Työtaistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työtaistelu on yleisnimitys tilanteesta, jossa työnantaja tai työnantajajärjestö ja työntekijäjärjestö eivät pääse sopimukseen työehdoista, ja käyttävät painostuskeinoja sopimuksen saavuttamiseksi. Työtaistelua voidaan käydä esimerkiksi työolojen tai palkkojen parantamiseksi.

Työntekijät voivat käyttää työtaistelukeinona muun muassa ylityökieltoa, lakkoa ja jopa joukkoirtisanoutumista. Työnantaja voi määrätä vastaavasti työsulun, joka estää tietyn alan ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä pääsemästä työpaikalle. Työantaja voi käyttää lakkoa vastaan myös hätätyötä, milloin lakko uhkaa aiheuttaa keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tavalla, joka vaarantaa hengen, terveyden tai omaisuuden, eikä työtä voi siirtää myöhemmin suoritettavaksi. Työntekijöiden vastaveto tälle voi olla saarto, jossa esimerkiksi kokonainen monialatyönantaja tai työala lopettaa työnteon.

Työtaistelut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa länsimaissa lakko työntekijöiden oikeutena on laillistettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa työntekijöiden oikeuksien kasvaessa. Nykyisin lakko-oikeus kuten ammatillinen järjestäytyminen katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksiin n:o 87 ja 98 on niiden valvontakäytännössä katsottu sisältyvän oikeus työtaisteluun. Suomessa perustuslain 13 §:n 2 turvaa yhdistymisvapauden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan artikla 28 vahvisti ay-liikkeen työtaisteluoikeuden.

Toisaalta suomalaisessa ammattiyhdistyskeskustelussa työtaisteluista on usein keskitytty vain lakon juridisen ja taloudellisen hyödyn tarkasteluun; terminologia laiton vs. laillinen lakko ja lakosta saatava taloudellinen hyöty tai tappio kuvaavat tätä. Erityisesti 1970-luvulla käytetty ilmaus ”korpilakko” halusi kuvata, että lakossa oltiin pelkästä periaatteesta ilman rationaalista syytä. Poikkeuksellista oli, kun vuonna 2007 maan hallitus teki lain potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Puhuttiin perusoikeuden rajoittamisesta kollektiivilta. [1] [2]

Suurin osa suomalaisen työsopimusjärjestelmän työtaisteluista käytiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Vuosina 1970-79 oli työtaisteluita lukumääräisesti vielä 1 420 kun niitä vuosina 2000-2009 oli enää 124. Lama muutti paikallisten lakkojen luonteen olennaisesti ja yleisin syy viime vuosina lakoissa on ollut työvoiman vähentäminen tai toimipaikan lopettaminen. On puhuttu ay-liikkeen puolustustaistelusta. Suomessa vuoden 2009 kaikista 139 työtaistelusta 58 koski työvoiman vähennystä ja vain kahdeksan palkkavaatimusta. Menetettyjä työpäivä työtaisteluissa vuosina 1970-79 oli yli miljoona kun niitä vuosina 2000-09 enää 145 881 päivää.[3]

Työnantajat ovat korostaneet, että lakko-oikeus ei oikeuta laittomiin lakkoihin eivätkä laittomat lakot ole hyväksyttäviä. Toisaalta ammattiliitot ovat huomauttaneet, että merkittävä osa laittomista mielenilmauslakoista on tapahtunut tilanteessa, jossa työntekijöitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.[4] Laittomista lakoista ammattiliitoille määrätyn hyvityssakon ennimmäis määrästä ja vaikutuksesta, 29 500 EUR, on sopimusosapuolilla ollut vastakkaiset näkemykset; samoin kuin esim. työnantajille määrätyistä työturvallisuusmääräysten rikkomisissakoista. Työnantajat olisivat halukkaita muuttamaan työlainsäädäntöä siten, että laittomista lakoista määrätyt hyvityssakot vastaisivat paremmin niistä koitunutta haittaa työnantajille.

Työtaisteluihin liittyvä arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka lakkojen ja mielenilmausten määrä on Suomessa laskenut merkittävästi koko 1970- 2000 luvun, työtaisteluita halutaan vähentää ja sopimussakkoja nostaa. Työnantajat ovat perustelleet lakkojen vähentämistä tarvetta mm. yritysten taloudellisilla tappioilla, kilpailukyvyllä ja luotettavuuden menettämisellä asiakkaisiin. Toisaalta työntekijät ovat syyttäneet työnantajia työtaisteluista mm. keskitettyjen sopimusten puuttumista ja yritysten heikkoa taloudellista tilannetta. Yhteinen näkemys työtaistelujen syistä on ollut globaalin kilpailun kiristymisellä.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö esitti tammikuussa 2012, että laittomien lakkojen kitkeminen on yhteiskuntarauhan vaatimus, ja että laittomista lakoista pitäisi sakottaa nykyistä rajummin.[5] Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ja Ammattiliitto Pro arvostelivat lausuntoa. Esitettiin, että mikäli työnantaja ei pidä kiinni sopimuksista tai lainsäädännöstä, on työntekijöiden ainoa painostuskeino usein (laiton) lakko. Oikeuskäsittely voi viedä jopa useamman vuoden, jolloin asialla ei ole enää merkitystä.[6] Toisaalta Niinistö täsmensi, että, "--jos laittoman lakon provosoi työantajan laiton menettely, myös se on saatava kuriin".[7]

Suomalaisia työtaisteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakkotyyppejä ja työtaistelutoimenpiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työntekijöiden käyttämiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialainen eli hidastuslakko, jossa työntekijät ovat työpaikalla ja tekevät töitä, mutta verkkaiseen tahtiin tai jokaista säännöstä pilkuntarkasti noudattaen tai tekevät sen ja vain sen, mitä nimenomaan käsketään. Ensimmäisen kerran tällaisen työtaistelun sanotaan tapahtuneen Italian rautateillä, mistä nimitys juontuu.
Istumalakko eli miehityslakko, jossa työntekijät saapuvat työpaikalle mutta kieltäytyvät tekemästä töitä.
Japanilaisessa lakossa työntekoa jatketaan normaalisti, mutta osoitetaan mieltä työnantajaa vastaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa.
Joukkoirtisanoutuminen on työntekijöiden (~työntekijäjärjestöjen) päätös yhteisestä irtisanoutumisesta. Joukkoirtisanoutumisella työtaistelutoimenpiteenä tavoitellaan muun muassa työnlain suojelu- ja hätätyöstä irtautumista, jolla työnantaja pyrkisi välttämään lakon aiheuttaman haitan.
Korpilakko eli laiton lakko, työehtosopimuksen tai -lain vastainen lakko. Yleensä yksittäisellä työpaikalla syntyvä lakko, joka alkaa ilman ammattiliiton myötävaikutusta ja saattaa sisältää arvostelua omaa ammattiliittoa kohtaan. Laiton lakko ei sisällä täysimittaista lain tarkoittamaa ennalta ilmoittamisaikaa (esimerkiksi myötätuntolakko).
Laillinen lakko on työnlain tai työehtosopimuksen tarkoittama työtaistelutoimenpide, johon kuuluu muun muassa ilmoitusvelvollisuus työnantajalle (~työnantajajärjestölle), lakon laajuudesta ilmoittaminen jne..
Listalakko on toimiltaan kuten ylityökielto. Listalakossa olevat työtekijät tekevät vain työlistassa määrätyt työvuorot eivätkä suostu työvuorojen muuttamiseen tai työnantajien esittämiin työaikojen joustoihin.
Mielenosoituslakossa osoitetaan mieltä esimerkiksi työnantajan, hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastaan. Mielenosoituslakko voi olla spontaani, äkillinen reaktio johonkin ilmiöön (~laiton lakko, ulosmarssi) tai se voi olla suunniteltu (~laillinen, ilmoitettu työtaistelutoimenpide). Mielenosoitus- ja poliittiset lakot kestävät yleensä määräajan.
Pistelakko on saartoa laajempi työtaistelutoimenpide, jossa yksi kohta tuotantoketjusta tai osa yrityksestä on lakossa. Yleensä pisteeksi valitaan sellainen kohta, joka estää muun ketjun toimimisen.
Poliittinen lakko on lakko, jonka ensisijaiset tavoitteet eivät liity työehtoihin, vaan jolla ajetaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä
Saarto on mielenosoitus- ja tukilakon kaltainen työtaistelutoimenpide, jossa muiden yritysten työntekijät kieltäytyvät työskentelemästä saarron alaisen yrityksen kanssa. Erityisesti toimihenkilöpuolella saarto voi tarkoittaa myös saartoon julistetun työnantajan toimien hakukieltoa.[8]
Tukilakko, myötätuntolakko, vauhdituslakko tarkoittaa lakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen alan tai toimipaikan lakkoilevia työntekijöitä kohtaan. Tukilakko on laillinen työtaistelutoimenpide, mikäli tarvittavat ennalta ilmoittamisajat ja muotoseikat täyttyvät.
Ylityökielto on työtekijäjärjestöjen lakkoa keveämpi työtaistelutoimenpide, jolla pyritään painostamaan työnantajaa haluttuun lopputulokseen. Ylityökiellon aikana ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kieltäytyvät tekemästä ylityötä.
Yleislakko on keskusjärjestöjen yhdessä sopima, kaikkia (tai ainakin useimpia) ammattialoja koskeva lakko. Sitä tai sillä uhkailua käytetään yleensä vain erityisen painavista syistä ja yleislakot ovatkin usein poliittisia lakkoja.

Työnantajien käyttämiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hätätyö on työaikalain (605/1996) 21 §:ssä määrätty lakkoa rajoittava toimi hengen, terveyden tai omaisuuden suojaksi.
Lakossa olevien työntekijöiden irtisanominen oli tavallinen työnantajan toimenpide ennen lakko-oikeutta suojaavien lakien säätämistä.
Jäsenmaksun perinnän lopettaminen on työnantajan työtaistelutoimenpide liittoon kuuluvia työntekijöitä ja heidän ammattijärjestöjään vastaan. Tilanteessa työnantaja kieltäytyy perimästä palkasta ammattiliiton jäsenmaksua, vaikeuttaakseen työntekijöiden ammattiliiton toimintaa.
Lakonmurtaminen tarkoittaa ulkopuolisen rikkurityövoiman palkkaamista suorittamaan työt lakossa olevien työntekijöiden sijaan.
Turvaamistoimi on tuomioistuimen määrämä suoja yhteiskunnan tärkeiden etujen suojelemiseksi. Ammattiliitoille voidaan määrätä esim. uhkasakkoja turvaamistoimenpiteen nojalla toimintojen turvaamiseksi ja lakkojen estämiseksi.
Työsulku on työlain työnantajille antama mahdollisuus estää työntekijöitä palaamasta työpaikalleen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perustuslakivaliokunnan lausunto 15/2007 vp. PeVL 15/2007 vp - HE 153/2007 vp.
  2. [Tehyn työtaistelu 2007]
  3. Näin on käynyt. Elinkeinoelämän keskusliitto EK, SAK. 2007.
  4. Peltonen, Heikki. YLE 16.6.2012. Lakko-oikeus. Radio-ohjelma.
  5. Yle. TV1. Vaalitentti 11.1.2012. cit. YLE uutiset [1] viitattu 16.1.2012.
  6. Ammattiliitto Pro. 12.1.2012. [2]
  7. MTV3, vaalitentti 18.1.2012. cit. Helsingin Sanomat. [3]
  8. Saarto Elisa Sanasto. Elisa. Viitattu 6. marraskuuta 2007.