Ammattikorkeakoulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koulutus Suomessa
Esiaste
- Varhaiskasvatus
Perusaste
- Peruskoulu
Toinen aste eli keskiaste
- Lukio
- Ammattikoulutus
- Ammatillinen aikuiskoulutus
- Kaksoistutkinto
Korkea-aste
- Ammattikorkeakoulu
- Yliopisto
Historiallisia oppilaitosmuotoja
- Kansakoulu
- Oppikoulu
- Opistoaste
- Kouluaste

Ammattikorkeakoulut, puhekielessä yleensä AMK:t ovat työelämäsuuntautuneita korkeakouluja.

Ammattikorkeakouluja on 27 Manner-Suomessa ja lisäksi Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu eivät kuulu opetusministeriön hallinnonalaan,[1] vaan ensin mainittu toimii Ahvenanmaan maakuntahallinnon ja jälkimmäinen sisäasiainministeriön alaisuudessa.[1][2]

Ammattikorkeakoulut ovat erityisesti suomalainen keino vastata ammatillisessa työelämässä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin. Niiden toiminnassa korostuvat aktiiviset ja toimivat yhteydet elinkeinoelämään, yritystoimintaan, yrittäjyyteen ja alueelliseen kehittämiseen. [3]

Ammattikorkeakoulut ja tiedeyliopistot muodostavat Suomen koulutusjärjestelmässä niin sanotun duaalimallin, jossa kummallakin on oma roolinsa. Toisin sanoen ammattikorkeakouluilla on yliopistoja vahvempi ammatillinen ja käytännön osaamiseen liittyvä painotus, mutta ei tieteellistä perus- ja jatkotutkimusta. Sen sijaan ammattikorkeakoulut pyrkivät aktiivisesti soveltamaan jo olemassa olevaa tietoa ja tekemään niin sanottua soveltavaa tutkimusta tai tilaustutkimusta pääasiassa elinkeinoelämän ja yritysten suoriin tarpeisiin.lähde?

Tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen johtaa ammattikoulutuksen saamiseen ja ammattikorkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakouluopintojen laajuus on 210–270 opintopistettä (vastaa noin 140–180 opintoviikkoa) ja opiskeluaika yleensä 3,5–4,5 vuotta. Jo korkeakoulututkinnon suorittaneilla on mahdollista pyrkiä suorittamaan ammattikorkeakouluun myös ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin valtion virkoihin ja julkisiin tehtäviin, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Vuonna 2005 käyttöön otettu ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa vastaavasti saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. [4]

Ammattikorkeakoulututkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulututkinto on käytännönläheinen ja ammattiin suuntaava korkeakoulututkinto, joka valmistaa erilaisiin asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin. Ammattikorkeakoulututkinnot on kirjattu lainsäädäntöön korkeakoulututkintoina ja ne antavat pätevyyden hakea sellaisia kuntien ja valtion virkoja sekä julkisia tehtäviä, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Tältä osin ammattikorkeakoulututkinto on rinnasteinen alempaan korkeakoulututkintoon, vaikka sitä ei muutoin lueta yliopistotutkinnoksi. Yliopistojen maisteriohjelmiin haettaessa ammattikorkeakoulututkintoa ei usein kelpuuteta sellaisenaan korvaamaan suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa, vaan hakijalta vaaditaan myös siltaopintoja.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 alkoi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kokeilu, joka päättyi vuonna 2005, jolloin annetun lain mukaan AMK-jatkotutkinto vakinaistettiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon nimellä. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa vastaavasti saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Tämä tutkinto ei ole kuitenkaan kaikin osin suoraan rinnasteinen yliopistossa suoritettavaan ylempään korkeakoulututkintoon, esimerkiksi maisterintutkintoon. Periaatteessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut voi hakeutua suorittamaan jatko-opintoja, mutta käytännössä häneltä vaaditaan täydentäviä opintoja.[5] Keväällä 2012 saatiin Turun hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei voi olla peruste evätä opiskeluoikeutta tieteelliseen jatkotutkintoon, ts. lisensiaatiksi tai tohtoriksi. [6]

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tarvetta on perusteltu muun muassa muuttuvilla työelämän tarpeilla ja joidenkin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden jatko-opinto- ja virkakelpoisuuden mahdollistamisella.lähde? Voidakseen suorittaa kyseisen tutkinnon koulutuksen hakijalla pitää olla alalta vähintään kolmen vuoden työkokemus soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.lähde?

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutus on työelämälähtöinen[7] , ja se onkin mahdollista suorittaa työn ohessa. Tarkoituksena on kehittää jo työelämässä olevia tai olleita henkilöitä niin, että heidän osaamisensa ja tiedot pysyisivät ajan tasalla. Koulutukseen kuuluukin olennaisena osana ammatillinen opinnäytetyö, jolla pyritään ratkaisemaan jokin työelämään tai yritykseen liittyvä ongelma, tai vastaavasti kehittämään jokin uusi idea, malli tai ratkaisu.lähde?

Ylemmän AMK-jatkotutkinnon kehittäminen alkoi vuonna 2002 kolmella koulutusalalla:

  • Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla
  • Sosiaali, terveys ja liikunta-alalla
  • Tekniikan ja liikenteen alalla

Vuonna 2006 koulutusta laajennettiin muillekin aloille. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 60–90 opintopistettä.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt saavat esimerkiksi nimikkeen sairaanhoitaja (ylempi AMK) tai tradenomi (ylempi AMK). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa saman muodollisen kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopiston ylempi korkeakoulututkinto. Sekä ammattikorkeakoulututkinnon että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen on myös mahdollista jatkaa opintoja ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus nousee esille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ajatukset ammattikorkeakoulujen perustamisesta Suomeen syntyivät jo 1960-luvulla.[8] Konkreettisin esimerkki varhaisilta vuosilta on Valtioneuvoston vuonna 1968 asettaman teknillisen opetuksen komitean, ns. Ahosen komitean mietintö vuodelta 1971.[9] Komitean tehtävänä oli porrastaa ja sopeuttaa tekninen koulutus toteutettuun peruskoulu-uudistukseen ja muuttuneisiin elinkeinoelämän tarpeisiin.[8]

Mietintö, joka hahmotteli teknillisten opistojen korvaamista insinöörikorkeakoulujärjestelmällä saksalaisen mallin mukaan, sai erinomaisen vastaanoton insinöörikunnan keskuudessa.[8] Silloinen opetusministeri Jaakko Itälä tyrmäsi kuitenkin sen jyrkästi.[8] Itälän mukaan peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta ei voitu menestyksellisesti suunnitella erillisalojen pohjalta. Suunnitelmien tuli koskea koko nuorisoikäluokkaa.[8] Vuonna 1974 käynnistettiin Itälän ajattelun mukainen keskiasteen uudistus. Tämän uudistuksen ohella myös ajan korkeakoulukäsitys ei mahdollistanut uutta korkeakoulutyyppiä ja uusia tutkintotasoja. Korkeakoulu haluttiin mieltää myös tiukasti tieteelliseen tutkimukseen nojaavaksi.[8]

Ahosen komitean mietinnön pääkohdat

  • Teknillisen peruskoulutuksen tuli olla läheisessä vuorovaikutuksessa elinkeinoelämään
  • Tekuja korvaamaan piti muodostaa insinöörikorkeakouluja, joissa voidaan suorittaa ylempi tai alempi insinööritutkinto
  • Pääväylä ylempään insinööritutkintoon perustui lukion päättötodistukseen ja vähintään kolmen kuukauden työharjoitteluun
  • Tutkinnon saaminen edellytti vähintään 12 kuukauden työkokemusta
  • Suorituspistejärjestelmän käyttöönotto. Normi 40 pistettä / lukuvuosi.
  • Ylemmän insinööritutkinnon laajuudeksi 120 pistettä, jollaisena komitea katsoi sen vastaavan yliopistollista kandidaatin tutkintoa
  • Pääaineiden opettajien tuli olla professoritasoisia. Voimakkaan työelämäsuuntauksen takia opettajanvirkojen täytössä tuli kiinnittää huomiota myös hyvään opettajantaitoon ja luovaan toimintaan käytännöllisessä insinöörintyössä.
  • Opiskelijoille tarjottava mahdollisuus laajoihin ainevalintoihin
  • Koulutus toteutettava valtakunnallisesti valvottuna ja koordinoituna, jotta vastattaisiin koko valtakunnan koulutustarpeeseen[8]

Ammattikorkeakoulukokeilu alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa 1991, jolloin opistoasteen oppilaitosten yhteistyönä käynnistettiin ensimmäiset väliaikainen ammattikorkeakoulu -nimiset ammattikorkeakoulut. Ensimmäiset vakinaisella valtioneuvoston toimiluvalla toimineet ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa elokuussa 1996 arviointiprosessin jälkeen. Syksyllä 2003 koulut saivat yliopistoja vastaavan sisäisen itsehallinnon siihenastisen opetusministeriön suorassa alaisuudessa toimimisen sijaan. Ammattikorkeakoulut toimivat nykyään monenlaisin hallintomuodoin. Osa on yksityisiä osakeyhtiön tai säätiön ylläpitämiä, osa on kuntien ja kuntayhtymien omistamia osakeyhtiöitä, osa on suoraan kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä. Ammattikorkeakoulutusta ja sen tavoitteiden toteutumista valvoo kuitenkin edelleen opetusministeriö.lähde?

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ammattikorkeakouluissa opiskeli tutkintoon johtavassa koulutuksessa vuonna 2006 noin 132 600 opiskelijaa, joista 4 600 oli ulkomaalaisia (+16 % edellisvuodesta).[10] Tutkintoja suoritettiin 20 767.[11]

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli 2 100 opiskelijaa vuonna 2006, noin tuhat enemmän kuin vuonna 2005. Tutkintoja suoritettiin 150, joista naisten osuus oli 77 prosenttia. Syksystä 2005 lähtien aiempien ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tilalle tulleita ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja on tarjottu kaikilla koulutusaloilla.[10]

Pienten yksikköjen lakkautusuhka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulutus on joiltain osin etsinyt paikkaansa suomalaisessa koulutuskentässä. Osittain on oltu huolestuneita siitä, että tällä hetkellä Suomessa yritetään kouluttaa ikäluokasta liian suuri osa alempaan korkeakoulututkintoon, koska kaikki eivät voi kuitenkaan työllistyä koulutustaan vastaavaan työhön. Opetusministeriö pyysi vuonna 2005 selvitystä 66 pienimmältä ammattikorkeakoulun toimipisteeltä johtuen huonosta vetovoimasta ja opiskelijoiden puutteesta, ja luultavasti vuosina 2007–2009 osa niistä lopetetaan tai yhdistetään suurempiin yksiköihin.[12]

Ammattikorkeakoulujen määrä vähenee yhdistymisten kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenteellisen kehittämisen nimissä haetaan tehoa ja laatua korkeakoulutukseen. Yhteistyötä tehdään sekä sektorien sisällä että välillä. Hallinnollisiin ratkaisuihin kuuluvat erilaiset yhteistyöhankkeet, kuten konsortiot ja yhdistymiset. Ammattikorkeakoulut ovat olleet yleisesti ottaen halukkaampia muuttumaan kuin yliopistot, mikä näkyy muun muassa suurena yhdistymisten määränä.

Siellä missä yhteistyötä ei voida tehdä rakenteissa, on verkostoyhteistyön paikka.lähde? Koulutuksen työnjakoa, päällekkäisyyksien poistoa ja korkeakoulujen profiloitumista tapahtuu kaikkialla.

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on supistettu noin 5 %:lla siellä missä väestökehitys on epäsuotuisinta.lähde? Paikkoja on kuitenkin samassa jaossa tullut lisää mm. Etelä-Suomeen ja Ouluun.lähde? Eri alojen sisäisiä selvityksiä (esim. Neilimon selvitysryhmä, joka tarkasteli liiketoimintaosaamisen koulutusta ja tutkimusta yliopistoissa ja korkeakouluissa) on tehty viime vuosina ja niistä on noussut monia kehitysehdotuksia.lähde? Esimerkiksi media-alan ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen kohdalla jopa puolittaminen on nähty tarpeelliseksi, mutta käytännön toimenpiteet eivät ole ainakaan vielä samalla tasolla.lähde?

Opiskelijakunnat ammattikorkeakoululakiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 2005 ja 2006 aikana jokaisessa ammattikorkeakoulussa aloitti toimintansa ammattikorkeakoululakiin perustuva opiskelijakunta, jonka tehtävänä on huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta sekä opiskelijaedustajien valinnasta ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin hallinnon toimielimiin. Opiskelijakunnat korvasivat aiemmin toimineet ammattikorkeakoulukohtaiset opiskelijayhdistykset.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulu-sanan englanninkielisestä käännöksestä käydään keskustelua. Useat ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet käyttämään Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvosto ARENE ry:n suosittelemaa käännöstä University of Applied Sciences, jota käytetään saksankielisissä maissa Fachhochschulen eli ammattikorkeakoulun käännöksenä. Opetusministeriö ja entinen opetusministeri Antti Kalliomäki ovat ohjeistaneet ammattikorkeakoulujen perustamisen yhteydessä ja uudelleen vuonna 2006 käytännöksi, että ammattikorkeakoulu käännetään nimellä Polytechnic.[13] Erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä Polytechnic-termi aiheuttaa Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvoston näkemyksen mukaan ongelmia, koska se ei kuvaa koulutuksen luonnetta ja tasoa.[14] Opetusministeriö on huolestunut sanan university myötä ammattikorkeakoulututkinnon antamasta jatko-opintokelpoisuudesta syntyvistä vääristä käsityksistä.[15] Lisäksi etenkin yliopistojen rehtorit ovat arvioineet, että sanan sciences käyttö loisi etenkin kansainvälisesti monia vääriä mielikuvia [16], koska ammattikorkeakoulu ei ole suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tiedeyliopisto, eikä ammattikorkeakoulututkinto ole yliopistotutkinto. Kansainvälisesti University-termiä käytetään kuvaamaan korkeakouluja, myös suomalaisia ammattikorkeakouluja vastaavia korkeakouluja.

Myös ylempien ammattikorkeakorkeakoulututkintojen verrannollisuudesta yliopistossa suoritettaviin ylempiin korkeakoulututkintoihin (kuten Diplomi-insinööri tai Filosofian maisteri) on käyty keskustelua. Toisin kuin alemmat korkeakoulututkinnot yliopistossa, ammattikorkeassa suoritettavat ammattikorkeatutkinnot sisältävät merkittävän määrän työharjoittelua. Tämän vuoksi teoriaopintojen osuus on suppeampi kuin yliopistotutkinnoissa. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetyöt ovat luonteeltaan enemmän käytännön ongelmiin paneutuvia kuin tieteellisiä. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa työelämässä ja perinteiset yliopistotutkinnot ovat edelleen paremmin tunnettuja. On esitetty myös kritiikkiä, onko kansantaloudellisesti järkevää kouluttaa kahdenlaisia ylempiä korkeakoulututkintoja.

Bolognan prosessi on muuttanut suomalaista korkeakoulujärjestelmää kohti yhteistä, yleiseurooppalaista mallia. Prosessin aikana ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen väliset erot ovat pienentyneet ja niin pieniin kuin suuriinkin asioihin on tullut muutoksia, esimerkkinä tutkintorakenteen jako kolmeen sykliin.lähde?Bolognan prosessi ei huomioi erityisesti duaalimallia, joka on Suomen lisäksi käytössä mm. Saksassa ja Itävallassa. Tämä johtaa valintoihin, jolloin on päätettävä kansallisesti missä määrin halutaan pitää sektorit erillään ja miltä osin yhteistyö ja yhdenmukaistuminen on suotavaa.lähde?

Erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ammattikorkeakoulun insinööriopetusta on luonnehdittu julkisuudessa liian teoriapainotteiseksi. Tämän vuoksi monet yritykset ovat ilmaisseet kaipaavansa insinööritutkinnon rinnalle käytännönläheisempää tutkintoa [17] . Yhdeksi vaihtoehdoksi on nostettu edesmenneen teknikko-koulutuksen uudelleenaloittaminen. Viimeiset teknikot valmistuivat 2000-luvun alussa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ammattikorkeakoulut 1.1.2009. Opetusministeriö. Viitattu 2.1.2009.
  2. Laki poliisikoulutuksesta 4.2.2005/68 Finlex. Viitattu 2.1.2009.
  3. Ammattikorkeakoulujen tutkimus ja kehitystyö Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 1.11.2012.
  4. Valtioneuvoston asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen muuttamisesta Viitattu 11.4.2010
  5. Esitiedot ja valinta. Aalto-yliopiston TKK. 7.1.2010. Viitattu 7.3.2010
  6. Turun Sanomat 12.3.2012 [1]
  7. Ylempi AMK-tutkinto. Haaga-Helia-AMK. 3.4.2009. Viitattu 7.1.2010
  8. a b c d e f g Jääskeläinen, Raimo: Katsaus Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmään. B-sarja 48/2000. Snellman-instituutti, 2000. ISBN 951-842-231-1.
  9. Komiteanmietintö 1971:A8
  10. a b Ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja tutkintomäärät laskivat hieman vuonna 2006. 13.4.2007. Tilastokeskus. Viitattu 11.10.2007.
  11. Tutkinnot ja keskimääräiset opiskeluajat koulutusaloittain 2006. (AMKOTA tilasto) 7.3.2007. Opetusministeriö. Viitattu 11.10.2007.
  12. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ammattikorkeakoulut++karsimassa+yksiköitään/1135219320810
  13. Opetusministeriö, 2006; opetusministeriön julkaisema Korkeakoulusanasto, ISBN 951-570-616-5, 2002
  14. RAMK englanniksi Rovaniemi University of Applied Sciences
  15. Ammatillisten tutkintojen asemointiryhmän muistio 44/043/2004, 2005
  16. Eduskunta/kirjallinen kysymys ja opetusministerin vastaus 1084/2005
  17. Tekniikka & Talous nro. 2/2011. 21.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]