Korkeakoulu

Wikipedia
Ohjattu sivulta Korkea-aste
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korkeakoulu on ylemmän asteen oppilaitos, joka voidaan suorittaa toisen asteen jälkeen. Korkeakouluja ovat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut.

Korkeakoulut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakouluja on 27. Näistä kunnallisia ammattikorkeakouluja on 6, kuntayhtymän omistamia ammattikorkeakouluja on 7 ja yksityisiä ammattikorkeakouluja on 13. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii Högskolan på Åland ja sisäasiainministeriön alaisuudessa Poliisiammattikorkeakoulu.

Ammattikorkeakoululaki säätää ammattikorkeakouluille kolme tehtävää: opetuksen lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtäviä ovat tutkimus- ja kehitystyö sekä alueellinen kehittäminen. Ammattikorkeakoulut pyrkivät kouluttamaan alueensa työnantajien tarpeisiin vastaavaa työvoimaa asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin sekä osallistumaan tutkimus-, innovaatio- ja tuotekehitystoimintaan yhdessä alueensa yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinto on laajuudeltaan 210, 240 tai 270 opintopistettä ja sen suorittaminen kestää yleensä 3,5–4,5 vuotta. Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin julkisiin virkoihin ja toimiin, joihin on säädetty kelpoisuusehdoksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on Bolognan prosessin mukainen toisen syklin (eli maisteritason) tutkinto ja se antaa julkisiin virkoihin saman kelpoisuuden kuin yliopistoissa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto. Ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 100 000 opiskelijaa.

Yliopistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yliopisto

Suomessa on 21 valtion rahoittamaa yliopistoa, joista monitieteellisiä yliopistoja on 10, teknillisiä korkeakouluja 3, kauppakorkeakouluja 3, taidekorkeakouluja 4 sekä Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi Suomessa toimii yksi yksityinen suomalainen yliopisto HELBUS Helsinki School of Business. Yliopistojen perustehtävänä on yliopistolain mukaan harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Erityisesti aiemmin korkeakoululla tarkoitettiin yliopistoa, jossa on vain yksi tiedekunta.

Yliopistossa voi suorittaa perustutkintoina alempia ja ylempiä yliopistotutkintoja. Alemmat tutkinnot ovat kandidaatin tutkintoja tai oikeustieteessä oikeusnotaarin tutkinto. Ylemmät tutkinnot ovat maisterin tutkintoja paitsi lääketieteessä, jossa ne ovat kuusivuotisia lisensiaatin tutkijoja. Yliopistoissa voi suorittaa myös jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.

Suomen yliopistoissa opiskelee noin 140 000 opiskelijaa.

Ulkomaisista yliopistoista Suomessa toimii ainakin englantilainen Henley Business School (University of Reading), joka Suomen osalta toteuttaa lähinnä täydennyskoulutusta (Executive MBA).

Hakijamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistoihin haki keväällä 2007 vajaat 70 000 (noin 22 000 aloituspaikkaa) ja ammattikorkeakouluihin yli 75 000 (noin 31 000 aloituspaikkaa) hakijaa.[1] Hakijoista 17 prosenttia pyrki molempiin.[2]

Eniten hakijoita keräsivät suuret yliopistot eli Helsingin (n. 21 000 hakijaa), Tampereen (n. 13 500) ja Turun yliopistot (n. 11 300).[2] Kaikista hakijoista opiskelupaikan saa noin 42 prosenttia.[1] Vuonna 2008 pilotoitiin yliopistojen sähköistä yhteishakua, jossa yhdellä sähköisellä lomakkeella voi hakea enintään yhdeksään paikkaan.[2] Käytäntö laajeni kattamaan kaikki Suomen yliopistot vuonna 2009.

Rakenteellinen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin Helsingin yliopistoon, jolloin siitä tuli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriön työryhmä esitti joulukuussa 2001 eräiden Helsingin ja Tampereen seudun korkeakoulujen vähittäistä yhdistämistä.[3] Ehdotuksen mukaan pääkaupunkiseudulla olisivat yhdistyneet kaikki neljä taidealojen korkeakoulua eli Taideteollinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu.[3] Tampereella työryhmä olisi yhdistänyt Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun.[3] Myös osan ammattikorkeakouluista nähtiin yhdistyvän, erityisesti Tampereella ja Pirkanmaalla.[3] Tällä erää yksikään ei kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ja TTKK:n yhdistämisajatuksessa nähtiin "levyn jääneen päälle", sillä sama ajatus nostettiin esille 1990-luvun alussa Yrjö Pessin yhden miehen komitean toimesta.[3][4]

Rakenteelliseen kehittämiseen palattiin vuosikymmenen puolivälissä.

Valtioneuvosto määritteli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 yhteydessä korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen tavoitteet. Vuoden 2012 korkeakoululaitoksen määriteltiin koostuvan duaalimallin mukaisesti yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiili painottuu eri tavalla opetuksen, tutkimuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen.[5]

Valtioneuvoston suunnitelman pohjalta opetusministeriö linjasi, että "korkeakoululaitosta kehitetään yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteistyösopimuksiin perustuvista uusista yhteenliittymistä muodostuvana kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä uudistetaan tämän mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä."[5]

Vuonna 2008 opetusministeriö toi julki korkeakoulujen määrätavoitteen, enintään 15 yliopistoa (vähintään 3 000 kokopäiväopiskelijaa) ja 18 ammattikorkeakoulua vuonna 2020 (vähintään 2 500 kokopäiväopiskelijaa). Lisäksi määriteltiin strategiseen liittoumaan perustuvan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön tavoitekooksi noin 8 000 kokopäiväistä opiskelijaa. Tavoite edellyttää yhdistymiskehityksen jatkuvan voimakkaana.[5] Korkeakoulujen määrän lisäksi myös tutkintoon johtava koulutus tulee vähenemään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Korkeakouluihin 125 000 hakijaa. YLE Uutiset, 26.6.2007. Viitattu: 26.6.2007.
  2. a b c Liiten, Marjukka: Opettajaksi ja insinööriksi haluaa entistä useampi. Helsingin Sanomat, 26.6.2007. Viitattu: 26.6.2007.
  3. a b c d e Opetusministeriö yhdistäisi korkeakouluja MTV3. 4.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  4. Saari, Kirsikka: Korkeakoulujen yhdistämissuunnitelmat kuumentavat tunteita Ylioppilaslehti. 14.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  5. a b c d Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011 7.3.2008. Opetusministeriö. Viitattu 5.12.2009.