Lähiö

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Turkulaista lähiöasutusta Suikkilan kaupunginosassa.
Turkulaista lähiöasutusta Suikkilan kaupunginosassa.

Lähiö on kaupungin keskusalueen ulkopuolella oleva asuntoalue, jolla on oma liikekeskus tärkeimpine palveluineen. Yleensä lähiöihin on hyvät kulkuyhteydet tiiviin ja runsaslukuisen asutuksen ansiosta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lähiöt Suomessa

Raili ja Reima Pietilän suunnittelema vapaa-aikakeskus Hervannan lähiössä Tampereella.
Raili ja Reima Pietilän suunnittelema vapaa-aikakeskus Hervannan lähiössä Tampereella.

Suomessa suurin osa vuoden 1960 jälkeen keskustojen ulkopuolelle rakennetuista asuntoalueista voidaan määritellä lähiöiksi. Lähiöitä rakennettiin eniten vuodesta 1965 vuoteen 1974 suuren maaltamuuton aikaan. Kuitenkin edelleen rakennetaan alueita, joita voidaan pitää lähiöinä, kuten Helsingin Vuosaari, Turun Skanssi tai Tampereen ja Lempäälän rajalle suunniteltu Vuores.

Suomen suurimpiin ja tunnetuimpiin lähiöihin lasketaan yleensä mm. Helsingin Myllypuro ja Kontula, Vantaan Koivukylä, Tampereen Hervanta, Turun Varissuo sekä Runosmäki ja Oulun Rajakylä.

[muokkaa] Lähiöiden aatehistoriaa

Lähiöiden perusajatuksen, hyvien asuntojen tuottamisen vähävaraiselle väestölle, voidaan katsoa esiintyneen eri maissa jo 1800- ja 1900-luvun taitteen työväenasuntotuotannossa.

Funktionalismi arkkitehtuurin tyylisuuntana kehittyi 1920-luvulla Ranskassa (Le Corbusier) ja Saksassa (Bauhaus ja Siedlung - asuntoalueiden rakentaminen). Näissä keskeinen kysymys oli riittävän edullisten asuntojen suunnitteleminen vähävaraisille.

[muokkaa] Kehitys Suomessa

Suomessa esimerkkejä varhaisista edullisista työväenasuntoalueista ovat Turun Port Arthurissa tai Helsingin Vallilassa. Tästä kehittyi suomalainen 1900-luvun alun reformistinen kaupunkisuunnittelu jota edustivat muun muassa Eliel Saarinen, Bertel Jung ja Otto I. Meurman. Funktionalismin läpimurto tapahtui 1929 alkaen Alvar Aallon, Erik Bryggmanin ja Hilding Ekelundin sekä ruotsalaisten arkkitehtien yhteistyönä. 1930-luvulla suunniteltiin ensimmäiset lähiöiden prototyypit, Alvar Aallon Sunila Kotkassa ja Hilding Ekelundin Olympiakylä Helsingissä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen keskeisimmät lähiörakentamisen taustavaikuttajat olivat sodanjälkeinen tyyppitalomalleihin perustuva rintamamiestalotuotanto, joka loi pohjaa standardisoinnille ja asuntojen teolliselle sarjatuotannolle. Samalla rintamamiestalotuotanto vakiinnutti Suomeen funktionalistisen asuntotyypin. Maassa seurattiin myös tarkkaan ruotsalaisen kerrostalorakentamisen kehittelyä erityisesti Tukholmassa.

Suunnittelullisesti suomalaisen lähiörakentamisen ohjelmajulistus olivat professori Otto I. Meurmanin Asemakaavaoppi vuonna 1947 ja Heikki von Hertzenin Koti vai kasarmi lapsillemme? vuodelta 1946. Arava-rakentaminen käynnistyi puolikaupunkimaisilla alueilla kuten Helsingin Meilahti-Ruskeasuo, Tampereen Kaleva, sekä Turun Martti ja Mäntymäki.

Asuntosäätiön puutarhakaupunki-mallilla toteuttama Tapiola Espoossa kehitti metsäkaupunki-kaavoitusajatusta. Metsäkaupungin ideana oli sijoittaa kerrostaloja väljästi metsän keskelle, jolloin asukkaiden ympärillä olisi runsaasti luontoa. Samaan aikaan tehtiin metsäkaupunki-ihanteen mukaiset ensimmäiset aluerakentamisalueet kuten Helsingin Herttoniemi, Munkkivuori ja Maunula sekä Turun Iso-Heikkilä, jossa alkoi Mauno Koiviston ja Armas Puolimatkan yhteistyö.

Elementtirakentaminen alkoi 1960-luvun alussa. Ensimmäinen pääosin elementtitekniikalla rakennettu lähiö oli Olli Kivisen asemakaavoittama ja osin Lauri Silvennoisen suunnittelema sekä HAKA:n ja SATO:n rakentama Pihlajamäki Helsingissä. Tampereella ja Turussa ensimmäiset elementtitalot rakennettiin keskusta-alueelle, koska verovähennykset suosivat sijoitusasuntojen rakentamista keskustoihin. Verotuskäytäntöä muutettiin 1960-luvun alussa, joka kiihdytti lähiörakentamista vuodesta 1963 alkaen.

1950- ja 1960-lukujen taitteessa professori Olli Kivinen kehitteli lähiöiden asemakaavan teoriaa ja professori Aulis Blomstedt avointa sarjallista muotoperiaatetta. Osaksi näiden teorioiden sekä metsäkaupunki-ihanteen kritiikin seurauksena syntyi kompaktikaupunki-ajattelu, jonka ensimmäinen esimerkki oli Bengt Lundstenin suunnittelema Jyväskylän Kortepohja. Kompaktikaupungin ajatus oli tiivistää kaupunkirakennetta, jotta asukkailla olisi enemmän kontakteja ja heillä olisi paremmat palvelut. ”Kompaktikaupunki on kontaktikaupunki” kuten liikennesuunnittelija Pentti Murole kiteytti. Tiivis ruutukaavarakentaminen sopi erinomaisesti myös rakennusyhtiöille. Suurimpia kompaktikaupunkiperiaatteella rakennettuja lähiöitä ovat Espoon Matinkylä, Vantaan Koivukylä, Myyrmäki ja Martinlaakso, Turun Runosmäki ja Varissuo sekä osittain Tampereen Hervanta. Tällainen metsäkaupunkiin nähden vastakkainen rakennustapa on kerännyt kriittisiä kommentteja eräiltä ihmisiltä, koska he kokevat, että tämän aikakauden alueilla on liikaa harmaata betonia ja liian vähän vihreää luontoa.

Suomalainen rakentaminen joutui laman ja öljykriisin seurauksena kriisiin 1970-luvun lopulla ja lähiörakentamisen romahti. Useat suuret lähiöprojektit kuten Tampereen Hervanta ja useat lähiöt Turun naapurikunnissa jäivät kesken. Moniin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa rakennettuihin lähiöihin, kuten Turun Varissuolle rakennettiin alun perin suunniteltua enemmän arava-vuokra-asuntoja rakennusliikkeiden pystyssä pitämiseksi. Erityisesti Helsingin seudulla rakentamiselta vaadittiin parempaa laatua, jota oltiin vaadittu jo Mikael Sundmanin ja Vilhelm Helanderin pamfletissa Kenen Helsinki (1970). Kritiikin seurauksena syntyi uusia arkkitehtuurisuuntia kuten "ympäristöreaktio" ja Oulun koulu sekä uusia rahoitustapoja kuten Helsingin Hitas-rakentaminen.

Suomessa rakennetaan edelleen funktionalististen periaatteiden tyyppisiä lähiöitä, jaskaan ei perustajaurakoituna aluerakentamisena. Visuaalinen ympäristö on virikkeellisempi ja asemakaavallinen massoittelu vapaampaa. Uudempia lähiöitä ovat esimerkiksi Jyväskylän Kuokkala, Kuopion Petonen, Turun Länsinummi ja Helsingin Vuosaari.

[muokkaa] Aluerakentaminen, elementtirakentaminen, grynderirakentaminen

Julkisen asuntotuotannon tornitalo Isossa-Britanniassa.
Julkisen asuntotuotannon tornitalo Isossa-Britanniassa.

Suurin osa 1960- ja 1970-luvulla rakennetuista lähiöistä ovat aluerakentamista, ne on rakennettu kerralla ja yhden rakentajaorganisaation toimesta. Rakennukset oli tyypillisesti rakennettu betonielementeistä.

Yleensä sama organisaatio hankki tontin, rakensi talon ja myi asunnot valmiina, eli toimi perustajaurakoitsijana. Perustajaurakoitsijaa kutsutaan yleisesti nimityksellä grynderi ja tämän tyyppistä rakentamista grynderirakentamiseksi.

Asuntosäätiön Tapiola oli aluerakentamisen tärkein yksittäinen kehityskohde, jossa pyritiin toteuttamaan alueellinen markkinointi, toteutus, rahoitus ja huolto. Elementtituotantoa kehitettiin erityisesti Tampereella ja Turussa 1950- ja 1960-luvun taitteessa muun muassa rakentaja- ja arkkitehtityöparien Armas Puolimatka ja Aarne Ehojoki, sekä Mattinen & Niemelä ja Olli Vahtera toimesta. Urakoitsijoiden sileävalukerho vaihtoi tietoja ja kokemuksia rakentamistekniikasta.

Asuntojen rahoituksessa sodan jälleenrakennusvuosien aikana kehitettiin valtion Arava-lainoitus, joka oli alkujaan tarkoitettu vain omistusasunnoille. Aluerakentamisen kohdistuvan asuntosäästännän keskeisiä kehittäjiä olivat Armas Puolimatka ja Mauno Koivisto (Helsingin työväen säästöpankki), kehityskohde Vantaan Kaivoksela.lähde?

Lähiöiden rakentamisessa usein sovelletulla aluerakentamissopimuksella lain mukaan kunnalle kuuluva kunnallistekniikan (liikenneväylät, viemärit, vesijohdot ja viheralueet ja muut yleiset alueet) rakennusvelvoite siirrettiin aluerakentajalle. Aluerakentamisesta tuli Espoon, Raision ja Vantaan selviytymisstrategia Helsingin ja Turun laajentumishaluja vastaan 1960-luvun puolivälissä.lähde?

Muut tuotannon ja rahoituksen vaihtoehdot suljettiin pois. Kansallis-Osake-Pankki sulki Asuntosäästäjät ry:n Vuosaari - projektin rahoituksen 1967. Asumistuki kehitettiin vuokra-asuntojen uudistuotannon rahoittamiseksi 1960-luvun lopulla, jolloin Arava-lainoitus ulotettiin myös vuokra-asuntoihin.

[muokkaa] Suomalaisen lähiön yhteydet ulkomaille

Suomalainen lähiö on ilmiönä tiiviissä yhteyksissä ulkomaiseen kehitykseen.

Ajatus lähiöstä naapurustoyksikkönä neighborhood unit tuli brittiläisestä ja yhdysvaltalaisesta kaupunkisuunnittelusta. Yhdysvallat oli tuotantoprosessin, markkinoinnin ja liikennesuunnittelun keskeinen esikuva, ja sieltä omaksuttiin Fulbright-stipendien avulla taitotietoa. Kaupunkisuunnittelussa Suomeen ei kuitenkaan omaksuttu "housing project" - ajattelua. Suomeen kopioitiin ranskalaiset Camus’n ja Coignet’n elementtitekniikat ilman lisenssiä.lähde?

Lähiöiden arkkitehtuurin keskeiset vaikutteet olivat varhainen ranskalainen ja saksalainen funktionalismi sekä Ruotsin ja Tanskan lähiöarkkitehtuuri. Monet kehitelmät, kuten metsäkaupunki ja avoin sarjallinen muotoperiaate, olivat kuitenkin suomalaisten arkkitehtien omaperäisiä luomuksia.

Toisin kuin usein oletetaankenen mukaan?, Neuvostoliiton lähiöt eivät olleet suomalaisten lähiöiden esikuva. Neuvostoliitto osti lisenssit samoihin ranskalaisiin elementtitekniikoihin, jotka suomalaiset rakentajat omaksuivat. Baltian maissa oli 1950-luvulta alkaen sallittua lukea suomalaisia ja ruotsalaisia arkkitehtuurilehtiä, minkä vuoksi suomalainen ja ruotsalainen lähiöarkkitehtuuri vaikutti voimakkaasti Baltian ja siten Neuvostoliiton lähiörakentamiseen.lähde?

[muokkaa] Suomen lähiöt

Katso luettelo Suomen lähiöistä.

[muokkaa] Lähiöiden teoreetikkoja, suunnittelijoita, rakentajia ja rahoittajia

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hi%C3%B6
Henkilökohtaiset työkalut