Pihlajamäki
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
|
|||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Kaupunginosa nro | 383 | ||
| Suurpiiri | Koillinen suurpiiri | ||
| Pinta-ala | 1,65 km² | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 7 443 (2008)[1] | ||
| - Väestötiheys | 4 511/km² | ||
| Postinumerot | 00710 | ||
| Osa-alueet | on itse osa-alue Latokartanon peruspiirissä ja Malmin kaupunginosassa | ||
| Lähialueet | Pihlajisto, Ala-Malmi, Viikin tiedepuisto | ||
Pihlajamäki (ruots. Rönnbacka, puhekielessä myös Pihlis) on Helsingin Malmin kaupunginosan osa-alue. Helsingin piirijaossa se kuuluu kuitenkin Latokartanon peruspiiriin. Se on Suomen modernin arkkitehtuurin merkkikohde ja Helsingin 1960-luvulla rakennetuista lähiöistä ensimmäinen, jonka muodostama kokonaisuus on suojeltu asemakaavalla.
Pihlajamäen arvo perustuu moniin asioihin, aina väljästä luonnonympäristöstä pieniin rakennusten yksityiskohtiin asti. Arkkitehtuuria leimaa tarkoin harkittu vähäeleisyys, selvästi havaittava rakennusten ja maiseman veistoksellinen vastakohtaisuus sekä vivahteikkaat asetelmat luonnon ja rakennusten kohdatessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Luonnehdinta alueesta
Suomen ensimmäinen teollisesti tuotettu lähiö edustaa yhtenäistä ja korkeatasoista 60-luvun rakentamista[2].kenen mukaan? Kaupunginosa on yleiskaavassa merkitty rakennustaiteellisesti arvokkaaksi alueeksi. Yleisvaikutelma on väljä ja luonnonläheinen. Metsää ja kallioita on joka puolella, pihat ovat valtavia. Korkeat tornitalot toimivat kauas näkyvinä maamerkkeinä. Tornit jakaantuvat kolmeen viiden talon ryhmään. Suurin osa muista taloista on pitkiä lamellitaloja. Asemakaavaltaan lähin vastaava alue on Siilitie Herttoniemessä.
Vuolukiventien ja Graniittitien 9-kerroksiset tornit ovat klassisen kauniita, modernismin mestariteoksia.[3]kenen mukaan? Maasälväntien tornit ovat kerrosta matalampia. Lamellitaloista mainittakoon tyypillisenä esimerkkinä Liusketie 6, jossa on 18 rappua (A–T, puuttuvat ovat J ja Q). Erikoisin ratkaisu on Liusketie 2:ssa, joka on sijoitettu maastoon siten, että talon itäpää on 4-kerroksinen, länsipää 8-kerroksinen.
Pihlajamäentien ja Lahdenväylän välissä on 1980-luvun täydennysrakentamista. Alue on matalasti rakennettu ja tiivis. Marmoritiellä lähiön koillisosassa on rivitaloja. Täydennysrakentamista on jonkin verran myös ostoskeskuksen ympäristössä ja Liuskekujalla hautausmaan vieressä.
Pihlajamäellä on luonnolliset rajat joka puolella: Kehä I, Lahden moottoritie ja Vantaanjoki. Alueen itäpuolella on laaja Malmin hautausmaa. Pihlajamäki erottuukin selvästi muusta Koillis-Helsingistä. Pihlajamäen keskellä sijaitsevassa ostoskeskuksessa toimii muun muassa S-market, apteekki, terveyskeskus, parturikampaamoja ja kukkakauppoja.
[muokkaa] Historia
Pihlajamäki suunniteltiin ja rakennettiin pääosin vuosina 1959-1965. Se oli ensimmäisiä aluerakennuskohteita Suomessa. Alueen asemakaavan laati vuonna 1960 arkkitehti Olli Kivinen. Alueen koillisosan rakennutti Helsingin asunto-osuuskunta Haka, lounaisosan Sato. Hakan rakennuttamien talojen suunnitelijoina toimivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen, Saton rakennuttamien taas alueen arkkitehtuurikilpailun voittanut Lauri Silvennoinen.
[muokkaa] Asemakaava luonnonmuotojen mukaan
Kivisen kaava perustuu alueen luonnonmuotojen hyväksikäyttöön ja kansainvälisen funktionalistisen kaupunkisuunnittelun perinteiden soveltamiseen suomalaiseen maisemaan. Kaavan suunnittelussa on saatu vaikutteita myös modernin arkkitehtuurin esikuvan Le Corbusier'n kaupunkivisiosta, joissa vapaasti seisovat suuret kerrostalot sijoittuivat laajojen viheralueiden keskelle.
[muokkaa] Korkeatasoisia asuntoja
Pihlajamäki oli myös ensimmäisiä betonielementtirakentamisen kohteita Suomessa. Siirrettäviä suurmuotteja ja puolielementtitekniikkaa käytettiin sekä Hakan että Saton puolella. Elementtirakentaminen nähtiin keinona rakentaa korkeatasoisia asuntoja edullisesti. Pihlajamäessä uusi rakentamistekniikka yhdistettiin Tapiolan kaltaiseen puutarhakaupunki-ideologiaan. Pihlajamäestä haluttiin tehdä terveellinen ja luonnonläheinen lähiö.
[muokkaa] Myöhempi rakentaminen
Myöhempi rakentaminen Pihlajamäessä kuvastaa kaupunkisuunnittelun tavoitteiden muuttumista. Niissä tehokkuus, tiiveys ja sosiaaliset kontaktit olivat ajan avainsanoja. Suunnitteluideologian muutokseen liittyi usein asuntoarkkitehtuurin heikkeneminen, mikä on nähtävissä myös Pihlajamäessä. Uudemmasta rakentamisesta löytyy myös monia onnistuneita esimerkkejä. Pihlajamäessä on muun muassa vuoden 1989 rakennuskohteena palkittu arkkitehtitoimisto Veli-Pekka Tuomisen pienkerrostaloalue Liusketien pohjoispäässä.
[muokkaa] Maineikasta arkkitehtuuria
Pihlajamäen asuntoalueen arkkitehtuurin arvo on kansainvälisesti tunnustettu. Alue on hyväksytty nykyarkkitehtuurin tutkimukseen ja suojeluun erikoistuneen DOCOMOMO-järjestön listalle ainoana suomalaisena 1960-luvun lähiönä ja yhtenä modernin arkkitehtuurin kärkikohteena Helsingissä. Pihlajamäki sisältyy myös Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden RKY-1993-tietokantaan. 1960-luvulla rakennettua Pihlajamäkeä koskeva suojelukaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 26.9.2007.
[muokkaa] Luonto
Pihlajamäki on korkeille kallioille ja niiden välisiin laaksoihin rakennettu luonnon omia linjoja seuraava luonnonläheinen kaupunginosa. Pihlajamäki sijaitsee laajan Helsinkipuiston kupeessa ja Vantaanjoen läheisyydessä.
[muokkaa] Kaupunki kallioilla
Pihlajamäki on osa pitkää lounais-koillissuuntaista harjannejaksoa, jota ympäröivät savitasangot. Pihlajamäen lähiö rakennettiin pääosin kallioiselle, havupuuvaltaiselle alueelle, jonka jyrkät rinteet hahmottuvat selkeästi maisemassa. Kalliolaet kohoavat ympäröiviä laaksoalueita jopa 35 m korkeammalle.
Kapea murroslaakso jakaa selänteen kahtia. Rinteet, laaksot, laet, kurut ja kanjonit vuorottelevat, avokalliota on näkyvillä paljon, eheinä pintoina, porrasmaisina pahtoina ja pyöristyneinä "valaanselkinä". Luonnonkasvillisuus on runsasta ja puusto on havupuuvaltaista sekapuustoa. Mänty on kallioiden valtapuu, mutta seassa kasvaa usein myös pihlajaa.
Vaikka rakentamattomia alueita leimaa luonnonläheisyys, maastoa on muokattu paikoin voimakkaasti. Maasto on muokattu loivasti kumpuilevaksi nurmipinnaksi. Istutettua kasvillisuutta on vähän ja sekin on selvästi alisteista luonnonkasvillisuudelle. Pihlajamäen pohjoisosan alavimmilla alueilla on käytetty enemmän istutettua kasvillisuutta tilaa rajaavina massaistutuksina.
[muokkaa] Luontokohteita
Pihlajamäessä Rapakiventien ja Rapakivenkujan mutkassa sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut, Aarnipata ja Rauninmalja, joilla on ikää yli 50 000, ehkä jopa 100 000 vuotta. Aarnipata on Suomen suurimpia hiidenkirnuja. Sen suurin halkaisija on 6,9 metriä ja suurin syvyys 8,45 metriä. Pienemmän Rauninmaljan vastaavat mitat ovat 1,6 ja 3,2 metriä.
Muita merkittäviä luontokohteita ovat Viipurin rapakivialueelta kulkeutuneet siirtolohkareet, Vuolukiventiellä korkealla kallioiden välissä oleva Sorsalampi, Lahdenväylän lähellä olevat Porraskalliot, joista näkee Viikin peltojen yli Vanhankaupunginlahdelle ja Helsingin keskustaan, sekä useat pienemmät tai suuremmat lehtoalueet, joista osa on tällä hetkellä uhanalaisia.
Historiallisista kulttuurikohteista tunnetuimpia ovat Aarnikanmäellä olevat ensimmäisen maailmansodan ajoilta peräisin olevat venäläisten rakennuttamat juoksuhaudat, mukulakiviset tykistötiet sekä Pihlajamäen naapurina oleva Malmin hautausmaa, jonka aluetta aikaisemmin käytettiin armeijan (lääninrakuunoiden) harjoitusalueena. Jopa Porraskallioiden alkuperäinen ruotsinkielinen nimi (Stallberget) viittaa sen lähellä olleisiin hevostalleihin. Porraskallioista on 1930-luvulla hakattu työttömyystöinä Helsingin kaupungille katukiviä (nupukiviä) ja jopa Tallinnan sotilasakatemian portaat.
[muokkaa] Yhteisö
[muokkaa] Pihlajamäki-Seura
Pihlajamäki on yhteisönä vireä ja elinvoimainen. Alueen tunnetuimpia toimijoita on Pihlajamäki-Seura, joka perustettiin vuonna 1964. Seura toimii aktiivisesti Pihlajamäen viihtyisyyden lisäämiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Pihlajamäki-Seura on ollut mukana muun muassa Pihlajamäen koulujen, leikkikenttien, urheilukentän, pukusuojatilojen, kirkon, terveysaseman ja nuorisotilojen hankkimisessa.
Pihlajamäki-Seura toimii myös lähialueiden viihtyisyyden puolesta. Esimerkiksi Vantaanjoen rantojen säilyttäminen viheralueena on Pihlajamäestä lähtöisin oleva idea. Siinä onnistuttiin, koska sen taakse saatiin kaikki alueen kaupunginosayhdistykset.
Pihlajamäessä järjestetään useita vuosittaisia tapahtumia, kuten Pihlajamäki goes Blues, Pihlajamarkkinat, Puurojuhla ja Pihlajapäivä. Helsinki-päivänä Pihlajamäessä järjestetään useita tapahtumia leikkipuistoissa sekä luontoretkiä, joissa tutustutaan Pihlajamäen luontoon ja vanhoihin kulttuurimuistomerkkeihin.
[muokkaa] Muut Pihlajamäessä toimivat yhdistykset
Muita Pihlajamäessä toimivia yhdistyksiä ovat muun muassa partiolippukunnat Aarnikarhut ja Aarnivalkeat, Lions Club Helsinki / Pihlajamäki, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pihlajamäen paikallisyhdistys, jalkapalloseura Marmiksen Kuula, Pihlajamäen kirkon kuoro, Pihlajamäki-Pihlajiston eläkeläiset, PK-35, PK-35 Huvigaanit ry, Punaisen Ristin Helsingin pohjoinen osasto, Rapakiven palstaviljelijät ja Savelan palstaviljelijät. Lähes kaikilla puolueilla on oma paikallisosastonsa joko Pihlajamäessä tai Koillis-Helsingissä laajemmin.
[muokkaa] Liikenneyhteyksiä Pihlajamäkeen
- VR:
- I-, N- ja T-junat Pukinmäen asemalle
- HKL:
- 70 (Rautatientori - Pihlajamäki - Siltamäki - Suutarila)
- 70T (Kamppi - Töölö - Pihlajamäki - Siltamäki - Suutarila)
- 71 (Rautatientori - Pihlajisto - Pihlajamäki)
- 71V (Rautatientori - Pihlajamäki - Pukinmäki)
- 73 (Hakaniemi - Pihlajamäki - Malmi - Puistolan asema - Ala-Tikkurila)
- 73N (Rautatientori - Pihlajamäki - Malmi - Puistolan asema - Ala-Tikkurila)
- 74 (Hakaniemi - Pihlajamäki - Sepänmäki - Tapanila - Puistolan raitti)
- 74N (Rautatientori - Pihlajamäki - Sepänmäki - Tapanila - Puistolan raitti)
- 75 (Rautatientori - Pihlajamäki - Tattarisuo - Puistolan asema)
- 79 (Herttoniemen metroasema - Latokartano - Pihlajamäki - Malmi)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Helsinki alueittain 2008 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus.
- ↑ Riitta Salastie (toim.): Pihlajamäen arvot ja aatteet. Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto, 2003.
- ↑ Riitta Salastie (toim.): Pihlajamäen arvot ja aatteet. Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto, 2003.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pihlajamäen viralliset kotisivut
- Pihlajamäki-Seura
- Pihlajamäen Lähiölehti
- Pihlajamäen kartta
- HS Oma kaupunki: Pihlajamäki
- Lähiöprojekti: Pihlajamäki - Pihlajisto
- HS: Helsingin Pihlajamäki suojellaan ensimmäisenä 1960-luvun lähiönä (27.4.2006)
- HS: Kansainvälisesti arvokas lähiö (28.4.2006)
- HS: Pihlajamäen väljyys ihastutti ulkomaisia arkkitehtejä (6.6.2006)
- Pihlajamäki - Näköalalähiö Helsingissä. Kuvia ja historiaa
