Pihka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pihkaa männyn kuorella

Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota havupuut erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla.

Pihka lääkinnässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan.[1]

Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin. Männynpihkan ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä.[2]

Lääkäri Arno Sipponen on tehnyt pihkasta väitöskirjan.[3] Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yle.fi luettu 5.9.2008
  2. a b Pihkasta tuli huippulääke Yle 6.3.2012
  3. Väitöstilaisuus: Arno Sipponen: Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto / Tapahtumat. 2013. Viitattu 26.5.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metsälä, Harri: Pihka. Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat, 2001. ISBN 951-664-074-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.