Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
United Nations General Assembly(engl.)
الجمعية العامة للأمم المتحدة (arab.)
联合国大会 (kiin.)
Assemblée générale des Nations unies(ransk.)
Генера́льная Ассамбле́я ООН ( ven.)
Asamblea General de las Naciones Unidas (esp.)
UN General Assembly hall.jpg
Perustettu 1945
Tyyppi Yhdistyneiden kansakuntien toimielin
Päämaja Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York
Jäsenet 193 jäsenvaltiota
Viralliset kielet venäjä, ranska, espanja, englanti, arabia, kiina
Puheenjohtaja Sam Kutesa
(Ugandan lippu Uganda)
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Sivusto www.un.org/ga

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on yksi viidestä Yhdistyneiden kansakuntien toimielimestä. Istuntokausi alkaa vuosittain syyskuun kolmannen viikon tiistaina ja istunnot järjestetään New Yorkissa YK:n päämajassa. Kaikilla YK:n jäsenvaltiolla on niihin osallistumisoikeus.[1]

Yleiskokous on YK:n keskeisin neuvotteluelin. Se voi kokoontua myös varsinaisen istuntokauden jälkeen niin sanottuihin hätäistuntoihin tai erityisistuntoihin kansainvälisen tilanteen niin vaatiessa. Yleensä näihin poikkeusistuntoihin kutsutaan paikalle myös YK:n turvallisuusneuvosto, jäsenvaltioiden enemmistö tai yksi jäsenvaltioista jota istunto koskee (esimerkiksi konfliktitilanteissa).[1]

Ensimmäinen yleiskokous järjestettiin 10. tammikuuta 1946 Lontoon Westminsterissa ja siihen osallistui 51 jäsenmaiden edustajaa.[2]

YK:n yleiskokouksen rakennus New Yorkissa

Yleiskokouksen tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskokouksen tehtävät on määritelty YK:n peruskirjassa.[1] Yleiskokous voi peruskirjan mukaan käsitellä istuntokauden aikana kaikkia YK:ta koskevia kysymyksiä, paitsi YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyssä olevia asioita. Yleiskokouksen tehtävänä on neuvoa kansainvälistä yhteisöä ja antaa käsiteltyjä asioita koskevia poliittisia suosituksia. Yleiskokouksessa neuvotellaan asioista, jotka myöhemmin välittyvät YK:n eri toimielimille.[1]

Yleiskokous voi toimeenpanna selvityksiä ja antaa suosituksia, joiden avulla voidaan kansainvälisen yhteistyön kautta edistää esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja humanitaarisia sekä koulutukseen, kulttuuriin ja terveyteen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi yleiskokous pyrkii kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusjärjestelmien kehittämiseen.[1]

Yleiskokous voi antaa suosituksia uhkaavissa kansainvälisissä tilanteissa mikäli tilanteet ovat YK:n peruslinjan vastaisia.[1] Esimerkiksi jos jokin YK:n jäsenvaltio rikkoo ja loukkaa jatkuvasti YK:n peruskirjan sisältöä voidaan valtio yleiskokouksen suosituksesta erottaa YK:sta mikäli turvallisuusneuvosto antaa asialle oman suostumuksensa.[3]

Yleiskokouksen keskeinen rooli on myös valita kiertävät jäsenvaltiot YK:n turvallisuusneuvostoon salaisessa lippuäänestyksessä. Lisäksi yleiskokous valitsee YK:n pääsihteerin yhdessä turvallisuusneuvoston kanssa. Turvallisuusneuvosto esittelee yleiskokoukselle pääsihteeriehdokkaat, minkä perusteella yleiskokous tekee päätöksen seuraavasta pääsihteeristä. Turvallisuusneuvoston on kuitenkin hyväksyttävä pääsihteerinimitys. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot voivat kaataa yleiskokouksen ehdotuksen pääsihteeristä veto-oikeudella. Lisäksi yleiskokous valitsee myös turvallisuusneuvoston suosituksen mukaisesti Kansainvälisen tuomioistuimen tuomarit.[1]

Yleiskokous on myös se YK:n päätöksentekoelin, joka ottaa vastaan ja käsittelee YK:n toimielinten tekemiä loppuraportteja.[1]

Budjetista ja YK:n rahoituksesta päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskokouksen hallinnollisiin tehtäviin kuuluu käsitellä ja hyväksyä YK:n budjetti, jonka YK:n sihteeristö laatii kerran kahdessa vuodessa. Samassa budjettikäsittelyssä yleiskokous sopii myös kunkin jäsenvaltion jäsenmaksuosuudet koskien YK:n budjetin rahoitusta.[1] YK:n menot ja tulot katetaan siis pääosin kunkin maan jäsenmaksuista.

Ennen budjetin hyväksyntää yleiskokouksessa budjettia käsitellään hallinto- ja budjettiasioiden komiteassa, joka on yleiskokouksen alainen komitea sekä Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston alaisessa komiteassa.[1]

Rauhanturvatoimintaa, katastrofiapua tai alajärjestöjen kehitysyhteistyötä koskevat rahoitukset eivät tule YK:n budjetista vaan niiden rahoituksesta sovitaan erikseen.[1]

Yleiskokouksen ensimmäisen istunnon alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskokouksen istuntokaudet alkavat vuosittain syyskuun kolmannen viikon tiistaina ja ensimmäisen istuntokauden avaa virallisesti YK:n pääsihteeri. Yleiskokouksen alkamispäivänä yhdeksänjäseninen valtakirjakomitea tarkistaa jokaisen YK:n jäsenvaltion YK-edustajan valtakirjan ja hyväksyy edustajien aseman yleiskokouksessa.[1]

Yleensä kolme kuukautta ennen yleiskokouksen alkua valitaan puheenjohtaja sekä 21 varapuheenjohtajaa ja pääkomiteoiden puheenjohtajat. Puheenjohtaja on yleensä edustava ja ansioitunut henkilö, joka ei ole aina kyseisen valtion YK-delegaation jäsen. Puheenjohtajan tehtävä on johtaa puhetta yleiskokouksen istunnoissa sekä vastata täysistuntojen lopullisesta asialistasta ja sen laatimisesta sekä asiakohtien tärkeysjärjestyksestä.[1]

Yleiskokouksen ensimmäistä viikkoa kutsutaan ministeriviikoksi, sillä silloin yleiskokouksen istuntoon osallistuu kunkin YK:n jäsenvaltion ministeri tai valtionpäämies tai molemmat yhtä aikaa. Ministeriviikon jälkeen yleiskokouksessa kutakin jäsenvaltiota edustaa valtion nimittämä pysyvä edustaja.[1]

Yleiskokouksen istuntokauden alussa yleiskokous nimittää yleiskokouksen alaisten kuuden komitean puheenjohtajat yleiskokouksen puheenjohtajan ehdotuksen pohjalta.[1]

Päätöslauselmat ja äänestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskokouksessa päätettävät asiat hyväksytään aina päätöslauselman muodossa. Ne eivät sido jäsenvaltioita vaan ovat luonteelta pelkkiä suosituksia. Yleiskokouksen antamat päätöslauselmat hyväksytään täysistunnossa joko äänestyksessä tai ilman äänestystä. Yleiskokouksen äänestyksissä tarvitaan päätöslauselman hyväksymiselle yksinkertainen enemmistö, mutta tietyissä tilanteissa kuten YK:n budjettia tai kansainvälisen rauhaa ja turvallisuutta koskevissa päätöksissä tarvitaan kahden kolmasosan äänten enemmistö.[1]

Jokaisella jäsenvaltiolla voi olla yleiskokouksen istunnossa enintään viisi edustajaa. YK:n peruskirjan mukaan kullakin jäsenvaltioilla on kuitenkin vain yksi ääni kussakin äänestyksessä.[3]

Päätöslauselmat voivat kuitenkin olla sisällöltään kansainvälisesti merkittäviä ja toisinaan niistä syntyy myöhemmin omia julistuksia.[1] Esimerkiksi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen kolmannessa kokouksessa 10. joulukuuta 1948.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Yleiskokous Suomen YK-liitto. Viitattu 21.10.2014.
  2. UN History 1941 - 1950 UN History. United Nations. Viitattu 21.10.2014.
  3. a b YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PERUSKIRJA Perustietoa YK:sta. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 21.10.2014.
  4. Universal Declaration of Human Rights IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS. The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR). Viitattu 21.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]