Korkeasaari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkeasaaren logo.

Korkeasaari (ruots. Högholmen) on Helsingin edustalla sijaitseva saari ja samalla myös saarella ylläpidetyn eläintarhan nimi. Vuonna 1889 perustettu eläintarha on yksi maailman vanhimmista. Se on Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Eläinmaantieteellistä aluejakoa noudattava jaottelu muodostaa kokonaisuudet Amazonia, Africasia ja Borealia. Eläinlajeja Korkeasaaressa on noin 150 ja kasvilajeja yli tuhat.[1]

Korkeasaaren eläintarha sijaitsee kallioisella 22 hehtaarin saarella Kruunuvuorenselän pohjoisosassa. Yhdessä viereisen Mustikkamaan ja muutamien pienempien saarten kanssa se muodostaa Mustikkamaa–Korkeasaari -nimisen kaupunginosan. Korkeasaaren vieressä sijaitsee Hylkysaari. Pieni Palosaari kuuluu myös eläintarhan alueeseen. Korkeasaareen johtaa silta viereisestä Mustikkamaan saaresta, jonne on silta Kulosaaresta. Kesällä Korkeasaareen on myös vesiliikenneyhteys Kauppatorilta ja Hakaniemestä.

Eläintarhan johtajana toimi vuosina 2010–2014 Jukka Salo. Hän irtisanoutui huhtikuussa 2014 ja lopetti tehtävässä saman kuun lopussa.[2] Hieman myöhemmin tuli julkisuuteen tieto, että Salo oli irtisanomisuhan alla väärinkäytösepäilyjen vuoksi.[3] Salon edeltäjä Seppo Turunen jäi eläkkeelle vuoden 2009 lopussa.[4] Hänen edeltäjänsä vuoteen 1995 asti oli Ilkka Koivisto.

Elina Salo levytti vuonna 1979 eläintarhasta kertovan lastenlaulun "Lähdetään Korkeasaareen".[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeasaaren ravintola 1900-luvun vaihteessa

Korkeasaaresta on löytynyt pääkaupunkiseudun ensimmäinen kuppikivi. Sen löysi vuonna 2013 harrastaja-arkeologi. Arkeologian lehtori Antti Lahelma arvioi sen juontuvan sijaintinsa ja sijaintikorkeutensa perusteella pronssikauteen, mahdollisesti 3 500 vuoden taakse. Suomessa kuppikivet ovat yleensä rautakaudelta ja lähellä viljelysmaita. Kivi on sattumalta paikalla, johon on suunniteltu metsäluonnon teema-aluetta, ja kivelle suunnitellaan siihen kunniapaikkaa.[6]

Pukki, Theodor Höijerin suunnittelema vuonna 1884 valmistunut ravintolarakennus Korkeasaaressa

Korkeasaari oli jo kauan ennen eläintarhan perustamista helsinkiläisten virkistyskäytössä. Juhana-herttua oli luovuttanut saaren kaupunkilaisten käyttöön erityisoikeuskirjalla 3. elokuuta 1569 useiden muiden saarten joukossa. Helsinkiläiset käyttivät saarta aluksi lähinnä kalastuspaikkana ja laidunmaana. 1800-luvun alussa saari oli kaupungin puutavaran varastopaikka.

Krimin sodan aikana Korkeasaari joutui sotilasviranomaisten valvontaan. Pitkällisen, muun muassa lehdistössä käydyn polemiikin jälkeen saari vapautui sotilaskäytöstä Helsingin kaupungille 1864. Saarelle järjestettiin pian säännöllinen höyrylaivaliikenne, rakennettiin ravintola, tanssilava, keilarata ja keittokatoksia. Saaresta tuli suosittu retkeilykohde.

Kun 1. toukokuuta 1883 Korkeasaari vuokrattiin kymmenen vuoden sopimuksella Helsingin Anniskeluyhtiölle, yhtiö aloitti heti saaren kunnostustyöt. Saarelle suunniteltiin tieverkosto ja istutukset kaupunginpuutarhuri L. A. Jernströmin johdolla. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema koristeellinen huvilatyylinen kesäravintola valmistui 1884. Seuraavina vuosina valmistuivat laivamatkustajien odotushuone, paviljonki, pesutupa ja puutarhurin asunto.

Helsingin Anniskeluyhtiö suunnitteli eläintarhan perustamista useamman vuoden, minä aikana asiamiehet kävivät muun muassa tutustumassa Tukholman ja Kööpenhaminan eläintarhoihin. Ensimmäinen virallinen ehdotus Alppilasta tarhan sijoituspaikkana hylättiin niukasti kaupunginvaltuuston äänestyksessä 19. marraskuuta 1889. Alkuperäisin suunnitelma eläintarhasta Korkeasaaressa tuli sen sijaan toteutumaan. Helsingin Anniskeluyhtiöllä oli taloudellisia vaikeuksia jo ensimmäisen maailmansodan aikana väliaikaisen alkoholin anniskelukiellon takia ja kun 1919 tuli voimaan kieltolaki, yhtiön talous romahti ja eläintarha siirtyi 1920 Helsingin kaupungin omistukseen.

Korkeasaaren ja Mustikkamaan välille rakennettu silta valmistui 1972. Sitä ennen saareen oli vain lautta- ja vesibussiyhteys, ja eläintarha suljettiin yleisöltä talven ajaksi vesiliikenteen loppuessa syys-lokakuun vaihteessa. Eläintarhan henkilökunta alkoi käyttää moottorivenettä ja meren jäädyttyä jäätietä. Useiden vuosikymmenien ajan Korkeasaaren liikennettä hoiti Helsingin kaupungin liikennelaitoksen moottorilautta Korkea­saari-Hög­holmen. Aikoinaan se siirtyi joka syksy pariksi viikoksi hoitamaan Suomenlinnan liikennettä Suomenlinnan lautan vuosihuollon ajaksi.[7] 1980-luvun lopulle saakka lautta lähti Pohjoissatamasta Aleksanterinkadun itäpäästä, mutta Pohjoisrannan uusien liikennejärjestelyjen vuoksi sen lähtöpaikka jouduttiin siirtämään Kauppatorille.

Eläintarhan eläinvalikoima on koostunut pääasiassa nisäkäs- ja lintulajeista, mutta siellä on myös matelijoita, kaloja ja selkärangattomia. Kansainvälisesti huomattavimpia tuloksia on saatu lumileopardien kasvatuksessa; vuodesta 1976 Korkeasaari on pitänyt näiden kansainvälistä kantakirjaa.

Merkittävän elämäntyön Korkeasaaren hyväksi ehti tehdä sen pitkäaikainen (1968–1995) intendentti, biologi ja filosofian tohtori Ilkka Koivisto.

Luonnon- ja eläinsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) Korkeasaaressa.

Korkeasaari pyrkii muiden eläintarhojen kanssa parantamaan eläinten hyvinvointia ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Eläintarhat pyrkivät turvaamaan luonnossa esiintyvien uhanalaisten eläinten sijoittamista tarhoihin, jossa ne voidaan saada lisääntymään. Onnistuneella projektilla voidaan myöhemmin päästää luontoon useita lajin edustajia.

Eläintarha voi kartoittaa mahdolliset uhat ja elinympäristön. Keräämällä tietoa voidaan parantaa eläimen hyvinvointia ja selviytymistä luonnossa. Tarhaoloissa voidaan tutkia eläimen käyttäytymistä ja lajin biologiaa. Tarhaoloja kehittämällä voidaan myös parantaa eläimen viihtyvyyttä tarhaolosuhteissa.

Tarha ja eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskeakarhu (Ursus arctos) aamulla ennen heräämistä.
Amurintiikeri (Panthera tigris altaica) Korkeasaaressa.

Korkeasaaren suurimpia vetonauloja ovat suuret kissaeläimet, vaippapaviaanit ja karhut. Näiden lisäksi siellä on myös visenttejä, kameleita, villihevosia, myskihärkiä, saukkoja, vuorikauriita, hanhia, pöllöjä, haukkoja, joutsenia, haisunäätiä, partakorppikotkia ja vesikkoja.

Korkeasaaressa on useita eri ilmastoille ja ympäristötyypeille omistettuja eläintaloja. Africasia valmistui ja avattiin kesällä 2002. Siellä elää raitahiiriä, kääpiömangusteja, matelijoita, sammakoita, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja Afrikan aavikoilta ja Aasian sademetsistä. Amazoniassa elää Amazonin sademetsästä kotoisin olevia pikkueläimiä. Siellä on liskoja, käärmeitä, kilpikonnia, hämähäkkejä, hyönteisiä, suuria kaloja, sammakoita, pikkuapinoita sekä papukaijoja ja muita trooppisia lintuja.

Pikkuapinat kuuluvat Korkeasaaren suojeluprojektiin ja ne ovat lisääntyneet jonkin verran.lähde? Sään salliessa linnut ja apinat ovat esillä ulkohäkeissä. Borealia-talo valmistui vuonna 1995. Siellä elää Suomen luonnon lintuja ja pikkunisäkkäitä. Siellä elää myös kaikki kolme Suomen luonnossa elävää käärmelajia.

Tarhassa on kaksi ravintolaa, kahviloita, matkamuistomyymälöitä ja useita kioskeja.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeasaaressa järjestetään vuosittain kaikenlaisia tapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi Kissojen yö -tapahtumat, jolloin tarha on auki keskiyöhön asti ja paikalla järjestetään kissoihin liittyviä tapahtumia. Muita tapahtumia ovat myös esimerkiksi Talvisafari koulujen hiihtolomien aikaan, Pääsiäissaari pääsiäisen kynnyksellä ja Tallitontun reitti itsenäisyyspäivästä loppiaiseen. Korkeasaaressa järjestetään myös Art meets Sand -hiekkaveistoskilpailu kerran kesässä ja vastaavasti talvella Art meets Ice -jääveistoskilpailu.

Kohua nostattaneet tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeasaaren vaippapaviaaneja.

Lokakuussa 2004 Korkeasaari suunnitteli luopuvansa paviaaneista niiden asuttaman rakennuksen huonon kunnon takia. Rakennus olisi kunnostettu ja sinne olisi otettu toisenlaisia apinoita, esimerkiksi japaninmakakeja, jotka olisivat sopineet paremmin Suomen oloihin. Paviaaneja tarjottiin myös muihin eläintarhoihin, mutta missään ei ollut niille tilaa. Julkisuudessa asia oli paljon esillä, ja paviaanien lopettamista vastustettiin. Asian symboliksi nousi erityisesti lauman johtaja Repe. Loppujen lopuksi paviaanit jätettiin eloon, ja niiden tarhan kunnostukseen saatiin varoja yksityishenkilön eläintarhalle testamenttaamista varoista.[8][9][10]

Uutisiin pääsi myös 11. marraskuuta 2006 lopetetun 13-vuotiaan amurintiikeri Mannisen kohtalo. Eläintarhan mukaan lopetuksen syynä oli se, että samaa sukulinjaa olevia eläimiä oli jo varsin paljon ja lajin monimuotoisuus haluttiin säilyttää. Manninen oli tullut Korkeasaareen parivuotiaana Leipzigistä. Eläintarhoissa tiikerit voivat elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta luonnossa eivät yleensä näinkään vanhaksi kuin Manninen.[11] Asia hoidettiin varsin huomaamattomasti eikä Mannisen puolesta ehtinyt tulla samanlaista kansanliikettä kuin paviaanien puolesta.

1. elokuuta 2007 sattui tapaus, jossa kameli puri aasianvilliaasin hengiltä. Aitauksessa eli kaksi kamelia, joista toinen uros ja toinen naaras. Kolmesta aasista kaksi oli naaraita ja yksi nuori uros. Korkeasaaren eläintarhan silloinen johtaja Seppo Turunen kertoi, että nuorempi aasiuros oli jo pidemmän aikaa häirinnyt vanhempaa kameliurosta. Elokuun 1. päivänä vuonna 2007 aasi puri kamelia, josta syntyi tappelu. Kameli puri aasia takaisin, jonka seurauksena aasi kuoli. Aitauksessa elävät eläimet olivat eläneet yhdessä jo useamman vuoden aasiurosta lukuunottamatta.[12]

13-vuotias urosahma karkasi 8. maaliskuuta 2010 tarhastaan ilmeisesti poikkeuksellisen paksun lumikerroksen takia. Se saatiin kiinni samana päivänä kuuden kilometrin päästä, Laajasalon Santahaminasta.[13]

9. huhtikuuta 2010 Korkeasaaren kaikki 16 chilenflamingoa löydettiin kuolleina ulkoaitauksestaan. Linnut oli unohdettu yön ajaksi ulos ja saareen päässyt kettu raateli niistä ainakin kaksi loppujen kuollessa šokkiin.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suunnittele vierailusi Korkeasaari.fi. Viitattu 17.4.2014.
  2. Salomaa, Marja: Korkeasaaren johtaja irtisanoutui – lähtee pelastamaan jättiläispandoja HS.fi. 22.4.2014. Viitattu 2.5.2014.
  3. Kalle Silfverber: Korkeasaaren johtajan eron taustalla epäilyt väärinkäytöksistä, 2.5.2014 hs.fi
  4. Korkeasaaren johtaja jätti tuottoisan eläintarhan Yle Uutiset. 8.1.2010. Viitattu 17.4.2014.
  5. Lähdetään korkeasaareen Äänitearkisto. Viitattu 1.10.2012.
  6. Ahti Koskinen: Korkeasaaresta löytyi periharvinainen kuppikivi 26.11.2014. Yleisradio. Viitattu 26.11.2014.
  7. Helsingin sanomat 5.10.1971, s. 14.
  8. Korkeasaaren paviaanit kesäksi kotiin MTV Uutiset. 12.2.2005. Viitattu 10.4.2014.
  9. Paviaanien kohtalo kiihdyttää Verkkouutiset.fi. 10.10.2004. Viitattu 10.4.2014.
  10. Paviaanit jäävät sittenkin Korkeasaareen Verkkouutiset.fi. 14.10.2004. Viitattu 10.4.2014.
  11. Karumo, Markku: Mannisen päivät päättyivät Korkeasaaressa HS.fi. 12.11.2006.
  12. Kameli puri aasin hengiltä Korkeasaaressa Iltasanomat.fi. 1.8.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.5.2012.
  13. Pallari, Leena: Korkeasaaren karkuriahma saatiin kiinni Santahaminasta Hs.fi. 8.3.2010. Viitattu 10.4.2014.
  14. Anttila, Pekka: Korkeasaaren flamingot kuolivatkin sokkiin – kettu raateli vain kaksi Suomen Kuvalehti. 21.4.2010. Viitattu 10.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilkka Koivisto, Ulla Rosquist (toim.): Korkeasaari = Högholmen = Helsinki Zoo: Zoo-opas. Helsingin kaupunki, 1989. ISBN 951-771-885-3. Sisältää reittikartan ja historiikin 1889–1989.

Koordinaatit: 60°10′29″N, 024°59′01″E