Suojaikäraja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suojaikäraja eri maissa:
murrosikä alle 12 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 tai korkeampi vaihtelee alueittain
oltava avioliitossa ei suojaikärajaa tietoja ei saatavilla.

Suojaikärajalla tarkoitetaan lakisääteistä ikärajaa, jota nuoremman henkilön ei katsota kykenevän antamaan suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Sukupuoliyhteys tällaiseen henkilöön rinnastetaan ikärajasäännöksen perusteella hänen tahtonsa vastaiseksi riippumatta siitä, onko hän suostunut siihen, koska hänen suostumustaan ei voida pitää pätevänä. Tämän vuoksi teko tulkitaan rikosoikeudessa ikärajaa nuorempaan henkilöön kohdistuvaksi rikokseksi. Suojaikä vaihtelee maittain ja kulttuureittain. Euroopassa suojaikäraja asettuu yleisesti 14 ja 17 ikävuoden väliin.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslainsäädännössä suojaikäraja on ollut pitkään 16 vuotta. Hallitus on esittänyt ikärajan asettamista muiden olosuhteiltaan Suomeen rinnastettavien maiden tasolle 15 vuoteen seksuaalirikoksia koskevien lakiuudistusten yhteydessä vuosina 1970 ja 1997. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on korjattu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä.[1][2]

Vuonna 1997 rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden 15-vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella. 16 vuoden ikärajaa pidettiin tapahtuneeseen kehitykseen nähden korkeana. Rikoslain seksuaalirikoksia koskevan luvun kokonaisuudessaan uudistanut lakiesitys oli ensimmäinen, joka kohteli homoseksuaalisuutta neutraalisti. Lain voimaantuloon saakka vuoden 1999 alusta homoseksuaalisia tekoja koski erillinen 18 vuoden ikäraja.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslain perustelujen mukaan rikoslainsäädännöllä ei ole tarkoituksenmukaista ohjata tai rajoittaa nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita, vaan säännöksen tarkoituksena on suojata lapsia ja nuoria vanhempien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Perusteluissa todetaan, että vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia.[3]

Suomessa suojaikäraja koskee laajasti seksuaalista kanssakäymistä alkaen erilaisista seksuaalisista teoista, joita pidetään yleensä muissa yhteyksissä seksuaalisena häirintänä. Useissa muissa maissa rikoslainsäädännön hyväksikäyttösäännöksin puututaan ainoastaan yhdynnän käsittäviin tekoihin.

Suomessa suojaikäraja on nykyisin 16 vuotta ja tarkoittaa, että alle 16-vuotiaiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan lailla myös silloin, kun seksuaalinen teko ei täytä pakottamiseen perustuen raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tai sitä ei ole kriminalisoitu muuna seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Siltä osin kun tekijänä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, on suojaikäraja 18 vuotta.

Nuorta suojaava ikäraja on 18 vuotta, jos vanhempi osapuoli on esimerkiksi nuoren opettaja, leirinohjaaja tai muuten auktoriteettiasemassa nuoreen nähden. Lisäksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä suojataan esimerkiksi henkilöä, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt sairauden tai vammaisuuden vuoksi. Vaikka säännös edellyttää uhrin alisteista asemaa, ei hyväksikäytön toteutuminen edellytä pakottamista, vaan se voi tapahtua vastustuksettakin.

Näistä teoista ikärajaa nuorempaan henkilöön tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.[4]

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan sellaista seksuaalista kanssakäymistä yleensä alle 16-vuotiaan kanssa, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa tämän kehitykselle. Se ei tarkoita pelkästään seksuaalista ahdistelua, vaan rikokseksi voidaan katsoa myös alle 16-vuotiaan kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys silloin, kun toinen osapuoli on huomattavasti toista vanhempi tai kypsempi, vaikka kyseessä ei olisikaan sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

Teon ei myöskään tarvitse olla sukupuoliyhteys johtaakseen rangaistukseen. Esimerkiksi seksuaalisesti värittyneiden tekstiviestien lähettäminen on tulkittu lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Ennen vuoden 2011 kesäkuussa voimaan tullutta lakimuutosta tätä poikkeussäännöstä on tulkittu laajasti riippuen tapauksesta. Yleistäen kuitenkin lailliseksi on katsottu sitä suurempi ikäero, mitä vanhempia osapuolet ovat. Esimerkiksi joulukuussa 2003 Helsingin hovioikeus vapautti syytteestä 19-vuotiaan pojan, jota epäiltiin 14-vuotiaan tyttöystävänsä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska seksisuhteessa olleiden nuorten katsottiin viiden vuoden ikäerosta huolimatta olleen suunnilleen yhtä kypsiä vastaamaan tekemisistään.[5] Lakimuutoksen myötä vanhoista oikeustapauksista ei voida kuitenkaan enää päätellä kuinka lakia nykyisellään tulkitaan, koska ennen lakimuutosta riitti, että ero katsottiin vähäiseksi vain joko iässä tai kehityksessä.

Alle 16-vuotias voi vastoin yleistä käsitystä syyllistyä itsekin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tehdessään seksuaalisen teon huomattavasti itseään nuoremman ja epäkypsemmän henkilön kanssa (rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta). Vähäinenkään ero iässä tai kypsyydessä ei vapauta tekijää vastuusta silloin, kun teko on tehty vastoin tahtoa.

Ikärajat Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavaa on, että Suomen kansalainen joutuu noudattamaan ulkomailla ollessaan sekä Suomen että kyseisen ulkovallan seksuaalirikolainsäädäntöä. Näin täysikäisen harjoittama seksuaalisuus alle 16-vuotiaan kanssa on aina rikollista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HE 6/1997 VP
  2. LaVM 3/1998 vp
  3. Hallituksen esitys HE 6/1997 VP
  4. Rikoslaki 20 luku 6-7 §
  5. Helsingin Sanomat 3.12.2003: Poikakaveri vapaaksi hyväksikäyttösyytteestä.
  6. Кримінальний кодекс · Стаття 120. [1]
  7. Código Penal · Art. 183. [2]
  8. Kodi penal · Neni 100 [3]
  9. Наказателния кодекс · Чл. 151. [4]
  10. Codice Penale · Art. 609-quater [5]
  11. Strafgesetzbuch § 207 [6]
  12. Strafgesetzbuch § 74 [7]
  13. Kazneni zakon · Članak 192. [8]
  14. Kazneni zakon · Članak 89. stavak 9. [9]
  15. Strafgesetzbuch § 206 [10]
  16. Strafgesetzbuch § 74 [11]
  17. Krivični zakonik · Član 206 [12]
  18. Krivični zakonik · Član 142 [13]
  19. Strafgesetzbuch § 176 [14] [15]
  20. Krivični zakonik · Član 180 [16]
  21. Krivični zakonik · Član 112 [17]
  22. büntető törvénykönyv 201. § [18]
  23. Karistusseadustik § 145 [19]
  24. Straffeloven § 222 [20]
  25. Almenn hegningarlög 202. gr. [21]
  26. Kodeks karny · Art. 200. § 1 [22]
  27. Code pénal · Art. 227-25[23]
  28. Codul penal · Art. 198 [24][25]
  29. Brottsbalk 6 kap. 4-5 §§ [26][27]
  30. Trestný zákon § 201 [28]
  31. Kazenski zakonik · 173. člen [29]
  32. Straffeloven § 222 [30]
  33. Krimināllikums 161.pants. [31]
  34. Straffeloven § 196 [32]
  35. Rikoslaki 20 luku. 6-7 § [33]
  36. Strafgesetzbuch Art. 187 [34]