Tarja Halonen

Wikipedia

Tarja Kaarina Halonen
Suomen tasavallan 11. presidentti
Virassa 1. maaliskuuta 2000 alkaen
Edeltäjä	Martti Ahtisaari
Seuraaja	valitaan vuonna 2012
Oikeusministeri
Virassa 1990 – 1991
Edeltäjä	Matti Louekoski
Seuraaja	Hannele Pokka
Ulkoasianministeri
Virassa 1995 - 2000
Edeltäjä	Paavo Rantanen
Seuraaja	Erkki Tuomioja
Tiedot
Syntymäaika	24. joulukuuta 1943 (ikä 64)
Syntymäpaikka	Helsinki
Kuolinaika
Kuolinpaikka
Puolue	presidenttiyden alkuun saakka SDP
Ammatti
Puoliso	Pentti Arajärvi
Arvonimet
Allekirjoitus
Huomioitavaa
Halonen on Suomen ensimmäinen naispresidentti.

Tarja Kaarina Halonen (s. 24. joulukuuta 1943 Helsinki) on Suomen tasavallan yhdestoista ja nykyinen presidentti sekä ensimmäinen naispuolinen presidentti. Hänet valittiin presidentiksi vuonna 2000 sekä toiselle kaudelle vuonna 2006. Sitä ennen hän toimi muun muassa ulkoasiainministerinä, kansanedustajana ja SAK:n työmarkkinajuristina. Puoluetaustaltaan hän on sosiaalidemokraatti, mutta on vakiintuneen käytännön mukaisesti palauttanut puolueen jäsenkirjan tultuaan valituksi presidentiksi.

Sisällysluettelo 1 Ennen presidenttiyttä 1.1 Ennen poliittista uraa 1.2 Poliittinen ura 2 Presidenttikampanjat 2.1 Vuonna 2000 2.2 Vuonna 2006 3 Presidenttinä 3.1 Virkanimitykset 3.2 Yleisö 4 Poliittinen ura 5 Järjestötoiminta 6 Halosen presidenttikaudet 7 YK:n pääsihteeriksi? 8 Muuta 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

Ennen presidenttiyttä

Ennen poliittista uraa

Tarja Halonen syntyi 24. joulukuuta 1943 Helsingin Kalliossa, joka on perinteisesti ollut työväen kaupunginosa. Halosen vanhemmat olivat hitsaaja Vieno Olavi Halonen ja somistaja Lyyli Elina Öfverström. Kaksivuotiaasta alkaen Halosen isäpuolena oli sähköasentaja Thure Herman Forss^[1], jolla on ollut suuri vaikutus Halosen elämään. Forss oli aktiivinen työväenliikkeen edustaja.

Halonen jatkoi kansakoulun jälkeen oppikouluun. Se ei tuohon aikaan työläisperheiden lasten kohdalla ollut kovin tavallista, sillä oppikoulu oli maksullinen. Halonen pärjäsi koulussa hyvin ja kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta keväällä 1962. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1968, ja tämän jälkeen alkoi hänen uransa järjestötehtävissä. Niistä ensimmäinen oli hänen toimensa Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä vuosina 1969–1970. SAK:n sosiaaliasiain juristina hän toimi vuosina 1970–1974.

Poliittinen ura

Puoluepolitiikkaan Tarja Halonen lähti mukaan liityttyään Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen vuonna 1971^[2]. Liittyessään SDP:hen Halonen kuului sen vasemmistosiipeen. Esimerkiksi 1973 Halonen allekirjoitti vasemmiston yhteisen ”EEC-kauppasopimus torjuttava” -adressin ja 1970–1972 osallistui varapuheenjohtajana DDR:n tunnustamiskomitean toimintaan.

Hänet nimettiin vuonna 1974 pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteeriksi vuoden ajaksi.^[2] Sorsan eduskuntasihteerin kauteen ajoittuivat muun muassa EEC-neuvottelut. Vuonna 1975 Halonen valittiin Osuusliike Elannon edustajistoon, jossa hän toimi presidentiksi tuloonsa asti. Tarja Halonen toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa vuoteen 1996 asti. 1980–1981 Halonen toimi Seta ry:n puheenjohtajana; sen toimintaan hän oli osallistunut aktiivisesti jo 1970-luvun lopulta. Vuoden 1979 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi SDP:n listoilta.^[2] Halonen pysyi kansanedustajana, kunnes hänestä tuli presidentti. Eduskunnassa Halosen ensimmäinen merkittävä tehtävä oli sosiaalivaliokunnan puheenjohtajuus vuosina 1984–1987. Tältä paikalta Halonen nousi vuonna 1987 toiseksi sosiaali- ja terveysministeriksi, mitä seurasi valinta Pohjoismaiden yhteistyöministeriksi kaudelle 1989–1991. Oikeusministerinä Halonen palveli vuosina 1990–1991 Harri Holkerin hallituksessa.^[2]

Ulkoasianministeriksi hänet nimitettiin vuonna 1995 Paavo Lipposen ensimmäiseen hallitukseen.^[2] Tätä tehtävää hän jatkoi myös Lipposen toisessa hallituksessa eduskuntavaalien jälkeen, kunnes tuli valituksi presidentiksi.

Presidenttikampanjat

Vuonna 2000

Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali 2000

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ilmoitti vähän ennen ehdokkaaksi ilmoittautumisajan päättymistä, että hän jää syrjään vuoden 2000 presidentinvaalien esivaalista. Esivaaliehdokkuuden toteutumiseen olisi uusien esivaalisääntöjen mukaan puolueen viiden perusyhdistyksen pitänyt kannattaa ehdokasta tämän suostumuksella. Tämän vuoksi käytiin SDP:n esivaali jo kilpaan ilmoitettujen ulkoministeri Tarja Halosen, europarlamentaarikko Pertti Paasion ja EU:n oikeusasiamies Jacob Södermanin kesken. Halonen voitti SDP:n esivaalin saamalla 7 300 ääntä. Muut esivaaliehdokkaat saivat 2 800 ja 2 500 ääntä.

Aluksi Halonen oli mielipidetiedusteluissa asetetuista presidenttiehdokkaista neljännellä sijalla. Halosen varsinainen kampanja pyrki tekemään hänestä inhimillisen ja ymmärrettävän hahmon, jota on helppo lähestyä. Samalla julkisuuskuva kuitenkin pyrittiin säilyttämään edustavana ja tahdikkaana. Halonen sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 40 % annetuista äänistä.

Halosen kanssa presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsi 1991–1995 pääministerinä toiminut Esko Aho, joka oli ensimmäisellä kierroksella saanut 34 %:n kannatuksen. Halonen sai 51,6 % annetuista äänistä ja Aho 48,4 %, ja näin Halosesta tuli Suomen 11. tasavallan presidentti.

Vuonna 2006

Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali 2006

Halosen kannatus tiedotusvälineissä julkaistuissa mielipidetutkimuksissa ylitti koko vaalikampanjan ajan 50 %:n rajan. Pääasiallinen kiinnostus tiedotusvälineissä kohdistui siksi siihen, miten toiseksi ja kolmanneksi suosituimpien ehdokkaiden kannatus vaihtelee. Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajien keskinäisestä sopimuksesta, jonka mukaan tasavallan presidentin valtaoikeuksia ei muuteta presidenttikaudella 2006–2012, seurasi näihin valtaoikeuksiin liittyvän keskustelun laantuminen.

Kysymys presidentin ylipäällikkyydestä herätti kuitenkin keskustelua. Perustuslakivaliokunnan valmisteltavana oli vaalien aikaan rauhanturvalain korvaava kriisinhallintalaki, joka nosti avoimia kysymyksiä nykyisen, vuonna 2000 hyväksytyn perustuslain tulkinnasta. Tasavallan presidentti, ulkoasiainministeri, pääministeri ja puolustusministeri kannattivat kaikkia puolustusvoimien joukkoja koskevaa tasavallan presidentin ylipäällikkyyttä tehtävästä, mandaatista ja suorittajasta riippumatta, mutta perustuslakivaliokunnan mielestä EU-vetoiset operaatiot kuuluivat hallituksen toimialaan. Vaalien jälkeen asiasta säädettiin poikkeuslaki, jolla myös EU-operaatiot todettiin presidentin vastuulle kuuluviksi. Samaan ongelmakokonaisuuteen liittyen Halonen on kannattanut tasavallan presidentin aktiivista osallistumista Euroopan unionin huippukokouksiin. Rajanveto tunnetaan suomalaisessa politiikassa nimellä kahden lautasen kysymys.

Halonen asettui ehdokkaaksi myös toiselle kaudelle alkaen 2006. Halosta ilmoittautui hänet ehdokkaaksi asettaneen SDP:n lisäksi tukemaan myös Vasemmistoliitto ja SAK. Halosen kampanjapäällikkönä toimiva FT Markku J. Jääskeläinen ilmoitti vuoden 2005 lopulla, että SDP ohjaa toisen kierroksen kampanjavarat ensimmäisen vaalikierroksen käyttöön, jotta vaali voitaisiin voittaa jo ensimmäisellä kierroksella ja säästää valtion varoja 7 miljoonaa euroa. Tämän ilmoituksen väitettiin vieroksuttaneen kansalaisia ja sitä on jopa pidetty eräänä syynä sille, että Halonen ei voittanut jo ensimmäisellä kierroksella.

Kampanjaansa Halonen sai humoristista tukea myös amerikkalaiselta talk-show-isännältä, Conan O'Brienilta. Halonen tapasi O'Brienin myöhemmin tämän Suomen-vierailun aikana ja antoi tälle lahjaksi Muumeja.

Halonen sai ensimmäisellä kierroksella kaikista äänistä 46,3 %, ja hänen kanssaan toiselle kierrokselle pääsi kokoomuksen Sauli Niinistö. Halonen arveli alentuneen äänestysprosentin johtaneen ennakoitua pienempään äänimäärään ensimmäisellä kierroksella^[3]. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan toinen kierros tarvittiin^{[4]lähde tarkemmin?}. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman mukaan SDP:llä oli suunnitelma toiselle kierrokselle.

Toisesta kierroksesta tuli yllättävän tiukka kamppailu istuvan presidentin vaaleja edeltäneisiin suosiolukuihin nähden. Tarja Halonen valittiin presidentiksi uudelle kuusivuotiskaudelle 51,8 %:n kannatuksella 29. tammikuuta 2006.

Presidenttinä

Virkanimitykset

Uusi perustuslaki, jossa presidentin valtaa rajoitettiin erityisesti sisäpolitiikassa, mutta jossa nimitysoikeutta toisaalta säilytettiin ennallaan, tuli voimaan Halosen virkakauden alussa. Halonen on käyttänyt nimitysoikeuttaan itsenäisesti esimerkiksi nimittäessään Suomen Pankin johtokuntaan pankinjohtaja Pentti Hakkaraisen, eikä pankkivaltuuskunnan esittämiä poliitikkoja Esko Ahoa ja Ilkka Kanervaa, sekä nimittäessään Sinikka Salon ohi hallituksen esityksen. Myös eräät hallituksen esityksen mukaisesti tehdyt nimitykset ovat herättäneet keskustelua. Halonen nimittänyt Erkki Liikasen Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi (pääjohtajaksi), mitä muun muassa pääministeri Matti Vanhanen kannatti. Erkki Liikasen vastaehdokkaana oli muun muassa Ecofin-neuvoston pääjohtaja Sixten Korkman. Korkeimman oikeuden presidentiksi Halonen nimitti esittelyn mukaisesti oikeustieteen kandidaatti Pauliine Koskelon, jota eräät oikeustieteilijät vastustivat. Koskelo ei ole suorittanut oikeustieteen tohtorin tutkintoa, joka useilla hänen edeltäjillään oli ollut.

Yleisö

Taloustutkimus Oy:n tekemän kyselyn mukaan maaliskuussa 2005 85 % suomalaisista koki Tarja Halosen toimineen presidentin virassaan hyvin tai melko hyvin. Lokakuussa 2005 hän sai vastaavassa tutkimuksessa 71 %:n tyytyväisyyslukeman. Halonen tuli viidenneksi Yleisradion ennen itsenäisyyspäivää 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä.

Halonen ei kannata NATO-jäsenyyttä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Kritiikkiä Halosen linjalle esitti muun muassa kilpailija Sauli Niinistö, jonka mielestä Halonen ei edistä vientiä eikä sitä kautta työllisyyttä riittävästi.^lähde? Eräiden talouselämää lähellä olleitten piirien esim. Tekniikka ja Talous -lehden nimimerkin Perusinsinööri Veijo Miettisen mielestä ”Halosen uudelleenvalinta oli talouspoliittinen signaali, joka vähentää merkittävästi ulkomaista investointihalukkuutta Suomeen kertomalla asenteesta yksityisyritteliäisyyteen”.^[5]

Halonen on kaudellaan pyrkinyt herättämään keskustelua ajankohtaisista aiheista. Yksi hänen saavutuksistaan on Presidenttifoorumi, missä ajankohtaisten aiheiden vaikuttajat keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä.

Poliittinen ura

• Pääministerin eduskuntasihteeri 1974–1975
• Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1996
• Kansanedustaja 1979–2000
• Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä 30.4.1987–28.2.1990 (Holkeri)
• Pohjoismainen yhteistyöministeri 8.12.1989–26.4.1991 (Holkeri)
• Oikeusministeri 1.3.1990–26.4.1991 (Holkeri)
• Ulkoasiainministeri 13.4.1995–25.2.2000 (Lipponen I ja Lipponen II)
• Suomen tasavallan presidentti 1.3.2000–

Järjestötoiminta

• Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalisihteeri 1969–1970
• SAK:n juristi 1970–1974 ja 1975–1979
• DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtaja 1970–1972
• Sosialidemokraattisen puolueen jäsen 1971–2000
• Suomi–Chile-seura 1973–
• Elannon valtuuston jäsen 1975–2000
• Osuusliike Elannon edustajiston jäsen 1975–1999
• Suomen Setlementtiliiton puheenjohtaja 1989–1996
• Suomi–Nicaragua-seura
• Setan puheenjohtaja 1980–1981
• Osuusliike Elannon hallintoneuvoston jäsen 1980–1996
• Kansainvälisen solidaarisuussäätiön hallituksen puheenjohtaja 1989–2000
• Työväen Näyttämöiden Liiton puheenjohtaja 1994–2000

Halosen presidenttikaudet

• 1. kausi: 1. maaliskuuta 2000 – 1. maaliskuuta 2006
• 2. kausi: 1. maaliskuuta 2006 alkaen

YK:n pääsihteeriksi?

Halosta on väläytelty YK:n pääsihteeriksi moneen otteeseen viime vuosien aikana. Huhtikuussa 2006 Ruotsin ulkopolitiikan veteraaneihin kuuluva Pierre Schori ilmaisi lehtijutussa, että Halonen on hänen oma suosikkinsa kyseiseen pestiin. Edellisellä viikolla Washington Post oli nimennyt Halosen yhdeksi ennakkosuosikeista pääsihteerimittelöissä. Pääsihteerin valinnassa vakiintuneen maanosien kiertokäytännön mukaisesti virkaan valittiin kuitenkin vuorossa olevan maanosan Aasian edustaja, Etelä-Korean Ban Ki-moon.

Muuta

Halosen aviopuoliso on oikeustieteen tohtori Pentti Arajärvi. Heidät vihittiin 26. elokuuta 2000. Halosella on tytär Anna Halonen avoliitosta Kari Pekkosen kanssa. Halosella on musta Miska- ja harmahtava Rontti-kissa. Rontti oli STT:n uutisen mukaan mukana Halosen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassa. Halosen kissat Miska ja Rontti pääsivät mukaan kampanjakorttiin, jota Halosen tukiryhmä jakoi. STT:n toimittamassa uutisessa on mainittu Halosen kissojen keräävän ääniä kissaihmisiltä.^[6][7] Vapaa-aikanaan Halonen on ilmoittanut harrastavansa itämaista tanssia, uimista, kuvataidetta (erityisesti ikoneiden keräilyä) ja teatteria. Halosella on myös kaksi punakorvakilpikonnaa, Miki ja Kiki.

Ensimmäisen Ruotsiin suuntautuneen valtiovierailun yhteydessä Ruotsin lehdissä kutsuttiin Halosta Muumimammaksi hänen mukanaan pitämänsä suuren käsilaukun vuoksi.

Halosella on rikollisten armahtamisen suhteen suhteellisen tiukka linja.^[8] Hän armahti joulukuussa 2004 elinkautisvanki Reijo Hammarin sekä lokakuussa 2006 kaksi muuta elinkautisvankia: miehensä insuliinilla surmanneen naisen sekä japanilaisen Yoshio Tanin.

Halonen ei kuulu kirkkoon, mutta ei ole kuitenkaan ateisti. Hän on muun muassa toiminut aktiivisesti kristillisessä setlementtiliitossa. Kirkosta Halonen erosi 70-luvulla vastalauseena sille, ettei kirkko tuolloin sallinut naispappeutta ja että se syyllistyi seksuaalivähemmistöjen syrjintään. Myöhemmin Halonen on harkinnut kirkkoon liittymistä, mutta ei presidenttikaudellaan ole halunnut toteuttaa tätä, jotta yksityisen päätöksen pohjalta ei tehtäisi poliittisia johtopäätöksiä.^[9]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Presidentin kanslia
• Tarja Halonen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• Suomen kansallisbiografia
• YLE/Elävä arkisto: Tarja Halonen – Suomen ensimmäinen naispresidentti
• Yleisradion kansallinen äänigalleria: presidentinvaalitilaisuus 4. syyskuuta 2000
• Suuret suomalaiset: Tarja Halonen
• Tarja Halonen & SETA
• Kari Pekkosen haastattelu Turun Sanomissa
• Risto Kolanen: Tarja Halonen
• Työväen arkisto, vaalijulisteita (Halosen juliste alimpana)
• A-Raportti: Kansanedustaja Tarja Halonen SETA:n puheenjohtajana

	Suomen tasavallan presidentti
	Martti Ahtisaari 1994 – 2000	Tarja Halonen 2000 –	- –

Edeltäjä: Matti Puhakka

II sosiaali- ja terveysministeri 1987–1990

Seuraaja: Tuulikki Hämäläinen

Edeltäjä: Matti Louekoski

oikeusministeri 1990–1991

Seuraaja: Hannele Pokka

Edeltäjä: Paavo Rantanen

ulkoasiainministeri 1995–2000

Seuraaja: Erkki Tuomioja

	Suomen presidentit
	K. J. Ståhlberg | Lauri Kristian Relander | Pehr Evind Svinhufvud | Kyösti Kallio | Risto Ryti | Carl Gustaf Emil Mannerheim Juho Kusti Paasikivi | Urho Kekkonen | Mauno Koivisto | Martti Ahtisaari | Tarja Halonen