Pasila

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pohjois-Pasila
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunginosaa. Muut merkitykset ovat täsmennyssivulla.
Pasila
Böle
Kaupungin kartta, jossa Pasila korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Pasila korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 17
Pinta-ala 4,29 km²
Väkiluku 8 866 (1,1,2013) 
Väestötiheys 1894 as./km²
Osa-alueet Länsi-Pasila, Pohjois-Pasila, Itä-Pasila, Keski-Pasila
Postinumerot 00230, 00240, 00520
Lähialueet Alppiharju, Taka-Töölö, Ruskeasuo, Laakso, Vallila, Kumpula, Käpylä, Oulunkylä, Haaga, Pikku Huopalahti

Pasila (ruots. Böle, ennen Fredriksberg) on Helsingin keskeinen kaupunginosa, joka sijaitsee noin 3,5 km (junalla 3 km) keskustasta pohjoiseen. Pasila jaetaan neljään osa-alueeseen, jotka ovat Keski-Pasila, Itä-Pasila, Länsi-Pasila ja Pohjois-Pasila.

Pasilassa on asukkaita runsaat 8 400, joista Itä-Pasilassa 3 800 ja Länsi-Pasilassa 4 500.[1] Työpaikkoja alueella on noin 24 500.[1]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Pasilan alueella sijaitsi aikoinaan Fredriksberg-niminen tila, joka oli saanut nimensä todennäköisesti omistajansa, Carl Fredrik Winqvistin mukaan. Kun tilan alueelle perustettiin rautatieasema, se sai alkujaan myös nimen Fredriksberg. Fredriksbergin tilan naapurina oli Bölen tila, joka jo vuonna 1650 oli lahjoitettu Helsingin kaupungille maistraatin palkkatilaksi. Nimi Böle, joka tarkoittaa uudistilaa ja on aikoinaan esiintynyt myös muodossa Böhle, on nykyisinkin Pasilan ruotsinkielisenä nimenä.

Suomenkielinen nimi Pasila johtuu Fredriksbergin tilan pitkäaikaisesta vuokraajasta, Iitissä vuonna 1848 syntyneestä Carl Pasilasta, joka ylläpiti alueella myös kauppaa. Hän tuli alueella niin tunnetuksi, että hänen nimeään alettiin käyttää Fredriksbergin suomenkielisenä vastineena. Vuonna 1925 Pasila vahvistettiin Fredriksbergin rautatieaseman suomenkieliseksi nimeksi. Kun aseman läheisyyteen, suurimmaksi osaksi kuitenkin Bölen tilan alueelle syntyi 1900-luvun alussa esikaupunkiasutusta, sitä alettiin myös nimittää Fredriksbergiksi, mutta Pasila vakiintui jo 1910-luvulla myös tämän asutusalueen suomenkieliseksi nimeksi. Vuonna 1927 virallistettiin nimet Pasilan esikaupunki (ruots. Böle förstad) ja Böölen tila (ruots. Böle hemman). Nimi Pasilan esikaupunki virallistettiin vuonna 1927, mutta Bölen tilan suomenkielisenä nimenä oli Böölen tila.[2]

Vuonna 1990 Böle tuli myös Pasilan aseman ruotsinkieliseksi nimeksi. Vanha nimi Fredriksberg on enää käytössä vain Länsi-Pasilassa sijaitsevan lyhyen Fredriksberginkadun nimessä.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Pasila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Keski-Pasilan alueella sijaitsi aikoinaan Töölönjärvi.[3] Vuonna 1862 valmistui Pasilan kautta kulkeva päärata, ja siitä lähtien Keski-Pasilan alue on ollut lähes kokonaisuudessaan VR:n käytössä. Pasilan rautatieasema, matkustajamäärältään Suomen toiseksi suurin heti Helsingin rautatieaseman jälkeen, sijaitsee Keski-Pasilassa. Kaikki lähi- ja kaukoliikenteen junat pysähtyvät nykyisin Pasilassa. Tällä on hajautettu päärautatieaseman ruuhkia. Rantarata Turun suuntaan erkanee pääradasta Pasilassa.

Suurin osa Keski-Pasilaa oli vuoteen 2008 saakka tavaraliikenteen ratapihana, joka palveli etupäässä satamien liikennettä. Vuosaaren sataman valmistuttua tavaraliikenne siirtyi pois Keski-Pasilasta. Suuri osa ratapihaa vapautui muuhun käyttöön ja alueelle ollaan kaavoittamassa tornitaloja asumiskäyttöön ja toimitiloiksi. Rakentaminen aiotaan aloittaa rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta keskusta­korttelista. Sen suunnittelusta Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt järjestivät kilpailun, joka ratkaistiin syyskuussa 2013. Kilpailun voitti alankomaalaisen arkki­tehti­toimisto Office for Metropolitan Architecture:n laatima ehdotus Tripla. Sen mukaisesti alueelle rakennetaan toimistoja, kauppa- ja kongressi­keskus, asuntoja, hotelli, moni­toimi­areena ja joukko­liikenne­terminaali. Suunnitelman mukaisesti myös Pasilan asema uudistetaan täysin.[4]

Keski-Pasilan pohjoispuolella on Suomen suurin monitoimihalli Hartwall Arena, jossa kotiottelunsa pelaa jääkiekkoseura Jokerit. Ennen Arenan rakentamista ja VR:n laajennuksia tällä ns. Pikku-Pasilan alueella oli puutaloasutusta. Alueella oli viisi väljästi sijoitettua asuintaloa sekä entisen Fredriksbergin tilan rakennukset.

Itä-Pasila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Pasilaa ilmasta lokakuussa 1989. Edessä Helsingin Messukeskus, vasemmalla Mäkelänkatu, oikealla rautatie ja rakenteilla oleva Pasilan nykyinen asemarakennus.
KäPa - TP-47 Käpylän liikuntapuistossa. Taustalla Itä-Pasilan korkeita kerrostaloja.

1970-luvun puolessa välissä entisen Mäkelän pienteollisuus- ja varastoalueen tilalle rakennettu Itä-Pasila on klassinen betonilähiö, mutta asuintalojen lisäksi siellä on myös paljon virasto- ja toimistotaloja.

Itä-Pasilan asemakaava laadittiin Reijo Jallinojan Teknillisessä korkeakoulussa laatiman diplomityön pohjalta[5], ja myöhemmin Jallinoja itse johti Helsingin kaupunki­suunnittelu­viraston projekti­päällikkönä alueen kaavoitusta.[6] Alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin kuitenkin karsimaan monet vapaa­muotoiset julkiset tilat, joita alueen betoni­rakenteiden sisään oli suunniteltu toimisto­tilojen lisäksi.[5]

Itä-Pasila on liikenneratkaisultaan samantapainen kuin Merihaka: jalankulku on omalla betonikannella katuverkon yläpuolella. Alue on tiiviisti rakennettu, ja rakennuskannassa on myös tornitaloja. Itäpuolella aluetta sivuaa vilkasliikenteinen Mäkelänkatu. Sen varrella ei Itä-Pasilan kohdalla ole rakennuksia, vaan katua reunustaa sitä huomattavasti korkeammalle pengerretty puisto.

Itä-Pasilan asuntorakentaminen tapahtui vuosina 1974–1978, jolloin alueella aikaisemmin olleet puiset varastorakennukset purettiin. Alueen vanhoista rakennuksista jäi jäljelle vain vanha Pasilan asemarakennus, joka siirrettiin lähelle toiseen paikkaan Rauhanasemaksi, sekä yksi VR:n henkilökunnan asuintalo, joka säilyi alueella vielä useita vuosia myöhemmin. Tilalle rakennettiin erikorkuisia betonielementtitaloja. 2000-luvulla lukuisia taloja on alettu peruskorjata. Joistakin taloista on löytynyt laajoja kosteusvaurioita rakentamisen heikon laadun vuoksi. Muutamia asuntotaloja on myös maalattu uuden värisiksi.

Liikenneyhteydet Itä-Pasilaan ovat erinomaiset, alueen länsilaidalla sijaitsee rautatieasema, asemalta kulkee useita poikittaisliikenteen bussilinjoja ja raitiolinja, Mäkelänkadulta alueen itälaidalta kulkee busseja parin minuutin välein keskustaan. Raitiotien ensimmäinen vaihe Itä-Pasilan läpi Pasilan rautatieasemalle valmistui vuonna 1976. Aluksi sinne liikennöi Kauppatorilta linja 2. Rataa jatkettiin Pasilan sillan yli Länsi-Pasilaan ja yhä Nordenskiöldinkadulle vuonna 1985, jolloin siitä muodostettiin nykyinen rengaslinja 7. Vuodesta 2008 lähtien Pasilaan liikennöi myös raitiolinja 9, joka kulkee Pasilan asemalta Länsisatamaan.

Itä-Pasilassa sijaitsee useita tärkeitä virastoja ja laitoksia, kuten Messukeskus, Helsingin pääkirjasto, kunnille konsulttiapua antava Suunnittelukeskus, Liikennevirasto, Maanmittauslaitos, Etelä-Suomen lääninhallitus, Eläketurvakeskus, AKAVA ja HSL. Kouluja alueella ovat Suomen Liikemiesten Kauppaopisto ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Suomen Messut -osuuskunta aloitti muuton Mannerheimintien messuhalleilta Pasilaan tammikuun alussa 1975. Laajentuminen entisellä paikalla ei ollut enää mahdollista, joten oli muutettava Pasilaan. Ensimmäisten hallien kokonaispinta-ala oli 34 000 m2 ja ne saivat nimet J.K. Paasikiven halli ja U.K. Kekkosen halli. Ensimmäinen näyttely Pasilassa, Vene –75, avautui 6. helmikuuta 1975. Helsingin pääkirjasto avattiin Itä-Pasilassa 22. joulukuuta 1986. Arkkitehtitoimisto Kaarlo Leppäsen suunnitteleman rakennuksen kokonaiskerrosala on 10 208 m2 ja hyötypinta-ala 7 409 m2. Vanhaa Rikhardinkadun pääkirjastorakennusta Kaartinkaupungissa alettiin sen tyhjennyttyä saneerata.

Länsi-Pasila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhaa Puu-Pasilaa kuvattuna 1910-luvulla nykyisen Maistraatintorin suuntaan.

Ennen nykyisten kerros- ja toimistotalojen rakentamista Länsi-Pasilan keskiosassa oli puutalokaupunginosa jota kutsuttiin myös Puu-Pasilaksi. Puu-Pasila rakennettiin vuosina 1895–1905. Metsän kupeessa rinteessä sijaitseva Puu-Pasila muistutti ulkonäöltään ja rakennuskannaltaan Tampereen Pispalaa. Alueella asui pääasiassa työläisiä. Aluksi puutaloalue sijaitsi juuri ja juuri Helsingin kunnallisen rajan ulkopuolella Helsingin maalaiskunnan puolella ja järjestettiin vuonna 1906 taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, mutta jo vuonna 1912 se liitettiin Helsinkiin.[7] 1970-luvulle tultaessa puutalot olivat päässeet huonoon kuntoon, ja ajan hengen mukaisesti alue päätettiin purkaa nykyaikaisten kerrostalojen tieltä. Puu-Pasilan purkaminen aloitettiin 1977 ja suurin osa taloista oli purettu 1980-luvun puoliväliin mennessä.

Länsi-Pasilassa on säästetty muutama vanha puinen asuinrakennus, jotka muistuttavat alueen alkuperäisestä ilmeestä. Myös radan vieressä sijaitseva Toralinnana tunnettu 1899 rakennettu tiilikasarmi ja sitä ympäröivät kolme saman ikäluokan puutaloa ovat yhä pystyssä ja edelleen asuinkäytössä. Toralinna rakennettiin alun perin VR:n työntekijöiden asumukseksi. Levottomuuksien takia taloa alettiin pian kutsua Toralinnaksi. Edellä mainittujen puurakennusten lisäksi Toralinnan "rakennuskantaan" kuului myös tiilirakenteinen pesula-, sauna- ja mankelirakennus. Saunomassa kerrottiin käyneen myös Leninin hänen asuessaan Toralinnassa erään veturinkuljettajan ja painijan luonalähde?. Edelleen alueella oli vielä 40-50 luvulla Toralinnan eteläpäässä kaksi puumakasiinia, jossa muun muassa veturinkuljettaja Gun'illa oli possu-puu- liiterinsä sotien jälkeen. Edelleen välittömässä edellisten läheisyydessä oli VR:n puusepänverstas ja viereisten kallionyppyjen Baccuksen mäellä Pasilan varikonpäällikön puurakenteinen komea asunto ja Baccuksen mäen alla, pohjoispuolella, edellä mainittujen puurakennuksiin kuuluva maakellari. Aiemmin Toralinnan ulkohuussit sijaitsivat Pasilankadun varrella. muuta nekin muutettiin osin varastorakennuksiksi sodan jälkeen kun Toralinnan asunnot saivat portaan kautta kuljettavat omat WC:t.

Yleisradion aluetta ja Pasilan maamerkki, 146 m korkea Pasilan linkkitorni.

Länsi-Pasilan nykyinen asemakaava hyväksyttiin vuonna 1979. Reijo Jallinoja johti projekti­päällikkönä myös Länsi-Pasilan kaavoitusta, mutta koska Itä-Pasila oli alusta lähtien saanut osakseen runsaasti arvostelua, alue suunniteltiin perinteisempään tyyliin[6]. Niinpä Itä-Pasilan betonin ja geometrisen mittakaavan vastapainoksi Länsi-Pasilassa painotettiin pehmeämpää punaista tiiltä rakennusmateriaalina, kaarevia katuja, puistoja ja vihreyttä.

Länsi-Pasilassa sijaitsee muun muassa Pasilan poliisitalo, Yhtyneiden Kuvalehtien toimitustalo, Eläkevakuutusyhtiö Etera ja Lemminkäinen Oy. Länsi-Pasilassa sijaitsi myös vuodesta 1984 alkaen Helsingin raastuvanoikeus, joka muuttui sittemmin käräjäoikeudeksi. Käräjäoikeus muutti Salmisaareen loppuvuonna 2004. Länsi-Pasilaan kuuluvat myös Auroran sairaalan ja Yleisradion sekä MTV:n laajat tonttimaat alueen etelä- ja pohjoispäässä. Länsipuolellaan alue rajoittuu Helsingin keskuspuistoon.

Pohjois-Pasila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Pasila sijaitsee Hakamäentien pohjoispuolella, pääradan ja Keskuspuiston välissä. Alue kuului ennen vuoden 1946 suurta kuntaliitosta Huopalahden kuntaan.

Ennen vuotta 1949 suuri osa tästä alueesta oli VR:n kaatopaikkana. Vuosina vuosina 1949–63 siellä toimi Pasilan kaatopaikka, ja vuodesta 1970 lähtien alueella on ollut VR:n huoltoratapiha, Ilmalan varikko.[8][9] Lisäksi alueella on Itellan pääkonttori, postin lajittelukeskus ja Pohjolan Liikenteen varikko. Alueen länsireunaan, Keskuspuiston rajalle, on suunniteltu uutta asuntoaluetta.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsinki alueittain 2011 Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 18.1.2013.
  2. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivu Pasilan nimen alkuperästä
  3. Ritva Liisa Pitkänen, Janne Saarikivi ja Sami Suviranta: Helsingin Töölön kylän nimi Kaupunkinimistön historiaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 125. Elokuu 2003. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 14.4.2013.
  4. Pasilan uudistuminen alkaa Helsingin kaupunki. Viitattu 5.9.2013.
  5. a b Oiva Turpeinen, Timo Herranen, Kai Hoffman: Helsingin historia vuodesta 1945, 1. osa, s. 196. Helsingin kaupunki, 1997. ISBN 951-772-920-0.
  6. a b Rakennustaiteen valtionpalkinto arkkitehti Reijo Jallinojalle 23.9.2005. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.1.2013.
  7. Iltanen, Jussi: Urbes Finlandiae. Suomen kaupunkien historiallinen kartasto. Genimap Oy, 2004. ISBN 951-593-915-1.
  8. Henri Hovi: Pasilan kaatopaikka Viitattu 26.07.2014.
  9. Tanja Toivola: Kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia ja Helsingin entisten kaatopaikkojen nykytilanne. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2001. ISSN 1235-9718.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pasila.