Lukio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee oppilaitosta. Samannimisestä televisiosarjasta on erillinen artikkeli.
Koulutus Suomessa
Esiaste
- Varhaiskasvatus
Perusaste
- Peruskoulu
Toinen aste eli keskiaste
- Lukio
- Ammattikoulutus
- Ammatillinen aikuiskoulutus
- Kaksoistutkinto
Korkea-aste
- Ammattikorkeakoulu
- Yliopisto
Historiallisia oppilaitosmuotoja
- Kansakoulu
- Oppikoulu
- Opistoaste
- Kouluaste

Lukio on Suomessa yleissivistävä ja vapaaehtoinen toisen asteen oppilaitos, jonne on mahdollista pyrkiä suoritettuaan oppivelvollisuuden. Lukiokoulutuksessa on mahdollista suorittaa ylioppilastutkinto ja siten valmistua lukiosta ylioppilaaksi. Tavanomaisesti opiskelijat osallistuvat ylioppilaskirjoituksiin, mutta lukion oppimäärän voi suorittaa ilmankin. Silloin oppilas saa vain lukion päättötodistuksen. Lukio antaa valmiudet jatkaa opintoja korkea-asteella (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) ja lukion oppimäärään perustuvissa ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa.

Lukion historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukio on oppilaitoksena syntynyt yleissivistävästä, yliopistoon valmistavasta koulutuksesta. Tätä opetusta antoivat 1800-luvun alkupuolella kaupunkien kymnaasit ja Turun triviaalikoulu. (Turussa ei ollut kymnaasia, sillä se oli muutettu 1640 yliopistoksi.) Lukion syntyyn vaikutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston vuonna 1852 tekemä uudistus, jossa yliopistoon pääsyn ehdoksi asetettiin ylioppilastutkinto. Tähän tutkintoon saivat osallistua kymnaasien eli lukioiden opiskelijat. Vuoden 1872 koulujärjestyksessä näistä kouluista tuli yhtenäisiä kahdeksanvuotisia lyseoita, jotka olivat valtion poikakouluja. Yleisnimeksi lyseoille, tyttölyseoille ja yhteiskouluille muodostui oppikoulu.

Sotien välisenä aikana muodostui yhä selvemmäksi ilmiö, että kaikki eivät suorittaneet lyseota loppuun. Tämä tunnustettiin jakamalla oppikoulu virallisesti viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Siirryttäessä peruskoulujärjestelmään 1970-luvulla keskikoulut ja kansakoulujärjestelmä yhdistettiin peruskouluiksi ja useimmat lukiot kunnallistettiin. Nyt lukioon pääsyn ehdoksi tuli peruskoulun päättötodistus.

Lukiojärjestelmää on sittemmin uudistettu vuosien 1983 ja 1998 lukiolaeilla [1] sekä vuosina 1982, 1985, 1994 ja 2003 muutetuilla opetussuunnitelmien perusteilla. Lukio muuttui kurssimuotoiseksi vuonna 1982. Samalla kouluja kehoitettiin ottamaan käyttöön jaksojärjestelmä.

Vuosina 1994–1996 lukio uudistui kokonaisvaltaisemmin, kun koulut saivat siirtyä luokattomaan järjestelmään. Velvoitetta siihen ei ollut, vaan jos koulu itse halusi, se sai jatkaa luokallisena. Opetusministeriö pyrki 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka yhtenäistämään ammattikoulutuksen ja lukion ns. nuorisokouluksi, minkä hankkeen lopputuloksena oli vuonna 1998 aloitettu kaksoistutkintomahdollisuus.

Lukio-opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukio-opiskelun päämääränä on yleisesti ylioppilastutkinnon suorittaminen. Lukion oppimäärä koostuu vähintään 75 yhden opintoviikon mittaisesta kurssista, joista 47 tai 51 on pakollisia uuden opetussuunnitelman mukaan. Pakollisten kurssien määrä riippuu opiskelijan valitsemasta matematiikan laajuudesta, joka voi olla joko lyhyt tai pitkä. Suoritettuaan lukion oppimäärän opiskelija saa automaattisesti lukion päättötodistuksen ja mikäli hän on suorittanut hyväksytysti ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet tulee hänestä ylioppilas. Ylioppilaaksi ei voi siis valmistua, jos lukion oppimäärä on suorittamatta. Toisaalta lukiosta voi valmistua ilman ylioppilaaksi tuloa.

Lukion tuntijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukossa on käytetty Opetushallituksen opetuksen sisältöjen mukaista[2] lajittelua. Oppiaineryhmien kohdalle on ilmoitettu myös keskitetysti aineryhmien yhteenlaskettujen pakollisten kurssien määrä. Toinen kotimainen kieli ja vieraat kielet -osuudessa on otettu huomioon vain pakolliset kielet eli yksi A-oppimäärän mukainen kieli ja yksi A/B-oppimäärän mukainen kieli.

Tuntijako on vuoden 2002 asetuksen mukainen[3].

Äidinkieli ja kirjallisuus 6 pakollista
Äidinkieli ja kirjallisuus 6 pakollista, 3 syventävää
Toinen kotimainen kieli ja vieraat kielet 12 pakollista (kaksi A-kieltä)
11 pakollista (yksi A-kieli ja yksi B-kieli)
Toinen kotimainen kieli 6 pakollista, 2 syventävää (A-kieli)
5 pakollista, 2 syventävää (B-kieli)
Vieras kieli 6 pakollista, 2 syventävää (A-kieli)
5 pakollista, 2 syventävää (B-kieli)
8 syventävää (C-kieli)
8 syventävää (D-kieli)
Matematiikka ja luonnontieteelliset opinnot 16 pakollista (pitkän matematiikan opiskelijat)
12 pakollista (lyhyen matematiikan opiskelijat)
Matematiikka 10 pakollista, 3 syventävää (pitkä)
6 pakollista, 2 syventävää (lyhyt)
Fysiikka 1 pakollinen, 7 syventävää
Kemia 1 pakollinen, 4 syventävää
Biologia 2 pakollista, 3 syventävää
Maantiede 2 pakollista, 2 syventävää
Humanistis-yhteiskunnalliset opinnot 8 pakollista
Historia 4 pakollista, 2 syventävää
Yhteiskuntaoppi 2 pakollista, 2 syventävää
Filosofia 1 pakollinen, 3 syventävää
Psykologia 1 pakollinen, 4 syventävää
Uskonto tai elämänkatsomustieto 3 pakollista
Uskonto tai elämänkatsomustieto 3 pakollista, 2 syventävää
Liikunta ja muut taito- ja taideaineet sekä terveystieto 6 pakollista
Liikunta 2 pakollista, 3 syventävää
Musiikki
Kuvataide
1–2 pakollista, 3 syventävää
1–2 pakollista, 3 syventävää
Terveystieto 1 pakollinen, 2 syventävää
Opinto-ohjaus 1 pakollinen
Opinto-ohjaus 1 pakollinen, 1 syventävä

Kielissä on käytetty seuraavia oppimäärän laajuutta kuvaavia koodeja: A-kieli peruskoulun 3. tai 4./5. luokalta alkanut kieli, B-kieli (käytetään myös termiä B1) peruskoulun 7. luokalta alkanut kieli, C-kieli (käytetään myös termiä B2) peruskoulun 8. luokalta alkanut kieli ja D-kieli (käytetään myös termiä B3) lukiossa alkanut kieli.

Kuvataiteessa ja musiikissa opiskelijan on opiskeltava yksi pakollinen kurssi kumpaakin ainetta sekä sen lisäksi yksi pakollinen kurssi jommastakummasta aineesta.

Valtakunnallisten pakollisten ja syventävien kurssien lisäksi jokaisella koululla on omia koulukohtaisia kursseja (syventävät/soveltavat).

Kieliohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielet jaetaan lukiossa kolmeen laajuuteen. Pitkän (A-kieli) ja keskipitkän (B-kieli) opiskelu on kaikille pakollista. Opiskelijan on siis opiskeltava ainakin kahta kieltä, joista ainakin toisen on oltava pitkä kieli ja toisen toinen kotimainen kieli. Yhden pitkän ja yhden keskipitkän sijaan voi lukea myös kahta tai useampaa pitkää kieltä. Lyhyet kielet (C- ja D-kielet) ovat opiskelijoille valinnaisia.

Lähes kaikki opiskelevat pitkänä englantia, muut suosituimmat A-kielet ovat järjestyksessä saksa, ruotsi, suomi ja ranska. Keskipitkänä kielenä lähes kaikki opiskelevat toista kotimaista kieltä.

Lyhyissä kielissä ei ole pakollisia kursseja, vaan kummassakin on kahdeksan valtakunnallista syventävää kurssia. D-kielen (käytetään myös termiä B3-kieli) kahden ensimmäisen kurssin jälkeen kielet ovat samanpituisia, eli esimerkiksi C-kielen (käytetään myös termiä B2-kieli) kurssi 1 vastaa D-kielen kurssia 3 jne. Toisaalta C-kurssit 7 ja 8 eivät vastaa mitään D-kurssia. Suosituimmat lyhyen oppimäärän kielet (vähintään 6 kurssia käyneiden lukumäärän perusteella) ovat saksa, ranska, espanja ja venäjä.[4]

Eri laajuisina opiskellut kielet (muuten kuin äidinkielenä) (opiskelijoiden määrän mukaisessa järjestyksessä keväällä 2006 valmistuneiden keskuudessa) olivat englanti (99,5 %), ruotsi (92,5 %), saksa (35,4 %), ranska (19,7 %), espanja (10,3 %), suomi (6,4 %), venäjä (5,6 %), italia (4,3 %), latina (3,8 %) ja saame (0,1 %) sekä "muu kieli" 1,2 %.[4]

Valinnaiset kurssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukion valinnaiset kurssit ovat joko syventäviä tai soveltavia. Syventäviä kursseja on kahdenlaisia: Valtakunnallisten syventävien kurssien sisältö määrätään valtakunnallisesti, ja se kuuluu osana ylioppilastutkinnossa testattavaan tietomäärään. Koulukohtaisten syventävien sisällöstä päättävät koulut itse, ja ne arvostellaan valtakunnallisista poiketen pelkällä suoritusmerkinnällä tai numerolla, joka ei vaikuta aineen keskiarvoon. Soveltavat kurssit sisältävät koulukohtaisesti valittuja aiheita, jotka voivat ylittää perinteisiä oppiainerajoja. Pakollisten kurssien lisäksi oppilaalla pitää olla suoritettuna vähintään 10 syventävää kurssia, ennen kuin hänet voidaan hyväksyä ylioppilaaksi. Soveltavien kurssien osalta ei ole mitään määräyksiä.

Erityistehtävän saaneet lukiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joillekin lukioille on määrätty valtakunnallinen erityistehtävä taiteessa tai tieteessä. Näitä lukioita on lueteltu artikkelissa Luettelo valtakunnallisen erityistehtävän saaneista lukioista. Näissä lukioissa opiskelijan on suoritettava erityistehtävään kuuluvia kursseja tietty määrä ja hänellä on oikeus jättää kahdeksan valtakunnallisesti pakollista kurssia pois opinto-ohjelmastaan. Jotkin lukiot rajoittavat aineet, joista voi kursseja jättää pois, mutta joissakin opiskelija saa valita poisjättämänsä kurssit vapaasti. Kuitenkin jokaisesta pakollisesta oppiaineesta on suoritettava puolet pakollisista kursseista (parittomista kurssien määrästä pitää suorittaa puolikkaasta seuraavan kokonaisluvun verran kursseja) ja kirjoitettavien aineiden kaikki pakolliset tulee suorittaa. Yleisiä kevennettäviä aineita ovat muun muassa ruotsi/matematiikka (toinen on pakollista kirjoittaa), uskonto, biologia, maantiede, kemia, fysiikka ja liikunta.

Erityistehtävän saaneiden lukioiden suosio on suuri. Moniin pääsee sisään vain vajaa puolet hakijoista, ja opiskelu erityislukiossa poikkeaa monin tavoin yleislukioista. Esimerkiksi korkeakoulut voivat antaa hyväksilukuja joistakin erityislukioissa suoritetuista kursseista.lähde? Erityislukioiden erityistehtävään kuuluvat kurssit suoritetaankin usein kunkin alan ammattilaisten ohjauksessa, ja tällöin kyse on todellisesta painotuksesta. Usein tähän sekoitetaankin jotakin ainetta erityisesti painottavat yleislukiot (esimerkiksi monet lukiot voivat tarjota teatteritaiteen tai valokuvauksen kursseja), joiden opiskelijalla ei kuitenkaan ole em. vähennysoikeutta valtakunnallisesti pakollisista kursseista. Opettajatkin ovat tällaisissa lukioissa harvemmin muodollisesti päteviä opettamassaan erityisaineessa.lähde?

Suoritusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukion suoritusaika on normaalisti 2–4 vuotta, erityisluvalla vielä pidempään.lähde? Ylioppilaaksi on mahdollista valmistua joko syksyllä tai keväällä. Suurin osa opiskelijoista valmistuu kolmessa vuodessa ja vain ani harva kahdessa. Erityislukioissa opiskelu venyy usein 3,5 tai neljään vuoteen.

Toisen vuosikurssin opiskelijoita kutsutaan penkinpainajaisten jälkeen "wanhoiksi", koska he ovat perinteisesti olleet tämän jälkeen lukion opiskelijoiden vanhinta ikäluokkaa. Nykyään näin ei kuitenkaan ole, sillä luokattomassa lukiossa on lähes aina myös pidempään kuin kolme vuotta kirjoilla pysyviä opiskelijoita. Viimeisen vuoden opiskelijaa kutsutaan abiturientiksi, "abiksi". Abiturientit eivät myöskään aina siirry kokonaan ns. lukulomalle, vaan monet keräävät kursseja vielä loppukevään, penkinpainajaisten jälkeenkin. Perinteistä kuitenkin halutaan pitää kiinni. Lukiolaisten erityisiä opiskelujen ulkopuolisia tapahtumia ovat wanhojen tanssit ja abiturienttien penkinpainajaiset.

Lukion merkitys opiskelijalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos opiskelijalla on tavoitteena esimerkiksi korkea-asteen opinnot, joissa opiskelun lähtökohtana ovat hyvät kielelliset, matemaattiset tai yhteiskunnalliset valmiudet, on lukio tällöin oikea valinta toisen asteen oppilaitokseksi. Periaatteessa sekä lukio että kolmivuotinen ammattitutkinto antavat yhtäläisen korkeakoulukelpoisuuden, mutta erityisesti yliopistojen pääsykokeet muodostuvat pelkän ammattitutkinnon suorittaneelle vaikeaksi. Sen sijaan joillekin ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmilla opiskelevista huomattava osa on suorittanut saman alan ammattitutkinnon (esimerkiksi insinöörikoulutusohjelmat). Käytännössä monet lukioon menevät opiskelijat eivät vielä tiedä omaa tulevaisuuden alaansa peruskoulun jälkeen, joten lukio on luonteva ratkaisu. Suurissa kaupungeissa lukioiden keskiarvorajat voivat olla verrattain korkeita, jolloin heikon opiskelijan on joko hakeuduttava syrjäisen maaseudun lukioon tai ammattioppilaitokseen. Maaseudulla lukion keskiarvoraja voi sen sijaan olla niin matala, että joillekin ammattioppilaitosten linjoille on hankalampi päästä. Osa heikon keskiarvon saaneista käy valinnaisen kymppiluokan korottaakseen numeroitaan ja päästäkseen haluamaansa oppilaitokseen.

Kaksois- ja kolmoistutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaksoistutkinto

Osassa ammattikouluista ja lukioista voi suorittaa ammattitutkinnon yhteydessä myös ylioppilastutkinnon; tällöin puhutaan kaksoistutkinnosta. Kaksoistutkintolaisilla opiskelu kestää yleensä kolmesta neljään vuotta. Tällöin osa ammattitutkinnon opinnoista korvataan lukion oppimäärään sisältyvillä pakollisilla kursseilla. Opiskelija saa ammattioppilaitoksen päästötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen. Tällainen ammattilukio voidaan toteuttaa useilla tavoin: valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä voi määräytyä automaattisesti. Pakollisten kurssien lisäksi saatetaan tarjota myös mahdollisuus lukea jonkin yksittäisen aineen, esimerkiksi fysiikan, syventävät kurssit.

Mahdollista on myös suorittaa sekä ammattillinen perustutkinto että lukion koko oppimäärä. Tällöin puhutaan kolmoistutkinnosta.

Lukiokoulutuksen järjestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukioiden ylläpitäminen on vapaaehtoista, mutta suurin osa Suomen kunnista ylläpitää ainakin yhtä lukiota. Ongelmana lukion pitämisessä on pienille kunnille riittävän opiskelijamäärän saanti. Näissäkin kunnissa täytyy toteuttaa valtioneuvoston asetusta, jonka mukaan valtakunnalliset syventävät kurssit tulee tarjota opiskelijalle valittaviksi.[5]

Opetushallitus myöntää halukkaille kunnille ja yhteisöille opetuksen järjestämisluvat. Luvan saanti edellyttää, että hakijalla on taloudelliset ja ammatilliset edellytykset järjestää lukio-opetusta. Lukio-opetusta ei saa järjestää taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, mutta opetuksenjärjestäjät ovat oikeutettuja valtionapuun.

Lukio-opiskelijan opintososiaaliset edut eivät ole yhtä hyvät kuin peruskoululaisen, mutta lukio-opiskelijalla on oikeus ilmaiseen opetukseen, opiskelijahuoltoon sekä yhteen ilmaiseen lounaaseen päivässä. Koulukirjat ja opetusmateriaalit ovat opiskelijan omalla vastuulla. Koulumatkoihin sen sijaan voi saada tukea Kansaneläkelaitokselta, ja opiskelijalla on oikeus opintotukeen, johon vaikuttavat vanhempien tulot alle 20-vuotiaalla opiskelijalla.

Lukiokoulutuksessa ei tunneta perusopetuksen lähikoulukäsitettä. Sen sijaan jokaisella on oikeus hakea yhteishaussa haluamaansa lukioon, joka valitsee opiskelijat perusopetuksen päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvon mukaisessa järjestyksessä. Tästä poikkeuksen voivat tehdä erityisen koulutustehtävän saaneet lukiot, jotka järjestävät usein pääsykokeen. Tarvittava keskiarvo määräytyy lukioittain hakijoiden mukaan, joten keskiarvoraja on yleensä huomattavasti korkeampi esimerkiksi suurten kaupunkien suosituissa lukioissa kuin 5 000 asukkaan kuntien lukioissa, joskin joihinkin pienempiinkin lukioihin on päätetty tietty keskiarvoraja, joka opiskelijan pitää ylittää päästäkseen lukioon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]