Lauttasaari
|
|||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Kaupunginosa nro | 31 | ||
| Suurpiiri | Eteläinen suurpiiri | ||
| Pinta-ala | 3,75 km² | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 19 644 (1.1.2008)[1] | ||
| - Väestötiheys | 5 238/km² | ||
| Postinumerot | 00200, 00210 | ||
| Osa-alueet | Kotkavuori, Vattuniemi, Myllykallio, Koivusaari | ||
| Lähialueet | Etu-Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Ruoholahti, Espoo | ||
Lauttasaari (ruots. Drumsö) on Länsi-Helsingissä, noin kolmen kilometrin päässä keskustasta, sijaitseva Lauttasaarensalmen erottama saari ja merellinen kaupunginosa. Alueella on asukkaita noin 19 600 (2008 alussa) ja työpaikkoja noin 8400 (2005 lopussa).[1]
Lauttasaaren osa-alueet ovat Kotkavuori, Vattuniemi ja Myllykallio sekä Koivusaari, jonka kapea salmi erottaa varsinaisesta Lauttasaaresta.
Lauttasaari on pääasiallisesti asuintalovaltainen, mutta kaupunginosassa sijaitsee myös monien yritysten toimitiloja. Lauttasaaressa on oma terveyskeskus, uimahalli, urheilukenttä, kirjasto sekä postin toimipiste. Toinen aikaisemmin Lauttasaaressa sijainneista posteista lakkautettiin syksyllä 2009.[2]
Saaren viheralueet ovat suosittuja virkistäytymisalueita muuallakin pääkaupunkiseudulla asuvien keskuudessa. Laajin viheralue on saaren eteläisimmän osan entinen sotilasalue. Saaren korkein kallio, Myllykallio, on myös viheralue, josta avautuu laajat näköalat eri suuntiin, ja siellä on myös lintutorni.[3] Saarella on niin ikään kaksi yleistä uimarantaa, Merikylpylänpuistossa ja saaren eteläkärjessä.[4]
Sisällysluettelo |
Suurimmat niemet [muokkaa]
Vattuniemi [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Vattuniemi
Vattuniemi on Lauttasaaren osa-alue saaren eteläosassa. Vattuniemi rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla teollisuusalueeksi,[5]jolle sijoittui monipuolista yritystoimintaa, kuten Suomen Tupakan tehdas, joka lopetti toimintansa vuonna 1999. Vattuniemen pienteollisuusalueella toimii edelleen useita yrityksiä, kuten Warner Music, Solar Films ja NRJ. 1970-luvulta lähtien Vattuniemen alue on muuttunut huomattavasti, mikä on jatkunut vielä 2000-luvun alkuvuosina. Alueelta on purettu teollisuus- ja toimistorakennuksia ja niiden tilalle on rakennettu asuinkerrostaloja.
Katajaharju [muokkaa]
Katajaharju on niemi Lauttasaaren luoteisosassa, ja se luetaan nykyään kuuluvaksi Myllykallion osa-alueeseen.[6]
Katajaharju sijoittuu kokonaisuudessaan Länsiväylän pohjoispuolelle. Alueen asuinrakennuksista suurin osa on rivi- tai omakotitaloja laajoilla tonteilla. Katajaharjusta on kävelysiltaa myöten yhteys Kaskisaareen.
Väestö [muokkaa]
Lauttasaaren väestöstä 80,5 % on suomenkielisiä, 14,9 % ruotsinkielisiä ja 4,6 % muunkielisiä; suomenruotsalaisten osuus on siis suurempi kuin Helsingissä keskimäärin (6,1 %).[1]
41,9 % saaren asukkaista on syntynyt Helsingissä. Asukkaista noin 39 %:lla on korkeakoulututkinto (koko Helsingin asukkaista 24,4 %:lla).[1]
Yleiset rakennukset [muokkaa]
Lauttasaaren kirkko, Lauttasaaren ala-aste, jolla on kaksi rakennusta, Pajalahti, sekä Myllykallio, sekä Johtamistaidon opisto, jossa vielä vuonna 2006 toimi Merivoimien esikunta, ovat huomattavimmat 1950-luvulla valmistuneet yleiset rakennukset. Lauttasaaren kirkko vihittiin käyttöön 20. syyskuuta 1958.[7] Samalla otettiin käyttöön vastavalmistunut työkeskus. Kirkon on suunnitellut lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä.[8] Kirkon kellotorni otettiin käyttöön syksyllä 1957. Lauttasaaren vesitorni valmistui 1958.[9]
Historia [muokkaa]
Lauttasaaren nimi mainitaan ensimmäisen kerran Helsingin pitäjän maakirjassa vuonna 1540, muodossa Drommensöö. Nimi johtuu todennäköisesti paksua ja kömpelöä ihmistä tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta drumber, joskin eräät tutkijat, muun muassa A. O. Freudenthal, ovat arvelleet sen johtuvan suurta alusta tarkoittavasta sanasta dromundr.[10] Lauttasaaren suomenkielinen nimi puolestaan on otettu käyttöön vuonna 1919[10] ja sen lähteenä on Ruoholahdesta Lauttasaareen vuosina 1914-1936 liikennöinyt Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta. Sillan valmistuttua lauttaa pidennettiin telakalla, ja se siirtyi vuonna 1941 Korkeasaaren lautaksi. Vuonna 1945 alus luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle.[11]
Lauttasaaressa oli aikoinaan kaksi maatilaa, Heikas ja Bertas. Vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti saaren Helsingin kaupungille, mutta 1600-luvun lopulla ison reduktion yhteydessä lahjoitus peruutettiin ja tilat päätyivät jälleen yksityiseen omistukseen. Myöhemmin ne yhdistettiin Lauttasaaren kartanoksi, jonka nykyisen päärakennuksen rakennutti Claes Wilhelm Gyldén vuonna 1837.[12]
Lauttasaaren eteläisin osa otettiin Krimin sodan aikana Venäjän sotavoimien käyttöön. Varsinaista varuskuntaa sinne ei perustettu, mutta sinne rakennettiin vallituksia ja sijoitettiin rannikkotykistön asevarastoja.[13] Suomen itsenäistymisen jälkeen alue oli Suomen valtion omistuksessa, mutta kun puolustusvoimilla ei ollut sille käyttöä, se siirtyi vuonna 1927 aluevaihdolla Helsingin kaupungin omistukseen, joka perusti alueelle kansanpuiston.[14]
Lauttasaaren kehitystä ovat rytmittäneet liikenneyhteydet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli maatilan lisäksi vain huvila-asutusta.[15] Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon, jonka maat kattoivat noin puolet saaresta. Hän yritti myydä maita Helsingille, mutta koska kaupungin ei uskottu leviävän saarille, ei kauppoja syntynyt.[16] Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu huvilakaupungiksi, mutta kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja kahvilan nimeltä Drumsö Casino.[17] Vuosina 1913-17 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu, joka kulki nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä lauttalaiturilta Katajaharjunniemeen.[18]
Eliel Saarisen vuoden 1918 Suur-Helsinki-suunnitelman mukaan (Pro Helsingfors) suuri osa Lauttasaaresta olisi varattu satama-alueeksi, jonne olisi johtanut myös raideyhteys Leppävaaran rautatieasemalta nykyisen nykyisten Kehä I:n ja Länsiväylän kohdalla.[19] Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan ole toteutettu mitään.
Vuonna 1919 Lauttasaari erotettiin Helsingin maalaiskunnasta yhdessä Munkkiniemen kanssa muodostamaan Huopalahden kunta. Hallinnollisesti Lauttasaari oli vuonna 1917 muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.[20]
Kun siltayhteys saarelle valmistui vuonna 1935,[21] alkoi suuri muutos. Birger Brunilan jo vuonna 1913 laatimaa suunnitelmaa alettiin toteuttaa, ja ensimmäiset kerrostalot nousivat kartanon pelloille. Samaan aikaan rakennettiin myös saaren läpi kulkevan Lauttasaarentien jatkeeksi uusi länteen johtava päätie, Jorvaksentie. Saaren nykyinenkin asemakaava perustuu pitkälti Birger Brunilan alkuperäiseen suunnitelmaan,[22] joskin muutamat tuolloin suunnitellut rakennuskorttelit on myöhemmin päätetty jättää viheralueiksi; sitä paitsi myös Länsiväylän rakentaminen edellytti huomattavia muutoksia varsinkin saaren länsi- ja pohjoisosan asemakaavoihin.
Talvi- ja jatkosodan aikana Lauttasaaren Myllykalliolla toimi Helsingin ilmatorjuntaan osallistunut ilmatorjuntapatteri. Jatkosodassa patterin aseistuksena oli kuusi raskasta ilmatorjuntakanuunaa (76 Itk 31). Yksi näistä kanuunoista paljastettiin muistomerkiksi Myllykalliolle 12. kesäkuuta 1980. Lauttasaaren Veijarivuorenniemessä toimi lounaissektorin patteriston johtopatteri, jonka kanuunoista yksi (88 Itk 37) on säilytetty paikalla muistomerkkinä.
Lauttasaari liitettiin Huopalahden kunnan mukana 1. tammikuuta 1946 Helsingin kaupunkiin Helsingin suuressa alueliitoksessa.[23]
Liikenneyhteydet [muokkaa]
Helsingin kantakaupungista Lauttasaareen johtaa kaksi siltaa. Lauttasaaren silta johtaa Ruoholahdesta Lauttasaarentielle, ja Lapinlahden silta sen pohjoispuolella on osa Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä, Länsiväylää, joka rakennettiin 1960-luvulla Lauttasaaren pohjoisosien kautta. Valmistuessaan Lapinlahden silta oli Suomen pisin silta. Ennen Länsiväylän rakentamista Lauttasaarentie oli osa Helsingistä länteen johtavaa päätietä. Länsiväylän edeltäjä, Jorvaksentie, alkoi sen länsipäästä.
Alkuperäinen vuonna 1935 valmistunut Lauttasaaren silta osoittautui saaren asukasluvun kasvaessa 1950-luvulla aivan liian kapeaksi, ja se purettiin vuonna 1967, kaksi vuotta sen jälkeen, kun moottoritiesilta oli valmistunut sen pohjoispuolelle. Puretun sillan paikalle rakennettiin nykyinen nelikaistainen Lauttasaaren silta.[24]
Rakenteilla oleva länsimetro tulee kulkemaan Lauttasaaren läpi[25]. Saaren keskelle rakennetaan Lauttasaaren metroasema, ja välittömästi sen läntisen rannan viereen Koivusaaren metroasema. Asemat avataan liikenteelle aikaisintaan vuoden 2015 lopussa[26].
Lauttasaaren kautta kulkee useita Kampin keskuksesta Espooseen ajavia seutulinjoja. Suurin osa niistä kulkee pysähtymättä saaren läpi Länsiväylää pitkin, mutta osa vuoroista kulkee Lauttasaarentietä pitkin, jolloin linjatunnuksessa on T-kirjain. Lauttasaaresta liikennöi myös Helsingin sisäisiä linjoja keskustaan sekä keskustan läpi Oulunkylään ja Länsi-Pakilaan.
Järjestötoiminta ja puolueet [muokkaa]
Lauttasaari on paikallisesti aktiivinen kaupunginosa. Tästä on osoituksena vaikutusvaltainen, poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, Lauttasaari-seura. Kokoomus on saaren valtapuolue. Sosiaalidemokraateilla on kaupunginosassa oma paikallisjärjestönsä. Yleisradion tulospalvelun mukaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestäneiden äänioikeutettujen äänet jakaantuivat seuraavasti: Kansallinen Kokoomus 44,9 prosenttia, Vihreä liitto 17,5 %, Ruotsalainen kansanpuolue 13,3 %, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 11,5 %, Suomen Keskusta 5,59 %, Vasemmistoliitto 2,50 %, Suomen Kristillisdemokraatit 1,84 % sekä Perussuomalaiset 1,54 %.lähde? Muut puolueet ja ryhmittymät saivat äänistä 1,33 %.
Vuonna 1916 perustettiin postiljooni Emil Wathénin aloitteesta ja Julius Tallbergin taloudellisella tuella oma palokunta, Lauttasaaren vapaaehtoinen palokunta [27], jolle Tallberg lahjoitti tontin ja rakennustarvikkeet omaa palokunnantaloa varten.[28] Kyseinen puinen talo, malliltaan klassinen letkutornilla varustettu puutalo, palveli aina vuoteen 1965 asti jolloin se purettiin kun samalle tontille mutta entisen viereen valmistui nykyinen kivirakenteinen palokunnantalo.
Erikoisuutena VPK:n historiasta voinee mainita, että eräänä sen päällikkönä toimi useiden vuosien ajan Lauttasaareen kotiutunut taiteilija Ola Fogelberg, "Fogeli". Hänen muotokuvansa on edelleen palokunnantalon seinällä muiden entisten päälliköiden ja kunniajäsenten rivistössä. Hänen päällikkökautensa päättyi talvisodan sytyttyä.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Helsinki alueittain 2008 (Lauttasaaren peruspiiri PDF:n sivuilla 52-55) Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 30.1.2010.
- ↑ Lauttasaareen vain yksi posti Helsingin Uutiset 7.3.2009
- ↑ Let's Explore Nature Helsinki
- ↑ Uimarannat Helsingin liikuntavirasto
- ↑ Kauko Mustonen, Kalevi Pykälä: Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 35. Lauttasaaren kustannus, 1976.
- ↑ Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirjan liite 26.11.2012: Muutoskohteet Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 137
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 134
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 41
- ↑ a b Helsingin kadunnimet, s. 19. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
- ↑ Lauttasaaren hevosraitiotie Suomen raitiotieseura ry. Viitattu 7.9.2011.
- ↑ Ari Uino: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle, s. 15. Lauttasaaren säätiö, 2005. ISBN 952-91-9261-4.
- ↑ Marianne Brommels, Christine-Louise Gestrin: Lauttasaari ennen siltaa, s. 21-22. Svenska kulturfonden, 1999. ISBN 951-9211-44-6.
- ↑ Uino, s. 25
- ↑ Lauttasaari ennen siltaa, s. 28
- ↑ Lauttasaari ennen siltaa, s. 24-26
- ↑ Lauttasaari ennen siltaa, s. 53
- ↑ Lauttasaari ennen siltaa, s. 28.29
- ↑ Marjatta Hietala, Martti Helminen, Harry Schulman, Jukka Tukkimäki: Helsinki/Helsingofs - Historiallinen kaupunkikartasto/Historic Town Atlas, s. 61 (kartta). Helsingin kaupungin tietokeskus, 2009. 978-952-223-330-1.
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 43
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 48
- ↑ Uino, s. 21
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 13
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 48-52
- ↑ Ruoholahdesta Matinkylään Länsimetro.fi
- ↑ Länsimetro valmistuu loppuvuodesta 2015 www.lansimetro.fi 26.05.2010
- ↑ Lauttasaaren VPK Historia
- ↑ Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa, s. 193
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Ari Uino: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle. Helsinki: Lauttasaari-säätiö, 2005.
- Ville Elomaa, Päiviö Tommila ja Heikki Hult: Krenatööreistä rämäpäihin. Helsinki: Lauttasaari-seura, 2005.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Lauttasaaren kartta (helsinginkartta.fi)
- Lauttasaari-seuran ylläpitämä kaupunginosasivusto
- Lauttasaaren kirjaston Lauttasaari-kokoelma
- Tilastotietoa Lauttasaaren peruspiiristä (PDF)
- Lauttasaari satelliittikuvassa
- http://www.panoramio.com/tags/Lauttasaari/ - Lauttasaari-kuvia GoogleEarth - Panoramiossa
- Pauli Kruhse's pages on Lauttasaari (englanniksi)
Koordinaatit:
