Raiskaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raiskaus tai väkisinmakaaminen on toisen henkilön pakottamista sukupuoliyhteyteen. Jos osanottajia on useita, käytetään termiä joukkoraiskaus. Nykyaikana raiskauksesta voidaan tuomita, vaikkei kyseiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, johon tekijä on uhrinsa pakottanut, olisi sisältynyt nimenomaan yhdyntää ja raiskauksesta voidaan tuomita myös nainen tai tyttö ja uhriksi voidaan määritellä myös mies tai poika. Tekijän ja uhrin ei tarvitse olla eri sukupuolta, vaan myös homoseksuaalisesta raiskauksesta voidaan tuomita.

Kesällä 2008 YK:n turvallisuusneuvosto määritteli yksimielisesti päätöksellä 1820 raiskaukset konfliktialueilla sotarikokseksi.[1]

Sanan tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana raiskata merkitsee varsinaisesti pilaamista ja turmelemista ( vrt. esim. metsänraiskaus tai raiskata luontoa ). Raiska tarkoittaa pilattuja tai pilalle menneitä esineitä ja ihmisiä (vrt. raiskio). Sanat raihnas, roju ja raju lienevät samaa kantaa. Vanhassa kielenkäytössä avioliiton ulkopuolinen naisen makaaminen oli naisen pilaamista eli raiskaus riippumatta siitä, tehtiinkö se väkisin.lähde?

Teon motiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiskaajien motiiveista vallitsee erilaisia näkemyksiä. Erityisesti feministiset tutkijat ovat esittäneet raiskauksessa olevan kyse ennen kaikkea vallankäytöstä ja uhrin kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä. Eräät evoluutiopsykologit ovat puolestaan esittäneet, että raiskaus on ensisijaisesti seksuaalisen halun toteuttamista, mitä on katsottu ilmentävän sen, että raiskauksen uhrit ovat yleensä sukukypsässä iässä olevia naisia.lähde?

Suurimmassa osassa raiskauksista tekijä ja uhri tuntevat entuudestaan. Esimerkiksi Suomessa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on täysin entuudesta tuntematon. [2]

Vaikka raiskaus luetaan myös sotarikokseksi on teko ollut monesti kuitenkin osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen.[3]

Raiskauksen seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiskauksen uhrit kokevat usein traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, joskus jopa koko loppuelämänsä ajan. Henkiset seuraukset ovat yleensä kulttuurisidonnaisia, mutta yleensä koetaan häpeää ja vihaa, josta usein seuraa masennusta ja syrjäytymistä. Joissakin kulttuureissa raiskatut saatetaan syyllistää ja syrjäyttää yhteisöstä, koska heidän katsotaan syyllistyneen aviorikokseen.

Raiskauksen fyysiset seuraukset uhrille voivat olla vakavat: Hän voi saada sukupuolielinten vaurioita, kuten anuksen ja emättimen repeämiä, jotka voivat vaatia joissakin tapauksissa hoitotoimenpiteitä. Myös erilaiset sukupuolitaudit ovat mahdollisia, kuten myös naisen tuleminen raskaaksi raiskaajalleen.

Raiskauksen uhrit saavat tukea, apua ja neuvontaa Raiskaus­kriisi­keskus Tuki­naisesta[4].

Raiskaukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslaissa on määritelty raiskaus sukupuoliyhdynnäksi, johon uhri pakotetaan. Sukupuoliyhdynnäksi lasketaan "sukupuolielimellä tapahtuva tai sukupuolielimeen kohdistuva tunkeutuminen toisen kehoon."[5] Laki tuntee kolme raiskauksen muotoa, jotka ovat lievimmin rangaistavasta alkaen pakottaminen sukupuoliyhteyteen, raiskaus ja törkeä raiskaus. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen ei välttämättä edellytä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi kiristykseen ja täten muistuttaa joskus enemmän seksuaalista hyväksikäyttöä, kuin varsinaista raiskausta. Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon, jos kyseessä ei ole yhdyntä vaan lievempi teko. Ennen vuoden 1998 lainmuutosta lakiteksteissä käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta.

Ennen vuotta 1994 Suomen laki ei määritellyt avioliiton sisäistä raiskausta raiskaukseksi,[6] vaan siihen sovellettiin muita rikosnimikkeitä, esimerkiksi pahoinpitelyä.

Rikoslain määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20 luku. Seksuaalirikoksista

1 § Raiskaus. Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava.

2 § Törkeä raiskaus. Jos raiskauksessa

1. aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,

3. rikos tehdään erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai

4. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

3 § Pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen tuomitaan myös se, joka muulla kuin 1 §:n 1. momentissa mainitulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Yritys on rangaistava.

4 § Pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.

Yritys on rangaistava.

10 § Määritelmät. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.

Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Ilmoitetut raiskaukset ja todellinen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain harva raiskaus tai raiskauksen yritys ilmoitetaan poliisille. Vuonna 2005 toteutetun rikosuhrikyselytutkimuksen mukaan 46 000 suomalaisnaista oli joutunut edeltävän vuoden aikana raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi, kun mukaan luetaan tilanteet, joissa uhri oli nukkunut tai ollut muutoin puolustuskyvytön. Näistä 15 000 naista oli pakotettu seksuaaliseen kanssakäymiseen, joista yli puolet parisuhteessa. Päivi Honkatukian ja Heini Kainulaisen mukaan: "Poliisin tietoon tulleista tapauksista ei voi tehdä päätelmiä rikosten todellisesta määrästä ja luonteesta, vaan ne kertovat enemmän rikosten uhrien halusta ja kyvystä tehdä rikosilmoitus. (...) Varsinkaan tuttujen ja läheisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta ei yleensä ilmoiteta viranomaisille." On myös huomattava, että poliisin tietoon tulleiden tapausten määrän viimeaikainen kasvu saattaa hyvin pitkälle selittyä paitsi vuonna 1999 voimaan astuneella uudistetulla seksuaalirikoslailla myös madaltuneella ilmoituskynnyksellä.[2]

Toisaalta epävirallisen kyselyn mukaan osa poliisille ilmoitetuista raiskauksista on keksittyjä ja niiden taustalla on vahvan humalatilan aiheuttamat muistikatkot sekä "alibin" rakentaminen puolisoa tai poikaystävää varten. Helsingin poliisille vuonna 2008 tehdyistä raiskausilmoituksista yli 20 % johti "ei rikosta" -päätökseen.[7]

Viranomaisten arvion mukaan 2010 yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautui perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johtaneet syyteharkintaan tai oikeuskäsittelyyn. Helsingin poliisilaitoksen mukaan aiheettomien ilmoituksen määrä oli kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa.[8] Vuonna 2014 Helsingin poliisi kertoi julkisuudessa, että jopa kaksi kolmasosaa heidän saamistaan raiskausilmoituksista on tutkinnan edetessä osoittautunut kokonaan vääriksi tai niihin ei liity rikosta tai asianomistaja on luopunut vaatimuksistaan. Poliisi valitti perättömien ilmoitusten vievän kohtuuttoman osan heidän työajastaan, mutta painotti ettei halua syyllistää raiskauksen uhreja, vaan suhtautuu vakavasti kaikkiin todellisiin tapauksiin.[9]

Poliisi-tv:n mukaan osa Suomessa joukkoraiskauksiksi väitetyistä tapauksista on joko liioiteltuja tai kokonaan keksittyjä. Poliisi-Tv:n kyselyn mukaan paristakymmenestä ilmoitetusta joukkoraiskauksesta annettiin tuomio kahdesta tai kolmesta. Lisäksi Poliisi-TV toteaa että "Uhrit ovat olleet lähes aina eriasteisesti päihtyneitä. Poliisille on jäänyt kuva, että tarinaa on usein väritetty ja asianomistajan omaa roolia kaunisteltu".[10]

Tilastotietoa raiskauksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisille tehdyistä raiskausilmoituksista suurin osa ei johda syytteeseen oikeudessa. Poliisille ilmoitettujen raiskauksien määrä on noussut tasaisesti 1950-luvun alusta lähtien. Merkittävä lisäys ilmoitettujen raiskausten määrässä tapahtui 1960-luvun puolivälissä.

Nykyisin poliisille ilmoitetaan hieman yli 500 raiskausta vuodessa. Vuodesta 1993 raiskaajaksi epäillyt on tilastoitu etnisen taustan perusteella. Syntyperäisten suomalaisten osuus raiskausepäillyistä on ollut noin 80 prosenttia, loput ovat ulkomaalaistaustaisia (ulkomaan kansalaisia tai Suomen kansalaisia, joiden syntymämaa on jokin muu kuin Suomi).[11]

Vuosina 2005–2010 oikeudessa annettiin tuomio yhteensä 505 raiskausrikoksesta (raiskaus, törkeä raiskaus tai sukupuoliyhteyteen pakottaminen). Tuomituista 355 (70,3 %) oli Suomen kansalaisia, 113 (22,4 %) Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ja 37 (7,3 %) ei vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaalaisia.[12]

Vuosina 2005–2010 Suomessa annettiin kolme kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen.[13]

Tilastotietoa tuomioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiskausrikoksesta tai sen yrityksestä nostettiin vuosina 2001–2005 keskimäärin 103 syytettä vuodessa ja tuomittiin 83 kertaa. Ennen seksuaalirikoslain uudistusta (1994–1998) luvut olivat vastaavasti 56 syytettä ja 51 tuomiota. Syytteiden ja tuomioiden suhteellinen määrä poliisin tietoon tulleista tapauksista on lakiuudistuksen myötä kasvanut.[2]

Raiskauksesta tuomittiin Suomessa vuonna 2002 yksittäisrikoksena 23 tapausta. Näistä 11 (48 %) sai ehdollisen tuomion ja 12 (52 %) ehdottoman. Ehdollisten keskipituus oli 16,2 kuukautta ja ehdottomien 18,8 kuukautta.

Törkeästä raiskauksesta tuomitaan harvemmin. Vuosina 2000–2002 tuomittiin päärikoksena (ei siis yksittäisrikoksena) 21 tapausta, joista yhdessä tuomio oli ehdollinen ja lopuissa ehdoton. Ehdollisen pituus oli 22 kuukautta ja ehdottomien keskimääräinen pituus 47,6 kuukautta.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen eli raiskauksen lievästä muodosta tuomittiin vuonna 2002 yksittäisrikoksena 5 ihmistä. Kaikkien tuomiot olivat ehdollisia ja niiden keskipituus oli 6,3 kuukautta. Päärikoksena vuosina 2000–2002 taas tuomittiin pakottamisesta sukupuoliyhteyteen yhteensä 24 tuomiota. 2 näistä oli ehdottomia ja 22 ehdollisia. Ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta. Tästä teosta käytetään toisinaan nimitystä lievä raiskaus[14].

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittiin päärikoksena vuosina 2000–2002 yhteensä 45 tuomiota. Näistä 9 oli ehdottomia, 1 yhdyskuntapalvelua, 22 ehdollisia ja 13 sakkoja. Ehdollisten keskimääräinen pituus oli 4,9 kuukautta ja ehdottomien 9,4 kuukautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raiskaus.