Äänestys
| Osa artikkelisarjaa |
| Äänestys |
|---|
 |
|
Äänestysstrategia |
| Osa artikkelisarjaa |
| Vaalit |
|---|
.svg) |
|
Lisää aiheesta |
Äänestys on yhteisön menettely päätöksen tekemiseksi silloin, kun asian ratkaisemiseen osallistuu useita henkilöitä tai kun kannatettuja ehdotuksia on useampi kuin yksi. Äänestyksessä eniten kannatusta saanut tai määräenemmistön saavuttanut ehdotus tulee päätökseksi.[1]
Yleinen käytäntö on, että äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Äänestys eroaa vaalista siten, että se koskee asiaa, kun vaali koskee henkilöä.[1]
Äänestystilanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisimpia tilanteita, joissa äänestystä käytetään, ovat yhdistysten, hallinnon päätäntäelimien, yms. kokoukset.lähde?
Suomen hallinnolliset vaalit ovat eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit. Näissä vaaleissa vaaliehdokkaat ovat joko sitoutumattomia tai jonkun puolueen tai vaaliliiton ehdokkaina. Ääntenlaskun perusteella puolueet ja vaaliliitot saavat etua yksittäisen ehdokkaan saamista äänistä, vaikka hän ei tulisikaan valituksi vaaleissa. Näin ollen äänestäjä voi äänestää puoluetta tai henkilöä. Puhutaankin puolue- ja henkilövaaleista.lähde?
Osakeyhtiöiden yhtiökokouksissa osakkaalla on ääniä osakemääränsä mukaisesti. Tavallisesti yksi ääni per osake. Osakeyhtiöllä voi olla erilaisia osakesarjoja: toinen sarja tuottaa yhden äänen per osake ja toinen sarja esimerkiksi yhden äänen per 10 osaketta.lähde?
Äänestys arkikielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkikielessä voidaan käyttää termiä jaloilla äänestäminen tarkoittamaan tilannetta, että hyödykkeen ostaja ei ole tyytyväinen johonkin hyödykkeen tarjoajaan ja vaihtaa tarjoajaa toiseen.lähde?
Äänestyskäytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytettävä äänestyskäytäntö riippuu selkeimmin äänioikeutettujen määrästä. Muita tekijöitä ovat äänestyksen julkisuus ja merkittävyys.
Avoimessa äänestyksessä kunkin kanta äänestyksessä on julkinen. Suljetussa äänestyksessä kunkin kanta on salainen. Käsiäänestyksessä nostetaan käsi kannatuksen merkiksi. Lippuäänestyksessä kirjataan lapulle kannatettava vaihtoehto. Ryhmätyömenetelmissä äänestys voidaan suorittaa siten, että jokainen merkitsee kannattamiinsa seinällä esitettyihin ideoihin tai tärkeinä pitämiinsä ongelmiin merkin, esimerkiksi viivan tai plussan.
Yhdistysten äänestyskäytännöt määritetään yhdistyksen säännöissä. Kokouksissa valitaan ääntenlaskijat.[2]
Nukkuva äänestäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nukkuvaksi äänestäjäksi kutsutaan äänioikeutettua henkilöä, joka ei käytä äänestysoikeuttaan hyväksi (ei käy äänestämässä). Äänestämättömyys voi johtua useista syistä, esimerkiksi seuraavista:
- Äänestäjä ei arvosta tai halua tai muulla tavalla ei ole kiinnostunut äänestämisestä
- Ehdokkaina ei ole ketään mieluisaa / vaihtoehtona ei ole mitään mieluisaa
- Äänestäjä haluaa boikotoida äänestystä vastalauseena tai mielenosoituksena äänestykselle
- Politiikka on viihteellistynyt jolloin viihde vie ihmisten huomiota pois varsinaisesta politiikasta, joka on asioiden hoitamista arvojen pohjalta[3]
- Äänestäjät eivät ymmärrä poliitikkoja[3]
- Yhteiskuntaluokat eivät eroa toisistaan yhtä jyrkästi kuin ennen[4]
- Ihmisillä on monia erilaisia identiteettejä, mikä vaikeuttaa valintojen tekemistä[4]
- Puolueiden väliset aatteelliset erot ovat pienentyneet[4]
- Hyvinvointivaltion rakentaminen on pienentänyt eri väestöryhmien välisiä vastakohtaisuuksia[4]
- Politiikka on aikaisempaa sidotumpi kansainväliseen ympäristöön[4]
Erityisesti Suomessa:
- Konsensuspolitiikka rajoittaa vaalituloksen vaikutusta harjoitettavaan politiikkaan[4]
- Vaalikampanja eivät anna tietoa tulevasta hallituspohjasta, jolloin äänestäjä ei tiedä vaihtoehtoa harjoitetulle politiikalle[4]
- Laajapohjaiset hallitukset ja konsensuspolitiikka hämärtävät ketkä ovat vastuussa harjoitetusta politiikasta[4]
- Kansainvälisessä vertailussa heikko subjektiivinen kansalaispätevyys[4]
Edustuksellista politiikkaa täydentää nykyään vastademokratia eli kansalaisaktivismi, jossa kansalaiset valvovat päätöksentekijöitä, nostavat esille ja politisoivat asioita, ja pakottavat kampanjoilla edustuslaitoksia muuttamaan päätöksiä ja suunnitelmia.[5]
Äänestys valtakirjalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silloin kun tämä on erikseen lain tai muun säädöksen mukaan sallittu, äänioikeutettu voi siirtää äänioikeutensa toiselle henkilölle valtakirjalla.[6] Esimerkiksi valtiollisissa vaaleissa äänioikeutta on käytettävä henkilökohtaisesti eikä sitä voi toiselle luovuttaa.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 636. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ http://kokous.ok-opintokeskus.fi/aanestys (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b http://yle.fi/uutiset/nukkuvien_puolueen_44_prosenttia_huolenaihe/6355686
- ↑ a b c d e f g h i Borg, Sami & Paloheimo, Heikki (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007, s. 358. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7568-9.
- ↑ Borg, Sami & Paloheimo, Heikki (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007, s. 363. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7568-9.
- ↑ http://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/usein_kysyttya.html#prh.ukk.item_6 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.vaalit.fi/59387.htm#21 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pacuit, Eric: Voting Methods The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||