Adventismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seitsemännen päivän adventistien kirkko Ottawassa, Kanadassa.

Adventistit ovat protestanttisia kristittyjä. Adventisti tarkoittaa henkilöä, joka odottaa Kristuksen (Jeesuksen) pikaista toista tulemista (lat. adventus). Nykyisin maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti suurin adventistiryhmä ovat seitsemännen päivän adventistit. Sanoilla seitsemännen päivän adventistit viitataan tapaan viettää pyhäpäivää sapattina (perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun) sunnuntain sijaan. Tämä perustuu siihen, että raamatullisen mallin mukaisesti sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja lauantai seitsemäs. Raamatussa vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa, eikä keskiyöllä.

Kirkkokunnalle on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa traditiossa merkittävänä tekijänä voidaan pitää liikkeen sisällä profeettana pidettyä Ellen G. Whitea, joskin liikkeen teologiset peruspiirteet syntyivät vuosien 1838-1848 aikana, jolloin Whiten merkitys Raamatun tulkitsijana oli vähäinen.

Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (lähinnä maltillisesta pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.

Adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla. Muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous, jonka valta kuitenkin on lähinnä neuvoa-antavaa. Adventtiseurakunnalla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu.

Kuten monet muut protestantit, myös adventistit näkevät seksuaalisuuden kuuluvan Raamatun valossa ainoastaan naisen ja miehen väliseen avioliittoon, mikä luonnollisesti sulkee pois homoseksuaalisuuden ja esiaviollisen seksin. Adventtikirkko ei hyväksy avoliittoa.[1]

Adventistit uskovat yhdessä muiden kristittyjen ja erityisesti konservatiivisten protestanttien kanssa mm. seuraavaan:

  • Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka on Luoja ja kaikkeuden kuningas, kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnäoleva. Adventistit formuloivat kolminaisuusoppia lähinnä vanhan kirkon ajan antiokialaisen koulukunnan ns. ekonomisen triniteetin mukaisesti eli he tarkastelevat triniteettiä Jumalan tekojen kautta. Muissa lännen kirkoissa ontologinen triniteetti, jossa tarkastellaan enemmän Jumalan olemusta, on yleisempi. Adventistien näkemys kolminaisuudesta onkin lähempänä idän kirkkoja kuin lännen kirkkoja.
  • Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin, Jumalan ilmoitettuna, erehtymättömänä sanana. Adventistien raamatuntulkinta perustuu ns. sola scriptura (yksin kirjoituksista) periaatteeseen, mutta monista muista protestanteista poiketen adventistit formuloivat oppiaan suhteessa koko Raamattuun, ei vain johonkin osaan siitä.
  • Jeesukseen Kristukseen, sekä pelastukseen yksin armosta, uskon kautta.

Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin valtakirkkojen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:

  • Kymmenen käskyn neljännessä (luterilaisuudessa kolmannessa) käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
  • Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös ruokavaliota. Suurin osa Adventisteista pidättäytyy tämän takia tupakasta, alkoholista, huumeista ja Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihasta. Monet adventistit haluavat lisäksi olla kasvissyöjiä. Jotkut pidättäytyvät myös kahvista ja teestä.
  • Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi syksyllä 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta muulle maailmankaikkeudelle paljastuisi, ketkä saavat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta, ja vertauksella kuninkaan pojan häistä.
  • Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja jossa Jeesukseen uskovat herätetään kuolleista elämän ylösnousemuksessa. Tästä tapahtumasta alkaa Ilmestyskirjassa viitattu Tuhatvuotis­kausi, jonka uskovat viettävät taivaassa. Adventistit korostavat Jeesuksen pikaista paluuta (paruusiaa). Adventistit eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä ja hylkäävät kokonaan dispensationalistisen tulkinnan lopun ajoista.
  • Helvettiä ei ole tällä hetkellä olemassa, eikä se ole ikuinen. Helvetti on viimeisen päivän tulimeri, jossa jumalattomat tuhotaan tuhatvuotiskauden jälkeen. Helvetissä sielut tuhoutuvat sen jälkeen, kun ovat kärsineet tulessa tekojensa mukaan määrätyn ajan, ja niiden olemassaolo lakkaa. Oppia kutsutaan kristillisessä teologiassa annihilationismiksi.

Adventistit kastavat uskonsa tunnustaneita upotuskasteella. Adventisteja on Suomessa noin 3 800 [2]. Tämän lisäksi reilu 1000 jäsentä kuuluu Adventtikirkon paikallisseurakuntiin olematta väestörekisterissä Adventtikirkon jäseniä. Näiden jäsenten lisäksi ns. aikuiskasteesta johtuen kirkon tilaisuuksissa käy myös etenkin nuoria, jotka eivät vielä ole tehneet tai eivät halua tehdä henkilökohtaista uskonratkaisua. Koko maailmassa on noin 18 miljoonaa kastettua jäsentä ja jumalanpalvelustilaisuuksiin osallistuu n. 35 miljoonaa ihmistä. 12. kesäkuuta 1943 rekisteröity Suomen Adventtikirkko on kansainvälisen adventtikirkon Suomen unioni ja se jakautuu kahteen piirikuntaan sekä yhteen lähetykseen. Paikallisseurakuntia Suomen Adventtikirkolla on 78.

Adventistit ylläpitävät eri puolilla maailmaa useita korkeakouluja, kuten Englannissa Newbold Collegea sekä Yhdysvalloissa Andrews University, Southern Adventist University ja Loma Lindan yliopistoja. Suomessa Adventtikirkko omistaa ja operoi Suomen Kristillistä Yhteiskoulua Piikkiössä.

Seitsemännen päivän adventistien pääkonferenssia johti 1999-2010 norjalainen teol. tri Jan Paulsen. Nykyinen esimies on yhdysvaltalainen teol. tri Ted N. C. Wilson (2010-). Seitsemännen Päivän Adventtikirkon päämaja sijaitsee Silver Springissä yhdysvaltojen Marylandissä.

Adventistikirkko Oulun Karjasillalla.

Sapattireformaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan Testamentin ajan juutalaiset ja alkuseurakunta viettivät lepo- ja pyhäpäivänään viikon seitsemättä päivää, sapattia, joka sijoittuu Suomen nykyisessä kalenterissa perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun väliin. (Huom!Vuorokausi alkaa Raamatussa auringonlaskusta;Suomenkin kalenterissa oli lauantai viikon seitsemäs päivä vuoteen 1972 asti,kunnes viikkojärjestys muutettiin 1.1.1973 lähtien alkamaan maanantaista ja päättymään sunnuntaihin). Kirkkohistorioitsijat (mm. Sozomen) kirjoittavat, että vielä 400-luvulla suuri osa seurakunnista vietti lepo- ja pyhäpäivänään sapattia.

300-luvun alkupuolella Roomassa alkanut voimakas seurakunnan liittoutuminen ja yhdistyminen poliittisen vallan kanssa johti mm. siihen, että Rooman seurakunta lopetti sapatin vieton ja alkoi viettää lepo- ja pyhäpäivänään sunnuntaita, auringon päivää, joka tähän aikaan oli Rooman valtakunnan virallinen lepo- ja virkistyspäivä. Liittoutumasta muodostunut paavin johtama roomalaiskatolinen kirkko toteutti ja vahvisti tämän muutoksen ja alkoi voimallisesti ja pakkokeinoin levittää tätä uutta käytäntöä kaikkien kristittyjen keskuuteen, samalla vainoten niitä jotka pysyivät uskollisina alkuperäisen sapatin vietossa.

Keskiajalle tultaessa Katolinen kirkko oli saanut lähes koko kristillisen maailman siirtymään sapatin vietosta sunnuntain viettoon. Toki oli aina sapattia viettäviä ryhmiä, mm. valdolaiset, joista ainakin osa vietti sapattia.

Sapattireformaation historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin aikaan oli sapatinviettäjiä. Lisäksi Lutherin työtoveri Andreas Karlstadt vietti sapattia. Luther ei kuitenkaan ymmärtänyt sapattiasiaa. Varsinainen sapattireformaatio alkoi anabaptistiliikkeen keskuudesta 1500-luvun lopussa tai 1600-luvun alussa, kun jotkut kastajaliikkeen sisällä huomasivat ettei Raamattu tue laisinkaan sunnuntainviettoa. Varsinaisesti 1600-luvulta alkoi muodostua sapattia viettäviä seitsemännen päivän baptistiseurakuntia.

1600- ja 1700-luvun sapattireformaatioliike oli seitsemännen päivän baptistiliike.

Voimallinen eteenpäinmeno sapattireformaatiossa tapahtui 1800-luvulla. Amerikan 1800-luvun suuren Adventtiherätyksen jakautuessa 1845 Albanyn konferenssissa kolmeen liikkeeseen, yksi seurakunta seitsemännen päivän baptistien vaikutuksesta omaksui sapatin vieton. Tämä liike, joka tunnetaan nykyisin seitsemännen päivän adventtiseurakuntana alkoi kasvaa ja voimistua voimallisesti ja näin ollen myös sapattireformaatio alkoi etenemään vauhdikkaasti.

Nykyään maailmassa on kymmeniä miljoonia sapatinviettäjiä kristittyjen joukossa. Suurimpana ryhmänä on seitsemännen päivän adventistit ja heidän vaikutuspiirissään olevat. Tämän lisäksi on yli 140 sapattia viettävää pienempää seurakuntaa. Myös sunnuntaita viettävien seurakuntien joukossa on sapatinviettäjiä. Sapattireformaatio etenee meidän päivinämme voimallisesti.

Tunnettuja adventisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niko Koffeman (s. 1958), hollantilainen poliitikko[3]
  • Sir Patrick Allen – Jamaikan kenraalikuvernööri (2009—)
  • Benjamin Carson, neurokirurgi, jonka elämästä on tehty elokuva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miroslav, Kiš M.: Seventh-day Adventist Position on Cohabitation 30.5.2001. Biblical Research Insitute. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
  2. Väestörekisterikeskus
  3. Hollantilainen poliitikko

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: varsinaiset erot lähtökohdiksi esitettyihin uskontoihin jää epäselväksi artikkelin keskittyessä sapattiin