Malminkartano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kaupunginosaa. Malmgårdin kartano käsittelee kartanoa Pernajassa.
Malminkartano
Malmgård
Helsingin kartta jossa Malminkartano korostettuna
Helsingin alueellinen jako
Kaupunginosa nro 333[1]
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Pinta-ala 2,26[1] km²
Väestö
 - Väkiluku 8 574 (1.1.2013)
 - Väestötiheys 3 794/km²
Postinumerot 00410
Osa-alueet On itse Kaarelan osa-alue
Lähialueet Kannelmäki, Hakuninmaa, Honkasuo, Konala, Vantaa

Malminkartano (ruots. Malmgård) on Kaarelan kaupunginosanlähde? ja peruspiirin osa-alue Helsingissä. Siellä asuu 8 574 asukasta (2013) ja työpaikkoja se tarjoaa 1 624 henkilölle (2011).[1]

Malminkartano sijaitsee Helsingin luoteisnurkassa. Aluetta rajoittavat Vihdintien itäpuolella sijaitseva teollisuusalue lännessä, Mätäjoki etelässä sekä Vantaan raja pohjoisessa. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Malminkartano on saanut nimensä juuri tämän kartanon alueella sijainneista malmikaivoksista, jotka ovat tosin lopettaneet toimintansa. Malminkartanossa on sijainnut myös pahamaineinen vankisiirtola.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella sijaitsevan kartanon ensimmäinen haltija oli amiraali Bengt Juusten 1579-1602. Tämän jälkeen haltijoita on ollut kaiken kaikkiaan 19 aina luutnanteista ratsumestareihin. Joitain edellä mainittuja voidaan nykyään tapailla Helsingin Pitäjän vanhan kirkon hautausmaan hautakivistä. Berggreniä lukuun ottamatta kaikki haltijat kuuluivat aatelisiin.

Kartanon päärakennus on yksikerroksinen vaaleanharmaa puurakennus, rakennettu 1734. Kartanon sisäänlämpiävä savusauna oli Mätäojan rannalla. Kartanoa ympäröi laaja ja vehmas omenatarha. Ympärillä oli myös navetta, talli ja lantalarakennus sekä paja, valjas- ja maitohuonerakennukset.

Vuodelta 1881 olevan tarkastuspöytäkirjan mukaan Malminkartanossa on 7 torppaa, Weckborgin, Stärken, Honkasuon, Alkärrin, Magnuskärrin, Pilslätin ja Nabon torpat.

1800-luvulla kartanossa vietettiin usein raisuja ja riehakkaita juhlia metsästyksineen. Vankisiirtolan aikana tilalla tehtiin kuitenkin huomattavia parannuksia ja uudistuksia, raivattiin ja kunnostettiin uudelleen suuret alat metsittyneitä peltoja ja niittyjä. Suurin osa tilan pelloista, yli 128 hehtaaria salaojitettiin. Sähkövirta vedettiin vuonna 1934 Strömbergiltä Pitäjänmäeltä tilalle. Osa tilan rakennuksista oli vuokrattavana vankilahenkilökunnalle.

Yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta otti tilan haltuunsa vuonna 1942. Vankisiirtola jäi silti edelleen tilalle vuoteen 1945. Kartano on toimiessaan maatalousylioppilaiden käytännön harjoittelupaikkana antanut mahdollisuuden erikoiskurssien pitämiseen ja havainto-opetukseen. Aina ei päättäjien eikä tavallisten kansalaisten suhtautuminen ole ollut suopeaa tätä työtä kohtaan. Aika, jonka tila on ollut koe- ja opetustilana, on varmasti Malminkartanon pitkässä ja värikkäässä historiassa ollut arvokkain aikakausi.

Alueen punatiilisen osa-alueen suunnitteli arkkitehti Ralph Erskine vuosina 1981–1986. Erskine suunnitteli alueen eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla katuja ja toreja korostaen. Talojen julkisivujen elävöittämiseen eteen on nähty vaivaa. Malminkartanon asemakaavan suunnitteli Heikki Kaitera. Alueen talokanta on kerrostalovaltaista, myös joitakin rivi- ja paritaloja löytyy. Poikkeuksena ovat Urputien muutamat omakotitalot. Alueen koulutuslaitoksia ovat AEL, Malminkartanon ala-aste (Puustelli), Pihkapuiston ala-aste, sekä Apollon yhteiskoulu, jossa toimii sekä lukio että yläaste.

Paikallisliikenteen käytössä oleva Vantaankosken kaupunkirata sekä Malminkartanontie jakavat alueen melko selkeästi neljään lohkoon. Malminkartanon rautatieasema sijaitsee 220 m pitkässä tunnelissa, jonka seinät olivat ennen maalatut koko tunnelin peittävillä graffiteilla. Graffitit kuitenkin poistettiin osana kaupungin Rakennusviraston Stop töhryille -projektia.

Malminkartanossa on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946-1979.

Teiden nimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin viiden lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella ovat kartanoaiheiset nimet (esimerkiksi Kartanonvoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie) kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittaavaa nimistöä (esimerkiksi Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesäntie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevasti rukkeihin ja kutomiseen (Rukkilantie, Rukkilanrinne, Rukkilanpolku, Kehruutie, Kehruuaukio ja Värttinäkuja). Malminkartanoon on rakennettu uutta asutusta ahkerasti viime vuosina ja uusia tiennimiäkin on syntynyt, esimerkiksi pohjoispuolen länsilohkossa sijaitseva Vuorenjuuren alue. Rakenteilla olevalla Honkasuolla nimet puolestaan liittyvät perhosiin (Haapaperhosentie,Perhosenkierto ym.)

Ulkoilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanonhuippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malminkartanonhuippu
Malminkartanonhuippu on Helsingin korkein kohta.

Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta, Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimellä Jätemäki tai "Jättäri". Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa.

Muut ulkoilualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen suosittu ulkoilualue on Mätäjoen (Piijoen) ympäristön kentät sekä Kartanonhaka. Malminkartanon ja Kannelmäen välillä virtaava ja Isoon-Huopalahteen laskeva joki on paremmassa kunnossa, kuin mitä nimestä saattaisi päätellä. Mätäjoen lähistöllä aivan Konalan rajalla on skeittipuisto.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kätevin yhteys Malminkartanoon on Helsingin ja Vantaankosken väliä ajava M-juna. Bussien 39N, 45 ja 51 päätepysäkki sijaitsee Malminkartanonhuipun juurella Neulastiellä lisäksi bussit 39N ja 45 ajavat eteläisen osan kautta. Läheltä ajavat myös bussit 39 ja 39B sekä Vihdintien bussit.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ari Jaakkola: Helsinki alueittain 2013, s. 36. Helsingin kaupungin tietokeskus, 2014. ISBN 978-952-272-649-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malminkartano.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.