Kansalaistottelemattomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansalaistottelemattomuus on rauhanomaisen poliittisen protestin muoto, jossa kieltäydytään noudattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä.[1][2][3]

Gandhi kehotti kansalaistottelemattomuuteen 1900-luvun alussa.
Martin Luther King kehotti kansalaistottelemattomuuteen 1900-luvun puolessa välissä.

Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitti kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan Resistance to civil government vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience. Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus: hänen mielestään oli moraalisesti täysin oikeutettua irrottautua valtiosta. Jos henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle velvoitteita. Esseessään Thoreau selittää, että kyse ei ollut verojen vastustamisesta vaan Meksikon sodan ja orjuuden vastustamisesta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan.[4]


Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeet ovat harrastaneet lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä. Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat olleet muun muassa kutsuntalakot, talojen valtaus, katujenvaltaustapahtumat ja passiivinen vastarinta. Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa.

Kansalaistottelemattomuuden (Mahatma Gandhin harjoittama ja opettama passiivinen vastarinta) tunnusmerkkinä voidaan pitää seuraavia asioita:

  • Tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista.
  • Tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan sekä
  • ovat valmiita kärsimään siitä seuraavat rangaistukset.

Kansalaistottelemattomuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on käytetty kansalaistottelemattomuutta usein keinona painostaa poliittisia vallanpitäjiä. Nykypäivänä yleisimpiin kansalaistottelemattomuuden muotoihin kuuluu totaalikieltäytyminen ja talonvaltaus.

Venäjän vallan aikana suomalaiset kieltäytyivät kutsunnoista Venäjän armeijaan. Totaalikieltäytyminen ase- ja siviilipalveluksesta on edelleen aktiivinen kansalaistottelemattomuuden muoto. Aseistakieltäytyjäliiton mukaan vuosina 1999–2006 totaalikieltäytyjiä on ollut vuosittain noin 40–80.[5]

Vuonna 1971 Suomen seksuaalirikoslaki uudistui ja homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin mutta homoseksuaalisuuteen kehottaminen kriminalisoitiin. Vuonna 1981 Seta uhmaa kehotuskieltoa järjestämällä siihen asti suurimman homojen mielenosoitusmarssin mitä Helsingissä oli järjestetty. Mielenosoituksessa kehotettiin homoseksuaalisuuteen ja kulkueessa mukana olleet pistivät nimensä paperille, jossa tunnustivat rikoksen ja veivät sen poliisille. Mukana oli mm. asianajaja Ulf Månsson ja tähtitieteilijä Eva Isaksson. Silloinen Setan puheenjohtaja Tarja Halonen oli antanut aktivisteille neuvoja virkavallan kanssa toimimiseen. Homoseksuaalisuuden luokittelu sairaudeksi poistui samana vuonna mutta yllyttäminen homoseksuaaliseen tekoon poistui rikoslaista vasta vuonna 1999.[6][7]

Suomessa tunnettu tapaus on myös Vihreän liikkeen aloittanut Koijärven suon kuivattamista vastaan tehty mielenosoitus, johon liittyi työkoneiden käytön estäminen. Koijärvi-liikkeen asiassa nostetun rikosjutun yhteydessä korkein oikeus on arvioinut kansalaistottelemattomuuden merkitystä rikoksen oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteena.[8]

Luonnon Puolustajat niminen ryhmä järjesti Radikaalimarssiksi kutsutun mielenosoituksen Suomen huumelainsäädäntöä vastaan 20.11.2010 Helsingin keskustassa, eduskuntatalon edessä. Mielenosoittajat vaativat kannabiksen käytön, pienten määrien hallussapidon ja omaan käyttöön tapahtuvan kasvatuksen rangaistavuudesta luopumista. Mielenosoituksen verkkosivuilla esiteltiin vaihtoehtoisia ratkaisumalleja kannabispolitiikkaan ja kerrottiin että osa osallistujista tulee osoittamaan mieltään käyttämällä kannabista.[9] [10] Arvioiden mukaan mielenosoitukseen osallistujia oli 200-300. Poliiseja paikalla oli ollut noin 50 kappaletta ja uutistietojen mukaan yhteensä 80 virkamiestä oli varattu tapahtumaa varten. Poliisi teki tapahtumassa kolme kiinniottoa, joista yksi todettiin syyttömäksi, toiselle annettiin sakkoa virkavallan vastustamisesta ja kolmannelle annettiin sakkoa kannabiksen käytöstä. Tapahtuman järjestäjät olivat keränneet kolehdin, joilla sakot maksettiin.[11][12] Luonnon Puolustajat järjestivät vastaavanlaisen mielenosoituksen uudestaan 1.5.2011.[13] Myös 22.11.2013 järjestettiin vastaavanlainen tapahtuma nimellä Eduskuntatalo Smokeout 2013.[14]

Syyskuussa 2013 suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela oli mukana Greenpeacen arktisen alueen öljynporauksia vastustavassa mielenosoituksessa Petšoranmerellä ja tunkeutui venäläiselle öljynporauslautalle. Saarela sai teostaan tunnustusta Suomen ympäristöministeriltä Ville Niinistöltä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansalaistottelemattomuus. Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali, sanasto.
  2. Oxford Dictionaries.
  3. Encyclopedia Britannica.
  4. Thoreau, Henry: Kansalaistottelemattomuudesta. Toimittanut Outi Lauhakangas. Visio. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08630-8.
  5. Totaalikieltäytyminen (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 17.3.2009.
  6. Homo-Suomen historia Yle Teema, Tarinatalo.
  7. Homo-Suomen historia 4/4 Oikeutta! Yle Teema, Tarinatalo.
  8. KKO:n päätös KKO:1983-II-159 Finlex. Viitattu 16.3.2010.
  9. Mielenosoittajat aikovat polttaa kannabista eduskuntatalon edessä Helsingin Sanomat, 19.11.2010.
  10. Kannabis käryää huomenna eduskuntatalolla MTV3, 19.11.2010.
  11. Poliisi tylynä kannabismarssilla: Etukäteen tiedettiin, että siellä rikotaan lakia MTV3, 20.11.2010.
  12. Finland: First-Ever Helsinki Smokeout Gets Heavy Police Presence Toke of the town, 23.11.2010.
  13. Radikaalimarssi 2011
  14. Oho! Hippi poltti pilveä Eduskuntatalolla - katso kuvat Uusi Suomi - Puheenvuoro, Mikko Pekkola, 25.11.2013.
  15. Ministeri kiittelee vangittua ympäristöaktivistia Uusisuomi 27.12.2013.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hölttä, Kalevi: Kansalaistoiminta: lailliset oikeudet. Kirja on toteutettu yhteistyössä Kansan Sivistystyön Liiton kanssa.. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-189-2.
  • Gandhi, Mohandas: Tottelemattomuudesta. Toimittaneet ja suomentaneet Eila Salomaa ja Jukka Viitanen. Uudistettu ja toimitettu laitos. Ensimmäinen laitos nimellä Kirjoituksia. Lähdeaineisto: Essential writings / Mohandas Gandhi. Helsinki: Taifuuni, 2003. ISBN 951-581-083-3.
  • Kansalaisryhmä: Kansalaistottelemattoman käsikirja. Preesens-sarja. Helsinki: Gaudeamus, 1988. ISBN 951-662-444-8.
  • Thoreau, Henry: Kansalaistottelemattomuudesta. Toimittanut Outi Lauhakangas. Visio. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08630-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.