Sukupuoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Human.png

Monet eliölajit jakautuvat sukupuoliin eli lajin lähes kaikki yksilöt voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin, joilla on erilaiset tehtävät lisääntymisessä. Sukupuoli liittyy suvulliseen lisääntymiseen – tämä mahdollistaa suuremman geneettisen vaihtelun yksilöiden välillä suvuttomasti lisääntyviin eliöihin verrattuna. Naaraaksi kutsuttu sukupuoli munii tai synnyttää poikaset ja koiraaksi tai urokseksi kutsuttu sukupuoli luovuttaa omat sukusolunsa naaraan kehoon hedelmöitymisen tapahtumiseksi. Monissa lajeissa sukupuolilla on paljon sellaisiakin eroja, jotka eivät liity lisääntymiseen. Eri sukupuolten tehtävät vaihtelevat suuresti lajeittain ja ihmisillä lisäksi kulttuureittain. Tämän biologisen sukupuolen lisäksi ihmisillä puhutaan sosiaalisesta sukupuolesta, joka viittaa yksilön ja kulttuurin tulkintaan sukupuolesta. Aikaisemmin suomen kielessä sukupuolisuus samaistettiin seksuaalisuuteen ja näitä sanoja käytettiin synonyymeina. Nykyään ne on tapana erottaa toisistaan, sillä sukupuoli liittyy paljon muuhunkin kuin seksuaalisuuteen.

Joillain eläimillä ei ole sukupuolta lainkaan, ja jotkut voivat vaihtaa sitä. Sukupuolet määrittävät eliön biologisia ominaisuuksia. Puhutaan ensisijaisista (primaarisista) ja toissijaisista (sekundaarisista) sukupuoliominaisuuksista. Primaariset sukupuoliominaisuudet ovat lisääntymiseen liittyviä, sekundaariset eivät liity lisääntymiseen. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi eliön koko. Toisilla lajeilla uros on naarasta suurikokoisempi, toisilla puolestaan naaras on urosta suurempi. Ihmislajilla mies on keskimäärin naista suurempi. Ääritapaus on esimerkiksi onkijakala, sillä lajin pienikokoiset koiraat loisivat naaraan kyljessä.[1]

Biologinen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologiassa varsinainen ratkaiseva erottelu sukupuolien välillä tehdään sukusolun koon perusteella, eli onko sukusolu suuri munasolu vai pieni siittiösolu. Munasolut sisältävät muodostuvalle alkiolle välttämätöntä ravintoa ja entsyymejä, kun taas siittiösolu vain kantaa isän perimän ja käynnistää alkionmuodostumisen. Joidenkin lajien naaraat voivat jatkaa sukua myös ilman urosta tai jopa käynnistämällä alkionmuodostumisen jonkin toisen lajin siittiöillä. (Nämä toisen lajin geenit eivät kuitenkaan siirry uuden yksilön perimään.)

Biologista sukupuolta voidaan kutsua myös geneettiseksi tai kromosomaaliseksi sukupuoleksi. Biologinen sukupuoli määräytyy hedelmöittymisessä vanhemmilta saatujen sukupuolikromosomien mukaisesti. Ihmislajilla alkionkehityksessä tarvitaan tavallisesti kaksi X-kromosomia (XX) femiinisten sukuelinten muodostumiselle. Mikäli kehityksessä on mukana Y-kromosomi (tavallisesti XY-yhdistelmänä), kehitys suuntautuu maskuliiniseksi.

Sukupuolikromosomiset häiriöt saattavat aiheuttaa muutoksia yksilön rakenteessa ja toiminnassa. Esimerkiksi Turnerin syndroomassa femiininen kromosomisto muodostuu vain yhdestä X-kromosomista (XO), jolloin henkilöt kehittyvät ulkosynnyttimiltään normaaleiksi naisiksi, mutta sisäisistä sukuelimistä puuttuvat ovaarit kokonaan tai ne ovat vajaakehittyneitä, sekä rintojen kehitys on vähäistä.

SRY:n merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olennaisin geneettinen materiaali sekundaaristen biologisten sukupuoliominaisuuksien kannalta löytyy Y-kromosomista niin sanotulta SRY-alueelta (Sex-determining Region Y). SRY-geeni käynnistää kivesten kehittymisen ja testosteronin tuotannon. Erilaisissa kromosomi- ja kromosomistomutaatioissa sekä aivan tavallisessa tekijäinvaihdunnassa (crossing-over) on mahdollista, että SRY-geeni puuttuu tai se on siirtynyt X-kromosomiin. Tällöin hedelmöittyneestä alkiosta saattaa kehittyä niin sanotusti XX-mies tai XY-nainen.

Anatominen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anatominen sukupuoli merkitsee kehon rakenteellisia, pääasiassa ulkoisia ja sisäisiä sukuelimiä ja kehon toissijaisia sukupuoliominaisuuksia, kuten karvoituksen määrää. Anatomiset sukupuoliominaisuudet toimivat myös eroottisten signaalien lähettäjinä ihmisten välisessä seksuaalisessa viestinnässä.

Sosiaalinen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalinen sukupuoli on yhteisön kokemus ja tulkinta yksilön sukupuolesta. Sen piiriin kuuluvat mm. käsitykset siitä, mikä on miehekästä ja mikä naisellista. Sosiaaliseen sukupuoleen luetaan myös yksilön juridinen asema yhteiskunnassa, eli juridinen sukupuoli. Juridinen sukupuoli saattaa aiheuttaa ongelmia mikäli yhteiskunnan tulkinta on ristiriidassa henkilön psykologisen sukupuolen, pukeutumisen ja käytöksen kanssa.

Monissa yhteisöissä sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, mutta tunnetaan myös ihmisyhteisöjä, joissa sosiaalisia sukupuolia on useampia. Tyypillisesti nämä "useammat" sukupuolet ovat kastroituja tai muulla tavoin lisääntymiskyvyttömiksi tehtyjä miehiä. Intiassa kutsutaan nimellä "hijra" henkilöitä, jotka uskonnollisista syistä toimivat yhteiskunnassa naisina, vaikka ovat biologiselta sukupuoleltaan miehiä. On myös kulttuureita, joissa miessukupuoli jakaantuu kahteen sosiaaliseen sukupuoleen. Näistä toinen saattaa olla maskuliininen ja toinen feminiinisempi. Englannin kielessä sosiaalista sukupuolta kutsutaan nimellä "gender", kun taas biologinen sukupuoli on "sex".

Modernissa länsimaisessa kulttuurissa on kehittynyt gender blender-ilmiö, jossa henkilö yhdistelee pukeutumisessaan ja käyttäytymisessään naisellisia ja miehisiä piirteitä. Alatyylinen ilmaus "gender fuck" tarkoittaa korostunutta ja usein provosoivaa vastakkaisen sukupuolten ominaisuuksien omaksumista ilman, että kyseessä olisi transvestismi.

Persoonallisuuspiirteiden erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sukupuoli ja psykologia

Erään persoonallisuuspiirteitä analysoineen tutkimuksen mukaan miesten persoonallisuuksien erot naisten persoonallisuuksista ovat keskimäärin 2,71 kertaa suurempia kuin erot oman sukupuolen sisällä. Tämä viittaa siihen, että 90 % väestöstä omaa persoonallisuuden, jollainen on vain miehillä tai vain naisilla.

Aineistona tässä tutkimuksessa oli otos yhdysvaltalaisista (1993) 16PF-persoonallisuusluokituksen mukaan. Aiemmista tutkimuksista poiketen eri piirteiden toisiaan kumoava vaikutus oli eliminoitu metodologialla ja tarkemmalla jaottelulla (2012).[2]

Tutkimuksen mukaan erojen suuruudet olivat seuraavat (alkupään luonteenpiirteitä sukupuoli ennustaa siis paremmin, viimeisiä akseleita huonosti):[3][2]

  • tunteilevuus (I): naiset 2,29 keskihajontaa ylempänä: tunteilevia, hellämielisiä, subjektiivisia (intuitiivisia), esteettisiä, hienostuneita
    • miehet objektiivisia, "no-nonsense", tunteilemattomia, hyötyä ajattelevia (utilitarian), karkeita
  • lämpö (A): naiset 0,89: lämpimiä, huomaavaisia, osallistuvia, ihmisrakkaita
    • miehet etäisiä, varautuneita, muodollisia, "cooleja", kylmiä,
  • turvattomuus (O): naiset 0,60: pelokkaita, turvattomia, huolissaan, itseään syyttäviä ja itseään epäileviä
    • miehet olonsa turvalliseksi tuntevia, itsetyytyväisiä
  • dominoivuus (E): miehet 0,54: dominoivia, määräileviä, kilpailevia, konfliktia pelkäämättömiä, määrätietoisia, itsepäisiä
    • naiset alistuvia, helposti johdettavia, konflikteja karttavia
  • emotionaalinen vakaus (C): miehet +0,53: emotionaalisesti vakaita, kypsiä, reaaliteetit tyynesti kohtaavia
    • naiset tunneherkkiä, emotionaalisesti epävakaita, helposti järkyttyviä
  • epäilevyys/vastustavuus (L): miehet 0,36: skeptisiä, epäileviä, vastustavia, valppaita
    • naiset hyväuskoisia, hyväksyviä, luottavaisia
  • kireys (Q4): naiset 0,27: kireitä, turhautuneita, energisiä
    • miehet rentoja, tyyniä, kärsivällisiä, apaattisia
  • avoimuus muutokselle (Q1): miehet 0,21: kokeilevia, liberaaleja, radikaaleja, vapaa-ajattelevia, analyyttisiä, muutoshaluisia
    • naiset tuttuun ja perinteiseen turvautuvia (konservatiivisia)
  • sosiaalinen rohkeus (H): miehet 0,18: uskaliaita, estottomia, paksunahkaisia, sosiaalisesti rohkeita,
    • naiset arkoja, ujoja, epäröiviä, pelokkaita, uhan tiedostavia (riskinkarttajia)
  • sulkeutuneisuus/epäaitous/laskelmoivuus (N): miehet 0,15: epäaitoja, laskelmoivia, ajatuksensa omassa tiedossaan pitäviä
    • naiset avoimia, aitoja, teeskentelemättömiä, naiiveja, vilpittömiä, osallistuvia
  • Yksilöllisyys (Q2): naiset 0,12: yksilöllisiä,
    • miehet ryhmäsuuntautuneita
  • eloisuus, ilmaisevuus, impulsiivisuus (F): naiset 0,05: eloisia, innostuvia, iloisia, ilmeikkäitä, spontaaneja, impulsiivisia
    • miehet vakavia, hillittyjä, vähäpuheisiä
  • kurinalaisuus (Q3): miehet 0,04: kurinalaisia, kompulsiivisia
  • ajatuksissaan oleva (M): naiset 0,01: ajatuksissaan olevia, mielikuvituksekkaita
    • miehet: käytännöllisiä, ratkaisusuuntautuneita, proosallisia.

Biologisen ja sosiaalisen sukupuolen merkitys sukupuolieroissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen kysymys sukupuolieroissa on, missä määrin sukupuolien väliset erot ovat tulosta biologisesta ja missä määrin taas sosiaalisesta sukupuolesta. Asiaa on vaikeaa tutkia, sillä sosiaalinen sukupuoli vaikuttaa välttämättä siihen, millaisia ihmisistä tulee. Koulujen psykologian ja biologian oppikirjoissa on perinteisesti mainittu, että naiset ovat miehiä tunteellisempia, koska heidän aivopuoliskonsa yhdistävä kappale (aivokurkiainen) on suurempi kuin miehillä. Tämä näkemys on kuitenkin kiistanalainen.

Erot matemaattisissa ja avaruudellisissa kyvyissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tytöt pärjäävät keskimäärin kielellisissä tehtävissä poikia paremmin, kun taas pojat suoriutuvat paremmin avaruudellista hahmotuskykyä vaativista tehtävistä. Tämän on yleensä väitetty pätevän kulttuurista riippumatta, jolloin se olisi biologisen sukupuolen ominaisuus. Kuitenkin on osoitettu, ettei miesten parempi avaruudellinen hahmotuskyky olisi biologinen välttämättömyys, sillä tätä eroa avaruudellisessa hahmotuskyvyssä ei yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa löydetty koillisintialaisten matriarkaalisessa yhteisössä eläneiden miesten ja naisten väliltä. Tästä tutkijat esittivät, että koulutuksen kohentaminen vähentäisi sukupuolten välistä erilaista suoriutumista avaruudellisessa hahmottamisessa.[4]

Poikien parempaa matemaattista kyvykkyyttä on pitkään pidetty selviönä, mutta tämä väite on osoitettu virheelliseksi. Matematiikan professori Jonathan Kane Wisconsin-Whitewaterin yliopistosta tutkija Janet Mertzin kanssa havaitsivat tutkimuksissa, että useiden mittausten nojalla tytöt pärjäävät matematiikassa siinä missä pojatkin. Monissa maissa keski- ja ylätasolla matemaattista sukupuolieroa ei ilmene ollenkaan. Kane ja Mertz uskovatkin, että erot kumpuavat sosiokulttuurisista tekijöistä. Joitain eroja matemaattisisa kyvyissä kuitenkin on sukupuolten välillä, mutta tämä erilaisuus taidoissa vaihtelee maiden välillä, joten sen ei voi olettaa johtuvan geneettisistä eroista sukupuolten välillä. Tutkijat ovat myös havainneet, matemaattiset taidot ovat paremmat sekä tytöillä että pojilla maissa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on paremmalla tolalla kuin niissä, joissa se ei ole.[5]

Useassa meta-analyysissä on osoitettu eroja miesten ja naisten avaruudellisessa hahmottamisessa [6] [7]

Hormonaaliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On myös esitetty tutkimustuloksia, joiden mukaan naiset, joilla on poikkeuksellisen voimakasta mieshormonien tuotantoa, tuntevat useammin vetoa miesten usein suosimiin asioihin, kuten leikkijuniin ja muihin teknisiin harrastuksiin. Tällaisen tilan naisilla aiheuttaa lisämunuaisen liikakasvuksi kutsuttu ilmiö. Esimerkiksi psykologian professori Sheri Berenbaum tutki tämän diagnoosin saaneita tyttöjä ja huomasi, että muihin tyttöihin verrattuna tutkimusryhmän tytöillä korjaavasta hormonilääkityksestä huolimatta oli parempi avaruudellinen hahmotuskyky. He myös olivat kiinnostuneempia urheilusta ja suosivat tytöille tyypillisten lelujen sijaan enemmän pojille tyypillisiä leluja.[8]

Usein myös tuodaan esille, että miesten suurempi kuolleisuus aikuisiässä selittyisi osaksi biologisilla tekijöillä. Näistä asioista ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä.

Sukupuolten välinen tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sukupuolten tasa-arvo

Suomessa sukupuolisyrjintä on rikos, ja kaikissa länsimaissa naisille ja miehille pyritään takaamaan samat oikeudet.

Sukupuoli-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Selkeää ja pysyvää sukupuoli-identiteettiä kutsutaan vakaaksi, epävarmaa tai vaihtelevaa epävakaaksi. Se muodostuu useimmilla varhaislapsuudessa monitekijäisesti biologisen, anatomisen, psykologisen ja sosiaalisen sukupuolen mukaan.

Ensimmäisinä elinvuosina lapselle kehittyy ylisukupuoli-identiteetti (core sex identity, CSI), jonka aikana lapsi muodostaa käsityksen omasta sukupuolestaan, sekä miehenä ja naisena olemisesta. CSI-käsitettä käytetään toisinaan myös tarkoittamaan kromosomien, sikiöaikaisten sukupuolielinten ja hormonaalisesti ohjatun erilaistumiskehituksen tuloksena ilmenevää fyysistä ulkomuotoa.

Sukupuoli-identiteettiin kuuluvaksi lasketaan myös sukupuolirooli (gender role), joka sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttätymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa mies, nainen tai jotakin muuta. Sukupuolirooli on myös kulttuuri- ja aikakausisidonnainen yhteisön asettama normi, jonka mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän. Myös seksuaalinen orientaatio (sexual orientation) eli suuntautuminen kuuluu sukupuoli-identiteetin osa-alueisiin.

Yleisesti ihmiset jaetaan sukupuoli-identiteetin mukaan neljään eri ryhmään. Ne, jotka ovat miehisiä ovat maskuliinisia sukupuoli-identiteetiltään. Naiselliset ovat taas feminiinisiä ja sellaiset, jotka kokevat olevansa toisissa asioissa ja tilanteissa voimakkaasti miehisiä ja toisinaan taas voimakkaasti naisellisia luokitellaan androgyyneihin. Neljänteen ryhmään: sukupuolineutraaleihin kuuluvat ne, jotka eivät koe olevansa naisellisia eivätkä miehisiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Soft Leafvent Angler, Haplophryne mollis (Brauer, 1902) Australian Museum. 23.7.2010. (englanniksi)
  2. a b The Distance Between Mars and Venus: Measuring Global Sex Differences in Personality, Marco Del Giudice1*, Tom Booth2, Paul Irwing2, 1 Department of Psychology, University of Turin, Torino, Italy, 2 Manchester Business School, University of Manchester, Manchester, United Kingdom, PLoS ONE 7(1): e29265, Public Library of Science. doi:10.1371/journal.pone.0029265 2012-01-04. The descriptions of the 16PF axes are from here.
  3. Tables 1 & 2 in The Distance Between Mars and Venus: Measuring Global Sex Differences in Personality, Marco Del Giudice1*, Tom Booth2, Paul Irwing2, PLoS ONE 7(1): e29265, Public Library of Science. doi:10.1371/journal.pone.0029265 2012-01-04.
  4. Koulu voi selittää sukupuolierot avaruudellisessa hahmottamisessa Tiede.fi (Tiede-lehden nettisivut) 30.8.2011. Viitattu 12.10.2011.
  5. Matikkapäässä tuskin sukupuolieroa Tiede.fi (Tiede-lehden nettisivut) 12.12.2011. Viitattu 13.12.2011.
  6. Neisser, Ulric; Boodoo, Gwyneth; Bouchard, Thomas J., Jr.; Boykin, A. Wade; Brody, Nathan; Ceci, Stephen J.; Halpern, Diane F.; Loehlin, John C. et al. (1996). "Intelligence: Knowns and unknowns". American Psychologist 51 (2): 77–101. doi:10.1037/0003-066X.51.2.77.
  7. Chrisler, Joan C; Donald R. McCreary. Handbook of Gender Research in Psychology. Springer, 2010. ISBN 1-4419-1464-1, 9781441914644
  8. http://www.physorg.com/news4472.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyyppä, Markku T.: Sukupuolten kirjo: Seksi, aivot, roolit. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-262-3.
  • Saresma, Tuija et al. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Sipilä, Petri: Sukupuolitettu ihminen – kokonainen etiikka: Onko sukupuoli oikein?. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-727-7.
  • Virtanen, Jukka: Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24863-0.
  • Aula, Pertti et al. (toim.): Perinnölllisyyslääketiede. Helsinki: Duodecim, 2007.