Murrosikä

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Murrosikä eli puberteetti on ihmisen kehityksessä vaihe, jossa saavutetaan sukukypsyys^[1] ja ihmiselimistö kehittyy aikuiseksi. Fyysinen murrosikä alkaa normaalisti 9–15 vuoden iässä. Tytöillä murrosiän fyysinen kehitys alkaa keskimäärin 11 vuoden iässä^lähde? ja pojilla 12,5 vuoden iässä^lähde?. Murrosiän fyysiset muutokset kestävät kummallakin sukupuolella 3–5-vuotta. Pojilla lihakset kasvavat ja karvoitus lisääntyy vielä sen jälkeenkin; miehen lihaksisto tulee täysin valmiiksi vasta noin 30 vuoden iässä. Murrosiälle on ominaista nopea pituuskasvu, sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittyminen ja usein henkinen ailahtelevuus. Henkinen murrosikä ajoittuu kummallakin sukupuolella ikävuosiin 13–17, mutta osalla se kestää vielä lähemmäs kahtakymmentä ikävuotta. Voimakkaimmillaan henkinen murrosikä on noin 14–16 vuoden iässä. Nuorten niin henkiset kuin fyysisetkin kehityserot ovat valtavia ikävälillä 10–16 vuotta. Murrosiän alkamisen ajankohta, kuin sen eteneminenkin, muutosten voimakkuus ja kesto ovat täynnä erilaisia variaatioita, mitkä kaikki ovat aivan normaaleja.

Biologinen perimä, luuston kypsyysaste, sukupuoli, psykososiaaliset seikat ja ravinto vaikuttavat siihen, missä vaiheessa muutokset alkavat yksilöllä. Murrosiän aiheuttavat muutokset johtuvat hormonien erityksestä; gonadotropiinien eritys käynnistää ne. Vielä ei ole selvitetty mikä on se signaali, joka aiheuttaa ensin gonadotropiinin erityksen ja sitä kautta sukupuolihormonituotannon kiihtymisen. Joka tapauksessa se kuitenkin on luultavasti monen yksittäisen tekijän summa. Tytöillä esimerkiksi lihavuuden ja varhaisessa vaiheessa alkaneen rintojen kasvun on huomattu kulkevan käsi kädessä. Toisaalta myös joidenkin maasta toiseen adoptoitujen lasten on huomattu kehittyvän jonkin verran tavallista varhaisemmin.

Murrosiän alkamisajankohta on aikaistunut historian kuluessa, ja tätä kutsutaan akseleraatioksi. Nykyään on jo kuitenkin havaittu merkkejä akseleraation pysähtymisestä, nimittäin kuukautisten alkamisiän varhaistuminen on pysähtynyt jo pitkäksi aikaa keskimäärin noin kolmeentoista ikävuoteen, vaikkakin vielä sata vuotta sitten tyttöjen kuukautiset alkoivatkin yleensä vasta 15–16-vuotiaana.

[muokkaa] Sukupuolihormonit

Sukupuolirauhasiin vaikuttavia hormoneja ovat gonadotropiinit, FSH eli follikkeleita stimuloiva hormoni ja LH eli luteinisoiva hormoni, jotka erittyvät aivolisäkkeestä. Gonadotropiinin vaikutuksesta sukupuolirauhaset alkavat tuottaa yhä runsaammin sukupuolihormoneja ja myöhemmin kypsiä sukusoluja. Kaikilla ihmisillä on molempien sukupuolien hormoneita, mutta eri suhteessa. Tästä johtuu, että sukupuolihormonien suhteellisen määrän muutos saa aikaan myös muutoksia sekundaarisissa sukupuoliominaisuuksissa. Anaboliset steroidit eli keinotekoiset miessukupuolihormonit saavat naisella äänen madaltumaan ja parran kasvamaan. Myös miehillä keinotekoiset miessukupuolihormonit voivat aiheuttaa häiriöitä, muun muassa siittiöiden tuotanto voi lakata, ja kivekset kutistua.

[muokkaa] Hormonaaliset muutokset

Murrosikä alkaa, kun aivolisäke alkaa erittää gonadotropiineita, joita ovat FSH^[2] ja LH.^[2] Tämä tapahtuu kaikilla terveillä ihmisillä ikävuosien 8 ja 15 välillä. Gonadotropiinien eritys saa aluksi sukupuolirauhaset tuottamaan yhä runsaammin sukupuolihormoneita. Tytöillä vallitsevin sukupuolihormoni on estrogeeni^[3] ja pojilla testosteroni.^[4] Tytöillä estrogeenitasot ovat nousseet aikuisen naisen tasolle noin 15-vuotiaana, ja pojilla vastaavasti testosteronitasot vastaavat aikuisen miehen tasoa noin 18-vuotiaana.

[muokkaa] Sekundaariset ja primaariset sukupuoliominaisuudet

Ihmisen karvoitus

Sekundääriset, eli toissijaiset sukupuoliominaisuudet tarkoittavat muita kuin sukupuolielinten eroavaisuuksia sukupuolten välillä. Ne kehittyvät suunnilleen samaan aikaan kuin sukukypsyyskin saavutetaan. Primaariset sukupuoliominaisuudet taas tarkoittavat eroja eri sukupuolten sukuelinten välillä, nekin kehittyvät murrosiän aikana lisää.

1 Follikkeleita stimuloiva hormoni- FSH
2 Lutenisoiva hormoni - LH
3 Progesteroni
4 Estrogeeni
5 Hypotalamus
6 aivolisäke
7 munasarjat
8 Gonadotropiinieritys- hCG
9 Testosteroni
10 Kivekset
11 aivot
12 Prolaktiini - PRL

[muokkaa] Tytöt

Naishormonituotannon runsastuminen murrosiän alettua aiheuttaa aikanaan kaikille tytöille seuraavat muutokset:

• pituuskasvu kiihtyy, ja samalla myös lantio levenee
• rinnat kasvavat
• häpy- ja kainalokarvat kasvavat
• ulkosynnyttimet kasvavat, emättimen limakalvo vahvistuu, kohtu kasvaa
• valkovuodon eritys runsastuu
• kuukautiskierto alkaa
• oma seksuaalisuus herää, oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa

Aivolisäkkeen erittämät LH- ja FSH-nimiset hormonit käynnistävät munasarjojen naissukupuolihormonituotannon runsastumisen. Yleensä ensimmäinen tyttöjen murrosiän ilmoittava merkki ovat arastavat pienet hernemäiset kyhmyt nännien alla.^[5] Tämä on merkki rintojen kasvun alkamisesta, ^[6]ja naissukupuolihormonien tuotannon runsastumisesta. Noin puoli vuotta myöhemmin alkaa tavallisesti ilmaantua häpykarvoitusta häpyhuuliin,^[6] tosin kolmasosalla tytöistä häpykarvoitusta alkaa kasvaa jo ennen rintojen kehityksen alkamista, ja toisilla saattaa kestää rintojen kasvun alkamisesta ensimmäisten häpykarvojen ilmaantumiseen jopa vuosi. Kumpikin kehitysvaihe voi alkaa jo 8-vuotiaana,^[7] tai vasta 14-vuotiaana ollen silti täysin normaalia. Nämä ovat kuitenkin ääripäät, ja tyypillisimmillään murrosikä alkaa tytöillä 10,5–12,0 ikävuosien välillä, keskimäärin 11,25-vuotiaana. Karkeasti voidaan sanoa, että vain harvalla juuri 10-vuotta täyttäneellä tytöllä on mitään fyysisiä murrosiän merkkejä, sen sijaan niitä on jo useimmiten lähes kaikilla juuri 12-vuotta täyttäneillä.

Tytöillä pituuskasvu alkaa kiihtyä pian ensimmäisten murrosiän merkkien ilmestyttyä. Tytöillä kasvupyrähdys ei usein ole aivan yhtä voimakas kuin pojilla, ja pituutta voi tulla vuodessa esimerkiksi 7–9 cm, kun taas pojilla ylittyy helposti 10 cm voimakkaimman kasvuvuoden aikana. Tytöillä pituuskasvu on murrosiässäkin usein melko tasaista, vaikkakin se kiihtyy jonkin verran. Pituuskasvu on nopeimmillaan reilun vuoden kuluttua ensimmäisten merkkien ilmaantumisesta, eli keskimäärin vajaan kolmentoista vuoden iässä, tämän jälkeen kasvu hidastuu asteittain ja noin 15–16-vuotiaat tytöt saavuttavat aikuispituutensa. Murrosiässä eri ruumiin osien luut kehittyvät eri tahtia. Ensin aikuiskokonsa saavuttavat jalkojen luut, sitten sääret ja lopulta muu keho. Tytön lantionluut levenevät, jotta lapsi mahtuisi synnytyksessä ulos.^[7] Myös arat kyhmyt nännien alla kasvavat, mikä näkyy rintojen kasvamisena. Nännit kasvavat, kehittyvät ja tummenevat. Rinnat kehittyvät noin neljän vuoden ajan. Toisilla kasvu alkaa nopeasti, toisilla rintojen kasvu saattaa aluksi olla toissijaista, kiihtyen vasta myöhemmässä vaiheessa. Toisilla tytöillä rinnat kasvavat alunalkaenkin erittäin hitaasti ja jäävätkin myös pienehköiksi. Rasvakudosta kerääntyy murrosiän aikana pakaroihin ja sääriin.^[7] Ilmiön biologinen tarkoitus on ollut sekä kiihottaa miehiä,^[7] että suoda vararavintoa raskaana olevalle naiselle. Valkovuotoa tulee yleensä aluksi niukasti, mutta ajan saatossa vuodot runsastuvat aikuisen tasolle ja asettuvat kuukautisten mukailemaan rytmiin kuukautisten alettua. Valkovuodon tarkoitus on toimia emättimen puhdistusnesteenä. Kainaloihin kasvaa karvoitusta,^[7] ja hiki alkaa haista voimakkaammin.^[7] Häpyhuulet kasvavat ja tummenevat, ja klitoris eli häpykieli kasvaa hieman. Häpyhuulista pienet häpyhuulet kasvavat selvästi eniten. Ulkoisten sukupuolielinten lisäksi myös tytön sisällä tapahtuu murrosiässä nopeasti muutoksia: emätin pitenee ja vahvistuu, immenkalvo vahvistuu ja aukenee ja kohdun massa kasvaa.

Monille tytöille kasvaa tummia säärikarvoja, mikä johtuu miessukupuolihormonien läsnäolosta. Niiden vaikutuksesta myös tytön ääni madaltuu noin puoli oktaavia murrosiän aikana, muuttuen tyttömäisestä naismaiseksi. Kuukautisten alkamisen jälkeen voi esiintyä kuukautisrytmin tietyissä vaiheissa mielialan suurempaa vaihtelua, mikä johtuu vaihtelevista naishormonitasoista. Mieshormonit, jotka myös aiheuttavat naisille karvoituksen kasvun, voimistavat naisen sukupuoliviettiä. Poikien tahattomien erektioiden tapaan myös monilla tytöillä voi murrosiässä sattua välillä tahattomia kiihottumisia, jotka ilmenevät emättimen kostumisena, häpykielen jäykistymisenä ja häpyhuulien turpoamisena.

Yhdestä kolmeen vuotta murrosiän kehityksen alkamisesta alkavat ensimmäiset kuukautiset. Suomalaisilla tytöillä kuukautiset alkavat noin 13,2-vuotiaana, mutta ajankohta vaihtelee 9,5 ja 16 ikävuoden välillä. On siis täysin normaalia, jos kuukautiset alkavatkin jo alakoulussa tai vasta yläkoulun lopulla. Ensimmäiset kuukautiset tulevat yleensä juuri kasvun nopeimman vaiheen mentyä, eli kuukautisten alkaminen kertoo tytön murrosiän olevan jo hidastumisvaiheessa. Kuukautisten jälkeen hidastuvaa kasvua on odotettavissa vielä 2–3 vuotta. FSH käynnistää kantasolun kypsymisen munasarjassa munasoluksi. Kantasolun ympärille muodostuu munarakkula, joka erittää rakkulahormonia eli estrogeeniä. LH saa valmiin munasolun irtoamaan munasarjasta (ovulaatio), ja munarakkula muuttuu keltaiseksi keltarauhaseksi. Se alkaa erittää keltarauhashormonia eli progesteronia. Kuukautiset tulevat pari ensimmäistä vuotta epäsäännöllisesti, mutta sitten ne pikkuhiljaa tasoittuvat kuukausittaiseen rytmiin, joka on jokaisella hieman eri pituinen, mutta keskimäärin 28 päivää. Kuukautisten alkamisen jälkeen tytön pituuskasvu hidastuu selvästi ja pituutta tulee enää 5–10 cm, mutta aikuisen keho on muotoutunut täysin vasta kahdenkymmenen vuoden iässä.

[muokkaa] Pojat

Mieshormonituotannon runsastuminen murrosiän alettua aiheuttaa aikanaan kaikille pojille seuraavat muutokset:

• hien haju voimistuu
• pituuskasvu kiihtyy, ja samalla myös hartiat levenevät
• Kasvojen muodot miehistyvät: alaleuka jykevöityy ja nenä kasvaa
• Äänen madaltuminen, eli äänenmurros: äänielimet kaulassa kasvavat, kurkunpää työntyy alemmas ja kasvaa muodostaen näkyvän "aataminomenan"
• häpy-ja kainalo karvoitus kasvavat, myöhemmin myös parta-ja rintakarvoitus
• kivekset kasvavat, kivespussi tummenee, penis kasvaa, terskan harjanne nousee ja kehittyy
• siemennesteen eritys alkaa

• Penis kasvaa ja siitä tulee noin keskimääräiseltä pituudelta murrosiässä on noin 13,5 cm

Pojilla murrosikä alkaa noin 10-14 vuoden iässä^[8]. Pojilla murrosikä alkaa kuitenkin tyttöjä hitaammin. Karkeasti voidaan sanoa, että vain harvalla 11,5 vuotiaalla pojalla on mitään fyysisiä merkkejä murrosiästä, sen sijaan lähes kaikilla 13,5 vuotiailla pojilla on jo murrosiän merkkejä. Pieni osa pojista näyttää ulkonäöltään aikuismaiselta jo 14-vuotiaana, mutta toisaalta osa on siinä iässä keholtaan vielä toistaiseksi täysin lapsia. Kehitys on loppujen lopuksi kuitenkin siis yksilöllistä. Poikien kesken murrosiän alkamisessa on suurta hajontaa, jopa 5-vuotta. Pojilla pääsääntöinen murrosiän muutoksia aiheuttava hormoni on testosteroni, joka saa aikaan useimmat poikien muutoksista.^[9] Mieshormonit aiheuttavat pojille muun muassa sukupuolielinten kasvun, äänenmurroksen, lihasmassan kasvamisen ja kehon runsaahkon karvoittumisen.^[9] Lisäksi sillä on osansa kasvuhormonin lisääntymisen alkamiseen, ja näin kasvun kiihtymiseen. Muutokset tapahtuvat pojilla varsinkin alussa hitaasti, sillä pituuskasvu alkaa kiihtyä vasta noin reilun vuoden, toisilla jopa kahden vuoden kuluttua murrosiän alkamisesta, kun taas tytöillä pituuskasvu kiihtyy hiljalleen heti murrosiän alettua, tai ainakin vähän sen jälkeen. Tytöillä kasvun kiihtyminen ei ole yhtä voimakasta kuin pojilla.

Pojilla murrosiän muutosten sarjan käynnistää kivesten ja peniksen kasvu.^[9] Se alkaa keskimäärin 12,5-vuotiaana, mutta aikaisintaan jo 9-vuotiaana, ja myöhäisintään vasta vähän yli 14-vuotiaana. Kivesten kasvu alkaa kun aivolisäkkeen erittämät LH- ja FSH-hormonit alkavat stimuloida sitä osaa kiveksistä yhä enemmän, joka tuottaa sukupuolihormoneita. Kivekset ovat olleet koko lapsuuden lähes lepotilassa, mutta nyt ne alkavat tuottaa yhä runsaammin testosteronia. Koska kivesten tuottama testosteronimäärä on aluksi vähäistä, se aiheuttaa aluksi yksinomaan kivesten kasvua.^[9] Kivekset kasvavat murrosiän aikana vajaasta kahdesta sentistä viisisenttisiksi.^[9] Pääasiassa tämä kasvu kestää noin neljä vuotta, eli fyysisen murrosiän alusta loppuun. Kivesten kasvu jatkuu kuitenkin murrosiän jälkeenkin hitaana reilun kahdenkympin ikään saakka, jolloin miesten testosteroniarvot ovat suurimmillaan. Vanhuksilla kivesten koko on huomattaavasti nuoria miehiä pienempi, ja ne tuottavat vähemmän testosteroina. Penis kasvaa tavallisesti noin kivesten toisena ja kolmantena kasvuvuotena, eli keskimäärin ikävuosina 13,5–15. Kivesten koko toimii siis indikaattorina sille missä vaiheessa murrosiän kehitys suunnilleen on, sillä isommat kivekset tuottavat enemmän testosteronia. Kivesten aikuiskoko ei kuitenkaan määrää esimerkiksi sitä, kuinka pitkäksi penis kasvaa, vaan se on täysin riippuvaista geeneistä. Kivesten koko vaikuttaa kuitenkin oleellisesti hedelmällisyyteen. Aikuisen miehen kivesten tulisi olla ainakin 4,5 cm pitkät, jotta siitoskyky ja siittiömäärä olisi tarpeeksi hyvä. Yleensä kivesten koko on maksimissaan keskimäärin 5 cm. 4,5–5 cm pitkät normaalit kivekset ovat yleensä tilavuudeltaan 20 millilitraa, ja näin hedelmälliset. Sen sijaan jos kivesten pituus aikuisella on vain 4,0 cm, niiden tilavuus on tällöin usein vain 10 millilitraa, jolloin mies on hedelmätön. Siemennestettä alkaa erittyä jo siinä vaiheessa kun kivekset saavuttavat noin vajaan 3 cm pituuden, mikä tapahtuu noin 13-vuotiaana. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, kun ne ovat tarpeeksi isot tuottaakseen siitoskykyistä runsasta siittiömäärää. Näin ollen voidaankin sanoa, että vaikka pojalla olisivatkin jo juuri siemensyöksyt alkaneet, ei se välttämättä tarkoita heti sitä, että hän voisi saada vielä lapsia, vaan sukukypsyys saavutetaan pikkuhiljaa.

Noin puolen vuoden kuluttua kivesten kasvuun lähdöstä, eli noin 13-vuotiaana alkaa sukupuolielinten ympärille kasvaa häpykarvoitusta. ^[9]

Kun kivekset ovat kasvaneet noin vuoden verran, ne tuottavat jo tarpeeksi testosteronia, jotta seuraavien muutosten sarja voi alkaa. Tämä vaihe alkaa keskimäärin 13,5-vuotiaana, mutta vaihtelee eri henkilöillä on 10 ja 15 ikävuoden välillä. Nyt alkaa kasvupyrähdys, siemensyöksyt, kainalokarvoituksen kasvaminen ja hien hajun voimistuminen, sekä peniksen kasvu. Peniksen erektiopituus kasvaa seuraavan kahden vuoden aikana seitsemästä sentistä noin neljääntoista senttiin, mutta aikuisten erektiokoot vaihtelevat kuitenkin yhdeksästä sentistä yli kahteenkymmeneen senttiin^lähde?. Siemennestettä erittyy aluksi vähän, ja se on melko läpinäkyvän vesimäistä ja siittiömäärältäänkin niukkaa, mutta parin vuoden aikana sen siittiömäärä kasvaa ja itse nestekin muuttuu liisterimäiseksi ja samean vaaleaksi. Poika saa ensimmäisen siemensyöksynsä yleensä masturboimalla, jota nykyään monet nuoret tekevät aikaisintaan jo viidennellä luokalla jos murrosikä on jo silloin alkanut, mutta varsinkin nuoruudessa on tavallista että siemensyöksyjä tulee myös yöaikaan, varsinkin eroottisten unien aikana.

Kasvupyrähdys kestää muutaman vuoden. Se alkaa suunnilleen samaan aikaan kuin siemennesteen eritys, eli runsaan kolmentoista vuoden iässä. Kasvupyrähdys on kaikkein nopeimmillaan noin 14,5-vuotiaana. Tässä vaiheessa poika voikin kasvaa jopa 10–12 cm vuodessa, ja toisinaan jotkin pojat saattavat venähtää lyhyemmässäkin ajassa saman verran. pojilla kasvupyrähdys on usein tyttöjä selkeämpi. Jo ennen varsinaisen pituuskasvun kiihtymistä on havaittavissa jalkapöytien kasvua.

Lähes kaikki pojat kärsivät finneistä ja aknesta murrosiässä. Tämä on tavallista juuri kasvupyrähdyksen aikoihin ja sen jälkeenkin. Pahinta aknea sairastavatkin usein 14–17-vuotiaat pojat. Finnejä tulee paitsi kasvoihin, mutta myös hartioihin, yläselkään ja jopa kaulaan. Pojan tulisi käydä pesulla joka päivä. Pojat sairastavat murrosiässä usein herkemmin aknea, kuin tytöt.

Usein äänenmurros alkaa 1,5 vuoden kuluttua kivesten kasvun alkamisesta, ja noin puolen vuoden sisään sukukypsyyden saavuttamisesta, eli noin hieman ennen 14-vuoden ikää. Ääänenmurroksen alkamisessa ja sen kulussakin on paljon yksilöllistä vaihtelua: Ensimmäisillä äänenmurros alkaa jo 11-vuotiaana ja viimeisillä vasta 17-vuotiaana. Toisilla ääni muuttuu radikaalisti puolessa vuodessa, toisilla hitaampi vaiheittainen madaltuminen kestää vuosia. Nämä ovat kuitenkin ääripäät. Äänenmurroksessa pojan ääni madaltuu noin oktaavin verran. Luolamiesajoilla miesten matalasta äänestä on ollut hyötyä luultavasti metsästyksessä. Äänenmurroksen edetessä aataminomena laskeutuu^[9] niin, että se tulee varsinkin laihemmilla pojilla helposti näkyviin.

Hormonitasojen heittelemisen takia yli puolella pojista esiintyy gynekomastiaa, eli rintojen väliaikaista arastusta ja pientä turpoamista. Se menee yleensä ohi muutamassa kuukaudessa, viimeistään parissa vuodessa. Gynekomastia ilmenee pojilla yhtäkkiä ilmestyvinä arkoina hernemäisinä kyhmyinä nännien alla, eli oire on sama kuin tyttöjen rintojen kasvun alussa. Monesti tämä kymy tulee vain toisen nännin alle kerrallaan, joskus kummankin. Gynekomastia on tavallisinta 13–15-vuotiailla pojilla, joista 60 prosenttia kärsii siitä jossakin vaiheessa. Monille pojille tämä on kova paikka, ja gynekomastiaa yritetään peitellä kaikin mahdollisin tavoin, vaikka se kehittyy harvoin näkyväksi. Testosteroni vaikuttaa mielentiloihin, mistä johtuu etteivät miehet itke aivan yhtä helposti kuin pikkupojat. Miehet ovatkin testosteronin ansiosta keskimäärin mielentiloiltaan vakaampia kuin naiset. Testosteroni lisää myös seksuaalista halukkuutta. Tahattomat erektiot ovat tavallisia murrosikäisillä pojilla,^[10] mutta myös nuorilla miehilläkin ja niitä saattaa tulla jopa sellaisissa tilanteissa, jotka eivät itse pojasta ole lainkaan kiihottavia.

Miehisen vartalokarvoituksen kehittyminen iän karttuessa

Murrosiän lopulla lihasmassa kasvaa^[10] ja häpykarvoitus leviää ohuena vanana napaan saakka. Monilla säärien karvoitus tummuu ja lisääntyy miesmäiseksi. Yleensä varsinainen partakarvoitus ilmestyy vasta murrosiän lopulla tai sen jälkeen, tosin pieniä tummia viiksen haivenia saattaa ilmestyä ylähuuleen jo 13–15-vuotiaana.^{[11] [12]}Yleensä rintakarvoitus kasvaa viimeisenä, tosin joillekin se voi ilmaantua runsaana jo ennen 16-vuoden ikääkin. Pojan lihasmassa kasvaa murrosiän aikana huimasti, mikä näkyy usein urheilusuoritusten paranemisena. Vaikka murrosikä ja pituuskasvu päättyvätkin pojilla noin 18-vuotiaana, kuitenkin pojan vartalo rotevoituu ja vahvistuu aina 25-vuotiaaksi saakka, vaikkei pituuskasvua enää tapahdukkaan.

[muokkaa] Varhainen tai myöhäinen puberteetti

Murrosiän alkamiseen vaikuttavat muun muassa perimä ja ympäristö. Nämä erot ovat niin suuria, että on hankala sanoa, mikä on liian varhaista ja mikä liian myöhäistä puberteettia. Pojilla puberteetti on liian varhainen, jos kivesten kasvua ja häpykarvoituksen ilmaantumista on jo ennen yhdeksää ikävuotta^[13], tai äänenmurros alkaa jo ennen kuin poika täyttää 11. Vastaavasti tytöillä puberteetti on liian varhainen jos merkkejä häpykarvoituksesta tai rintojen kasvusta ilmenee jo 8-vuotiaana^[13], tai aiemmin. Aikainen puberteetti lisää sukupuolitautien tarttumisriskiä^[14]. Puberteetti on kummallakin sukupuolella liian myöhässä jos mitään merkkejä ei ole vielä 15-vuotissyntymäpäivänäkään nähtävissä. 14-vuotiaana alkava puberteetti kuuluu vielä normaaleihin puberteetin alkamisen variaatioihin, ja osalla pojista, ja harvoilla tytöillä se alkaakin vasta tällöin. Myöhäisestä puberteetista voi tietyissä tapauksissa olla lapselle hyötyä, jos hän on henkisesti selvästi jälkeenjäänyt muista ikäisistään. Tällaisissa tapauksissa murrosikää ei tarvitse välttämättä välittömästi vielä käynnistää keinotekoisesti, vaikka lapsi olisikin jo 15-vuotias ja myöhäisestä kehityksestä ei ole lapselle henkistä haittaa. Monille myöhään kehittyville 14–15 vuotiaille pojille myöhäinen kehittyminen on kova paikka, ja jos se haittaa merkittävästi pojan elämää, tulisi murrosiän aikaistamista harkita. Näillä pojilla on usein ensin huolen aihe heidän pieni kokonsa, myöhemmin puuttuva tai liian hidas sukupuolinen kehitys. Tytöille vastaavasti liian aikainen murrosikä on usein ongelmallinen.

Nuorison terveydenhoidon ammattilaiset, kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri, pystyvät arvioimaan onko yksittäisen teini-ikäisen murrosikä luontaisesti myöhäinen vai onko kyseessä jokin muu tila, jota pitää tutkia ja mahdollisesti hoitaa.

Kuten yllä on kuvattu, murrosiän tuomat muutokset etenevät eri yksilöillä hiukan eri tahdissa. Joskus ero on niin suuri, että asiaa on syytä tutkia tai hoitaa. Tutkimuksen tarvetta voi arvioida vertaamalla asianomaisia elimiä tietoteoksissa löytyviin kuviin.

[muokkaa] Poikkeuksia normaalista

Pojan on syytä hakea apua, jos siitin on voimakkaasti taipunut tai ei ojennu erektiossa. Paisuvaisten tulee olla jotakuinkin samankokoiset ja täyttyä verellä niin, että penis ojentuu suurin piirtein pystyyn ja eteen. Esinahka pitää saada kokonaan terskan taakse. Peniksen koko vaihtelee päivästä toiseen, joskus se voi olla pitkä ja kapea, seuraavana päivänä paksumpi, joten koon vaihtelusta ei kannata välittää. Jos siitin ei lainkaan kehity, vaan pysyy vielä 15–17-vuotiaana samanmuotoisena ja -kokoisena kuin lapsuusiällä, on syytä ottaa yhteyttä esimerkiksi kouluterveydenhoitoon. Siellä voidaan tutkia kuinka kivekset toimivat tai onko kyseessä hormonihäiriö, joka häiritsee kehitystä.

Jos poikalapsella on sukupuolikromosomihäiriö, lääkäri voi määrätä testosteronilisän, jolla saadaan alkamaan murrosikään kuuluvat muutokset. Yksi tällainen häiriö on Klinefelterin syndrooma, jossa pojalla on kolme tai useampi sukupuolikromosomi tavanomaisen kahden sijaan. Jos pojalla on liian lyhyt virtsaputki, täytyy puberteetin jälkeen varmistaa, että virtsaputki on riittävän pitkä eikä häiritse erektiota.

Tytön kuukautisten pitäisi alkaa kuudenteentoista ikävuoteen mennessä. Joskus biologisen ja hormonaalisen kierron käynnistämiseen tarvitaan hormonihoitoa, kuten esimerkiksi ehkäisytabletteja. Tätä ei voida kuitenkaan käyttää, ellei ulkoisten sukuelinten karvoituksen määrä ja laatu osoita riittävää kypsyyttä. Myös tytöillä voi olla sukupuolikromosomiston häiriöitä, joita on hoidettava estrogeenillä ennen kuin heille voi kehittyä naiseuden ulkoisia tunnuksia, kuten rinnat, selkeästi erottuva vyötärö ja pyöreä lantio. Yksi esimerkki tällaisesta häiriöstä on Turnerin syndrooma, jossa tytöllä on vain yksi sukupuolikromosomi kahden sijaan.

Myös muut geenihäiriöt voivat johtaa puberteetin häiriöihin. Monia niistä voidaan helpottaa merkittävästi, jos apua haetaan ajoissa. Joskus syntyy intersukupuolisia lapsia, joilla on sekä miehen että naisen sukupuolikudosta. Heitä on vanhastaan kutsuttu hermafrodiiteiksi. Näiden lasten sukupuoli-identiteetti täytyy päättää heidän ulkoisen kehityksensä mukaisesti. Tunnetaan myös tila, jota kutsutaan testosteroniresistenssiksi. Sitä ei välttämättä saada selville, ennen kuin 16–20-vuotias tyttö tulee hoitoon puuttuvien kuukautisten vuoksi. Kyseessä on nainen, jolla on naisen sukupuoli-identiteetti, mutta miehen kromosomisto ja heikosti kehittyneet naisen sukupuolituntomerkit. Näillä naisilla on heikosti kehittyneet kivekset, jotka tuottavat testosteronia, johon heidän ruumiinsa ei lainkaan reagoi. Kivekset poistetaan ja kehitystä voidaan sen jälkeen suunnata naisellisempaan suuntaan estrogeenin avulla.

[muokkaa] Murrosiän ja nuoruuden psyykkinen kehitys

Murrosikä on henkisesti todella suurta kasvun aikaa. Aivoissa muun muassa etulohkossa tapahtuu murrosiän alussa muutoksia. Murrosikään kuuluu selvä ajatusmaailman muuttuminen ja kypsyminen, sekä itsenäistyminen vanhemmista ja lähentyminen ikätovereihin. Tämä saattaa näkyä nuorison uppiniskaisuutena ja kapinointina vanhempia ja muita auktoriteetteja kohtaan. Joidenkin nuorten vanhemmat joutuvat koeteltaviksi kun heidän lapsensa tulee murrosikään, kun taas toisten vanhemmat pääsevät vähemmällä. Joidenkin niin kiltit lapset muuttuvat murrosiän myötä vaikeammiksi, kun taas joidenkin vanhempien lapset muuttuvat ajoittain jopa sulkeutuneiksi. Kehon fyysisten muutosten seurauksena nuori joutuu muodostamaan itsestään uuden kehonkaavan, eli kokemuksen omasta kehosta. Monenlaiset kokeilut ovat murrosikäisillä ja vanhemmilla nuorilla tavallisia. Murrosikäisillä on usein huono itsetunto, ja erityisesti monien murrosikäisten tyttöjen ongelmana on anoreksia. Murrosiässä tulee vastaan kaksi tärkeää kehityskriisiä: Identiteettikriisi ja ihmissuhdekriisi. Murrosiän ailahteleva henkinen kehityskausi ajoittuu henkisesti terveillä tytöillä useimmiten 13-16 vuosien väliselle kolmevuotiskaudelle, terveillä pojilla taas välille 14-17. Kuitenkin jo ennen tätä on 12-13-vuotiaana huomattavissa merkkejä alkavasta henkisestä murrosiästä, ja henkinen seestyminen jatkuu tämän jälkeen noin 20-vuotiaaksi saakka.

Murrosikää edeltää latenssivaihe, jolloin lapsi elää sovussa vanhempiensa kanssa, ja on erittäin riippuvainen heistä, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Myös seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat tällöin taka-alalla. Tässä vaiheessa lapsi keskittyy lähinnä oppimaan kaikenlaisia uusia asiota, samalla kun sosiaaliset taidot edelleen kehittyvät. Murrosiän henkinen kypsyminen lopettaa kuitenkin tämän vaiheen, jota kutsutaan myös kultaiseksi lapsuudeksi. Tämä murrosikää edeltävä vaihe kattaa ikävuodet 5–11.

Murrosiän psyykkinen kehitys tapahtuu kolmessa vaiheessa.^[15] Vaiheilla ei ole selviä rajoja, vaan vaiheiden vaihtumisvaiheessa on pitkä jakso, jolloin nuoren käytöksessä on kummankin vaiheen piirteitä, lisäksi kehitystä tapahtuu myös vaiheiden aikana, eli vaiheiden vaihtuminen ei tarkoita välitöntä "hyppäystä" tasolta tasolle. Seuraavana esitetty vaihejärjestelmä kuvaa tasapainoisessa ideaaliympäristössä kehittyneiden nuorten psyykkistä kehitystä, kun mahdolliset häiriötekijät ovat minimissään. Vanhempien ero, koulukiusaaminen ja nuoruusiän masennus usein pahentavat henkistä murrosikää, ja arimmassa kehitysvaiheessa saattavat jopa rikkoa nuoren itsetunnon kehityksen pysyvästi.

Ensimmäisessä vaiheessa nuoren suurin tehtävä on sopeutua omaan nopeasti muuttuvaan kehoonsa.^[15] Tässä vaiheessa myös nuoren ristiriidat vanhempiin alkavat kasvaa, esimerkiksi nuoresta saattaa olla erittäin vastenmielistä katseltavaa, kun hänen vanhempansa esimerkiksi halailevat toisiaan. Välillä vanhemmat tuntuvat vastenmielisiltä, kun taas toisena hetkenä nuori kömpii mielellään vanhemman kainaloon. Vanhemmat merkitsevät nuorelle tässä vaiheessa vielä lähes yhtä paljon kuin aikaisemmin, tosin itsenäistymistä on jo alkanut tapahtua. Nuoren käytös on kuitenkin yleisellä tasolla vielä melko lapsenomaista, samoin ajatusmaailma. Esimerkiksi koulussa saatetaan leikkiä aikuista, kun taas kotona leikitään legoilla pikkusisaruksen kanssa. Koulukiusaaminen on rajuinta ikävaiheen lopulla, nuoren saattaa olla vaikea hyväksyä erilaisuutta. Seksuaalisuus herää tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa varhaislapsuuden mentyä, mikä on hämmentävää ja saattaa aiheuttaa jo sinällään ristiriitaisia tunteita. Varsinkin pojilla masturbointi on tavallista. Tässä vaiheessa tytöt että pojat alkavat pyrkiä yhä selvemmin erottumaan toisistaan. Ajoittuu noin 11–14 ikävuosiin, riippuen sukupuolesta ja yksilöstä. Vaihe alkaa tavallisesti fyysisten muutostenkin alkaessa. Vaihe kestää jokaisella noin 2–3 vuotta, aikaisilla kehittyjillä kesto on usein myöhäisempiä pidempään ja eteneminen hitaampaa. Myöhään kehittyvät tytöt ja pojat voivat olla tässä vaiheessa vielä 15-vuotiaanakin, toisinaan ensimmäinen vaihe jätetään taakse jo 13,5-vuotiaana.

Toisessa eli keskivaiheessa kiinnostus ja kontaktit vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen lisääntyvät, vaikkei vielä välttämättä seurustella. Tässä vaiheessa myös omat seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset painavat mieltä, ja nuori irtaantuu vanhemmista yhä enemmän. Nuori alkaa huomata vanhemmissa vastaavanlaisesti henkiset vahvuudet ja heikkoudet, kuin hänen ystävissänkin. Kuitenkin suvaitsevaisuus erilailla käyttäytyviä, tai muuten erilaisia ihmisiä kohtaan on usein vielä vähäistä. Toisaalta massasta erottuminen positiivisella tavalla on usein nuorten keskuudessa arvostettua. Toisen vaiheen suurin tehtävä on hyväksyä oman henkisen minän ja mielen muuttuminen lapsesta nuoreksi ja sitä kautta aikuiseksi. Nuoren on myös opittava uusi kehon kaava, sillä keho on vasta äskettäin saanut nopeasti aikuisen muotonsa. Tässä vaiheessa ollaan yleensä 15–17-vuotiaana, riippuen yksilöstä. Suurin osa siirtyy tähän vaiheeseen noin 15 vuoden iässä ja siirtyy vaiheesta pois noin 18-vuotiaana. Tässä vaiheessa voi jo nuoren käytöksessä huomata monia aikuismaisia piirteitä, vaikka monen nuoren sisällä toisinaan kuohuu. Nuoren oikeuden taju alkaa kehittyä, ja hän pystyy yhä helpommin asettumaan toisen asemaan. Nyt nuori alkaa enemmän punnitsemaan asioita, mikä on oikein ja mikä väärin. Monelle nuorelle on tässä iässä tärkeää kuulua johonkin, esimerkiksi tiettyyn kaveriseuraan tai toisista erottuvaan nuorten ryhmään. Pukeutuminen ja ulkonäkö alkavat kiinnostaa enemmässä määrin myös osaa pojista.

Kolmannessa vaiheessa ollaan jo murrosiän loppusuoralla. Silloin nuori pyrkii itsenäistymään vanhemmistaan lopullisesti, ja kodista poismuutto sekä seurustelusuhteet alkavat tulla ajankohtaisiksi. Tässä vaiheessa ollaan noin 18–22-vuotiaana. Vaiheelle on tyyppillistä lopullinen seestyminen, moni nuori alkaa hyväksymään itsensä omana itsenään itsetuntemuksen kasvaessa. Nuori ei enää tarkkaile koko aika ympäristössään sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Lisäksi toisten erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus kasvavat. Ihminen on henkisesti täysin kehittynyt vasta 23-vuotiaana, mutta ikääntymisen johdosta muutoksia tapahtuu lisää vielä myöhemmin. Tytöt kokevat ensimmäisen yhdyntänsä keskimäärin 17-vuotiaana ja pojat 18-vuotiaana, mutta myöhäisimmät kokevat sen vasta yli 20-vuotiaana ja aikaisimmat jo selvästi alle 15-vuotiaana, mikä on kuitenkin usein liian varhaista sukupuolisesti aktiiviselle elämälle. Kaverisuhteet tulevat nuorelle entistäkin tärkeämmiksi, samoin kumppanin etsintä.

[muokkaa] Katso myös

• Aikuistumisriitti
• Kuukautiset

[muokkaa] Lähteet

• Duodecim, Terveyskirjasto
• James Mourilyan Tanner, Growth at Adolescence, Blackwell, Oxford, 1962.
• Pojan kehittyminen ja keho, artikkeli Väestöliiton sivuilla
• Tytön kehittyminen ja keho, artikkeli Väestöliiton sivuilla

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tunteiden myllerrys, artikkeli Väestöliiton sivuilla
• Murrosikäaiheinen tietopaketti (Helsingin kaupunginkirjasto)
• Kallmannin oireyhtymä (viivästynyt puberteetti ja hajuaistin puutos)