YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2758

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äänestyksen tulos maittain
  Puolesta
  Vastaan
  Pidättäytyi
  Ei äänestänyt
  Ei YK:n jäsenvaltio

Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma 2758 (yksink.: 联合国大会2758号决议; perint.: 聯合國大會2758號決議; pinyin: Liánhéguó dàhuì èr-qī-wǔ-bā hào juéyì) on Yhdistyneiden kansakuntien 26. yleiskokouksessa 25. lokakuuta 1971 hyväksytty päätöslauselma.[1]

Päätöslauselman hyväksymisen johdosta Kiinan kansantasavalta (tästä lähtien Kiina) tunnustettiin YK:ssa Kiinan lailliseksi hallitukseksi ja Kiinan tasavalta (tästä lähtien Taiwan) menetti paikkansa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan sisällissodasta lähtien sekä Kiina että Taiwan ovat molemmat katsoneet olevansa koko Kiinan ainoa laillinen hallitus. Tästä syystä molemmat eivät voi olla samaan aikaan YK:n jäseniä. Alun perin YK:n Kiinalle tarkoitettu paikka meni Taiwanille.[2]

Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon jälkeen Albania alkoi lähestyä Kiinaa, joka puolestaan alkoi tukea Albaniaa taloudellisesti. Albania alkoi nostaa Kiinalle tärkeitä asioita esille YK:ssa, jossa sillä oli paikka, mutta Kiinalla ei.[3]

Italia esitti jo 1960-luvun lopulla niin sanottua kahden Kiinan ratkaisua. Kiina vastusti tätä ja toi kantansa esille Albanian kautta.[4] Yhdysvallat kannatti kahden Kiinan mallia hyödyntääkseen Kiinan potentiaalia kamppailussa Neuvostoliittoa vastaan. Lisäksi Yhdysvallat ei halunnut kiristää jännitteitä Vietnamissa.[5]

Äänestys ja tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. yleiskokouksen aikana Albania teki aloitteen Taiwanin paikan siirtämisestä Kiinalle, ja aloitteen mukaan ”Tšiang Kai-šekin blokin” karkottamisesta. Tällainen YK:n jäsenmaan statuksen muutos on vuodesta 1961 vaatinut kahden kolmasosan enemmistön. Taiwanin edustajat poistuivat salista ennen päätöslauselman hyväksymistä välttääkseen häpeän.[2][6][7]


Aänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestys Tilat Jäsenten prosenttiosuus Prosenttiosuus äänistä
Puolesta 76  Afganistan
 Albania
 Algeria
 Itävalta
 Belgia
 Bhutan
 Botswana
 Bulgaria
 Burma
 Burundi
 Valko-Venäjän SNT
 Kamerun
 Kanada
 Ceylon
 Chile
 Kuuba
 Tšekkoslovakia
 Tanska
 Ecuador
 Egypti
 Päiväntasaajan Guinea
 Etiopia
 Suomi
 Ranska
 Ghana
 Guinea
 Guyana
 Unkari
 Islanti
 Intia
 Iran
 Irak
 Irlanti
 Israel
 Italia
 Kenia
 Kuwait
 Laosin kuningaskunta
 Libya
 Malesia
 Mali
 Mauritania
 Meksiko
 Mongolia
 Marokko
   Nepal
 Alankomaat
 Nigeria
 Norja
 Pakistan
 Jemenin demokraattinen kansantasavalta
 Kongon kansantasavalta
 Peru
 Puola
 Portugali
 Romania
 Ruanda
 Senegal
 Sierra Leone
 Singapore
 Somalia
 Sudan
 Ruotsi
 Syyria
 Togo
 Trinidad ja Tobago
 Tunisia
 Turkki
 Uganda
 Ukrainan SNT
 Neuvostoliitto
 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Tansanian yhdistynyt tasavalta Tansanian yhdistynyt tasavalta
 Jemenin arabitasavalta
 Jugoslavia
 Sambia
59,37% 68,46%
Vastaan 35  Australia
 Bolivia
 Brasilia
 Keski-Afrikan tasavalta
 Tšad
 Kongon demokraattinen tasavalta
 Costa Rica
Dahomeyn tasavallan lippu Dahomeyn tasavalta
 Dominikaaninen tasavalta
 El Salvador
 Gabon
 Gambia
 Guatemala
 Haiti
 Honduras
 Norsunluurannikko
 Japani
 Khmerin tasavalta
 Lesotho
 Liberia
 Madagaskar
 Malawi
 Malta
 Uusi-Seelanti
 Nicaragua
 Niger
 Paraguay
 Filippiinit
 Saudi-Arabia
 Etelä-Afrikka
 Swazimaa
 Yhdysvallat
 Ylä-Volta
 Uruguay
 Venezuela
27,34% 31,53%
Pidättäytyi äänestämästä 17  Argentiina
 Bahrain
 Barbados
 Kolumbia
 Kypros
 Fidži
 Kreikka
 Indonesia
 Jamaika
 Jordania
 Libanon
 Luxemburg
 Mauritius
 Panama
 Qatar
 Espanja
 Thaimaa
13,28% X
Yhteensä 128 100% 100%
[8]

Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiwanin tärkein kauppakumppani Yhdysvallat lakkasi tunnustamasta sitä viralliseksi Kiinaksi Jimmy Carterin kaudella vuonna 1979.[9]

Päätöslauselma ”palautti” Kiinan paikan YK:ssa Pekingille joidenkin tulkintojen mukaan. Albania puhui ”palauttamisesta” jo vuonna 1971.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taiwan and the United Nations: Fifty Years After the ROC’s Expulsion – FPRI Events www.fpri.org. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  2. a b Sigrid Winkler: Taiwan’s UN Dilemma: To Be or Not To Be Brookings. 20.6.2012. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  3. Why did Albania Side with China After the Sino-Soviet Split? (Short Animated Documentary) 28.7.2021. History Matters. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  4. Tanner, Henry: Albania Says Peking Bars Any 2‐China Plan at U. N. The New York Times. 6.10.1971. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  5. The U.N. seats the People’s Republic of China and expels Taiwan HISTORY. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  6. The day China joined the UN Taipei Times. 18.10.2015. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  7. Jean-Marie Henckaerts: The International Status of Taiwan in the New World Order: Legal And Political Considerations. Martinus Nijhoff Publishers, 1996-09-12. ISBN 978-90-411-0929-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2022). (englanniksi)
  8. General Assembly, 26th session :: 1976th plenary meeting, Monday, 25 October 1971, New York. UN digitallibrary, 1974. UN. Artikkelin verkkoversio. en
  9. Taiwan and U.S.–China Relations Asia for educators. 2022. Columbia University. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  10. ODS Team: ”A/PV.1952” (s. 11) 1971. United Nations. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)