Huume

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laittomia päihteitä ja niihin liittyvää rikollisuutta. Päihdyttävistä aineista yleensä kertoo artikkeli päihde.

Huume on 1960-luvun lopussa suomen kieleen yleistynyt uudissana joka on lyhyempi muoto yhdyssanasta huumausaine. Suomen lainsäädännössä huumeiksi eli laittomiksi päihteiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit sekä kasvit, joita käytetään lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi ja jotka on erikseen mainittu huumausainelaissa. Huumeita kieltämässä on ollut YK, jolla on kaksi sopimusta – huumausaineyleissopimus ja psykotrooppis-sopimus – joissa kielletään huumeita. Viime vuosina huumelistalle on lisätty myös joitakin kasvinosia.[1][2][3]

Huumeissa voi olla yksi tai useampia huumevaikutusta tekeviä kemikaaleja. Sen lisäksi niissä voi olla useita muita elimistöä tuhoavia aineita, sekä niihin jatkeiksi lisättyjä vierasaineita. Näiden kaikkien vaikutukset voivat olla epätoivottuja.

Sivulla "Luettelo YK:n yleissopimusten mukaisista huumeista" on luettelo YK:n huumausaineyleissopimuksen ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen mukaisista huumeista, sekä näihin kuulumattomat huumeet, jotka ovat laittomia huumeita Suomessa. Suomessa käytännössä kaikki YK:n sopimusten mukaiset huumeet ovat laittomia.

Lääketieteellisen Lancet-lehden vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan huumeidenkäyttäjiä olisi maailmassa 149–271 miljoonaa. Ylivoimaisesti suosituin laiton huume on selvityksen mukaan kannabis, jota käyttää arviolta 125–203 miljoonaa ihmistä.[4]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Huumausaineiden yleiskielto

Heroiini on määritelty huumeeksi kansainvälisellä sopimuksella.

Kansainvälisesti huumausaineita valvotaan kolmellalähde? Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksella, jotka velvoittavat sopimuksen ratifioineita maita luokittelemaan tietyt aineet huumausaineiksi sekä asettamaan huumausaineiden yleiskiellon. Sopimuksen vallitseva tulkinta on kuitenkin se, että vaikka sopimus sitoo kieltämään tiettyjen aineiden käytön, se ei velvoita rankaisemaan siitä. Tämän vuoksi eri sopimusmaat ovat päätyneet noudattamaan hyvinkin erilaisia huumausainepolitiikkoja.[5]

[muokkaa] Huumausainerikollisuus

Huumausaineiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden hallussa ja siihen liittyy myös muita rikollisuuden muotoja, kuten rahanpesua, varastetun tavaran kauppaa ja väkivaltaa. Esimerkiksi Suomessa kannabiksen kotikasvatus on vain murto-osa koko huumemarkkinasta.[6]

Kehitysmaissa huumekasvien viljely yksipuolistaa tuotantoa ja hidastaa kehitystä. Monilla konfliktialueilla aseellista toimintaa ylläpidetään huumeiden kaupasta saatavilla tuloilla.[6]

[muokkaa] Huumeet Suomessa

Pääartikkeli: Huumausainerikos Suomessa

Huume on Suomessa huumausainelain tarkoittama päihde, jolla on lamauttavia, päihdyttäviä tai harhoja tuottavia keskushermostovaikutuksia.[3] Huumausaineeksi luokiteltavat aineet määritellään valtioneuvoston asetuksella.[7]

Suomessa on kielletty YK:n sopimusten aineiden lisäksi muutama muukin huume.

Uudet huumaavat aineet eivät automaattisesti ole laittomia, vaan ne tulevat laittomiksi vasta Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Uudet päihteet eivät kuitenkaan ilmesty suoraan laillisille markkinoilla, koska elintarvike-, tuotevastuu- ja kuluttajansuojalainsäädäntö estää terveydelle vaarallisten aineiden kaupan ja markkinoinnin. Euroopan unionin piirissä on järjestelmä, joka mahdollistaa uusien aineiden nopean arvioinnin ja antaa jäsenmaille suosituksia niiden luokittelusta huumausaineiksi.[5]

Kuten maailmanlaajuisestikin, myös Suomessa kannabis on käytetyin huume. [8]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080543
  2. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. ↑ a b Lääketieteen sanasto: huume Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 14.7.2009.
  4. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/Lancet+200+miljoonaa+k%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+laittomia+huumeita/a1305552832006?cmp=nl-060112
  5. ↑ a b Soikkeli, Markku: Huumeet ja laki Päihdelinkki. 24.7.2006. A-klinikkasäätiö, Tiimi -lehti ja Apua-info portaali. Viitattu 10.7.2009.
  6. ↑ a b Hietaniemi, Tuija: Huumetalous Päihdelinkki. 24.7.2006. A-klinikkasäätiö, Tiimi -lehti ja Apua-info portaali. Viitattu 10.7.2009.
  7. ↑ Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista 28.8.2008. Finlex. Viitattu 10.7.2009.
  8. ↑ http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/112-huumeiden-kaytto-suomessa

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse: Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7.
  • Ylikangas, Mikko: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: Huumeet Suomessa 1800-1950. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-578-1.
Päihteet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä
Depressantit Stimulantit Hallusinogeenit Antipsykootit
Narkootit: opioidit, heroiini, fentanyyli, oopiumiunikkohuume Hypnootit: Barbituraatit, etanoli Sedatiivit: Bentsodiatsepiinit, Diapam, GHB, GBL Metyyliksantiinit: kofeiini Psykomotoriset amiinit: MDPV, amfetamiini, kokaiini Psykedeelit Dissosiatiivit: DXM, PCP, ketamiini Tyypilliset: Epätyypilliset: Ketiapiini
Serotonergiset: Psilosybiinisienet, DMT Serotoniini- ja dopaminergiset: LSD, päivänsinihuume
Empatogeenit, psykedeeliset stimulanttiamiinit: MDMA, MDA, 2C-amfetamiinit
Punakärpässieni
Deliriantit: Marzine, Postafen, Datura stramonium, hullukaali, BZ-huume
Jalostettu hamppukannabis, JWH-018, synteettinen Spice-huumekannabis, THC
Kannabis
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Huume&oldid=11332362
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä