Huume

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laittomia päihteitä ja niihin liittyvää rikollisuutta. Päihdyttävistä aineista yleensä kertoo artikkeli päihde.

Huume on nimitys huumausaineille ja niihin rinnastettaville päihteille. Huumausaine tarkoittaa laitonta päihdettä. Päihteiden laittomuuden määrittelee lainsäädäntö eli huumausaineen määritelmä on oikeudellinen: kun päihde on laiton se on tällöin lainsäädännön mukaan huumausaine. Huumausaineiden määrittelyyn vaikuttavat kansalliset lainsäädännöt ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleissopimukset. YK:n yleissopimukset antavat ne ratifioineille maille liikkumavaraa, jonka vuoksi päihdepolitiikka vaihtelee maiden välillä esimerkiksi huumeiden hallussapidon rangaistusten suhteen.

Huumeiden käyttöä pidetään yleisesti yhteiskunnallisena ongelmana, ja huumeisiin liittyy niiden käytön, valmistuksen ja hallussapidon lisäksi muuta rikollisuutta sekä muita lieveilmiöitä. Lääketieteellisen Lancet-lehden vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan huumeidenkäyttäjiä olisi maailmassa 149–271 miljoonaa. Käytetyin huume on selvityksen mukaan kannabis, jota käyttää arviolta 125–203 miljoonaa ihmistä.[1] Kannabis on käytetyin huume myös Suomessa.[2]

Päihteiden kielto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Päihteiden kielto

Suomen lainsäädännössä huumausainelaki (30.5.2008/373) määrittelee Suomessa huumausaineiksi luokitellut päihteet. Suomen huumausainelainsäädännössä huumausaineiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit sekä kasvit, joita käytetään lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi ja jotka on erikseen mainittu huumausainelaissa.[3] Suomessa huumausaineiksi luokitellut päihteet on mainittu Suomen huumausaineluettelossa. Huumausaineeksi luokiteltava päihde määritellään valtioneuvoston asetuksella.[4] Kansainvälisesti huumausainelainsäädännöissä on eroavaisuuksia, erityisesti uusien muuntohuumeiden tapauksissa.

Päihteitä kieltämässä on ollut YK, jolla on kolme yleissopimusta – huumausaineyleissopimus vuodelta 1961 korvasi aiemmin käytössä olleen kansainvälisen oopiumisopimuksen, psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus vuodelta 1971 ja huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskeva yleissopimus vuodelta 1988.[5] YK:n jäsenmaat ovat ratifioineet sopimukset, minkä vuoksi huumausainelainsäädännöt ovat kansainvälisesti pääpiirteittäin samankaltaisia. Luettelo YK:n yleissopimusten mukaisista huumeista luettelee YK:n huumausaineyleissopimuksen ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen mukaiset huumausaineet, sekä näihin kuulumattomat päihteet, jotka on luokiteltu huumausaineiksi Suomessa. Viime vuosina Suomen huumausaineluetteloon on lisätty myös joitakin kasvinosia.[4][6][7]

Kansainvälisesti huumausaineita valvotaan kolmella Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksella, jotka velvoittavat sopimuksen ratifioineita maita luokittelemaan tietyt aineet huumausaineiksi sekä asettamaan huumausaineiden yleiskiellon. Sopimuksen vallitseva tulkinta on kuitenkin se, että vaikka sopimus sitoo kieltämään tiettyjen aineiden käytön, se ei velvoita rankaisemaan siitä. Tämän vuoksi eri sopimusmaat ovat päätyneet noudattamaan hyvinkin erilaisia huumausainepolitiikkoja.[8]

Huumetalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumetalouteen kuuluvat keskeisesti huumausainerikokset huumeiden laittomuuden vuoksi. Huumausaineiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden hallussa ja siihen liittyy myös muita rikollisuuden muotoja, kuten rahanpesua, varastetun tavaran kauppaa ja väkivaltaa.[9] Huumausaineet ovat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden suurin tulonlähde, noin puolet sen tuloista tulee niistä. Vuonna 2009 tulo oli noin 400 miljardia dollaria. Nämä tulot muodostavat 0,6–0,9 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.[10] YK:n alaisen huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri Antonio Maria Costa esitti vuonna 2009, että huumerahoilla on ollut merkittävä rooli kansainväliselle talousjärjestelmälle vuosien 2008-2009 taantumassa, koska ne olivat välillä ainoa saatavilla oleva pääoma.[11]

Suomessa noin 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta on huumerikollisuutta.[12] Tilastokeskuksen arvion mukaan huumeet, prostituutio ja salakuljetus toivat vuonna 2013 Suomen 193:n miljardin euron bruttokansantuotteeseen noin 0,2 miljardia euroa.[13]

Kehitysmaissa huumekasvien viljely yksipuolistaa tuotantoa ja estää kestävää kehitystä. Monilla konfliktialueilla aseellista toimintaa ylläpidetään huumeiden kaupasta saatavilla tuloilla.[9]

Huumeiden vastainen politiikka ei ole pystynyt estämään maailmanlaajuista huumeiden käytön lisääntymistä. Lähinnä eteläamerikkalaisten entisten johtajien Global Commission on Drug Policy -ryhmän mukaan harjoittu politiikka on vahvistanut järjestäytynyttä rikollisuutta.[14]

Alkuvuodesta 2014 Yhdysvaltojen osavaltiossa Chicagossa kannabiksesta tuli laillisesti myytävä ja verotettava päihde. Colorado laskee kannabiksen tuomien verotulojen nousevan vuonna 2014 sataan miljoonaan dollariin ja ensimmäiset 40 miljoonaa osavaltio on budjetoinut koulujen kehittämiseen.[15]

Huumeet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huume on Suomessa huumausainelain tarkoittama päihde, jolla on lamauttavia, päihdyttäviä tai harhoja tuottavia keskushermostovaikutuksia.[7] Huumausaineeksi luokiteltavat aineet määritellään valtioneuvoston asetuksella.[4]

Suomessa on kielletty YK:n sopimusten aineiden lisäksi muutama muukin huume.

Uudet huumaavat aineet eivät automaattisesti ole laittomia, vaan ne tulevat laittomiksi vasta sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Uudet päihteet eivät kuitenkaan ilmesty suoraan laillisille markkinoilla, koska elintarvike-, tuotevastuu- ja kuluttajansuojalainsäädäntö estää terveydelle vaarallisten aineiden kaupan ja markkinoinnin. Euroopan unionin piirissä on järjestelmä, joka mahdollistaa uusien aineiden nopean arvioinnin ja antaa jäsenmaille suosituksia niiden luokittelusta huumausaineiksi.[8]

Kuten maailmanlaajuisestikin, myös Suomessa kannabis on käytetyin huume.[2]

Huumeisiin kuoli vuonna 2012 Suomessa 213 henkilöä, mikä on lähes kaksinkertainen määrä vuoteen 2001 verraten. Huumekuolemat johtuvat yleensä joko riippuvuudesta, pitkäaikaisesta käytöstä, akuutista myrkytyksestä tai itsemurhasta. Vuoden 2012 huumekuolemista 137 tapausta liittyi opioidien tahattomaan liikakäyttöön ja 40 tapausta oli itsemurhia. Tilasto on tehty WHO:n suosituksen mukaisesti vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Useissa tapauksissa kyse on todellisuudessa moniainemyrkytyksestä, jossa henkilö on nauttinut myös muita aineita, kuten esimerkiksi alkoholia ja/tai psyykenlääkkeitä.[16]

Päihdevalistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Päihdevalistus

Päihdevalistuksen tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta huumeiden käytön haitoista ja edistää päihteettömiä elintapoja. Tätä kautta päihdevalistuksen tavoitteena on vähentää päihteiden käyttöä sekä päihteiden aiheuttamien vahinkojen, kuten esimerkiksi liikenneonnettomuuksien ja sairauksien, vähentäminen. Päihdevalistuksen piiriin kuuluvat alkoholi, tupakka ja huumausaineet.

Keskustelupalstoilla tapahtuva keskustelu, jossa vertaillaan kokemuksia huumeiden käytöstä, on omiaan vahvistamaan myönteistä suhtautumista huumeisiin ja edistämään niiden käyttöä. Kertomukset toimivat helposti huumeista kiinnostuneiden nuorten kannustimina.[17] Myös sellainen populaarikulttuuri, jossa mietojen huumeiden käyttö esitetään myönteisenä asiana, lisäävät kiinnostusta huumeita kohtaan.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lancet: 200 miljoonaa käyttää laittomia huumeita Helsingin Sanomat 6.1.2012.
  2. a b Huumeiden käyttö Suomessa Päihdelinkki
  3. Huumausainelaki Finlex - Ajantasainen lainsäädäntö
  4. a b c Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista 28.8.2008. Finlex. Viitattu 10.7.2009.
  5. Huumelainsäädännön kehitys Neuvoa-antavat - THL
  6. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  7. a b Lääketieteen sanasto: huume Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 14.7.2009.
  8. a b Soikkeli, Markku: Huumeet ja laki Päihdelinkki. 24.7.2006. A-klinikkasäätiö, Tiimi -lehti ja Apua-info portaali. Viitattu 10.7.2009.
  9. a b Hietaniemi, Tuija: Huumetalous Päihdelinkki. 24.7.2006. A-klinikkasäätiö, Tiimi -lehti ja Apua-info portaali. Viitattu 10.7.2009.
  10. Estimating illicit financial flows resulting from drug trafficking and other transnational organized crimes lokakuu 2011. UNODC. Viitattu 3.11.2012.
  11. YK-johtaja: Pankit pelastettiin taantumasta huumerahoilla Iltalehti 14.12.2009.
  12. Katkera valtataistelu: Huumepoliisi ja krp tappelevat jutuista Suomen kuvalehti 14.2.2014.
  13. Huumeista ja prostituutiosta 0,2 miljardia Suomen bkt:hen Taloussanomat 30.5.2014.
  14. Global war on drugs 'has failed' say former leaders 2.6.2011. BBC News. Viitattu 3.11.2012.
  15. Colorado laillisti pilvipalvelut Kauppalehti 15.02.2014.
  16. Kuolemansyyt 2012 Tilastokeskus
  17. Ari Haasio viittaa Psychoactive Vault -palstaan. Haasio, Ari: Netin pimeä puoli, s. 107. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013. ISBN 978-952-222-391-3.
  18. "Valistus jopa lisännyt kiinnostusta huumeita kohtaan" 5.2.2013. Yle.fi. Viitattu 5.8.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huume.