. lokakuuta 1943 karille ajaneen saksalaisen moottorialus Paulin hylystä. Varastetun omaisuuden arvo oli noin 50 000 sen ajan markkaa.^[3]

[muokkaa] Merirosvous nykyään

Maailmanlaajuisen merirosvouksen uhkaamat alueet ja satamat nykyaikana

Nykyaikaisia singoilla ja rynnäkkökivääreillä aseistautuneita merirosvoja ukrainalaisella MV Fainalla. Kuvakooste.

[muokkaa] Merirosvous yhä yleistä

Vuonna 2007 merirosvojen hyökkäyksestä ilmoitettiin IMO:lle (International Maritime Organization, Kansainvälinen merenkulkujärjestö) 263 kertaa. Laivojen kaappaukset, ryöstöt ja miehistön jäsenten sieppaukset lisääntyivät 10 % vuonna 2007. Merirosvot kaappasivat 292 merimiestä vuonna 2007, kun edellisenä vuonna luku oli vain 188. Viisi henkilöä kuoli ja kolme on yhä kadoksissa. Tilastoja vinouttaa se, että kaikkia hyökkäyksiä ei ilmoiteta.

Osa aiemmin aktiivisista merirosvousalueista on rauhoittunut, mutta Somalian ja Nigerian rannikot ovat entistäkin vaarallisempia. Kesäkuussa 2008 YK:n päätöksellä pyydettiin jäsenmaiden laivastoja turvaamaan merirosvojen uhkaamat kuljetukset alueella.^[4].

[muokkaa] Nykyajan merirosvouksen taustaa ja vaikutuksia

Merirosvoilun taustalla on usein köyhyyttä ja alueen epävakaa tilanne. Nykyään merirosvousta esiintyy pääasiassa Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, joissa merirosvot käyttävät nopeita kumiveneitä, tuliaseita ja veitsiä. Suurin osa merirosvouksesta tapahtuu nykyisin Indonesian, Somalian, Bangladeshin, Nigerian ja Intian rannikoilla. Merirosvoutta on vaikea torjua, koska hyökkäykset tehdään pienillä kalastusaluksilla öisin, jolloin kiinnijäämisen riski on pieni. Nykyiset, suuretkin alukset toimivat hyvin pienellä miehistöllä, joten valtaukseen ei tarvita kuin muutama hyvin aseistetun miehen joukko. Päivisin nämä merirosvot ovat tavallisia kalastajia, jotka ovat kaikkien epäilysten ulkopuolella. Joillain alueilla lainsuojaton elämäntapa on periytynyt isältä pojalle sukupolvien ajan. Merirosvous on myös vakava ympäristöuhka. Useissa tapauksissa merirosvot ovat vallanneet suuriakin öljytankkereita ja ottaneet miehistön vangiksi. Laiva on voinut ajelehtia kymmeniäkin minuutteja vailla ohjausta, kun rosvot ovat keränneet saalistaan^[5][6] Ryöstön kohteeksi joutuvat niin risteily- kuin rahtialuksetkin.^[7]

[muokkaa] Käytössä uusinta tekniikkaa

Nykypiraateilla on käytössään uusinta tekniikkaa ja tehokkaita aseita, ja laivanvaltaus onnistuu myös maalta. Merirosvot pystyvät jäljittämään aluksia ja salakuuntelemaan niiden viestejä. Usein rosvot tietävät täsmälleen, millaista lastia laiva on kuljettamassa ja minne. Saaliina ovat miehistö ja lasti, joista rosvot vaativat lunnaita. Kaappauksen jälkeen lunnaiden maksaminen jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi saada alus takaisin.^[8]

[muokkaa] Afrikan sarven alue

Merirosvous Afrikan sarven alueella on tehnyt sen rannikkovesistä yhden maailman vaarallisimmista laivaväylistä. Vuonna 2006 merirosvot iskivät vain 10 kertaa mutta 2007 31:een alukseen. Vuoden 2008 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana hyökkäykset ovat edelleen lisääntyneet jo yli 30 laivaan. Merirosvoille on maksettu miljoonia dollareita lunnaita. Tämä on tehnyt merirosvouksesta tuottoisan liiketoimen joka uhkaa alueen tasapainoa estäen mm. avustuskuljetukset nälänhädän uhkaamalle alueelle pahentaen Afrikan sarven ruokakriisejä. Somaliassa valtiovallan heikkous antaa merirosvoille vapaat kädet. Somalian tilanteen johdosta kesäkuussa 2008 YK:n päätöksellä tuomittiin merirosvous ja pyydettiin laivastoja turvaamaan merirosvojen uhkaamat kuljetukset alueella. Pelkona on, että merirosvous leviää naapurimaihin.^[4]

[muokkaa] Nigerian vedet

Nigeriassa kapinalliset harjoittavat merirosvoutta rahoittaakseen toimintansa. Hyökkäysten määrä oli vuonna 2006 12 ja kasvoi 42:een vuonna 2007. Se on yleistä etenkin Niger-joen suistossa.^[9]

[muokkaa] Kaakkois-Aasian merialueet

Pahinta merirosvoaluetta oli ennen 2000-lukua Kaakkois-Aasian merialueet, etenkin Etelä-Kiinan meri, Malakan salmi ja Indonesian merialueet. Vuodesta 1980 lähtien Kaakkois-Aasian vesillä on hyökätty yli 2000 alukseen. Yhteenotoissa on saanut surmansa satoja ihmisiä. Ongelma on todellisuudessa suurempi, sillä varustamot eivät ilmoita kaikkia laivoihinsa kohdistuneita hyökkäyksiä. Asiakkaiden menettämisen pelosta varustamot ei tunnusta merirosvousta ongelmaksi, vaan se kuitataan meriromantiikan tarinoina. Kansainvälisen merenkulkujärjestön mukaan Indonesian viranomaiset ovat tehneet hyvää työtä merirosvouksen vähentämiseksi. Vuonna 2006 hyökkäyksiä oli 50, mutta 2007 vain 43 kappaletta.

Alueella tiedetään olevan ainakin 20 haamulaivaa, jotka purjehtivat väärennetyillä papereilla, varastavat lastin satamista ja myyvät sen harmaan tavaran välittäjille, jotka eivät halua tietää lastin alkuperää. Ne kuljettavat myös laittomia siirtolaisia. Nämä alukset purjehtivat useimmiten mukavuuslippurekisterissä. Haamulaivat eivät voisi toimia ilman tulli- ja satamavirkailijoiden lahjontaa.^[10]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Somalian merirosvot törsäävät saalisrahat leveään elämään

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta merirosvous.