Sarajevo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarajevo
Grad Sarajevo
Град Сарајево
Sarajevo.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Sarajevon sijainti Bosnia ja Hertsegovinassa
Sarajevon sijainti Bosnia ja Hertsegovinassa

Koordinaatit: 43°52′0″N, 18°25′0″EKoordinaatit: 43°52′0″N, 18°25′0″E

Valtio Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina
Kantoni Sarajevo
Perustettu 1461
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 141,5 km²
Korkeus 518 m
Väkiluku (2011) 311 161
 – Tiheys 2 202,9 as./km²
 – Metropolialue 438 757
Postinumero 71000
Suuntanumero(t) +387 (33)

Sarajevo (Сарајево, turkiksi Saraybosna) on Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Vuoden 2011 väestönlaskennassa sen asukasluku oli 438 757 [1]. Nykyisin itse Sarajevon kaupungissa arvioidaan olevan noin 315 000 asukasta, lähialueineen 465 000. Sarajevon kaupunki kuuluu Sarajevon kantoniin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevo sijaitsee Bosnia ja Hertsegovinan keskiosissa. Sen koordinaatit ovat 43°52′ pohjoista leveyttä ja 18°25′ itäistä pituutta. Kaupunki on rakennettu viidensadan metrin korkeudella merenpinnasta olevaan Sarajevon laaksoon ja sitä reunustaville kukkuloille, Miljacka-joen molemmille rannoille. Joki virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Alue on vuoristoista ja metsäistä.

Sarajevoa ympäröivät vuoret ovat suosittuja vaellus- ja hiihtokohteita. Ne kuuluvat Dinaarisiin alppeihin, vuorijonoon, joka kulkee Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian läpi. Kaupungin ympärillä olevista vuorista viisi suurinta ovat:

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevossa vallitsee mannerilmasto, johon kuuluvat lämpimät kesät (noin 35 °C:n lämpötilat eivät ole epätavallisia) ja kylmät, yleensä lumiset talvet. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on noin 19 °C, kylmin puolestaan tammikuu, −1 °C. Vuotuinen sademäärä on 905 mm. Sateisinta on syyskuussa (89,4 mm) ja kuivinta helmikuussa (61,4 mm). Keskimääräinen ilmanpaine on 942,3 mbar.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebilj-suihkulähde Baščaršija-aukiolla Sarajevon vanhassakaupungissa
Keisarinmoskeija

Sarajevon historia on pitkä ja värikäs. Nykyisen Sarajevon alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Alue joutui myös Rooman imperiumin valtaamaksi, jolloin nykyisen Sarajevon paikalla oli Aquae Sulphurae -niminen kaupunki. Keskiajalla Sarajevo oli osa Bosnian Vrhbosna-nimistä hallintoaluetta.

Nykyisen Sarajevon kaupungin perustamisajankohtana pidetään vuotta 1461[2], jolloin ottomaanihallitsija Isa-beg Ishaković muutti Brodac-nimisen kyläpahasen pääkaupungiksi rakentamalla sinne muun muassa moskeijan (Carova Džamija eli Keisarinmoskeija), torin, kylpylän ja kuvernöörin linnan (Saray), josta kaupunki sai nykyisen nimensä. Näiden rakennustöiden ansiosta Sarajevo kasvoi nopeasti alueen suurimmaksi kaupungiksi.

1500-luvulla kaupunki kasvoi. Hallitsija Gazi Husrev-begin aikana rakennettiin suurin osa nykyistä vanhaakaupunkia. Sarajevosta tuli Istanbulin jälkeen Balkanin tärkein kaupunki. Se tuli tunnetuksi lukuisista moskeijoistaan: 1500-luvun puolivälissä niitä oli kaupungissa jo yli sata. 1660-luvulla Sarajevon väkimäärän arvioidaan olleen yli 80 000. Vuonna 1697 kaupunki paloi kuitenkin maan tasalle ottomaaneja vastaan suoritetun ryöstöretken seurauksena. Kaupunki jälleenrakennettiin, mutta se ei saavuttanut aikaisempaa loistoaan ja Travnik sai pääkaupungin aseman.

Vuonna 1878 kaupungin valtasi Itävalta-Unkari. Tulipalossa suuri osa kaupungin keskustaa paloi, ja jälleenrakennus johti ainutlaatuiseen sekoitukseen länsimaista ja itämaista arkkitehtuuria. Itävalta-Unkarin hallintoaikana Sarajevo teollistui, länsimaistui ja uudenaikaistui. Muun muassa latinalaiset aakkoset otettiin käyttöön.

Ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtumaketju alkoi Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914, kun opiskelija Gavrilo Princip murhasi siellä Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa ”Sarajevon laukauksissa”.

Ensimmäinen maailmansota koetteli kaupunkia, ja neljän verisen sotavuoden jälkeen Sarajevosta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, jonka nimi myöhemmin muutettiin Jugoslaviaksi. Toisessa maailmansodassa Sarajevon valtasivat saksalaiset. Sodan jälkeen Sarajevo kasvoi ja teollistui voimakkaasti. Uusia kommunistityyppisiä lähiöitä rakennettiin vanhastakaupungista länteen. Voimakkainta kasvu oli 1980-luvun alussa, sillä vuoden 1984 talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa. Olympialaiset olivat menestys ja matkailu elinkeinona kasvoi.

Jugoslavian liittotasavallan jouduttua sisällissotaan serbijoukot piirittivät Sarajevon 6. huhtikuuta]vuonna 1992. Seurannut Sarajevon piiritys oli nykyajan pisin piiritys ja se kesti syyskuuhun 1995 asti. Piiritys aiheutti suurta tuhoa kaupungille. Kaupunki oli jatkuvan kranaattitulen kohteena ympäröiviltä kukkuloilta, ja tuskin ainoakaan rakennus säästyi vaurioilta. Jälleenrakennustyöt aloitettiin heti sodan jälkeen, ja suurin osa kaupungista on saatu kunnostettua.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Sarajevon ulkopuolelle suuntautuvasta liikenteestä kulkee kaupungista länteen, jossa sijaitsevat maan tärkeimmät kaupungit. Myös rautatie tulee kaupunkiin lännestä päin. Sarajevon päärautatieasema on kaupungin pohjoisosassa. Päivittäisiä junayhteyksiä on Zagrebiin, Zenicaan, Budapestiin, Banja Lukaan, Dobojin, Belgradiin, Mostariin ja Pločeen. Sarajevosta Keski-Eurooppaan vievä moottoritie on paikoin huonokuntoinen, vaikka sitä on viime aikoina kunnostettu.

Sarajevon kansainvälinen lentokenttä Međunarodni Aerodrom Sarajevo sijaitsee kaupungin lähellä lounaassa Ilidzan esikaupunkialueella. Se avattiin 2. kesäkuuta vuonna 1969. Sarajevon piirityksen aikana lentokenttää käytettiin humanitäärisen avun tuontiin sekä ulkomaisten lehtimiesten ja poliitikkojen kuljetukseen. Lentokenttä vaurioitui sodan aikana pahasti. Vuonna 1996 se avattiin taas siviililiikenteelle.

Hankalan maaston, tilanahtauden ja jalankulkijoita suosivan kaupunkisuunnittelun vuoksi Sarajevosta on melkoisen hankalaa löytää pysäköintipaikkoja etenkin kesäisin, kun matkailijat lisäävät kaupungin väkimäärää. Jalan pääsee helposti paikasta toiseen, sen sijaan pyöräily ei ole kovin yleistä. Julkiset liikennevälineet ovat hyvät. Sarajevossa liikennöi kuusi raitiovaunu-, neljä johdinauto- ja yhdeksän linja-autolinjaa. Sarajevo sai säännöllisesti liikennöivän raitiotien vuonna 1885, ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevon entinen parlamenttitalo Tarkk'ampujien kujan varrella

Maansa ja kantoninsa pääkaupunkina Sarajevo on Bosnia ja Hertsegovinan hallinnollinen keskus. Se koostuu neljästä kunnasta ja sillä on oma kaupunginhallitus, mikä on harvinaista Bosnia ja Hertsegovinassa. Kaupunginjohtaja on sosiaalidemokraatti Muhidin Hamamdžić. Tärkein lainsäädännöllinen elin on Gradsko Vijeće eli kaupunginvaltuusto, jonka jäsenet valitaan kuntakohtaisissa vaaleissa siten, että kunnan vaalitulosta painotetaan väkimäärällä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on Mira Jadrić-Winterhalter.

Sarajevo on jaettu neljään kuntaan, joka on Bosnia ja Hertsegovinan kantonista seuraavaksi pienin hallinnollinen yksikkö. Nämä ovat Centar (keskusta), Novi Grad (uusi kaupunki), Novo Sarajevo (uusi Sarajevo) ja Stari Grad (vanhakaupunki). Näiden lisäksi Sarajevolla on lähiökuntia, mm. Hadžići, Ilidža, Ilijaš, Trnovo ja Vogošća.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevon suurimmat etniset ryhmät ovat bosnialaiset (77,4 %), serbit (12 %) ja kroaatit (7,5 %). Asukasluku on kasvussa ja tätä vauhtia se saavuttaa sotaa edeltäneen väkimäärän alle 25 vuodessa. Sarajevon asukkaat ovat perinteisesti hyvin ylpeitä kaupungistaan. Kuuluisia sarajevolaisia ovat mm. Nobel-palkinnonsaajat Ivo Andrić ja Vladimir Prelog.

Uskontojen kirjo on Sarajevossa suuri. Kirkot, moskeijat ja synagogat ovat aina olleet ja ovat siellä edelleenkin vierekkäin. Kaupunki on tästä saanut lempinimen pieni Jerusalem. Tosin viimeisen sodan jälkeen ainakin kristittyjen kirkot ovat joutuneet toistuvien hyökkäysten kohteeksi[3].

Elinkeinot ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevon talous kukoisti 1980-luvulla teollisuuden kehityksen ja olympialaisten ansiosta. Sodan jälkeen talous on toipunut nopeasti ja kasvanut huimaa vauhtia. Kaupungissa harjoitetaan mm. elintarvike-, tekstiili-, huonekalu-, auto- ja metalliteollisuutta. Suurin osa viennistä menee Saksaan, Isoon-Britanniaan, Serbiaan ja Montenegroon.

Matkailu on Sarajevossa jatkuvassa kasvussa ja kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja. Olympialaisten tuoman kuuluisuuden ja talviurheilumahdollisuuksien paranemisen vuoksi Sarajevon kauniit vuoret ovat suosittu talviurheilukohde. Kaupungissa on puolisen sataa hotellia ja paljon muita pieniä majapaikkoja. Erityinen ryhmä ovat sotamatkailijat, jotka tulevat Sarajevoon katsomaan sisällissodan jälkiä ja tapahtumapaikkoja.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarajevon vanhaa kaupunkia
  • Sotien jälkeen jälleenrakennettu kaunis vanhakaupunki
  • Museoita ja kulttuuria
  • Kirkkoja ja moskeijoita
  • Urheilua
  • Muuta

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.fzs.ba/saopcenja/2011/14.2.1.pdf
  2. Ivana Maček: Sarajevo under siege: anthropology in wartime, s. 25. University of Pennsylvania Press, 2009. ISBN 9780812241266. (englanniksi)
  3. http://www.rts.rs/page/stories/sr/story/11/Region/742070/Vandali+napali+crkvu+u+Sarajevu.html "U poslednjih 10-tak godina 30 napada na hram u Sarajevu." -- viimeisen 10 vuoden aikana 30 isku pyhättöön

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarajevo.