Kaurit
| Kaurit | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Agathis macrophylla | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Kaurit (Agathis) on 21 puulajin muodostama suku araukariakasvien heimossa. Ne ovat kookkaita ja taloudellisesti arvokkaita puita.
Kaurit esiintyvät luonnonvaraisena vyöhykkeellä, joka ulottuu Malesian ja Sumatran pohjoisosista Filippiinien ja Molukkien kautta Uuteen-Guineaan ja Melanesiaan saakka.[1] Lisäksi muutama kaurilaji elää Queenslandin rannikolla Australiassa ja Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisosissa. Kaikki lajit ovat sade- tai monsuunimetsien puita. Filippiineillä esiintyvä A. philippinensis on araukariakasvien heimon pohjoisimpana kasvava laji.
Muista araukariakasveista poiketen kaurien lehdet eivät ole neulasmaisia vaan leveitä, ja ne muistuttavat suuresti lehtipuiden lehtiä. Kukintona on pyöreä tai hieman pitkulainen käpy. Puut ovat yksineuvoisia ja ne alkavat tuottaa hedekukintoja tyypillisesti vasta vanhemmalla iällä. Käpyjen kypsyminen kestää kaksi vuotta. Nuorena puut ovat muodoltaan kartiomaisia, mutta vanhemmiten niillä on pitkä, paljas runko ja usein hyvin epäsäännöllisen muotoinen pyöreähkö latvus. Kaurit ovat kookkaita puita ja jotkin lajit saavuttavat jopa 60 metrin korkeuden.
Joidenkin lajien siemeniä syövät hyvin alkeellisten Agathiphaga-suvun koiperhosten toukat.
Sisällysluettelo |
Käyttö [muokkaa]
Kaurien puuaines on hienoa ja helposti työstettävää ja sen väri vaihtelee oljenvärisestä kellanruskeaan. Puuaineksen takia kaurit ovat kaupallisesti tärkeä puuryhmä. Eri kaurilajeja käytetään muun muassa kielisoitinten kuten sähkö- ja bassokitaroiden runkomateriaalina. Monet luonnonvaraiset laajat kaurimetsät onkin hakattu ja valtaosa myyntiin tulevasta puuaineksesta on nykyisin peräisin viljelymetsistä.[1] Myös useiden lajien pihka on arvokasta ja sitä myydään dammarhartsin nimellä.[2][3]
Lajit [muokkaa]
Kaurien sukuun kuuluu 21 puulajia, joista useimmat ovat elinalueellaan endeemisiä. Alla on lueteltu sukuun kuuluvat lajit luontaisine elinalueineen[4]
- Agathis atropurpurea (Australia)
- Agathis australis (Uusi-Seelanti)
- Agathis borneensis (läntinen Malesia, Borneo)
- Agathis corbassonii (Uusi-Kaledonia)
- Agathis dammara (itäinen Malesia)
- Agathis endertii (Borneo)
- Agathis flavescens (Borneo)
- Agathis kinabaluensis (Borneo)
- Agathis labilliardieri (Uusi-Guinea)
- Agathis lanceolata (Uusi-Kaledonia)
- Agathis lenticula (Borneo)
- Agathis macrophylla (Fidži, Vanuatu, Salomonsaaret)
- Agathis microstachya (Australia)
- Agathis montana (Uusi-Kaledonia)
- Agathis moorei (Uusi-Kaledonia)
- Agathis orbicula (Borneo)
- Agathis ovata (Uusi-Kaledonia)
- Agathis philippinensis (Filippiinit, Sulawesi)
- Agathis robusta (Australia, Uusi-Guinea)
- Agathis silbae (Vanuatu)
- Agathis spathulata (Uusi-Guinea)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Christopher J. Earle: Agathis 2008. Gymnosperm Database. Viitattu 11.7.2009.
- ↑ Coloria.net
- ↑ Dammar Encyclopedia Britannica 1911
- ↑ .Agathis Info
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Biogeography of Araucariaceae (englanniksi)