Fluoksetiini
|
Fluoksetiini
|
|
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (RS)-N-metyyli-3-fenyyli- 3-[4-(trifluorimetyyli)fenoksi]- propan-1-amiini |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N06 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C17H18NF3O |
| Moolimassa | 309.3 (345.8 for •HCl) |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 72 % huippu 6-8 tunnissa |
| Proteiinisitoutuminen | 94,5% |
| Metabolismi | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1-3 päivää (akuutti); 4-6 päivää (krooninen); Aktiivinen metaboliitti norfluokseetiini 4-16 päivää (akuutti ja krooninen) |
| Ekskreetio | munuaiset 80 %, suolisto 15 % |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Lupatiedot |
|
| Raskauskategoria |
C(US) |
| Reseptiluokitus |
Reseptilääke |
| Antotapa | oraalinen |
Fluoksetiini on selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä, jolla lääkitään masennusta, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä, pakko-oireista häiriötä, bulimiaa, premenstruaalista dysforista häiriötä (premenstruaalisen oireyhtymän vakavampi muoto), hypokondriaa sekä paniikkihäiriötä.
Fluoksetiini tuli tunnetuksi amerikkalaisella valmistenimellä Prozac, kun lehdistö nimitti sen "onnellisuuspilleriksi" liittäen kuvauksissaan siihen ihmeellisiä vaikutuksia. Fluoksetiinin käyttö saattaa aiheuttaa ihottumaa ja allergisia oireita. Harvinaisempia sivuvaikutuksia on mm. joillakin potilailla tavattu vaarallinen serotoniinioireyhtymä.[1]
Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma. Fluoksetiinia on saatavilla 10, 15, 20, 40, 60 ja 90 mg kapseleina ja 10 tai 20 mg tabletteina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yliannostus
Fluoksetiinin määritelty vuorokausiannos (DDD-yksikkönä) suhteessa väestöönselvennä on 20 mg. [2]
Yliannostus ei yleensä ole vaarallinen, ja pelkän fluoksetiinin aiheuttamia kuolemantapauksia ilmenee hyvin harvoin. Tyypillisiä yliannostuksen oireita ovat takykardia, väsymys, oksentaminen, yleinen pahoinvointi ja vapina. Joillakin saattaa esiintyä kouristelua ja QT-ajan pitenemistä, vaikkakin nämä ovat melko harvoin tavattuja yliannostusoireita. Käytännössä pidentynyt QT-aika merkitsee sydämen liian tiheän sykkeen liian hidasta palautumista, mikä altistaa vakaville, jopa henkeä uhkaaville rytmihäiriöille.[3]
Oireet riippuvat otetun lääkkeen määrästä ja käyvät vakavammiksi vasta syödyn lääkkeen määrän ylittäessä noin 1 500 mg. Koska kyseessä on myrkytystilojen kannalta melko turvallinen lääke, monille riittää sydämen toiminnan ja hengityksen tarkkailu. Joskus vatsahuuhtelu ja lääkehiili ovat tarpeen.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Pharmaca Fennica 2004
- Koulu, Tuomisto (toim) 2001: Farmakologia ja toksikologia, s 382.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/182424.shtml
- ↑ Lääkelaitos: Lääkkeiden luokitus (ATC) ja määritellyt vuorokausiannokset (DDD) 2006. Lääkelaitos/Edita Prima Oy - Helsinki, 2006. ISSN 1455-2698. sivu155
- ↑ http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2005/200905_a.htm
