Kannabiksen lainsäädännöllinen asema

Kannabiksen asema lainsäädännössä vaihtelee maittain. Suurimmassa osassa maita kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen käyttö ja hallussapito on kielletty.

Kannabiksen kieltäminen

Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.

Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.

Tappajahuume ja Marihuana Tax Act

1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936. Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana.

Federal Narcotics Bureaun huolella suunnittelema pelotteleva valistus synnytti yleisössä hysteriaa ja lopulta johti marijuanan vastaisen Marihuana Tax Act -lakiehdotuksen hyväksymiseen 1937.

Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Liittovaltion tasolla hyväksytty uusi verolaki (Marihuana Tax Act) teki käytännössä kannabiksen hallussapidon rangaistavaksi. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen, joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta postimerkkiä muistuttava kannabisveromerkki (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä ”lupia”, eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Randolph Hearstin omistamat sanomalehdet.^lähde?

YK:n huumausainesopimus

Vuonna 1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.

Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.^lähde?

Kriminalisointi Suomessa

Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.

Vuonna 1972 säädettiin huumausainelaki. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta asettui hallituksen linjalle. Suuri valiokunta päätti asiasta arvalla. Nostettu arvassa luki Ei, eli siis hallituksen rangaistamattomuuskantaa vastaan ja kriminalisoinnin puolesta, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.

Lainsäädäntö muualla Euroopassa

Kannabiksen hallussapidon kieltäneet maat punaisella. Maat, jotka kieltävät hallussapidon, mutta eivät välttämättä valvo lakia oranssilla.

Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi jäsenmaiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaiden pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.

• Alankomaat: Alankomaissa laki ei suoraan salli kannabistuotteiden myyntiä, mutta käytännössä se on mahdollista Coffee shop -kahviloissa. Näissä kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat arviointiperusteet. Myös kasvatus yksityiseen käyttöön on dekriminalisoitu (enimmillään 5 kasvia).
• Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Aikuisten käytöstä ja pienien määrien (alle 3 gramman tai yhden kasvin) hallussapidosta ei rangaista.
• Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. Kannabis on nykyään B-luokan huume uusien vahvempien lajikkeiden ilmestyttyä Lontoon alueelle.
• Espanja: Kannabiksen käytöstä yksityisissä tiloissa ei rangaista. Myös pienien määrien kasvattaminen omaan käyttöön on dekriminalisoitu.
• Italia: Kannabis ja vahvemmat huumausaineet ovat nykyään selvästi eroteltu Italian huumausainelaissa. Kannabiksen käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista.
• Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.
• Ranska: Lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, jonka kasvatus, myynti ja hallussapito sekä käyttö kiellettyä. Viranomaiset eivät tosin puutu hallussapitoon ja käyttörikokseen, sillä vahvojen huumausaineiden käyttö ja niiden osuus rikollisuuteen ovat selkeästi suurempia ongelmia (resurssipula).
• Saksa: Berliinin, Bremenin, Hampurin, Baden-Wurttembergin, Baijerin, Hessenin, Saarlandin ja Schleswig-Holsteinin osavaltioissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta tehdään yleensä syyttämättäjättämispäätös. Pieneksi määräksi eri osavaltioissa katsotaan yleisesti 6 grammaa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. (useat osavaltiot ovat viime aikoina kiristäneet pieneksi katsomaansa määrää ja ilmassa on poliittisia paineita yhtenäistää raja kuuteen grammaan) Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.
• Slovenia: Kannabiksen käyttö ja pienien määrien hallussapito/osto ei ole rikos.
• Sveitsi: Kannabiksen käyttö on kielletty laissa, mutta käytännössä siitä ei rangaista kovin helposti. Sveitsissä kannabiksen jakelu on sallittu. Myös pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta isoihin viljelmiin suhtaudutaan kielteisesti.
  • Sveitsin kantonit Vaud, Neuchatel, Geneve ja Fribourg laillistivat 4 kannabiskasvin kasvattamisen vuoden 2012 alusta asti vähentääkseen katukauppaa.
• Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Tšekin senaatin 8. tammikuuta 2009 hyväksymän rangaistusasteikon perusteella "pieni määrä" on kannabiksen kohdalla rajattu alle 20 kannabissavukkeeseen tai viiteen kannabiskasviin.
• Unkari: Vuonna 2003 voimaantulleen lainmuutoksen mukaan kannabiksen käytöstä ei rangaista ankarasti. Aiemmin kannabis ja heroiini asetettiin samaan luokkaan. Suurista määristä, myynnistä ja salakuljetuksesta seuraa kovat rangaistukset.
• Viro: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista, mikäli siihen ei liity mitään muuta rikollisuutta.

• Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Norja, Tanska: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus.

Huumeiden laillisuutta kuvaavia tekstejä luettaessa kannattaa huomioida, että tiedot voivat olla vanhentuneita tai epätarkkoja, esimerkiksi huume voi olla "laiton", vaikka käytöstä ei ole säädetty rangaistusta tai sellaista ei käytännössä anneta, ja joissain lähteissä kirjoitetaan "laillistettu" (dekriminalisoitu), jos huumeen käyttö ei enää ole rikos vaan rike, josta saattaa saada sakon.

Lainsäädännön muutospyrkimykset

Mielenosoitus kannabiksen laillistamisen puolesta Madridissa vuonna 2004 oli osa Million Marihuana March -marssia.

Dekriminalisointia puolustavia näkemyksiä on esittänyt Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin johtaja Kauko Aromaa, mutta Sosiaali- ja terveysministeriö tyrmää Aromaan ajatukset..

Suomen kannabisyhdistys

Näkyvimmin kannabiksen laillistamista ajaa Suomessa epävirallinen ryhmä Suomen kannabisyhdistys, jonka keskeisin tavoite on laillistaa kannabiksen yksityinen käyttö, saatavuus ja kasvatus Suomessa jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle. Yhdistys on järjestänyt mielenosoituksia, kutsuu kannabista "nautintoaineeksi" ja julkaisee ohjeita kannabiksen valmistukseen ja käyttämiseen.

Kannabiksen vapautushankkeiden vastustus

Suomessa esimerkiksi Irti Huumeista ry vastustaa kannabiksen vapauttamista.

Muualla mailmassa

Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Tosiasiallinen paikallinen käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion lait kieltävät kaiken käytön ja jakelun, mutta 12 osavaltiota sallii lääkekäytön ja 13:ssa osavaltiossa on toteutettu pienten määrien eri asteinen dekriminalisointi.

Argentiinan korkein oikeus salli marihuanan ”vähäisen” käytön 25.8.2009 lähtien kuitenkaan ottamatta tarkemmin kantaa sallittuihin määriin.

Yhdysvallat

Yhdysvaltain osavaltiot Colorado ja Washington laillistivat kannabiksen kansanäänestyksissä 6.11.2012. Washingtonissa laki astui voimaan 7.12.2012 ja Coloradossa 5.1.2013. Vuonna 2013 saadaan voimaan lait, jotka sallivat myynnin ja kaupallisen tuotannon. Liittovaltio saattaa puuttua asiaan kuten se ennen teki lääketieteellisen käytön laillistaneissa osavaltioissa, mutta toimituspäällikkö Jacob Sullum arvioi, että liittovaltion voimavarat eivät riitä lopettamaan kauppaa, koska esimerkiksi 99 % vuoden 2011 marijuanapidätyksistä oli osavaltio- tai paikallisviranomaisten tekemiä, ja liittovaltio ei voi määrätä näitä vastustamaan huumeita.

17 Yhdysvaltain osavaltiossa kannabista voi käyttää "lääketieteellisiin tarkoituksiin" ja 12 osavaltiossa vastaava laki on tekeillä. Vuonna 2009 presidentti ja oikeusministeri päättivät lopettaa ratsiat osavaltioiden laillistamiin marijuanakauppoihin vaikkei presidentti kannata laillistamista.

Lokakuussa 2011 50 % yhdysvaltalaisista kannatti ja 46 % vastusti marihuanan laillistamista. Nuorista kannattajia oli yli 60 % ja yli 65-vuotiaista 31 %. Ks. myös Cannabis in the United States (Wikipedia).

Lainsäädäntö Suomessa

Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan (huumausainerikos). Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä. Törkeän huumausainerikoksen rajana pidetään kiloa hyvälaatuista kannabista. Kannabis lisättiin Suomen lääkeainelistaan 1. lokakuuta 2008.^lähde?

Eduskunta on hyväksynyt lain rikoslain 50. luvun muuttamisesta, jonka mukaan huumausainerikoksen valmistelun yrityksestä tulee rikos. Jo aiemmin siementen kylväminen tai taimen istutus on tulkittu lainvastaiseksi huumausainerikoksen valmisteluksi. Lakivaliokunnan mukaan rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, mutta valiokunta painottaa, että huolimatta rangaistavuuden laajuudesta, tuomioistuinten on muistettava näyttökynnyksen olevan sama kuin muissakin rikoksissa. Tämä tarkoittaa rikoslain 5. luvun mukaan, että on osoitettava syytetyn aloittaneen rikoksen tekemisen ja saaneen aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.

Lain valvonta

Kannabiksen tuotanto ja myynti ovat kasvavaa liiketoimintaa. Viime vuosina kannabiksen kysyntä on kasvanut ja kannabisviljelmien koko on laajentunut. Esimerkiksi Helsingissä viljely on muuttunut ammattimaiseksi. Viljelijät tuntevat alan hyvin ja suhtautuvat työhönsä kiihkeällä intohimolla.

Poliisin tietoon kannabisviljelmät tulevat yleensä sattumalta jonkin muun asian yhteydessä. Helsingin poliisin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion mukaan ”markkinoilta saadaan pois ehkä viisi prosenttia kokonaismäärästä”. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kannabiksen takavarikot ovat kasvaneet, mutta takavarikkojen määrä vaihtelee selvästi: Helsingissä vuonna 2005 takavarikoitiin 25 kiloa, mutta vuonna 2007 vain 10 kiloa.

Ammattirikolliset rahoittavat kasvattamista viljelijän kantaessa riskin sadon valmistumisesta. Poliisi arvioi vuonna 2008, että 6–7 kilon suuruinen sato ”alkaa olla taloudellisesti hyvä tuote”.

Aiheesta muualla

• Katso video: näin etenee kannabiksen laillistaminen Washingtonin osavaltiossa Yle 6.2.2013.