Lapsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo nuoresta ihmisestä. Belgialaisesta draamaelokuvasta katso Lapsi (elokuva).

Ihmisen ikäkaudet

Neljä lasta lukemassa lastenkirjaa.

Lapsi on nuori ihminen, joka ruumiillisesti katsotaanselvennä olevan alle murrosikäinenkenen mukaan?. Yhdistyneitten kansakuntien Lastenrahasto UNICEF ja Suomen ratifioima Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen alle 18-vuotiaaksi. Myös Suomessa oikeudellisesti täysivaltaisen ikäraja on 18 vuotta. Lapsi on käsitteenä iästä riippumatta ihmisen jälkeläinen.

Huoltajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 18-vuotiaalle on määrätty laissa huoltajat. He ovat yleensä lapsen biologiset vanhemmat. Vanhemmuus voidaan siirtää kirjallisella sopimuksella adoptiovanhemmille.

In loco parentis on latinaa ja tarkoittaa vanhempien sijasta. Se on juridinen termi, joka tarkoittaa lasten huoltajuutta. Suurimmassa osassa länsimaita on oppivelvollisuus, jonka myötä opettajat saavat koulussa toimia in loco parentis -huoltajana. Myös lastenhoitajalla tai sisaruksella saattaa hätätilanteessa olla juridisesti huoltajuuden tunnusmerkit täyttäviä oikeuksia, kunnes vanhempiin saadaan yhteys.

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvatus on lapsen opastamista tasapainoiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi.

Lapsen kehitysvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt lapsi.
Puolen vuoden ikäinen lapsi.


Lapsen kehittymistä voidaan tarkastella esimerkiksi biososiaalisesta, psykososiaalisesta, kognitiivisesta, fysiologisesta tai juridisesta näkökulmasta.

Psykososiaalinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biososiaalinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiologinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiologisesti lapsuuden fysiologisen kasvun katsotaan loppuvan murrosiän (puberteetin) alkamiseen, ja sen ajatellaan alkavan heti imeväisiän kasvun jälkeen 2 vuoden iässä. Puberteetti alkaa yksilöllisesti eri iässä, tytöillä noin 10–12-vuotiaana, pojilla noin 11–14-vuotiaana. Pubertettia ja sen jälkeistä kasvun hidastumista kutsutaan nuoruuden kasvuksi. Ennen puberteettia on 7–12 vuotta kestävä vaihe jolloin lapsen fyysinen kehitys on tasaista, ja melko hidasta. Tämä vaihe alkaa noin 3-vuotiaana, ja sitä kutsutaan lapsuuden kasvuksi. Ennen tätä lapsi kasvaa hurjasti (noin puoli metriä) syntymän ja kolmannen ikävuoden välillä, ja kyseistä kasvuvaihetta kutsutaan imeväisiän kasvuksi.

Kognitiivinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosikymmenten tarkat tutkimusmenetelmät ovat tuoneet lisätietoa lapsen kehittymisestä ja ovat osoittaneet esimerkiksi Piaget'n arviot eri kehitysvaiheista vääriksi. Piaget esimerkiksi oli sitä mieltä, että lapsi ymmärtää vasta 1,5–2 vuoden ikäisenä esineen säilyvän, vaikka se katoaa näkökentästä, kun taas nykyisin jo 2,5-kuukautisen vauvan on osoitettu ymmärtävän esinepysyvyyden.lähde?

Aistien kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistit alkavat toimia noin 24. raskausviikon aikana. Näköaistikin on, viimeisenä aistina, toimintakykyinen 26. raskausviikon jälkeen. Syntyessään lapsi on likinäköinen, ja näkee vain 21 senttimetrin päähän, mutta tämä likinäkö korjautuu muutamassa viikossa. Jo viikon ikäisenä vauva osaa esimerkiksi väistää kohti tulevaa esinettä. Kuukauden ikäinen vauva pystyy erottamaan eri äänteet toisistaan, ja vuoden ikäisenä vauva osaa erottaa oman äidinkielensä foneemit erittäin tarkasti. Vauva oppii erottamaan äitinsä äänen muiden ihmisten äänestä jo alle kaksikuukautisena.

Kielen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kielen omaksuminen

Lapsi saattaa reagoida jo sikiöaikana ulkoisiin ääniin. Ennen puheen kehitystä vauva pyrkii vuorovaikutukseen monin tavoin, esimerkiksi ilmeillä, ääntelyillä ja liikkeillä.

Tässä luettelossa on kielellisten toimintojen tyypilliset alkamisiät.

  • 2–4 kk: Vokaalien ääntäminen
  • 4–6 kk: Konsonanttien ääntäminen. Lapsi oppii myös matkimaan kuulemiaan ääniä. Ensimmäiset matkitut äänet ovat yleensä yksittäisiä tavuja, joita lapsi oppii myöhemmin muuntelemaan.
  • 8–10 kk: Ensimmäisten sanojen ymmärtäminen
  • 1 v: Lapsen ensimmäiset sanat ilmaantuvat noin vuoden iässä. Sanat ovat yleensä lyhyitä ja arjen ympäristöön liittyviä (esim. äiti, kukka, tutti). 1-vuotias tunnistaa useita sanoja ja arjen tekemisiä kuvaavia sanontoja.
  • 1,5 v: Käyttää kaksisanaisia ilmaisuja, ymmärtää lähes sata sanaa, käyttää noin tusinaa eri sanaa.
  • 2 v: Tuottavan sanavaraston kehittyminen on kiihkeimmillään 18–24 kuukauden iässä, jolloin lapsi saattaa oppia 6–9 sanaa päivittäin. Kahden vuoden iässä lapsi osaa noin 250 sanaa (vaihteluväli 0–600) ja käyttää 2–3 sanan lauseita, joissa sanat taipuvat.
  • 3–4 v: 3-vuotiaan puhe on yleensä lähes kokonaan ymmärrettävää. Puheesta voi puuttua äänteitä tai oikeat äänteet voivat korvautua toisilla. Puhe voi olla myös takertelevaa. Lapsi ymmärtää yksinkertaisia kertomuksia ja hän osaa käyttää kysymys-, kielto- ja käskylauseita.
  • 7-8 v Käyttää ja ymmärtää omaa äidinkieltänsä jo aikuisen tavoin. Vain harvinaisempia abstrakteja ja erikoisempia sanoja opitaan käyttämään vasta varhaisnuoruudessa. Lapsi ymmärtää monimutkaisia kertomuksia ja kykenee kuvailemaan tunteitaan ja olotilaansa sanoin melko tarkasti.
  • 11–13 v Kykenee jo monimutkaisiin aikuismaisiin rönsyileviin keskusteluihin. Keskustelutaitojen kehitys jatkuu pitkälle nuoruuteen. Alkaa ymmärtää myös abstrakteja käsitteitä ja käyttämään niitä puheessaan. Tytöt saavuttavat tämän vaiheen yleensä hieman ennen poikia. Kykenee kuvailemaan tunteitansa ja olotilaansa hyvin tarkasti.

Kielellinen kehitys on nopeaa erityisesti 2–6 -vuotiaana. (=kielellisen kehityksen herkkyyskausi).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapsi.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarimäki, Pasi; Hytönen, Kirsi-Maria; Niskanen, Heli (toim.): Lapsi matkalla maailmaan: Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia syntymään. SKS, 2012.
  • Franck, Marketta: Lapsi 2000: historiaa ja uskomuksia. Nukke- ja pukumuseo, 2000. ISBN 951-96975-6-X.
  • Utrio, Kaari: ”IV Lapsen vuosisata”, Familia – Eurooppalaisen perheen historia. Osa 5: Lapsen vuosisata. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1997. ISBN 951-31-0507-5.
  • Lindgren, Klaus: Lapsikronikka. Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2000. ISBN 952-5082-06-7.
  • Karling, Marjo; Ojanen, Tuija; Sivén, Tuula; Vilhunen, Riitta ; Vilén, Marika: Lapsen aika. WSOY Oppimateriaalit, 2008. ISBN 978-951-0-32606-0.
  • Ariès, Philippe: Centuries of childhood. L' enfant et la familiale sous l'ancien regime. Pimlico, 1996. ISBN 0-7126-7458-6.
  • Kevill-Davies, Sally: Yesterday's children: the antiques and history of childcare. Antique Collectors' Club, 1994. ISBN 1-85149-184-8.
  • Orme, Nicholas: Medieval children. Yale University, 2003. ISBN 0-300-09754-9.
  • Hakala, Juha T.: Onnellinen lapsi – Vanhempien kasvatusoppi. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8646-7.