Malminkartano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kaupunginosaa. Malmgårdin kartano käsittelee kartanoa Pernajassa.
Malminkartano
Malmgård
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 333[1]
Pinta-ala 2,26[1] km² 
Väkiluku 8 574 (1.1.2013) 
Väestötiheys 3794 as./km²
Osa-alueet On itse Kaarelan osa-alue
Postinumerot 00410
Lähialueet Kannelmäki, Hakuninmaa, Honkasuo, Konala, Vantaa

Malminkartano (ruots. Malmgård) on Kaarelan kaupunginosan ja peruspiirin osa-alue Helsingissä [2]. Siellä asuu 8 495 asukasta (2014) ja työpaikkoja se tarjoaa 1 489 henkilölle (2012).[1]

Malminkartano sijaitsee Helsingin luoteisnurkassa. Aluetta rajoittavat Vihdintien itäpuolella sijaitseva teollisuusalue lännessä, Mätäjoki etelässä sekä Vantaan raja pohjoisessa. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Malminkartano on saanut nimensä juuri tämän kartanon alueella sijainneista malmikaivoksista, jotka ovat tosin lopettaneet toimintansa. Malminkartanossa on sijainnut myös pahamaineinen vankisiirtola.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella sijaitsevan kartanon ensimmäinen haltija oli amiraali Bengt Juusten 1579-1602. Tämän jälkeen haltijoita on ollut kaiken kaikkiaan 19 aina luutnanteista ratsumestareihin. Joitain edellä mainittuja voidaan nykyään tapailla Helsingin Pitäjän vanhan kirkon hautausmaan hautakivistä. Berggreniä lukuun ottamatta kaikki haltijat kuuluivat aatelisiin.

Kartanon päärakennus on yksikerroksinen vaaleanharmaa puurakennus, rakennettu 1734. Kartanon sisäänlämpiävä savusauna oli Mätäojan rannalla. Kartanoa ympäröi laaja ja vehmas omenatarha. Ympärillä oli myös navetta, talli ja lantalarakennus sekä paja, valjas- ja maitohuonerakennukset.

Vuodelta 1881 olevan tarkastuspöytäkirjan mukaan Malminkartanossa on 7 torppaa, Weckborgin, Stärken, Honkasuon, Alkärrin, Magnuskärrin, Pilslätin ja Nabon torpat.

1800-luvulla kartanossa vietettiin usein raisuja ja riehakkaita juhlia metsästyksineen. Vankisiirtolan aikana tilalla tehtiin kuitenkin huomattavia parannuksia ja uudistuksia, raivattiin ja kunnostettiin uudelleen suuret alat metsittyneitä peltoja ja niittyjä. Suurin osa tilan pelloista, yli 128 hehtaaria salaojitettiin. Sähkövirta vedettiin vuonna 1934 Strömbergiltä Pitäjänmäeltä tilalle. Osa tilan rakennuksista oli vuokrattavana vankilahenkilökunnalle.

Yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta otti tilan haltuunsa vuonna 1942. Vankisiirtola jäi silti edelleen tilalle vuoteen 1945. Kartano on toimiessaan maatalousylioppilaiden käytännön harjoittelupaikkana antanut mahdollisuuden erikoiskurssien pitämiseen ja havainto-opetukseen. Aina ei päättäjien eikä tavallisten kansalaisten suhtautuminen ole ollut suopeaa tätä työtä kohtaan. Aika, jonka tila on ollut koe- ja opetustilana, on varmasti Malminkartanon pitkässä ja värikkäässä historiassa ollut arvokkain aikakausi.

Malminkartanossa on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946-1979.

Lähiön syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanon lähiö alkoi syntyä vähitellen paikallisliikenteen käytössä olevan Vantaankosken kaupunkiradan käyttöönoton myötä vuonna 1975. Alueen punatiilisen keskusta- alueen suunnitteli arkkitehti Ralph Erskine vuosina 1981–1986. Erskine suunnitteli alueen eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla katuja ja toreja korostaen. Talojen julkisivujen elävöittämiseen eteen on nähty vaivaa. Malminkartanon asemakaavan suunnitteli Heikki Kaitera. Alueen talokanta on pääosin matalaa, kerrostaloja sekä rivitaloja. Poikkeuksena ovat Urputien muutamat omakotitalot.

Malminkartanon rautatieasema sijaitsee 220 m pitkässä tunnelissa, jonka seinät olivat ennen maalatut koko tunnelin peittävillä graffiteilla. Graffitit kuitenkin poistettiin osana kaupungin Rakennusviraston Stop töhryille -projektia.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen koulutuslaitoksia ovat AEL, Malminkartanon ala-aste (Puustelli), Pihkapuiston ala-aste, sekä Apollon yhteiskoulu, jossa toimii sekä lukio että yläaste. Alueen eteläosissa Malminkartanonaukiolla ja sen lähistöllä sijaitsevat Alepa, R-kioski, kirjasto, apteekki, baarit, kampaamot sekä Malminkartanon terveysasema. Pohjoisosissa Tuohiaukiolla on Siwa ja sen yhteydessä Posti.

Ulkoilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminkartanonhuippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malminkartanonhuippu
Malminkartanonhuippu on Helsingin korkein kohta.

Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta, Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimellä Jätemäki tai "Jättäri". Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa.

Mätäjoki ja Kaarelanpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäjoen alue sijaisee alueen eteläosissa Malminkartanon ja Kannelmäen välissä. Alueella on Kartanonhaan palstaviljelyalue, nurmikenttä sekä koirapuisto. Mätäjoen lähistöllä aivan Konalan rajalla on skeittipuisto. Kaarelanpuisto sijaitsee alueen itäosissa. Kaarelanpuistossa sijaitsee historiallinen Malminkartano sekä sen omenatarha. Kaarelanpuistossa toimii Kaarelan Ratsutalli Oy:n hevostalli.

Muut ulkoilualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläosissa sijaisevia puistoja ovat Piianpuisto, Arentipuisto sekä Von Glanin puisto. Pohjoisosissa sijaitsee Kartanonmetsä, Pihkapuisto ja Kaarnapuisto.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieverkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen päätienä toimii Konalasta Vihdintieltä (Seututie 120) kohti Vantaata kulkeva Malminkartanontie. Suuri osa Malminkartanon tieverkosta on kävelykatuja. Alueen eteläosan kiertää Kartanonkaari. Alueen pohjoisosan päätieverkon muodostavat Korutie sekä Naapuripellontie.

Joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kätevin yhteys Malminkartanoon on Helsingin ja Vantaankosken väliä ajava M-juna. Bussien 39N, 45 ja 51 päätepysäkki sijaitsee Malminkartanonhuipun juurella Neulastiellä, lisäksi bussit 39N ja 45 ajavat eteläisen osan kautta. Malminkartanontietä ajaa bussi 39 sekä Konalan teollisuusalueelle 39B. Myös Vihdintien bussit ovat hyvä yhteys kaupunginosaan.

Teiden nimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin viiden lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella ovat kartanoaiheiset nimet (kuten Kartanonvoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie), kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittaavaa nimistöä (esimerkiksi Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesäntie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevasti rukkeihin ja kutomiseen (Rukkilantie, Rukkilanrinne, Rukkilanpolku, Kehruutie, Kehruuaukio ja Värttinäkuja).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helsingin kaupungin tilastokeskus: Helsinki alueittain 2014, s. 74. Helsingin kaupungin tietokeskus, 2015. ISSN 2323-4547 (Verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio.
  2. Helsingin piirijako Helsingin kaupunki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malminkartano.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.