Kansainvälinen merenkulkujärjestö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
International Maritime Organization
Flag of the International Maritime Organization.svg
Perustettu 1959
Tyyppi YK:n erityisjärjestö
Toimiala merenkulku
Päämaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Britannia
Jäsenet 170 jäsenvaltiota[1]
pääsihteeri Koji Sekimizu ( Japani)
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Sivusto www.imo.org
Kansainvälisen merenkulkujärjestön päämaja Lontoossa Thamesin varrella

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (engl. International Maritime Organization, IMO) on vuonna 1948 perustettu Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä käytettiin aiemmin nimeä Inter-Governmental Maritime Consultative Organization (IMCO).

Järjestön pääkonttori on Lontoossa, mistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).

Pääsihteeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

pääsihteeri virkakausi maa
Ove Nielsen 1959 Tanskan lippu Tanska
William Graham vt. 1961 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Jean Roulier 1963 Ranskan lippu Ranska
Colin Goad 1968 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
C. P. Srivastava 1974 Intia
William O'Neil 1990 Kanada
Efthimios E. Mitropoulos 2003-2012 Kreikka
Koji Sekimizu 2012- Japani

IMO-tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi 19. marraskuuta 1987 suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero (engl. IMO Ship Identification Number), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen bruttovetoisuuden tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Member States, IGOs and NGOs Member States, IGOs and NGOs. Viitattu 18.12.2011.