Koulutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koulutus viittaa siihen kasvatuksen alueeseen, joka on organisoitua ja institutionalisoitua. Koulutus tähtää tietojen opettamiseen, taitojen harjaannuttamiseen sekä kognitiivisten kykyjen kehittämiseen.[1] Koulutuksen painopiste on myöhemmissä elämän vaiheissa yleensä enemmän ala- ja ammattikohtaista.

Koulutuksen määrä on viimeisen sadan vuoden kuluessa kasvanut dramaattisesti. Jonkinlainen koulutus on nykyisin pakollinen kaikille ihmisille useimmissa maissa oppivelvollisuuden yleistyttyä nopeasti 1900-luvun aikana. Väestönkasvun ja koulutuksen määrän maailmanlaajuisen kasvun seurauksena Unesco arvioi, että seuraavan 30 vuoden koulutuksen useampi ihminen saa muodollisen koulutuksen kuin ihmiskunnan koko aiemman historian aikana.[2]

Suomalainen koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koulutus Suomessa

Suomalainen koulutusjärjestelmä jakaantuu esiopetukseen, perusasteeseen (peruskoulu), toiseen asteeseen (lukio ja ammattioppilaitos) sekä korkea-asteeseen (ammattikorkeakoulu ja yliopisto). Koulutusjärjestelmä muistuttaa useimpien muiden Euroopan unionin teollisuusmaiden koulutusjärjestelmiä.

Koulutus ja hyvinvointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti WTO:n tason neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän suoranaista tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvien maiden sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin suuriin ongelmiin, kuten AIDS:in leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Kennedy School of Governmentin kehitystalouden professori, tohtori Lant Pritchett totesi tutkimuksessaan, että koulutuksen lisääminen näyttää laskevan tuottavuutta. Hän erotti kolme syytä, joiden osuudet vaihtelevat maasta toiseen: 1. kieroutuneet hallinnolliset ympäristöt, 2. koulutuksen määrän valtava lisääminen on vähentänyt sen rajahyötyä, 3. koulutuksen laatu on ollut huonoa. [3]

Tutkimuksen mukaan vaurauden kasvu lisää koulutusta mutta koulutuksen lisääminen ei lisää vaurauden kasvua vaan heikentää talouskasvua lyhentämällä työuria.[3][4]

Filosofi Nassim Nicolas Talebin Antifragile-kirjan mukaan Sveitsi on maailman rikkaimpia maita siksi, että siellä on suhteellisen vähän yliopistokoulutettuja.[4] Koulutettujen älykköjen ja ylhäältä tulevan valtionhallinnon sijaan ruohonjuuritaso ja kansalaisyhteiskunta vastaavat järjestelmien luomisesta, mikä suojaa utopioilta ja vain paperilla toimivilta teorioilta.[4]

Sveitsissä valmistutaan oppisopimuspohjalta sellaisiinkin ammatteihin - esimerkiksi pankkiireiksi - joihin muualla tyypillisesti hankitaan yliopistokoulutus.

Koulutus signalointina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa koulutuksesta on yhteiskunnallista tuhlausta, signalointia, joka ei nosta opiskelijan tuottavuutta vaan ainoastaan viestii potentiaalisille työnantajille henkilön lahjakkuudesta arvosanoin. Tällöin opiskelija vie paremman työpaikan pois joltakulta toiselta. Siksi koulutus voi kannattaa yksilölle itselleen, vaikka se ei yhteiskunnan näkökulmasta olisi menetetyn työajan ja kustannusten arvoista, mutta esimerkiksi Etelä-Koreassa se ei enää kannata yksilöillekään, vaan on kannattavampaa mennä töihin suoraan toisen asteen koulutuksen jälkeen. Siksi maassa nyt yhä harvempi hankkii yliopistokoulutuksen. [5]

Koulutuskilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikot puhuvat mielellään koulutuksen puolesta. EU:n tavoitteena on olla vuonna 2010 maailman kilpailukykyisin alue, ja koulutuksen tason nostoa väitetään tärkeäksi tekijäksi tässä. Suomen valtioneuvosto on myös toistuvasti nimennyt koulutuksen tason nostamisen Suomen kansakunnan menestyksen takaajaksi.

Koulutuksen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU on tukenut joitakin työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta. Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa ’koulutuksen’ voi joskus tulkita olevan osittain piilotettua alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota.

Maksullisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksuton koulutus ja tuloerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut. [6]

Koulutus periytyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista reilu puolet. [7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 95. Keuruu: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0. (suomeksi)
  2. Robinson, K.: Schools Kill Creativity. TED-luennot, 2006, Monterrey, Kalifornia, USA.
  3. a b Where Has All the Education Gone?, Lant Pritchett, The Kennedy School of Government, World Bank Econ Rev (2001) 15 (3): 367-391. doi: 10.1093/wber/15.3.367
  4. a b c Mitä ajattelin tänään: Koulutus tuhoaa meidät, Tuomas Enbuske, HS NYT 25.10.2013.
  5. The other arms race - South Korea’s education fever needs cooling, The Economist, Oct 26th 2013.
  6. Yliopistokoulutettu tienaa puoli miljoonaa enemmän, Taloussanomat, 28.3.2011
  7. Kotoa koululainen ponnistaa, Yliopisto-lehti 1/2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]