Fidži

Wikipedia

Matanitu Tu-Vaka-i-koya ko Viti Fijī Ripablik फ़िजी / فِجی – फ़िजी गणराज्य / فِجی رپبلک Republic of the Fiji Islands Fidžisaarten tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Ratu Josefa Iloilo Frank Bainimarama
Pääkaupunki	Suva
Muita kaupunkeja	Lautoka, Nausori, Nadi, Lami
Pinta-ala  – josta sisävesiä	18 274 km² (sijalla 151) ei merkittävästi
Väkiluku (2007)  – väestötiheys  – väestönkasvu	837 271 (sijalla 159) 45,9 / km² 1,4 % (2006)
Viralliset kielet	fidžin kieli, englannin kieli, fidžinhindi (hindi/urdu)
Valuutta	Fidžin dollari (FJD)
BKT (2006)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 155 3,103 miljardia USD 3 724 USD
HDI (2003)	0,752 (sijalla 92)
Elinkeinorakenne	maatalous 16,6 %, palvelut 61 %, teollisuus 22,4 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+12 ei käytössä
Itsenäisyys  – Yhdistyneestä kuningaskunnasta	10. lokakuuta 1970
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+679
Motto	Rerevaka na Kalou ka Doka na Tui (Pelkää Jumalaa ja kunnioita kuningatarta)
Kansallislaulu	God Bless Fiji

Fidžisaarten tasavalta eli Fidži (fidžiksi Matanitu ko Viti, fidžinhindiksi फ़िजी) on saaristovaltio eteläisellä Tyynellämerellä, Uudelta-Seelannilta pohjoiseen. Valtioon kuuluu alle 850 saarta tai luotoa, joista noin sata on asutettuja. Suurimmat saaret ovat Viti Levu ja Vanua Levu, joissa elää noin 87 prosenttia maan yli 837 000 asukkaasta. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun saarella. Fidžin maapinta-ala on vajaa 18 000 km². Valtio on ollut itsenäistymisensä jälkeen vuonna 1970 poliittisesti epävakaa, vuodesta 1987 lähtien maa on käynyt läpi neljä vallankaappausta, joista viimeisin vuoden 2006 lopulla. Vallankaappausten vuoksi maa on erotettu toistuvasti Kansainyhteisöstä ja nykyään se on estetty osallistumasta Kansainyhteisön kokouksiin.^[1] Maassa elää alkuperäisten fidžiläisten lisäksi merkittävä vähemmistö Intiasta tuotujen siirtolaisten jälkeläisiä.

Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri ja turismi.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Fidžin historia

[muokkaa] Esikolonialismin aika

Merkit Fidžin asutuksesta on peräisin 1220-luvulta eaa. tai aiemmin, jolloin vanuatulaiset Lapita-heimolaiset saapuivat saarille tuoden mukanaan muun muassa sian ja ruokakasveja. Heidän kohtalonsa on epäselvä, sillä heihin viittaavat arkeologiset keramiikkalöydöt häviävät nopeasti heidän saapumisensa jälkeen.^[2] Ajansaatossa he siirtyivät Tongaan ja Samoalle perustaen polynesialaisen kulttuurin.^[3] Tältä ajalta on löydetty kahdenlaista keramiikkaa, mutta ei osata varmaksi sanoa onko keramiikka peräisin ulkopuolelta muuttaneilta kulttuureilta tai vain saarella muuttaneen pienen joukon aiheuttamasta kulttuurimuutoksesta.^[3] Lapitalaiset kutsuivat uutta kotiaan Vitiksi, josta valtion englanninkielinen nimi on tarinan mukaan alkunsa, kun kapteeni James Cook tulkitsi saarelaisten ääntämisen väärin ja nimesi sen Fijiksi.^[2] Laajalle levinnyt legenda väittää, että ensimmäiset fidžiläiset olisivat olleet tulleet Tansanian Tanganjikasta. Lapitalaisten jälkeen saarien rantoja asutti melanesialaiset, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla ja elivät ilmeisesti sopuisasti. Asukaslukulähti voimakkaaseen kasvuun noin 500-luvulla eaa. melanesialaisten muutettua lisää saarille. Samaan aikaan fidžiläiset alkoivat harjoittaa kaskeamiseen perustuvaa maanviljelyä.^[2] Suurempien jokien suille muodostuneilla deltoilla maa oli jo valmiiksi ravinteikasta ja jokien suille oli keskittynyt paljon asutusta.^[3] Asukasluvun kasvu lietsoi heimojen välistä vihanpitoa eikä sodilta vältetty. Kannibalismi ylestuyi sotien myötä ja kylät rakennuttivat ympärilleen suojamuureja. Noin vuoden 1000 aikoihin samoalaiset ja tongalaiset alkoivat hyökkäillä fidžiläisiä vastaan. Hyökkäilyt jatkuivat aina eurooppalaisten saapumiseen saakka.

Perinteisessä fidžiläisessä heimossa johtaja valmittiin perustuen hänen asemaansa yhteisössä, mikä taas perustui hänen sukulaissuhteisiin ja elämässä tehtyihin saavutuksiin. Eri heimot (mataqali) solmivat keskenään liittoja ja kylät jopa yhdistyivät vahvan siteen myötä. Toisaalta eripuran syntyessä kylät saattoivat hajaantua.^[3]

[muokkaa] Eurooppalaisten saapuminen

Fidžin kuninkaana itseään pitänyt Seru Epenisa Cakobau. Hänen kääntyminen kristinuskoon oli ratkaiseva askel kristinuskon yleistymiseen saarilla.

Ensimmäinen saaret löytänyt eurooppalainen oli alankomaalainen Abel Tasman vuonna 1643. Hän kuvaili saaristoa petolliseksi purjehtimiselle eikä eurooppalaiset tutustuneet saariin ennen kuin James Cook kävi Lau-saariryhmän Vatoa saarella vuonna 1774.^[2] Eurooppalaisia epäilytti saarilla esiintyvä kannibalismi matalikkojen ohella, mutta sanan kiiriessä santelipuista ja merimakkaroista kauppiaat rohkenivat lähteä matkaan. Santelipuuta arvostettiin Euroopassa ja Aasiassa sen hyvän hajun vuoksi. Puusta muodostui tongalaisille hyvä kauppaväline. Argo-laivan haaksirikosta pelastunut Oliver Slater kuitenkin löysi Itä-Fidžillä eläneiden tongalaisten santelipuut ja juorusi niiden olinpaikasta muille eurooppalaisille. Tongalaiset menettivät tärkeän kaupantekovälineensä kun eurooppalaiset alkoivat tehdä vaihtokauppaa suoraan fidžiläisten kanssa. Vaihdossa he antoivat ruutia, musketteja, metallityökaluja, vaatteita ja tupakkaa. Kaupan jäljet näkyivät hyödynnettävän santelipuun loppumisen jälkeen vuonna 1813, kun tuliaseita omistaneet fidžiläisheimot alkoivat käydä yhä verisempiä selkkauksia keskenään. Satelipuun loputtua merimakkarasta tuli seuraava myyntivaltti, mutta santelipuun tavoin sitä käyttettiin vain parin vuosikymmenen ajan kaupantekovälineenä (1850-luvulle asti).^[4]

Kaupanteko oli kiivainta Viti Levun itäosassa ja Baun päällikkö sai osakseen runsaasti valtaa sen myötä. Päällikkö Seru Epenisa Cakobau oli valtansa huipulla 1850-luvulla, vaikkei hänellä ollut koko Fidžiä käsittävää todellista valtaa. Tongalaiset muodostivat todellisen uhan Cakobaulle, kun he Enele Ma’afu johtamana valloittivat Vanua Balavun Laun saariryhmän pohjoisosasta. Vuosikymmenen loppuun mennessä tongalaiset olivat ottaneet saariryhmän itäosat hallintaan.^[4] Eurooppalaisia asui saarella koko ajan enemmän ja enemmän, mikä horjutti poliittista ilmapiiriä. Cakobau sai kuninkuutensa puolesta yli 3 000 eurooppalaisen tuen ja Cakoboun hallinto pyysi Britannian tukea, mitä varten hän allekirjoitti 10. lokakuuta 1874 sopimuksen, minkä perusteella Fidži siirtyi Britannian siirtomaaksi.

Eurooppalaisten olivat yrittäneet alusta saakka juuria kannibalismin pois ja kännyttää fidžiläiset kristinuskoon. Käännytys eteni aluksi laihoin tuloksin, kunnes Cakobau omaksui vastahakoisesti John Wesley saarnaaman metodismi-kristinuskon vuonna 1854. Yhtä hyvin ei käynyt pastori Bakerille, sillä paikallisen söivät hänet vuonna 1867. Myös katolilaiset ja protestantit saarnasivat oman kristinuskon tulkintansa puolesta. Kristinusko sai vankan jalansijan ja metodismi on nykyään valtion suurin uskontokunta.^[5][6]

[muokkaa] Itsenäisyyden aika

Vuosina 1879–1916 Fidžille tuotiin 60 000 intialaista tekemään töitä eurooppalaisomisteisilla sokeriviljelmillä, mistä juontaa juurensa saaren hindinkielisyys. Äänestysoikeutta Fidžillä pitivät alkuperäisasukkaat vuoteen 1904 asti, jolloin eurooppalaisille myönnettiin oikeus asettua vaaliehdokkaaksi. Intialaiset saivat vastaavan oikeuden vuonna 1929. Perinteinen hierarkia murtui lopullisesti vuonna 1963, jolloin naiset saivat oikeuden asettua ehdokkaaksi.^[6]

Saarille myönnettiin itsenäisyys 10. lokakuuta 1970. Vlation rauhaa häiritsi vuonna 1987 tehdyt kaksi sotilasvallankaappausta, joita molempia johti Sitiveni Rabuka. Taustalla oli alkuperäisten fidžiläisten ja intialais-fidžiläisten väliset jännitteet. Alkuperäisväestö koki kasvavan intialaisperäisen väestön osan uhaksi ja tuohon aikaan molempia ryhmiä oli lähes yhtä paljon. Ensimmäinen sotilasvallankaappaus alkoi kun huhtikuussa järjestetyissä vaaleissa monietninen työväenpuolue nousi laillisesti valtaan. Kaikkina aiempina äänestysvuosina valtaan oli noussut alkuperäisväestön kannattama Liittopuolue. Rabuka ja thannet Liittopuolueen kannattajat nousivat kapinaan ja suorittivat onnistuneen vallankaappauksen ilman ihmishenkien menetyksiä. Kapina ei kestänyt kuin yhden päivän. Puoli vuotta myöhemmin Rabuka jäädytti perustuslain ja hajotti valtaa pitävän hallituksen. Samalla hän julisti Fidžin tasavallaksi, aiemmin korkeinta valtaa pitivät pääministeri ja Britannian kuningatar. Presidentiksi nousi kenraalikuvernööri Ratu Sir Penaia Ganilau ja Littopuolueen johtaja Kamisese K. T. Mara valittiin pääministeriksi.^[7]

Uusi perustuslaki laadittiin tammikuussa vuonna 1990 kun Rabuka jätti paikkansa sisäministerinä ja palasi palvelamaan armeijaa. Perustuslaki ei ollut tasavertainen, vaan suosi etnisiä fidžiläisiä intialais-fidžiläisten kustannuksella. Tarpeeksi rikas intialaisperäinen väestö muutti pois maasta, mikä ajoi Fidžin talouden alamäkeen, mutta takasi alkuperäisväestön enemmistöaseman. Vuonna 1997 perustuslakia muutettiin tasapuolisemmaksi, ja vuoden 1999 vapaissa vaaleissa valittu presidentti oli intialais-fidžiläinen.

[muokkaa] Vallankaappauksia

Fidžiläinen nationalisti George Speight pani seuraavana vuonna toimeen vallankaappauksen. Hänen tarkoituksenaan oli, että presidenttinä ja pääministerinä saisi olla ainoastaan alkuperäinen fidžiläinen. Vallankaappausta seurasi laaja levottomuus, joka vähensi turismia 41 prosenttia.^[8] Speight ja hänen tukijansa vangittiin vuonna 2000 ja väliaikaishallituksen pääministeriksi nousi Laisenia Qarase. Presidettiksi nousi Speightin veljen aiempi appi Ratu Josefa Iloilo. Speightiä uhkasi kuolemantuomio, mutta onnistui muuttamaan sen elinikäiseksi vankeudeksi.^[9] Qarase vastasi uuden perustuslain laatimisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Hänet valittiin pääministeriksi vuoden 2001 vaaleissa, joissa hänen perustamansa kansallismielinen Fidžin yhtenäisyyspuolue sai 32 paikkaa parlamentin kaikista 71:stä. Kampanjassaan Qarase hyödynsi fidžiläisten pelkoa intialais-fidžiläisistä, joita maassa asui 44 prosenttia koko väestöstä. Uuden hallituksen lähes kaikki ministerit olivat etniseltä taustaltaan alkuperäisväestöä, mutta helmikuussa 2002 korkein oikeus määräsi Fidžin työväenpuolueen intialais-fidžiläisten edustajien huomioimista hallituksen kokoonpanossa.^[10]

Toukokuussa 2005 pääministeri Qarase teki lakialoitteen, joka takaisi paremmat oikeuden intialaisperäiselle väestönosalle ja myöntää korvauksia ihmisoikeusrikkomusten uhreille.^[11] Liennytyksen merkkinä hän myös perusti komitean, joka tutki vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana tehdyt ihmisoikeusrikkomukset. Ehdotukset otettiin vastaan ristiriitaisesti. Eniten kritiikkiä ehdotukset saivat, koska se takasi vapautuksen vuoden 2000 vallankaappaajille. Vastustajiin kuului myös komentaja Frank Bainimarama, jonka sotilaita kuoli vuoden 2000 vallankaappauksessa,^[12] ja joka syytti toukokuussa 2006 valittua hallitusta korruptiosta ja uhkasi marras-koulukuun vaihteessa sotilasvallankaappauksella, jollei hänen esittämiin vaatimuksiin vastattaisi. Hän esitti haluavansa putsata hallituksen. Bainimarama otti vallankaappauksen jälkeen presidentin viran itselleensä, mutta myönsi ne takaisin tammikuussa 2007 Josefa Iloilolle, joka teki Bainimaramasta pääministerin.

Bainimarama hälytti maansa hätätilaan, koska kotisaarelleensa maanpakoon lähetetty Qarase palasi pääkaupunkiin Suvaan syyskuussa 2007. Bainimarama arveli hänen yrittävän horjuttaa maan vakautta. Hätätilassa viranomaisilla on valta pidättää ihmisiä ilman syytteitä.^[13] Maa on vielä vuonna 2009 sotilashallituksen alainen ja poliittinen ilmapiiri on jännittynyt. Armeija on muun muassa yrittänyt lopettaa maan suurimman sanomalehden Fiji Timesin ”yhteistyöhaluttomana”.^[14] Vaaleja oltiin sovittu pidettäväksi maaliskuussa 2009, mutta Bainimarama lykkäsi aikataulua vedoten haluunsa muuttaa vaalijärjestelmää tasapuolisemmaksi kaikille etnisille ryhmille.^[15] Vaalien järjestäminen lykkääntyi entisestään, kun presidentti Iloilo ilmoitti mitätöineensä perustuslain ja asettuneensa valtion johtajaksi. Taustalla oli tuomioistuimen päätös väliaikaishallituksen laittomuudesta ja suositus uusien vaalien järjestämistä. Iloilo sanoi järjestävänsä uudet vaalit viiden vuoden sisällä.^[16]

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Saaret

Fidžin kartta

Fidži on noin 850 saaresta koostuva saarivaltio läntisellä Tyynellä valtamerellä, noin 1 770 kilometriä Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluva Taveunin saari sijaitsee 180 asteen meridiaanin rajalla, mutta koko valtio on määrätty samalle aikavyöhykkeelle eli kaikkialla valtiossa on sama päivämäärä sijainnista riippumatta. Saarista noin sata on asutettuja ja valtaosa eli noin 522 on pieniä luotoja. Pääsaaristosta hieman erillään sijaitseee Rotuman saari, joka liitettiin valtioon vuonna 1881 ja sillä on hallinnollinen erityisasema.^[17] Myös Ceva-I-Ra-koralliatolli kuuluu valtioon hieman etäisestä sijainnista huolimatta. Fidžin pinta-alasta noin noin prosentti eli 18 270 km² on maata. Valtion pinta-ala merialueet mukaanluettuna on noin 1,3 miljoonaa nelikilometriä. Suurimmat saaret ovat Viti Levu (10 386 km²) ja Vanua Levu (5 535 km²). Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun saarella.^[18] Suvan lisäksi muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Labasa, Nadi, Savusavu ja Lautoka. Yli puolet Fidžin asukkaista asuvat saarten rannikoilla. Rantaviivaa Fidžillä on yhteensä 1 129 kilometriä.^[17] Muita saaria ja saariryhmiä ovat muun muassa Rotuma, Taveuni, Kadavu, Mamanuca-saaret, Yasawa-saaret, Lomaiviti-saaret sekä syrjäiset Lau-saaret.

Suurimmat saaret ovat vulkaanisia ja saaret ovat saaneet alkunsa vulkaanisen toiminnan seurauksena ja ne ovat vuoristoisia.^[19] Saarivaltiossa sijaitsee 28 muuta yli 910 metrin korkuista huippua. Muuten saaria peittää trooppinen metsä. Maan korkein kohta on Viti Levun saarella sijaitseva Tomanivi (Mount Victoria), jonka huippu on 1 323 metrin korkeudessa. Fidžin suurimmat joet ovat Viti Levulla sijaitsevat Rewa, Navua, Sigatoka ja Ba sekä Vanua Levulla sijaitseva Dreketijoki, joiden suille on muodostunut deltoja. Rewa on elinkeinon kannalta tärkein joki ja se on pituudeltaan 150 kilometriä, josta 113 kilometriä on purjahduskelpoista.^[17]

[muokkaa] Luonto

Fidžillä elää runsaasti värikkäistä lintulajeja. Kuvassa on saarilla esiintyvä palettihedelmäkyyhky.

Saarien alkuperäinen lajisto on erittäin runsas ja eläimistöön kuuluu sammakkoja, liskoja, kilpikonnia ja käärmeitä sekä lepakoita ja lintuja. Muutamia endeemisiä lajeja lukuunottamatta luonto on hyvin samankaltainen kuin Indonesiassa ja Malesiassa, josta saaren kasvillisuus ja eläimet ovat alun alkaen peräisin. Uusia lajeja on tuotu saarelle paitsi euroopalaisten tutkimusmatkailijoiden mukana myös 3 500 vuotta sitten kun ensimmäiset ihmiset asuttivat saaren ja toivat mukanan muun muassa sikoja ja koiria. Uusien lajien vuoksi jotkin harvinaiset lajit kuolivat sukupuuttoon. Fidžillä elävistä nisäkäslajeista vain kuusi lepakkoa on alkuperiäisiä ja muut ovat myöhemmin tuotuja. Saaren endeemisiä lepakkoja ovat esimerkiksi kymmensenttinen Notopteris macdonaldi ja tätä tuplasti suurempi Mirimiri acrodonta. Saarelle on tuotu muun muassa intianpikkumangusti vuonna 1883 metsästämään sokeripeltosatoja tuhoavia rottia, mutta se siirtyi syömään lintujen ja matelijoiden munia. Eurooppalaiset toivat mukanaan myös vuohen ja tahtomattaan kotihiiren sekä ison- ja mustarotan.

Fidžillä tavattavista 57 lintulajista vajaa puolet (26) on kotoperäisiä, joita ovat muun muassa Myzomela chermesina ja Fidžinviistäjä. Merilintuja on noin 23 eri lajia. Lentokyvystä huolimatta jotkin linnut ovat rajoittuneet vain yhdelle tai kahdelle saarelle. Jotkin ulkomailta tuodut lintulajit ovat vallaneet alkuperäislajien ekologisia lokeroita ja ajaneet niitä ahtaammalle. Tällainen on esimerkiksi pihamaina. Lintubongaus on hyvin suosittu vapaa-ajan harrastus Fidžillä.

Brachylophus vitiensis -lisko, joka elää ainoastaan Fidžillä. Se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Fidžillä eläviä liskoja ovat Rotuman saarella elävä Lepidodactylus gardineri -lisko, uhanalaiset Brachylophus vitiensis ja Brachylophus fasciatus -liskot.^[20] Yhteensä saarilta on löydetty 27 eri matelijalajia, joista valta osa on liskoja, mutta Fidžillä asuu myös muutamia maa- ja merikäärmelajeja, kuten Viti Levun saarella elävä Ogmodon vitianus -käärme. Kahdesta maalla elävästä käärmelajista toinen ei ole lainkaan myrkillinen ja toinen on vahvasta myrkystään huolimatta melko vaaraton, koska se ei pysty heikon leukansa vuoksi avaamaan suutaan tarpeeksi auki purrakseen ihmistä.^[21] Saarivaltiolla tavattaviin matelijoihin kuuluu myös viisi merikilpikonnalajia, jotka ovat merinahkakilpikonna, etelänbastardikilpikonna, liemikilpikonna, valekarettikilpikonna ja karettikilpikonna. Niitä saalistetaan lihan vuoksi ja niiden munat on suosittua ravintoa. Alle 46 senttimetristen kilpikonnien metsästys on kielletty, mutta koska ne tulevat vasta suurempina sukukypsiksi ei kielto toimi tehokkaasti.^[21] Vuonna 1936 tuodusta agakonnasta on tullut suuri riesa saaren kotoperäisille sammakkolajeille, joita näkee nykyään vasta syvällä metsällä ja sieläkin harvoin.^[21]

Fidžin maapinta-alasta 45 prosenttia on metsän peitossa, josta kolmannesta eli 2 530 km²:ä hyödynnetään kaupallisesti. Metsäisimmät alueet keskittyvät vuoristojen tuulenpuolisille alueille, kun suojapuolella kasvaa ruohomaata. Rannikolla kasvaa runsaasti mangrovepuita ja kookospalmuja. Maapinta-alasta 87,9 prosenttia on alkuperäisväestön omistuksessa ja 3,9 prosenttia on valtiolla.^[22]

Fidžillä kasvavista kasvilajeista on tunnistettu 1596 kappaletta, joista noin 60 % on kotoperäisiä.^[23] Tagimaucia-nimistä puna- ja valkokukkaista köynöskasvia tavataan ainoastaan Fidžillä ja sielläkin vain Taveuni-saarella samannimisen järven ympäristössä sekä Vanua Levi -saaren eteläkärjessä Mt. Seatura -vuoren ylärinteessä.^[24][17] Se on myös valtion kansalliskasvi. Saarella kasvaa 31 kookospalmulajia, useita saniaiskasveja ja vankkoja kauripuumetsiä (dakua), joiden puita käytetään paljon huonekaluteollisuudessa Casuarina-suvun lujien puiden ohella. Nonia käytetään paljon lääkekasvina.^[25]

Valtion luonnon suurimmat uhat ovat metsähakkuut ja saasteet. Maaperän eroosiota edistää maanviljelykseen valittujen alueiden huono sijainti sekä maataloudessa käytetyt huonot menetelmät. Sateilla on myös oma osansa eroosiossa. Nykyinen ilmastonmuutos on vakava uhka kaikille Tyynen valtameren pienille saarivaltioille, niin myös Fidžille, merenpinnan nousun vuoksi.^[17]

[muokkaa] Ilmasto

Valtion ilmasto on trooppinen meri-ilmasto, joten ilman on lämmin ja päivittäiset tai vuotuiset lämpötilamuutokset erittäin pieniä. Vuoden päiväkeskilämpötilat vaihtelevat välillä 20–29 °C ja öisin lämpötila on noin 18–20 °C.^[26] Alin koskaan mitattu lämpötila on 12 ja korkein 36 celsiusastetta. Pääkaupungissa Suvassa mitattu vuosittainen sademäärä on vajaa 305 senttimetriä. Suojaisilla alueilla vuotuinen sademäärä on selvästi pienempi, noin 178 cm:ä, ja lämpötila noin asteen korkeampi kuin tuulen puolella.^[26] Vuorilla voi sataan jopa kuusi metriä vettä vuoden aikana.^[26] Sateet jakaantuvat eri kuukausille hyvin tasaisesti siten, että joka kuukausi on noin 16 sateista päivää, mutta Heinäkuussa tosin sateisia päiviä on 11 kappaletta.^[27][17]

Vuosittainen syklonikausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun väliselle ajalle,^[17] jolloin on myös kaikkein lämpimintä.^[22] Eniten sykloneja esiintyy tammi-helmikuussa. Keskimäärin yhdessä vuosikymmenessä Fidžillä on kymmestä kahteen toista syklonia. Kauden myrskyt voivat olla niin voimakkaita, että ne aiheuttavat tuhoja viljelyksille sekä omaisuudelle. Myös kuolonuhrit ovat mahdollisia.^[17] Näin pahoja sykloneja on kymmenen vuoden aikana kaksi tai kolme. Parhaiten sykloneilta suojassa ovat valtion etelä- ja itäpuolet.^[26] Idästä puhaltavat pasaatituulet tuulevat kaikkina vuodenaikoina ja ovat voimakkuudeltaan korkeintaan keskitasoa.

[muokkaa] Politiikka ja hallinto

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Fidžin politiikka

Fidžin valtionpäämies on presidentti, jonka valitsee suuri päällikköneuvosto viiden vuoden kaudeksi. Presidentiksi pääsee ainoastaan fidžiläinen, intialais-fidžiläisestä ja muuta vähemmistöä edustava ei voi tulla valituksi presidentiksi. Presidentin virka on pääosin kunniatehtävä, mutta hänellä on joitakin valtuuksia kansallisten kriisien varalle ja hän nimittää pääministerin. Presidentillä on oikeus hajottaa parlamentin jos pääministeri pyytää sitä. Presidentti on myös armeijan ylipäällikkö.

Pääministerin on nautittava Edustajainhuoneen luottamusta. Käytännössä suurimman puolueen johtajasta tulee siten pääministeri ja presidentin nimitystehtävä on vain muodollisuus. Mikäli parlamentilla on päätäntävaikeuksia, toimii presidentti kuitenkin välittäjänä ja hänen on valittava sellainen pääministeri, jonka hän katsoo parhaiten edustavan Edustajainhuoneen enemmistöä. Pääministeri valitsee hallitukseen 10–20 ministeriä, jotka käyttävät toimeenpanovaltaa. Presidentti vahvistaa nimitykset.

Fidžillä on kaksikamarinen parlamentti, joka valitaan äänestyksissä neljäksi vuodeksi. Edustajainhuoneessa on 71 jäsentä, joista 25 valitaan suoraan kansanäänestyksellä. Loput 46 on vuoden 1997 perustuslaissa määrätty Fidžin etnisille yhteisöille seuraavasti: 23 fidžiläistä, 19 intialais-fidžiläistä, yksi rotumalainen ja kolme "yleistä valittua" (eurooppalaiset, kiinalaiset ja muut vähemmistöt). Senaatissa, eli parlamentin yläkamarissa, on 32 jäsentä. Nimellisesti nämä ovat presidentin nimittämiä, mutta perustuslaki velvoittaa presidentin hyväksymään seuraavien järjestöjen antamat ehdokkaat: suuri päällikköneuvosto valitsee 14, pääministeri yhdeksän, oppositiojohtaja kahdeksan ja Rotuman saaren neuvosto yhden. Senaatilla on vähemmän valtaa kuin edustajainhuoneella – senaatti ei voi tehdä lakialoitteita, mutta se voi hylätä tai muuttaa niitä.^[28]

Brittien siirtomaavalta alkoi Fidžillä 1870. Taloudellisesti maa niveltyi brittiläiseen imperiumiin sokeriruokoviljelmänä. Koska Britannia oli lakkauttanut orjuuden, tuotettiin työvoima Intiasta siten, että työtekijät sitoutuivat indentured-labour-järjestelmällä työskentelemään viisi vuotta heikoissa oloissa erittäin vähäisellä palkalla. Järjestelmä tuotti aikojen kuluessa intialais-fidžiläisen väestönosan, joita on nykyisestä väestöstä noin 37 %. Intialais-fidžiläisten asema on alkuperäisiä fidžiläisiä heikompi, koska maanomistus on fidžiläisissä käsissä. Rakenteesta johtuu se, että intialais-fidžiläisten on työskenneltävä kaupan, liikenteen ja yleensä palvelualojen piirissä, mitkä eivät edellytä maanomistusta. Fidžin epävakautuu siitä, että intialais-fidžiläiset voittavat vaalit, koska tämä edellyttäisi myös hallituspaikkojen jakamista intialais-fidžiläisille. Näin fidžiläisille muodostuu intressi horjuttaa hallitusta ja vaihtaa pääministeri.

Fidžillä on ollut vuoden 1987 jälkeen neljä vallankaappausta. Viimeisin tehtiin pääministeri Laisenia Qarasenia vastaan joulukuussa 2006. Valtion perustuslaki on muuttunut kolmesti, ensin vuonna 1987, jolloin maasta tehtiin tasavalta ja Britannian hallitsijan valta lakkautettiin. Toisen kerran perustuslakia uudistettiin vuonna 1990, jonka myötä otettiin kaksikamarinen parlamentti käyttöön, mutta vähemmistöjen oikeudet olivat kapeat. Vähemmistöihin kiinnitettiin paremmin huomiota nykyisessä, vuonna 1997 laaditussa perustuslaissa.

Fidžin politiikka hallitsee useita puolueita, josta monet ovat niin pieniä, etteivät ilman vaaliliittoja pystyisi pärjäämään äänestyksissä suuremmille.^[29] Suurimmat puolueet of Fidžin työväenpuolue (FLP), Fidžin yhtenäispuolue (Soqosoqo Duavata ni Lewenivanua, SDL), Yhdistynyt kansapuolue (UPP)

[muokkaa] Hallinto

Fidži on jaettu neljään osaan (engl. division):

• Central Division (keskinen osa; pääkaupunki Suva)
• Northern Division (pohjoinen osa; pääkaupunki Labasa)
• Eastern Division (itäinen osa; pääkaupunki Levuka)
• Western Division (läntinen osa; pääkaupunki Lautoka)

Rotuman saari saariston pohjoispuolella on riippuvuusasemassa Fidžiin nähden.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Fidžin talous

Fidži on yksi Tyynenmeren saaristojen kehittyneimmistä talouksista, mutta sielläkin suuri osa elää omavaraistaloudessa ja väestöstä neljäsosa elää köyhyysrajan alapuolella. Nykyään valtion tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri, sokeri ja kalastus. Vuosittain Fidžillä käy noin 400 000–500 000 turistia. Fidžiläisellä sokerilla on etuasema Euroopan unionin markkinoille. Näin ollen EU:n päätös leikata sokerinviljelyn tukea hankaloittaa ratkaisevalla tavalla Fidžinkin taloutta. Teollisesta toiminnasta kolmannes on sokerin jatkokäsittelyä. Sotilasvallankaappaukset ja jännittynyt poliittinen ilmapiiri ovat vähentäneet maan vuosittaisia tuloja vähentämällä maahan kohdistuvaa matkailua ja hankaloittaa kaupankäyntiä. Euroopan unioni on jäädyttänyt Fidžille myönnettävät avustusrahat kunnes maassa toimiva sotilashallitus luopuu vallasta ja uusi hallitus valitaan vaaleilla. Myös rahalähetykset Kuwaitissa ja Irakissa töissäolevilta ovat pienentyneet. Vähäiset investoinnit ja epämääräiset maanomistuslait aiheuttavat pitkäaikaisia ongelmia maan taloudelle.^[30]

Maan luonnonvaroista merkittävimmät ovat huonekaluissa käytetty puut. Saarilta on myös löydetty kultaa ja kuparia. Öljyäkin on yritetty etsiä, mutta laihoin tuloksin.

Fidžin talouden suhdanneet ovat itsenäistymisen jälkeen vaihdelleet voimakkaasti.Itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat talouskasvun aikaa (1970–75: 5,9 %/vuosi; 1976–80: 3,9 %/vuosi). Seuraavan vuosikymmenen alussa korkea inflaatio näkyi etenkin energian kallistumisena ja maa ajautui kolmesti taantumaan. Vuoden 1986 noin 8,1 prosentin talouskasvu kääntyi taas laskuksi seuraavana vuonna sotilasvallankaappauksen takia, mutta seuraavina vuosina aina vuoteen 1996 asti talous kasvoi keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Aasian talouskriisi ajoi Fidžinkin talouden laskusuhdanteeseen päästen siitä irti vuonna 1997 vain 1,4 prosentin talouskavulla. Seuraavana vuonna talous kasvoi jo 9,7 prosenttia (inflaatiokorjattuna 7,8 %), kuunes vuonna 2000 uuden sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen talous lähti 2,9 prosentin laskuun, minkä jälkeen talous on kasvanut 3–4 prosenttia vuosittain.^[31] Vuoden 2009 maailmanlaajuisen talouskriisi vähensi Fidžin matkustajamääriä tammikuussa noin 27 prosenttia, mutta raaka-aineiden vienti kasvoi 18,6 % vuonna 2008. Inflaatio oli helmikuussa 2009 vain 1,9 %, joka on selvästi alhaisempi kuin tammikuun lukema (6,1 %) ja alhaisin sitten vuoden 2006 heinäkuun.^[32]

CIA World Factbookin mukaan Fidžin arvioitu BKT oli vuonna 2008 3,783 miljardia yhdysvaltain dollaria (ostovoimakorjattu 3,431 miljardia dollaria) ja BKT asukasta kohden oli 3 700 dollaria. Bruttokansantuotteesta noin kolem neljännestä tulee palveluista kun teollisuuden ja maatalouden yhteinen osuus on neljännes, mutta maatalous on yksistään kaikkein suurin työllistäjä. Vuonna 1999 137 000 työikäisestä 7,6 % oli työttömänä.

[muokkaa] Väestö

Eurooppalaiset tuhosivat 1800-luvulla monet fidžiläisten temppelit ja rakennuttivat tilalle omia kirkkoja. Kuvassa on goottilaista arkkitehtuuria edustava roomalaiskatolinen kirkko valtion entisessä pääkaupungissa Levukassa.

Fidžin kaksi suurinta etnistä ryhmää ovat fidžiläiset (57,3%) ja intialais-fidžiläiset (37,6%), jotka britit toivat Intiasta työvoimaksi 1800-luvulla. Rotumalaisia on väestöstä 1,2 %, heidän kulttuurinsa on polynesialaisempaa kuin muun Fidžin. Loput 3,9 prosenttia väestöstä on eurooppalaisia, kiinalaiset ja muita Tyynenmeren etnisiä ryhmiä. Vaikka eurooppalaiset ja kiinalaiset muodostavat selvän vähemistön, ovat he taloudellisesti vaikutusvaltaisia. Fidžiläisten ja intialais-fidžiläisten välit hiertäneet käytännössä koko itsenäisen Fidžin historian ajan.

Fidžin perustuslaki takaa uskonvapauden. Vaikka sillä ei ole valtionkirkkoa, on Fidžin hallintoa syytetty kristinuskoon perustuvan valtion perustamisesta. Suurimmat uskonnot ovat kristinusko (53 %) ja hindulaisuus (34 %). Väestöstä seitsemän prosenttia on muslimeja (pääosin sunnalaisia) ja muita uskontoja edustaa 5,3 prosenttia väestöstä ja uskonnottomia on 0,3 prosenttia. Krisintinuskon suurimmat suuntaukset ovat metodismi (34,5 %, koko väestöstä), ja roomalaiskatolilaisuus (7,2 %), helluntailaiset (11 %) ja adventistit (6 %).^[33] Saaren kiinalaisväestön keskuudessa konfutselaisuus on hallitseva uskonto.

Perustuslaki määrittelee kolme virallista kieltä: englanti, joka on perua Britannan hallintoajoilta, fidži, jota puhuvat etniset fidžiläiset, sekä hindi, jota puhuvat intialais-fidžiläiset. Hallinnolliset asiat voi hoitaa millä tahansa virallisella kielellä ja tarvittaessa paikalle hankitaan tulkki. Muita merkittäviä kieliä saarilla ovat tamili ja bengali, ja Rotuman saarella rotuma.

Väestöstä yli puolet asuu pääkaupungissa Suvassa. Maaseudulla asuva väestö on selvästi alkanut muuttaa kaupunkeihin. Nykyään kaupungistumisaste on noin 50,7 %.^[34] Monet myös muuttavat pois maasta, jos se on taloudellisesti mahdollista. Noin 40 000 on tehnyt näin sitten vuoden 1987 vallankaappauksen. Nykyään noin 4 000–5 000 asukkaan arvellaan muuttavan pois maasta vuosittain.^[6] Tästä huolimatta asukasluku kasvaa vuosittain noin 1,4 prosenttia. Odotettu elinikä on naisilla 73 ja miehillä 68 vuotta. Naisten hedelmällisyysluku eli montako lasta syntyy yhtä naista kohden on 2,65.^[33]

[muokkaa] Kulttuuri

Fidžin musiikki on saanut maailmalla jonkin verran suosiota muun muassa muusikkojen Laisa Vulakoron ja Lagani Rabukawaqan ansiosta. Alkuperäisasukkaiden kulttuuri on säilynyt hyvin ja se on osa asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Rugby on suosituimpia urheilumuotoja saarella, se on maan epävirallinen kansallisurheilulaji. Fidžin rugbyjoukkue on melko menestynyt, kun otetaan huomioon maan pieni koko. Maan seitsemänmiehenrugbyjoukkue on menestynein maailmassa ja se on voittanut 2 mestaruutta.

[muokkaa] Lähteet

• Timothy L. Gall & Jeneen M. Hobby (toim.): Worldmark Encyclopedia of the Nations: Volume 4 Asia & Oceania (12. painos). Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1093-X.
• Justine Vaisutis: Fiji. Lonely Planet, 2006. ISBN 978-1-74104-288-7.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Fiji Wikitravelissa (englanniksi)
• Fidžin hallituksen sivusto
• Fiji. YK:n valtioprofiili Fidžistä.
• Fiji. Valtioprofiili Kansainyhteisön sivulla.
• Fiji Islands Bureau of Statistics. Fidžin tilastokeskus.
• Nature Fiji. Fidžin luontoon keskittynyt sivusto.

Kansainyhteisö

Antigua ja Barbuda | Australia | Bahama | Bangladesh | Barbados | Belize | Botswana | Brunei | Dominica | Etelä-Afrikka | Fidži | Gambia | Ghana | Grenada | Guyana | Intia | Jamaika | Kamerun | Kanada | Kenia | Kiribati | Kypros | Lesotho | Malawi | Malesia | Malediivit | Malta | Mauritius | Mosambik | Namibia | Nauru | Nigeria | Pakistan | Papua-Uusi-Guinea | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Salomonsaaret | Sambia | Samoa | Seychellit | Sierra Leone | Singapore | Sri Lanka | Swazimaa | Tansania | Tonga | Trinidad ja Tobago | Tuvalu | Uganda | Uusi-Seelanti | Vanuatu | Yhdistynyt kuningaskunta