Kaartinkaupunki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaartinkaupunki
Gardesstaden
Kaupungin kartta, jossa Kaartinkaupunki korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Kaartinkaupunki korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 03
Pinta-ala 0,33 km²
Väkiluku 999 (1,1,2013) 
Väestötiheys 2670 as./km²
Osa-alueet -
Postinumerot 00130
Lähialueet Kruununhaka, Kluuvi, Kamppi, Punavuori, Ullanlinna, Katajanokka
Eteläranta. Oikealla näkyy Vanha kauppahalli ja taustalla tuomiokirkko
Erottajan paloasema

Kaartinkaupunki (ruots. Gardesstaden) on Helsingin eteläisessä kantakaupungissa sijaitseva kaupunginosa. Se käsittää Esplanadin puiston ja Tähtitornin vuoren välisen alueen. Sen ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1812, mutta kaupunginosa sai nimensä vasta 1959. Se on Helsingin 3. kaupunginosa ja kuuluu Ullanlinnan peruspiiriin ja Eteläiseen suurpiiriin. Kaartinkaupunki on saanut nimensä Kasarmitorin vierellä sijaitsevan Kaartin kasarmin mukaan. Kasarmin vanhin osa valmistui 1822. Se rakennettiin alun perin Helsingin opetuspataljoonan, Suomen kaartin alkumuodon, asunnoksi.

Kaupunginosan maapinta-ala on 0,33 neliökilometriä. Vuoden 2005 alussa siellä oli vain 881 asukasta ja vuoden 2003 lopussa 11 001 työpaikkaa. Kaartinkaupungissa on siis suurimmaksi osaksi yritysten toimitiloja.

Kaupunginosan raja kulkee yleensä kadun jommankumman reunan kohdalla. Suunnilleen se noudattaa seuraavaa reittiä:

Yrjönkatu – Uudenmaankatu – Erottajankatu – Mannerheimintie – Pohjoisesplanadi – Katajanokan kanavan kohdalla raja kääntyy etelään. – Eteläsataman vesialueen keskellä se kääntyy Makasiiniterminaalin pohjoispuolitse terminaalin pysäköintialueen yli kohti Eteläranta neljää. – Etelärannan itäreunan suuntaisena se kulkee etelään (saksalaisten sotilaiden muistomerkki sijaitsee selvästi Ullanlinnan puolella) – Saksalaisen kirkon eteläpuolelta puistoa pitkin – Fabianinkatu – Kaartinkuja – Kasarmikatu – Punanotkonkatu – Yrjönkatu.

Kaartinkaupunkiin kuuluvat siis myös Esplanadin puisto ja Kauppatori sekä niiden pohjoisreunaa pitkin kulkevan Pohjoisesplanadin katualue kokonaisuudessaan, mutta eivät mainitun kadun varrella olevat rakennukset tontteineen, jotka kuuluvat jo Kruununhakaan tai Kluuviin. Kaupunginosan rajan tarkan paikan voi katsoa kartasta, esimerkiksi Helsingin kiinteistökartasta.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolera-allas on kauppatorin vieressä sijaitsevan satama-altaan nimi. Se on tuotteitaan myyvien kalastajien ja turisteja kuljettavien alusten suosiossa. Sen sivuitse kulki ennen Katajanokalle vievä rautatie. Satamaradasta on muistona kiskotusta sekä talvella jalankulkijoiden käytössä oleva kääntösilta. Rautatie oli käytössä vuosina 18941980.
  • Esplanadin puistoalueen tasoitus alkoi vuonna 1818. Puiston vanhimman osan niin sanotun Kappeliesplanadin rakentaminen alkoi 1824. Nykyiseen laajuuteensa puisto voitiin tehdä vasta Kluuvinlahden täyttämisen jälkeen.
  • Kauppahalli on vuodelta 1889 ja toimii yhä elintarvikkeiden myyntipaikkana.
  • Ruotsalainen Teatteri eli Svenska Teatern valmistui osoitteeseen Pohjoisesplanadi 2 vanhan teatterirakennuksen paikalle vuonna 1866. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin vuodelta 1936.
  • Erottajan pelastusaseman vanhimmat osat ovat vuodelta 1891 osoitteessa Korkeavuorenkatu 26. Samassa rakennuksessa toimii myös palomuseo. Talon kivijalassa on muistolaatta, jossa lukee: "Tässä kalliosuojassa olleesta johtokeskuksesta johdettiin Helsingin alueen ilmapuolustusta vuosina 19431944".
  • Kasarmitorin alue tasoitettiin 1815. Sen nimi kasarmitori vahvistettiin virallisesti 1836. Kasarmitorin kiveämiseen käytettiin rahat, jotka oli alun perin varattu paloturvallisuuden parantamiseksi suunnitellun kanavan rakentamiseen Kauppatorilta Kluuvinlahdelle Esplanadia pitkin. Kasarmitorin eteläreunalla sijaitsee Kaartin kasarmi, jossa toimii puolustusministeriö. Torin itäreunalla osoitteessa Fabianinkatu 15 toimi Suomen Yleisradio vuosina 1934–1981; talossa toimii nykyisin Korkein hallinto-oikeus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaija Ollila – Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita, Helsinki 1975, ISBN 951-9133-58-5.
  • Riitta Mäkinen: Yksi talo, tuhat tarinaa. Agronomitalon historia 1901–2001, Helsinki 2001, ISBN 951-96301-4-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°09′55″N, 024°56′56″E