Malminkartano
Wikipedia
|
|||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Kaupunginosa nro | 33.3 | ||
| Suurpiiri | Läntinen suurpiiri | ||
| Pinta-ala | 2,97 km² | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 8 294 (2006) | ||
| - Väestötiheys | 2820/km² | ||
| Postinumerot | 00410 | ||
| Osa-alueet | On itse Kaarelan osa-alue | ||
| Lähialueet | Kannelmäki, Hakuninmaa, Konala, Vantaa | ||
Malminkartano (ruots. Malmgård; puhekielessä myös Maltsu) on Kaarelan kaupunginosan osa-alue ja Kaarelan peruspiirin osa-alue Helsingin luoteisnurkassa. Kaupunginosaa rajoittavat Vihdintie lännessä, Mätäjoki etelässä sekä Vantaan raja pohjoisessa. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Malminkartano on saanut nimensä juuri tämän kartanon alueella sijainneista malmikaivoksista, jotka ovat tosin lopettaneet toimintansa. Kaupunginosan punatiilisen osa-alueen suunnitteli arkkitehti Ralph Erskine vuosina 1981–1986. Erskine suunnitteli alueen eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla katuja ja toreja korostaen. Talojen julkisivujen elävöittämiseen eteen on nähty vaivaa. Malminkartanon asemakaavan suunnitteli Heikki Kaitera. Alueen talokanta on kerrostalovaltaista, myös joitakin rivi- ja paritaloja lötyy. Poikkeuksena ovat Urputien muutamat omakotitalot. Alueen koulutuslaitoksia ovat AEL, sekä Apollon yhteiskoulu, jossa toimii sekä lukio että yläaste.
Paikallisliikenteen käytössä oleva Vantaankosken kaupunkirata sekä Malminkartanontie jakavat kaupunginosan melko selkeästi neljään lohkoon. Malminkartanon asema sijaitsee 220 m pitkässä tunnelissa, jonka seinät olivat ennen maalatut koko tunnelin peittävillä graffiteilla. Graffitit kuitenkin poistettiin osana kaupungin Rakennusviraston Stop töhryille-projektia.[1]
Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin neljän lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella ovat kartanoaiheiset nimet (esim. Kartanovoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie) kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittavaa nimistöä (esim. Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesätie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevasti rukkeihin ja kutomiseen (Rukkilantie, Rukkkilanrinne, Rukkilanpolku, Kehruutie, Kehruuaukio ja Värttinäkuja). Malminkartanoon on rakennettu uutta asutusta ahkerasti viime vuosina ja uusia tiennimiäkin on syntynyt, esim. pohjoispuolen länsilohkossa sijaitseva Vuorenjuuren alue.
Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta, Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimellä Jätemäki tai "Jättäri". Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa. Toinen suosittu ulkoilualue on Mätäjoen ympäristön kentät. Malminkartanon ja Kannelmäen välillä virtaava ja Isoon-Huopalahteen laskeva joki on paremmassa kunnossa, kuin mitä nimestä saattaisi päätellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Muuta
Malminkartanossa on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946-1979.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Linkit
Kaupunginosan kotisivut: [1]
