Johdinauto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanha johdinauto Tbilisissä, Georgiassa.

Johdinauto eli trolleybussi (trollibussi) on sähkökäyttöinen linja-auto, joka ottaa käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista raitiovaunun tapaan. Raitioliikenteestä poiketen johdinauto kulkee kiskojen sijaan kumisilla renkailla. Koska kiskoja ei ole käytettävissä, ilmajohtoja on kaksi, joista toinen toimii paluujohtona.

Johdinautojen yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdinauto on yleinen Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta Länsi-Euroopassa ne ovat selvästi harvalukuisempia. Johdinautoja käytetään muun muassa Tallinnassa, San Franciscossa, Moskovassa, Riiassa, Budapestissä, Pietarissa, Vilnassa, Salzburgissa, Brnossa, Bratislavassa, Genevessä ja Petroskoissa. Maailman pisin johdinautolinja on yli 80 kilometrin pituinen Simferopolin ja Jaltan välinen linja Ukrainassa. Sveitsissä johdinautoja on vuonna 2010 kaikkiaan 13 paikkakunnalla, joista merkittävin linjojen lukumäärän puolesta on Lausanne. Muita merkittäviä sveitsiläisiä kaupunkeja, joissa johdinautoja käytetään, ovat Zürich, Genève, Luzern, St. Gallen ja Neuchâtel. Suomea lähimmät johdinautokaupungit ovat Viron Tallinna ja Venäjän Pietari.

Pohjoismaissa johdinautoja on ollut Tanskan Odensessa ja Kööpenhaminassa, Norjan Bergenissä, Drammenissa, Oslossa ja Stavangerissa sekä Ruotsin Göteborgissa ja Tukholmassa. Linjat lakkautettiin Bergeniä lukuun ottamatta 1960- ja 70-luvuilla. Bergenissä ajetaan johdinautoilla linjaa numero 2 Engenistä Birkelundstoppeniin (7,5 km). Vuonna 2003 Ruotsin Landskronassa avattiin 3 kilometrin pituinen johdinautolinja yhdistämään ydinkeskusta ja uusi, keskustan liepeillä sijaitseva rautatieasema.

Johdinauto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä liikennöitiin johdinautoilla 5. helmikuuta 194914. helmikuuta 1974 ja 26. kesäkuuta 197922. helmikuuta 1985 sekä Tampereella 8. joulukuuta 194815. toukokuuta 1976. Helsingissä johdinautoilla liikennöitiin vain yhtä linjaa, numeroa 14 Eirasta Meilahteen, Tampereella sen sijaan useita linjoja.

Helsingissä päätös johdinautoliikenteen lakkauttamisesta tehtiin 31. lokakuuta 1985. Dieselbusseja pidettiin taloudellisesti kannattavampana hankintana kuin uusia johdinautoja, vaikka nämä olisivatkin olleet äänettömiä ja lähipäästöttömiä[1]. Viimeinen Helsingin johdinautoista oli otettu käyttöön vuonna 1979.

Huhtikuun 2009 loppupuolella keskusteltiin johdinautokaluston uudelleenhankinnasta, jolloin johdinautolinjoja suunniteltiin kantakaupungin alueelle, mutta myös mahdollisesti korvaamaan suunniteltuja uusia raitiolinjoja Jätkäsaareen, Sompasaareen ja Kruunuvuorenrantaan. Laskelmien mukaan johdinautovaihtoehdossa säästettäisiin noin 25 milj. euron investoinnit verrattuna uusiin raitiotielinjoihin[2]

Huhtikuussa 2011 pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä nykyään vastaava HSL käsitteli suunnitelmaa noin 60 kilometrin johdinautoverkon rakentamisesta. Sunnitelmien mukaan 75 niveljohdinbussia olisi liikennöinyt yhdeksällä nykyisin diesel- ja maakaasubusseilla liikennöitävällä linjalla Helsingin kantakaupungissa sekä keskustasta Pihlajamäen, Viikin, Oulunkylän, Pohjois-Haagan, Malminkartanon sekä Pajamäen suuntiin. Suunnitelman toteuttamisen kokonaishinta olisi ollut noin 30 miljoonaa euroa eli noin kymmenesosa raitiovaunuverkon laajentamisen kustannuksista kyseisille alueille. Johdinautoliikenne olisi voinut alkaa vuonna 2016.[3] Elokuussa 2011 Helsingin liikennelaitoksen lautakunta päätti johdinautoliikenteen valmistelun lopettamisesta. [4]

Tampereella oli enimmillään käytössä 30 johdinautoa, joista viimeiset oli hankittu vuonna 1959. Suurin osa autoista oli vuosimalleja 1949 ja 1950. Ne olivat kaikki Valmetin valmistamia, ja pitkäikäisimmille yksilöille kertyi jopa 27 vuotta liikenteessä. Ensimmäinen johdinautolinja kulki keskustasta Härmälään, sittemmin linjat ulottuivat myös mm. Kalevaan ja Epilään. Johdinautoja säilytettiin ja huollettiin Pyynikinharjun rinteeseen vuonna 1949 rakennetussa hallissa. Liikenteen lopettamisen jälkeen pääosa autoista myytiin huutokaupalla eri ostajille vuoden 1976 aikana. Autoista vanhin ja pari uudempaa on sittemmin kunnostettu täysin ajokuntoisiksi museoautoiksi.

Nimityksiä johdinautolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • lankavaunu
  • trollikka, rollikka
  • sarvijaakko (Tampere; muistona kaupungin johdinautoliikenteen historiasta on katu nimeltä Sarvijaakonkatu)
  • narutaksi (helsinkiläisten kuljettajien antama lempinimi)
  • trollibussi

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [ttp://www.hsl.fi/FI/mikaonhsl/julkaisut/Documents/2009/D_2_2009_Johdinautoliikenteen%20toteutettavuusselvitys.pdf. Johdinautoliikenteen toteutettavuusselvitys]
  2. HKL harkitsee johdinautoja ydinkeskustan liikenteeseen HS.fi. 22.4.2009. Viitattu 7.5.2009.
  3. Johdinautot tekevät paluuta Helsinkiin HS.fi. 16.4.2011. Viitattu 16.4.2011. (suomeksi)
  4. STEK, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus: Helsinkiin ei tule johdinautoja 19.08.2011. Viitattu 11.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johdinauto.