Suhteellinen vaalitapa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suhteellinen vaalitapa on vaalitapa, jossa edustajat valitaan niin, että vaaleihin osallistuneen liittouman paikkamäärä on suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään. Suhteellinen vaalitapa edellyttää useamman ehdokkaan vaalipiirejä. Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman puolueen saamien äänien määrä. Suhteellinen vaalitapa on pienille puolueille enemmistövaalitapaa edullisempi.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Listavaali: Äänestäjä valitsee valmiilta listalta nimen tai koko listan tai molemmat, ja valitut määritellään ensisijaisesti jonkin vertailulukujärjestelmän perusteella.[1]
    • Avoin listavaali: Äänestäjä voi valita ehdokkaiden välillä.[2] Käytössä esimerkiksi Suomen puoluevaaleissa.
    • Puoliavoin listavaali: Käytössä esimerkiksi Ruotsin vaaleissa.
    • Suljettu listavaali: Äänestäjä voi käytännössä äänestää vain puoluetta[2]
  • Siirtoäänivaalitapa (STV): Äänestäjät laittavat ehdokkaat järjestykseen, ja läpi menneet lasketaan vaihe vaiheelta niin että yli menneet äänet siirtyvät seuraavalle laskentakierrokselle[1]

Laskutavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korkeimpien keskiarvojen menetelmät:
    • D’Hondtin menetelmä: Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan (1, 2, 3 jne.). Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä.[3]
    • Sainte-Laguën menetelmä: Sama kuin edellinen, mutta käyttää jakajana lukuja 1, 3, 5 jne.[4]
  • Korkeimpien jäämien menetelmä: Aluksi lasketaan kvootti, joka on usein Haren kvootti[5] eli yhteisäänimäärä jaettuna paikkojen määrällä. Jokaisen puolueen äänet jaetaan kvootilla ja puolue saa paikkoja osamäärän kokonaislukuosan mukaan. Jakamatta jääneet paikat jaetaan jakojäännösten mukaan suurimmasta pienimpään.[6]

Yleisyys ja soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhteellinen vaalitapa on käytössä mm. Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Turkissa, Espanjassa, Belgiassa ja Argentiinassa. Suomessa avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä käytetään eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa[7].

Useissa suhteellisen vaalitavan maissa on käytössä äänikynnys, mikä tarkoittaa, että puolueen tai yksittäisen ehdokkaan tulee saada vähintään tietty prosenttiosuus äänistä voidakseen saada yhtään ehdokasta läpi. Joissain maissa jaetaan taas tasauspaikkoja niille puolueille, jotka kärsivät paikkojen jaossa eniten eli niille, jotka saavat pienemmän osuuden ehdokaspaikoista kuin ovat saaneet äänistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mikko Mattila: Vaalit ja vaalijärjestelmät (Valtio-opin johdantokurssi) 2010. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 30.3.2014.
  2. a b Lundell 2014, s. 7–8.
  3. Amy 2000, s. 173–174.
  4. Amy 2000, s. 174–175.
  5. Helsingin Sanomat 26.1.2011 s. D1: Erilaiset eduskunnat.
  6. Amy 2000, s. 173.
  7. Suomen vaalijärjestelmä. Yleisesitys 2010. Oikeusministeriö. Viitattu 30.3.2014.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.