Äänestys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänestys on yhteisön päätöksenteon väline ja menetelmä. Äänestäminen on myös (yhteisön hyväksymä) tapa vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tavallisesti yhteisön jäsenet ovat äänestyksessä keskenään tasavertaisia eli kullakin on yhtä paljon äänivaltaa. Äänestettävänä on eri vaihtoehtoja ja eniten ääniä saanut vaihtoehto on voittava vaihtoehto.[1] Äänestyksessä voidaan päättää mistä tahansa asiasta. Äänestyksiä henkilöiden valitsemiseksi johonkin toimeen kutsutaan vaaleiksi.

Tavallisimpia tilanteita, joissa äänestystä käytetään ovat yhdistysten, hallinnon päätäntäelimien, yms. kokoukset.

Suomen hallinnolliset vaalit ovat eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit. Näissä vaaleissa vaaliehdokkaat ovat joko sitoutumattomia tai jonkun puolueen tai vaaliliiton ehdokkaina. Ääntenlaskun perusteella puolueet ja vaaliliitot saavat etua yksittäisen ehdokkaan saamista äänistä, vaikka hän ei tulisikaan valituksi vaaleissa. Näin ollen äänestäjä voi äänestää puoluetta tai henkilöä. Puhutaankin puolue- ja henkilövaaleista.

Osakeyhtiöiden yhtiökokouksissa osakkaalla on ääniä osakemääränsä mukaisesti. Tavallisesti yksi ääni per osake. Osakeyhtiöllä voi olla erilaisia osakesarjoja: toinen sarja tuottaa yhden äänen per osake ja toinen sarja esimerkiksi yhden äänen per 10 osaketta.

Arkikielessä voidaan käyttää termiä jaloilla äänestäminen tarkoittamaan tilannetta, että hyödykkeen ostaja ei ole tyytyväinen johonkin hyödykkeen tarjoajaan ja vaihtaa tarjoajaa toiseen.

Äänestyskäytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytettävä äänestyskäytäntö riippuu selkeimmin äänioikeutettujen määrästä. Muita tekijöitä ovat äänestyksen julkisuus ja merkittävyys.

Avoimessa äänestyksessä kunkin kanta äänestyksessä on julkinen. Suljetussa äänestyksessä kunkin kanta on salainen. Käsiäänestyksessä nostetaan käsi kannatuksen merkiksi. Lippuäänestyksessä kirjataan lapulle kannatettava vaihtoehto. Ryhmätyömenetelmissä äänestys voidaan suorittaa siten, että jokainen merkitsee kannattamiinsa seinällä esitettyihin ideoihin tai tärkeinä pitämiinsä ongelmiin merkin, esimerkiksi viivan tai plussan.

Yhdistysten äänestyskäytännöt määritetään yhdistyksen säännöissä. Kokouksissa valitaan ääntenlaskijat.[2]

Nukkuva äänestäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukkuvaksi äänestäjäksi kutsutaan äänioikeutettua henkilöä, joka ei käytä äänestysoikeuttaan hyväksi (ei käy äänestämässä). Äänestämättömyys voi johtua useista syistä, esimerkiksi seuraavista:

  • Äänestäjä ei arvosta tai halua tai muulla tavalla ei ole kiinnostunut äänestämisestä
  • Ehdokkaina ei ole ketään mieluisaa / vaihtoehtona ei ole mitään mieluisaa
  • Äänestäjä haluaa boikotoida äänestystä vastalauseena tai mielenosoituksena äänestykselle[3]

Äänestys valtakirjalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silloin kun tämä on erikseen lain tai muun säädöksen mukaan sallittu, äänioikeutettu voi siirtää äänioikeutensa toiselle henkilölle valtakirjalla.[4] Esimerkiksi valtiollisissa vaaleissa äänioikeutta on käytettävä henkilökohtaisesti eikä sitä voi toiselle luovuttaa.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pacuit, Eric: Voting Methods The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)