Seta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seta ry
Setalogo.png
Perustettu 1974
Toimiala ihmisoikeudet
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi
Pääsihteeri Aija Salo
Hallitus Katriina Rosavaara (vpj.)
Mikko Väisänen (vpj.)
Otso Arponen
Suvi Kivelä
Mikko Kivinen
Katriina Lampinen
Sara Sundell
Sivusto www.seta.fi

Seta ry (ent. Seksuaalinen tasavertaisuus – Sexuellt likaberättigande – SETA ry[1]) on vuonna 1974 perustettu suomalainen ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on yhteiskunnallinen tasavertaisuus riippumatta ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.[2] Setan puheenjohtaja vuonna 2014 on Juha-Pekka Hippi.[3]

Seta pyrkii vaikuttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan parantamalla sekä lainsäädäntöä että yleistä asenneilmapiiriä. Yhdistys muun muassa julkaisee tiedotusmateriaalia ja järjestää koulutustilaisuuksia. Setan Uudenmaan jäsenjärjestö järjestää vuosittain Helsinki Pride -tapahtumaa. Seta itse kuuluu lisäksi useisiin kansainvälisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etuja ajaviin järjestöihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaaliset teot poistettiin Suomessa rikoslaista vuonna 1971, mutta evankelis-luterilaisen kirkon ja korkeimman oikeuden painostuksesta säädettiin kehotuskielto, joka kielsi julkisen kehottamisen homoseksuaalisiin tekoihin ja vaikutti lähinnä yleisradiotoimintaan. Homoseksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja oli heteroseksuaaliselle asetettua korkeampi.[4][5]

Setan perusti ryhmä seksuaalivähemmistöön kuuluvia miehiä vuonna 1974, ja järjestö painotti toimintaansa kohti nykyisenkaltaista viranomaisten ja lainsäätäjien painostusta. Ensimmäinen näkyvä kampanja vastusti kirkon homoseksuaalisen nuorisotyöntekijän erottamista. Myöhemmin Seta kampanjoi voimakkaimmin kehotuskieltoa vastaan. Poliisi takavarikoi vuonna 1981 ”Alas kehotuskielto!” -kyltin Setan järjestämästä tilaisuudesta. Vuonna 1999 kehotuskielto kumottiin ja suojaikärajat yhtenäistettiin.[4][5] Ennen Setaa seksuaalivähemmistöjen kansalais- ja ihmisoikeuksia oli ollut ajamassa Toisen säteen ryhmä[6][7] ja Psyke ry.[8]

Sosiaalihallitus poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta Setan jäsenten vaatimuksesta vuonna 1981. Hetero- ja homoseksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajat yhtenäistettiin 1999. Kehotuskielto kumottiin samana vuonna.[4][5]

Seta julkaisi vuosina 1975–2007 homokulttuurin aikakauslehteä, jonka nimi oli aluksi SETA-lehti ja myöhemmin Z. Järjestö ilmoitti lehden julkaisemisen lopettamisesta loppuvuodesta 2006, koska julkaisemisen tuottamat tappiot olivat taloudellisesti liian raskaat.[9][10]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavoitteet ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Setan edustajia marssimassa Helsingin Pride-kulkueessa 2010.

Seta pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön ja yleiseen asenneilmapiiriin parantaakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten, kuten homoseksuaalien (homojen ja lesbojen), biseksuaalien, transvestiittien sekä trans- ja intersukupuolisten ihmisten, asemaa yhdenvertaisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa.[22] Järjestö tekee yhteistyötä eri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla.[23] Nuorille Seta järjestää eri paikkakunnilla nuortenryhmiä, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret voivat tavata toisiaan ja keskustella kokemuksistaan.[24]

Yhdistys julkaisee tiedotusmateriaalia ja järjestää koulutustilaisuuksia esimerkiksi sosiaali-, terveydenhuolto- ja kasvatusalan työntekijöille ja opiskelijoille sekä viranomaisille. Setan vapaaehtoiset tekevät kouluvierailuja peruskouluihin, lukioihin ja nuorten leireille.[25] Setan jäsenjärjestöjen jäsenille ja aktiiveille tarjotaan sisäistä koulutusta. Setan jäsenjärjestöt ylläpitävät myös internet- ja puhelintukipalveluita.[26]

Setan ylläpitämä, Helsingissä sijaitseva Transtukipiste tarjoaa tietoa transvestisuudesta, transsukupuolisuudesta ja intersukupuolisuudesta sekä tukea näihin ryhmiin kuuluville.[27]

Seta liittyi vuonna 1979 kansainväliseen IGA-järjestöön, nykyään nimeltään ILGA (International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association)[11], ja kuuluu sen Euroopan alajärjestöön ILGA-Europeen. ILGA World kokoaa yhteen yli tuhat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöä yli sadasta eri maasta[28] ja sillä on neuvoa-antava status Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.[29] Seta on myös IGLYO:n (International Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender, Queer Youth and Student Organization) ja TGEU:n (Transgender Europe) jäsenjärjestö.[30]

Setan jäsenjärjestö Helsingin seudun Seta järjestää vuosittain Helsinki Pride -tapahtuman osana maailmanlaajuista pride-liikettä. Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma ja sen kävijämäärä on kymmeniätuhansia.[31] Tapahtuma tunnettiin aiemmin vapautuspäivinä.[32] Muut Setan jäsenjärjestöt järjestävät pride-tapahtumia epäsäännöllisemmin.

Lainsäädännön muutosvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seta on ajanut samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistavaa lakimuutosta sekä samaan muutokseen sisältyvää adoptio-oikeutta, koska lakimuutos on Setan mukaan tärkeä lapsen kokonaisedun kannalta. Muita vaatimuksia ovat olleet esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessin sterilisointivaatimuksen kumoaminen sekä yhdenvertaisuuslain tehokkaampi valvonta.[33][34]

Setan tavoitteisiin kuuluu seksuaalisten vähemmistöjen syrjintää valvovan korkean virkamiehen viran perustamisen ajaminen.[33]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Jyväskylän Seta uhkasi nostaa oikeusjutun kolumnista, jossa Pride-kulkuetta arvosteltiin "provokaatioksi". Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen syytti Setaa sananvapauden vaarantamisesta.[35][36][37]

Jäsenjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seta on kattojärjestö, johon kuuluu 21 alueellista ja valtakunnallista jäsenjärjestöä.[38] Osa järjestöistä on aloittanut toimintansa toisella nimellä jo ennen kattojärjestöä.[39]

Alueelliset Kaupunki
Helsingin seudun Seta ry Helsinki
Hobiles ry Joensuu
Jyväskylän Seta ry Jyväskylä
Kymenlaakson Seta ry Kotka
Lahden Seta ry Lahti
Opiskelijavinokkaat – OVI ry Helsinki
Oulun Seta ry Oulu
Pirkanmaan Seta ry Tampere
Rovaniemen Seta ry Rovaniemi
Saimaan Seta ry Lappeenranta
Satakunnan Seta ry Pori
Savon Seta ry Kuopio
Turun seudun Seta ry Turku
Vaasan Seta ry Vaasa
Åländska hbt-föreningen Regnbågsfyren Maarianhamina
Valtakunnalliset Ensisijainen kohderyhmä
Dreamwear club transvestiitit
Kansallinen sateenkaariryhmä – Kasary ry kokoomuslaiset
Mummolaakso ry ikääntyneet lesbo- ja bi-naiset
Regnbågsankan rf ruotsinkieliset
Sateenkaariperheet ry sateenkaariperheet
Suomen Karhut – Fin-Bears ry miehekkäät bi- ja homomiehet

HLBT-alan jäsenyhdistysten lisäksi Setalla on kannatusjäseniä:[40]

Kannatusjäsenet
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
Finlands Svenska Skolungdomsförbund
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
Palvelualojen ammattiliitto PAM
Sosialidemokraattiset Nuoret
Sosialidemokraattiset Opiskelijat
Suomen ammattiin opiskelevien liitto – SAKKI
Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK
Suomen opiskelija-allianssi – OSKU
Svensk Ungdom
Turun yliopiston ylioppilaskunta
Vasemmistonuoret
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto
Åbo Akademis Studentkår

Tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiallisen tiedon omena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seta jakaa vuosittain Asiallisen tiedon omena -tunnustuspalkinnon henkilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen asemaa tai levittänyt asiallista informaatiota seksuaalisuuksien ja sukupuolten moninaisuudesta.[41] Asiallisen tiedon omena on myönnetty muun muassa seuraaville tahoille:

  • 1991 kirjailija Pentti Holapalle ”rakkauden ja miesten välisten suhteiden voimakkaasta ja herkän lämpimästä kuvaamisesta” ja toimittaja Sirkku Räihälälle ”ennakkoluuloja murtavista homoseksuaalisuutta ja kristinuskoa käsittelevistä artikkeleista”.[42]
  • 1992 Auroran sairaalan sisätautiosaston ylilääkäri Juhani Lähdevirralle maltillisesta aids-tiedottamisesta ja esimerkillisestä hiv-positiivisten tukemisesta.[43]
  • 1994 teologian tohtori Martti Nissiselle ennakkoluulottomasta homoseksuaalisuutta koskevasta raamatuntutkimuksesta.[44]
  • 1995 kaikille vanhemmille, jotka tukevat lastensa seksuaalista identiteettiä ja mahdollisuutta elää avoimesti omana itsenään.[45]
  • 1996 kansanedustaja Outi Ojalalle sekä vasemmistoliiton ministereille, jotka allekirjoittivat Ojalan tekemän lakialoitteen nais- ja miesparien suhteiden virallistamisesta.[46]
  • 1997 Kamras Filmille homo-, lesbo-, bi- ja transkulttuuria esittelevien elokuvien maahantuonnista.[47]
  • 1998 Väestöliiton ylilääkäri Outi Hovatalle, joka on jakanut asiallista tietoa samaa sukupuolta olevien parien kelpoisuudesta vanhemmiksi.[48]
  • 2000 ruotsalaiselle valokuvaajalle Elisabet Ohlsonille, joka on nostanut Ecce Homo -näyttelyllään esiin homoseksuaalien aseman kirkossa, ja eläkkeellä olevalle apulaisprofessori Saara Liljalle, joka on tutkijana jakanut tietoa menneen ajan homojen, lesbojen ja biseksuaalien elämästä.[49]
  • 2001 kirkon Yhteys-ryhmälle, joka on asettunut kannattamaan nais- ja miesparien oikeutta saada parisuhteilleen juridinen tunnustus, puolustamaan kirkossa työskentelevien homo- ja biseksuaalisten ihmisten oikeutta elää avoimesti identiteettinsä mukaista elämää sekä kertomaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisältä löytyy myös äänekkäiden fundamentalistien kannoista poikkeavia näkemyksiä koskien seksuaalietiikkaa ja eettistä kristillisyyttä.[50]
  • 2002 kirjailija-psykiatri Veronica Pimenoffille transihmisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisesta.[51]
  • 2003 Prometheus-leirin tuki ry:lle, koska Setan kouluttajat kutsutaan käymään jokaisella Prometheus-leirillä, ja koska leirin ohjelmassa käsitellään monipuolisesti erilaisuuden pelkoa sekä seksiä, seurustelua ja ihmissuhteita ja tuetaan nuorten minäkuvan rakentamista.[41][52]
  • 2004 lastenpsykiatri Tytti Solantaukselle, koska tämä on jo pitkään osoittanut kiinnostusta perhemuotojen moninaisuutta sekä nais- ja miesparien lasten hyvinvointia kohtaan. Hän on levittänyt asiallista ja tuoretta tietoa sekä vanhemmuuksista että lasten kehityksestä.[53]
  • 2005 lastenkirurgi Mika Venholalle ja Potilasyhdistys Trasek ry:n puheenjohtaja Terhi Viikille työstä intersukupuolisten ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.[54]
  • 2006 toimittaja Heli Koskelalle, tuotantoyhtiö Tarinatalolle ja YLE Teema -televisiokanavalle Homo-Suomen historia -dokumenttisarjan tuottamisesta.[55]
  • 2007 Vantaan kaupunginmuseolle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta kertovan Sateenkaari-Suomi-näyttelyn johdosta.[56]
  • 2008 laulaja Jenni Vartiaiselle ja lauluntekijä Teemu Brunilalle kappaleesta ”Ihmisten edessä”. Setan mukaan kappale kuvaa osuvasti, kuinka suurta rohkeutta esimerkiksi kädestä pitäminen vaatii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilta.[57]
  • 2009 Sofi Oksaselle, joka on kirjailijana ja kolumnistina nostanut esiin seksuaalivähemmistöjen asemaa Suomen lähialueilla, Baltiassa ja Venäjällä.[58]
  • 2010 Suomen Big Brother -talolle ja sen tuotantoyhtiön Metronome Film & Televisionille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden esilletuomisesta ja arkipäiväistämisestä.[59][60]
  • 2011 Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjalle, joka tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia ja rohkaisee syrjintää kokeneita nuoria uskomaan itseensä.[61][62]
  • 2012 Pirkko Mäkiselle, joka on tasa-arvovaltuutettuna tehnyt työtä transihmisten oikeuksien edistämiseksi ja toiminut muun muassa Kelan käytäntöjen muuttamiseksi transihmisten hormonikorvaushoitojen ja sairauspäivärahaoikeuden osalta, teettänyt laajan selvityksen sukupuolivähemmistöjen asemasta ja järjestänyt viranomaisille seminaarin sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.[63]
  • 2013 nuortenlehti Demille homo-, bi- ja transnuoret huomioivasta journalismista ja keskustelukulttuurista. Toimitus on luopunut jutuissa lukijoiden toiveesta hetero-oletuksesta ja ryhtynyt käyttämään sukupuolisidonnaisten sanojen sijaan neutraaleja ilmaisuja.[64]

Kunniarotta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiallisen tiedon omenan vastapainona Seta nuhtelee Kunniarotta-antipalkinnolla julkisesti sellaisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat toiminnallaan ylläpitäneet seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää tai muuten vaikeuttaneet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää.[41] Kunniarotta on myönnetty muun muassa seuraaville tahoille:

  • 1991 Psykiatria-kirjan kirjoittajille Kalle Achtélle, Yrjö Alaselle ja Pekka Tienarille sekä kirjan julkaisijalle Werner Söderström Osakeyhtiölle, koska kirja sisältää runsaasti homo- ja biseksuaalisuutta koskevia väittämiä, joihin on uusimman tutkimuksen valossa suhtauduttava erittäin kriittisesti, vaikka kirjan esipuheessa kerrotaan kirjan sisältävän ajan tasalle saatettua tietoa.[42]
  • 1992 Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan hallituksille, koska ne estivät lesbojen ja homomiesten ihmisoikeuksia koskevan kohdan sisällyttämisen Etykin seurantakokouksen päätösasiakirjaan.[43]
  • 1994 Suomen Keskustan puoluekokoukselle, joka otti kielteisen kannan nais- ja miesparien suhteiden virallistamiseen.[44]
  • 1995 Helsingin kaupungin ylipormestari Kari Rahkamolle, koska tämän esityksestä kaupunki ei järjestänyt ILGAn konferenssille tavanomaista kaupungin vastaanottoa, vaikka tämän tyyppisten tapahtuminen kohdalla kaupungilla on ollut tapana järjestää virallinen vastaanotto. Rahkamo oli myös ilmoittanut kansainväliseen levitykseen menneessä lausunnossaan, että pitää homoseksuaalisuutta vastenmielisenä ja ihmisoikeusasiat eivät kuulu kaupungille.[45]
  • 1996 oikeusministeri Kari Häkämiehelle, joka on hallituksessa estänyt nais- ja miesparien parisuhteiden virallistamista koskevan lakialoitteen valmistelun.[46]
  • 1997 ”sellaisille opettajien, lääkärien, poliisien, ravintoloitsijoiden, piispojen ja työnantajien ammattikunnan edustajille, jotka työssään käyttävät väärin asemaansa vaikeuttamalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arkea”.[47]
  • 2000 pastori Miika Heikinheimolle, joka esti homokuoron konsertoinnin Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.[49]
  • 2002 Kyrkpressenin päätoimittaja Stig Kankkoselle ”avarakatseisuudesta tunnetun julkaisun muokkaamisesta uskonnollisen taantumuksen äänitorveksi”.[51]
  • 2003 SPR:n Veripalvelulle, koska se ei ota vastaan verta miehiltä, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa. Setan mukaan tämä leimaa kokonaisen ihmisryhmän potentiaalisiksi HI-viruksen levittäjiksi, mikä ylläpitää syrjiviä asenteita ja rakenteita.[41]
  • 2004 ei jaettu
  • 2005 teologi-kirjailija Tommy Hellstenille kirjoituksista, joissa hän kieltää homoseksuaalisuuden yhdenvertaisuuden ja kirjassa Tietäjän silmin tehdystä homoseksuaalisuuden ja pedofilian rinnastamisesta.[54]
  • 2006 Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajalle, professori Tuula Tammiselle, koska hänen mukaansa isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.[55]
  • 2007 jaettiin monta pienempää mainintaa, ”Rotanpoikasta”. Yhden Rotanpoikasen sai muusikko Sakari Kuosmanen sen takia, että hän on julkisesti kehottanut seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä menemään takaisin ”kaappiin”, toisen MTV3 MAX -televisiokanava, koska sen mainoskampanjan mukaan kanavalla ei esiinny seksuaalivähemmistöjä ja kolmannen Turun Sanomat julkaistuaan kolumnin, jonka mukaan homojen näkyvyys Euroviisuissa vaaransi viisuhengen. Symboliset Rotanpoikaset lähetettiin myös Helsingin Norra svenska församlingin määräaikaiselle kirkkoherralle Torsten Sandellille, joka kielsi sateenkaarimessun järjestämisen Tuomiokirkon kappelissa, sekä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvostolle, joka vastoin kirkkoherran päätöstä esti messun järjestämisen Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.[56]
  • 2008 ylipormestari Raimo Ilaskivelle, kansanedustaja Bjarne Kallikselle ja kenraali Gustav Hägglundille johtuen heidän lausunnoistaan liittyen nukkeanimaatiosta Uralin perhonen syntyneeseen kohuun.[57]
  • 2009 Instrumentariumille ”sen televisiomainoksesta, jossa likinäköinen heteromies ajautuu vahingossa homobaariin ja joutuu lähentelyjen kohteeksi. Heteromiesten homoseksuaalisuuden pelolla vitsaileminen osoittaa Setan mielestä arvostelukyvyn pettämistä”.[58]
  • 2010 Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksolalle hänen pääkirjoituksestaan ”Opettajalla oikeus yksityisyyteensä”.[59][60]
  • 2011 ei jaettu
  • 2012 Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtšenkolle, joka hyväksyi lain, jossa kielletään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta kertominen alaikäisille Pietarissa.[63]
  • 2013 Euroopan komissiolle ja erityisesti sen varapuheenjohtajalle, oikeus-, perusoikeuksien ja kansalaisuusasioiden komissaari Viviane Redingille, koska hän torjui kahdentoista jäsenmaan vetoomuksen hlbti-tiekartasta eli suuntaviivoista lähivuosien politiikalle lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.[65]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.1.2014.
  2. Järjestö Seta ry. Viitattu 10.2.2014.
  3. Setan uudeksi varapuheenjohtajaksi Katriina Rosavaara 1.12.2013. Seta ry. Viitattu 10.2.2014.
  4. a b c Isaksson, Eva: Homona ja lesbona Euroopassa alkuteos 1994. Seta ry, Sappho.net. Viitattu 6.5.2013.
  5. a b c Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 10.2.2014.
  6. 100 vuotta ulos kaapista. City-lehti, 20/2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.5.2013.
  7. a b c d e f g h Mustola, Kati: Suomalaisten lesbo- ja homoliikkeiden historiaa Finnqueer. 17.9.2002. Viitattu 6.5.2013.
  8. Hyvärinen, Veli: Psyke ry:n historiaa Ranneliike.net. 2012. Viitattu 6.5.2013.
  9. Z-lehti lopettaa toimintansa (Internet Archive) MTV3.fi. 5.12.2006. Viitattu 6.5.2013.
  10. SETA täytti 35 vuotta Ranneliike.net. Viitattu 6.5.2013.
  11. a b Pirttijärvi, Anssi: Asiallisen tiedon antaja – Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry. 1974–1981 (PDF) Finnqueer. tammikuu 2011. Turun yliopisto. Viitattu 13.5.2013.
  12. Setan 35- ja Transtukipisteen 15-vuotisjuhlan puheet 27.11.2009. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  13. Ylönen, Timo: Tiina Kivinen. Seta, 1991, nro 3, s. 10.
  14. Järjestöt. Helsingin Sanomat, 23.3.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  15. Heikkinen, Ari & Hiltunen, Rainer: Vihreä vaikuttaja puolusti sateenkaariperheitä. Helsingin Sanomat, 26.2.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.5.2013.
  16. Järjestöt. Helsingin Sanomat, 28.4.1997. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  17. Lainmuutos toisi Suomeen satoja virallisia homoliittoja Ilta-Sanomat. 30.11.2000. Viitattu 6.5.2013.
  18. Aarnipuu, Tiia Like. Viitattu 6.5.2013.
  19. Setan puheenjohtajaksi Juha Jokela Finnqueer. 3.12.2005. Viitattu 6.5.2013.
  20. Hannula, Outi: Jäähyväiset puheenjohtajalta Puheenvuoro. 31.12.2012. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  21. Setan uudeksi puheenjohtajaksi Juha-Pekka Hippi Helsingin Sanomat. 2.12.2012. Viitattu 10.2.2014.
  22. Setan poliittinen strategia 2009-2013 Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  23. Ihmisoikeudet Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  24. Nuortenryhmät ympäri maata Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  25. Koulutus Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  26. Tuki- ja neuvontapalvelut Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  27. Transtukipiste Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  28. About ILGA ILGA. 16.12.2009. Viitattu 13.5.2013. (englanniksi)
  29. Kansainvälinen toiminta Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  30. Kansainvälinen toiminta Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  31. Hyvönen, Tiina: Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle.fi. 4.7.2011. Viitattu 1.8.2011.
  32. Setan Vapautuspäivät kokoaa homoja MTV3.fi. Viitattu 6.5.2013.
  33. a b Setan vaalitavoitteet 2011 Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  34. Taustaa: Yleinen avioliittolaki hallitusohjelmaan Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  35. Sananvapauskortin käyttö on helppoa 18.7.2010. Helsingin Sanomat.
  36. Päivi Räsänen: Setan uhkaus oli pöyristyttävä Keskisuomalainen. 16.7.2010.
  37. (alkuperäinen kirjoitus) Räsänen, Päivi: Sananvapaus uhattuna 27.7.2010. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 31.7.2011.
  38. Jäsenjärjestöt ja kannatusjäsenet Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  39. Historiaa Tampereen Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  40. Liity kannatusjäseneksi Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  41. a b c d SETA:n Asiallisen Tiedon Omena ja Kunniarotta 2003 Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  42. a b SETA myönsi omenan ja rotan. Helsingin Sanomat, 18.8.1991. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  43. a b Vielä vapautuspäivistä. Honk, 1992, nro 5. Helsingin seudun SETA ry. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 6.5.2013.
  44. a b Palkittu. Helsingin Sanomat, 14.8.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  45. a b Palkinnot. Helsingin Sanomat, 18.6.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  46. a b Setan Kunniarotta oikeusministerille. Helsingin Sanomat, 11.8.1996. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  47. a b Palkitut. Helsingin Sanomat, 14.8.1997. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  48. Palkitut. Helsingin Sanomat, 28.6.1998. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  49. a b Ecce Homo -kuvaajalle Setan tunnustus. Helsingin Sanomat, 2.7.2000. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  50. Ajankohtaista – Arkisto (Internet Archive) SETA ry – Infopalvelin. Viitattu 6.5.2013.
  51. a b Seta jakoi vuosipalkinnot 29.6.2002. Turun Sanomat. Viitattu 6.5.2013.
  52. SETA palkitsi Protun Asiallisen Tiedon Omenalla 13.7.2003. Kotkanpesä. Viitattu 6.5.2013.
  53. Setan Tiedon Omena psykiatri Solantaukselle Turun Sanomat. 3.7.2004. Viitattu 6.5.2013.
  54. a b Seta jakoi Pride-tapahtumassa kaksi palkintoa. Helsingin Sanomat, 10.7.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2012.
  55. a b Setan asiallisen tiedon omena ja kunniarotta 2006 1.7.2006. Ranneliike.net. Viitattu 6.5.2013.
  56. a b Helsinki Pride 2007 -kulkue Helsingissä 30.6.2007 (päivitetty 2.7.). Lepakkolaakso.net. Viitattu 6.5.2013.
  57. a b Seta palkitsi Jenni Vartiaisen ja Teemu Brunilan 28.6.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.5.2013.
  58. a b Seta palkitsi Sofi Oksasen 27.6.2009. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  59. a b Seta palkitsi Big Brotherin Helsingin Sanomat. 26.7.2010. Viitattu 6.5.2013.
  60. a b Seta palkitsi Suomen Big Brother -talon – antipalkinto Opettaja-lehden päätoimittajalle 24.7.2010. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  61. Seta palkitsi Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjan Yle uutiset. 16.7.2011. Viitattu 6.5.2013.
  62. Tiedote: Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjalle Setan palkinto homonuorten hyvinvoinnin edistämisestä 16.7.2011. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  63. a b Asiallisen tiedon omena tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkiselle 30.6.2012. Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  64. Seta palkitsi Demi-lehden kaikki nuoret mukaan ottavasta journalismista ja vertaistuesta Seta. 15.6.2013. Viitattu 11.2.2014.
  65. EU-komissaarille Setan Kunniarotta-antipalkinto homo- ja transpolitiikan väheksymisestä Seta. 15.6.2013. Viitattu 11.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seta.