The Masters

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turnauksen pääpalkinto

The Masters, koko nimeltään Ladbrokes Mobile Masters (sponsorin mukaan), on snookerin arvostetuin kutsuturnaus, joka pelataan kauden kevätpuoliskon aloittavana turnauksena Lontoon Alexandra Palacessa.[1] Ennen vuotta 2012 turnaus pelattiin Wembley Arenalla. Turnausta on pisimpään sponsoroinut savukemerkki Benson & Hedges vuosina 1975-2003, jolloin turnaus kantoi pitkään nimeä Benson & Hedges Masters. The Masters, tai lyhyemmin Masters, on yksi perinteisimmistä turnauksista ammattilaisten pääkiertueella Main Tourilla. Vaikka turnauksessa ei jaeta ranking-pisteitä, on kyseessä yksi suurimmistä ammattilaisturnauksista. Tästä kertoo myös se, että turnauksen päätyttyä Wembleyllä jaetaan vuosittain toiseksi suurimmat rahapalkinnot. Ammattilaiskiertueen suurimmat rahapalkinnot jaetaan kauden pääturnauksessa maailmanmestaruusturnauksessa, joka kantaa virallista nimeä 888.com World Championship.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masters järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, jolloin finaalissa pelasivat John Spencer sekä 1970-luvun haliltsija ja kuusinkertainen maailmanmestari Ray Reardon. Ottelun voitti viimeisessä mahdollisessa erässä lopulta uusintamustan pelissä Spencer erin 9-8, kuitaten £2.000 suuruisen rahapalkinnon. Vuonna 1991 ylitettiin voittajapalkinnossa £100.000 raja, ja vuonna 2008 Mark Selby kuittasi £150.000 voittamalla tämän turnauksen. Suurimmillaan voittajan palkinto on ollut vuonna 2003, jolloin Mark Williams voitti turnauksen.

Vuoteen 2007 asti turnaukseen ottivat osaa 18 pelaajaa, joista 16 olivat ranking-listan 16 parasta pelaajaa. Näiden lisäksi turnaukseen valittiin yksi karsintaturnauksella ja yksi pelaaja, jonka oltiin katsottu esiintyneen edukseen kuluneena vuonna. Poikkeuksellisesti vuonna 2007 turnaukseen otti osaa 19 pelaajaa, joten villin kortin pelaajia oli kahden sijaan kolme kappaletta. Edelleen yksi pääsi turnaukseen karsinnoista, mutta kaksi pelaajaa valittiin turnaukseen ansiodensa vuoksi. Karsinnosita mukaan nousi Stuart Bingham, ja kaksi 16 parhaan ulkopuolelta kutsuttua olivat snooker-veteraani Jimmy White sekä nuori kiinalainen Ding Junhui. Vuoden 2008 turnaukseen kutsuttiin jälleen vain 18 pelaajaa, ja karsinnoista selvisi Barry Hawkins ja kutsutuksi tuli hongkongilainen Marco Fu. [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8]

Maksimibreikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastersissa ensimmäinen maksimibreikki 147 pistettä tuli vuonna 1984, jolloin Kirk Stevens suoritti tämän tavoitellun teon turnaustasolla. Seuraavan kerran vastaavaan ylsi vasta vuonna 2007 Ding Junhui.

Legendaarisia finaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexandra Palacen peliareena

Turnauksessa on nähty uskomattomia finaaleja, joista yksi oli vuoden 1991 Mastersissa, jolloin turnaushistorian ja snookerin historian kaikkien aikojen menestynein pelaaja Stephen Hendry voitti Mike Hallettin erin 9-8, vaikka oli 0-7 tappioasemassa. Hendry oli tuolloin vasta uransa alkupuolella, vaikka hän oli jo edellisenä vuonna voittanut ensimmäisen maailmanmestaruutensa seitsemästä, mikä on lajin ennätys. Masters-voittoja Hendry on saavuttanut kuusi, joista viisi tuli peräkkäisnä vuosina 1989-1993 ja yksi vuonna 1996. Eräs toinen legendaarinen finaalitaistelu käytiin nuoren, nykyään viisinkertaisen maailmanmestarin, Ronnie O'Sullivanin sekä vanhan Steve Davisin välillä. Davis taisteli Hendryn tavoin 4-8 tappioasemasta 10-8 voittoon. Davis hallitsi snookerin ammattilaisturnauksia 1980-luvulla, voittaen mm. kuusi maailmanmestaruutta, ja Hendry 1990-luvulla. O'Sullivan on myös rikkonut useita ennätyksiä 2000-luvulla. Vuonna 1998 finaalissa vastaavasti Mark Williams, nykyään kaksinkertainen maailmanmestari, nousi 6-9 tappioasemasta 10-9 voittoon. Finaalissa oli vastassa Stephen Hendry. Ken Dohertyn vuonna 2000 pelaama finaali jäi miehen osalta valitettavasti mieleen siitä, että hän löi viimeisen mustan pallon ohi suorittaessaan maksimibreikkiä finaalissa Matthew Stevensiä vastaan, joka myös voitti turnauksen. Vuonna 2011 tehtiin turnauksen finaalissa historiaa, vaikka ottelu itse päättyi melko selkein lukemin 10-4, kun kaksi aasialaispelaajaa pelasivat finaalisas. He olivat Ding Junhui ja Marco Fu, joista voittajaksi selviytyi Ding. Tämä oli ensimmmäinen kerta, kun turnauksen finaalissa ei esiintynyt lainkaan pelaajaa brittein saarilta [9].

Turnauksen hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla hallinnut Steve Davis on voittanut Mastersin kolmesti. Stephen Hendry voitti turnauksen 1990-luvulla jopa kuusi kertaa. Finaaleissa kaatuivat Hallett, John Parrott sekä Ronnie O'Sullivan. Finaaliotteluissa Hendry on yhteensä esiintynyt jopa yhdeksän kertaa. Paul Hunter on myös yksi turnauksen kovista nimistä, koska hän on voittanut Davisin tapaan kaikki kolme finaaliaan tässä turnauksessa. Ronnie O'Sullivan on tällä vuosikymmenellä ollut Mastersin finaalissa neljänä vuonna peräkkäin vuosina 2004-2007. Hän voitti näistä kaksi, mutta hänen kannaltaan valitettavaa on, että kaksi legendaarista finaalia ovat koituneet Wembleyllä hänen tappiokseen. Edesmennyt Paul Hunter voitti vuonna 2004 hänet 7-2 tappioasemasta tehden viiteen erään sadan pisteen ylittävät lyöntisarjat voittaen ottelun erin 9-8. Vuonna 2005 O'Sullivan kukisti helposti John Higginsin erin 10-3, mutta vuonna 2006 finaalissa pelasivat samat herrat vastakkain, ja Higgins otti tällä kertaa voiton erin 10-9. Tätä finaaliottelua pidetään ammattilaisten keskuudessa yhtenä tasokkaimmista finaaliotteluista pelin historiassa. Vuonna 2007 O'Sullivan kaatoi nuoren Dingin helposti erin 10-3, vaikka Ding oli aikaisemmin turnauksessa ollut uskomattomassa vireessä suorittaen myös turnauksen historian toisen maksimibreikin. Muita viime vuosina Masters-turnauksessa vakuuttavasti esiintyneitä ovat John Higgins sekä Mark Williams.

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Vastustaja Tulos Kausi
2014 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Mark Selby 10 - 4 2013/14
2013 Englannin lippu Mark Selby Australian lippu Neil Robertson 10 - 6 2012/13
BGC Masters
2012 Australian lippu Neil Robertson Englannin lippu Shaun Murphy 10 - 6 2011/12
Ladbrokes Mobile Masters
2011 Kiinan lippu Ding Junhui Hongkongin lippu Marco Fu 10 - 4 2010/11
Pokerstars.com Masters
2010 Englannin lippu Mark Selby Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10 - 9 2009/10
Saga Insurance Masters
2009 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Mark Selby 10 - 8 2008/09
2008 Englannin lippu Mark Selby Englannin lippu Stephen Lee 10 - 3 2007/08
2007 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Kiinan lippu Ding Junhui 10 - 3 2006/07
2006 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10 - 9 2005/06
Rileys Club Masters
2005 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Skotlannin lippu John Higgins 10 - 3 2004/05
Masters
2004 Englannin lippu Paul Hunter Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10 - 9 2003/04
Benson & Hedges Masters
2003 Walesin lippu Mark Williams Skotlannin lippu Stephen Hendry 10 - 4 2002/03
2002 Englannin lippu Paul Hunter Walesin lippu Mark Williams 10 - 9 2001/02
2001 Englannin lippu Paul Hunter Irlannin lippu Fergal O'Brien 10 - 9 2000/01
2000 Walesin lippu Matthew Stevens Irlannin lippu Ken Doherty 10 - 8 1999/00
1999 Skotlannin lippu John Higgins Irlannin lippu Ken Doherty 10 - 8 1998/99
1998 Walesin lippu Mark Williams Skotlannin lippu Stephen Hendry 10 - 9 1997/98
1997 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10 - 8 1996/97
1996 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10 - 5 1995/96
1995 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Skotlannin lippu John Higgins 9 - 3 1994/95
1994 Skotlannin lippu Alan McManus Skotlannin lippu Stephen Hendry 9 - 8 1993/94
1993 Skotlannin lippu Stephen Hendry Thaimaan lippu James Wattana 9 - 5 1992/93
1992 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu John Parrott 9 - 4 1991/92
1991 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Mike Hallett 9 - 8 1990/91
1990 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu John Parrott 9 - 4 1989/90
1989 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu John Parrott 9 - 6 1988/89
1988 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Mike Hallett 9 - 0 1987/88
1987 Englannin lippu Dennis Taylor Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 9 - 8 1986/87
1986 Kanadan lippu Cliff Thorburn Englannin lippu Jimmy White 9 - 5 1985/86
1985 Kanadan lippu Cliff Thorburn Walesin lippu Doug Mountjoy 9 - 6 1984/85
1984 Englannin lippu Jimmy White Englannin lippu Terry Griffiths 9 - 5 1983/84
1983 Kanadan lippu Cliff Thorburn Walesin lippu Ray Reardon 9 - 7 1982/83
1982 Englannin lippu Steve Davis Walesin lippu Terry Griffiths 9 - 5 1981/82
1981 Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins Walesin lippu Terry Griffiths 9 - 6 1980/81
1980 Walesin lippu Terry Griffiths Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 9 - 5 1979/80
1979 Etelä-Afrikan lippu Perrie Mans Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 8 - 4 1978/79
1978 Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins Kanadan lippu Cliff Thorburn 7 - 5 1977/78
1977 Walesin lippu Doug Mountjoy Walesin lippu Ray Reardon 7 - 6 1976/77
1976 Walesin lippu Ray Reardon Englannin lippu Graham Miles 7 - 3 1975/76
1975 Englannin lippu John Spencer Walesin lippu Ray Reardon 9 - 8 1974/75

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Alexandra Palace
  2. World Snooker Tournament History
  3. Global Snooker Centre Tournament Histories - The Saga Masters
  4. BBC Sport Masters history
  5. "Snooker finds new Masters sponsor", BBC Sport, 2006-01-13. Luettu 2007-01-14. 
  6. "SAGA INSURANCE SIGN UNTIL 2009", World Snooker, 2006-10-12. Luettu 2007-01-14. 
  7. "New Wembley home for the Masters", BBC Sport, 2006-10-12. Luettu 2007-01-14. 
  8. "Hunter loses battle with cancer", BBC Sport, 2006-10-09. Luettu 2007-01-14. 
  9. BBC Sport Ding Junhui beats Marco Fu 10-4 to win Masters, 16. tammikuuta 2011