Ketamiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketamiini
Ketamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-2-(2-klorofenyyli)-2-(metyyliamino)-sykloheksa-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero 6740-88-1
ATC-koodi N01AX03
PubChem 3821
DrugBank APRD00493
Kemialliset tiedot
Kaava C13H16NClO 
Moolimassa 237,725 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolismi hepaattinen
Puoliintumisaika 2,5-3 tuntia
Ekskreetio renaalinen (>90 %)
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

B

Reseptiluokitus

Schedule I(CA) ? (FI) Class C(UK) Schedule III(US)

Antotapa suonensisäisesti, lihakseen, suun kautta, topikaalisesti
10 ml ketamiiniampulleja.

Ketamiini on dissosiatiivinen eläimien ja ihmisten hoidossa käytettävä nukutusaine. Ketamiinia käytetään erityisesti hevosten nukutusaineena. Ketamiini katkaisee väliaikaisesti aivojen ja aistien välisen yhteyden: ketamiini saa aikaan dissosiatiivisen anestesian, millä tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista. Ketamiinia käytetään myös huumausaineena. Ketamiinin pitkäaikaiskäyttö huumausaineena on johtanut peruuttamattomiin virtsarakon vaurioihin, koska ketamiini tappaa virtsarakon soluja.[1][2][3] Nukutusaineena ketamiinia ei käytetä toistuvasti, eikä tällaisia ongelmia sen vuoksi ilmene.

Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutusmekanismiltaan ketamiini on keskushermoston kiihdyttävän välittäjäaineen glutamaatin NMDA-reseptorin salpaaja. Vaikutusmekanismi on samankaltainen esimerkiksi dekstrometorfaanin ja fensyklidiinin kanssa. Ihmiselle annettavaa muotoa kutsutaan ketamiinihydrokloridiksi (C13H16ClNO·HCl). Se sitoutuu plasman proteiineihin noin 50-prosenttisesti ja maksa hajottaa aineen kolmeksi anestesiologisesti inaktiiviseksi metaboliitiksi.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketamiinin kehitti tohtori Craig Newlands vuonna 1962 kehitettäessä turvallisempaa vastinetta PCP:lle anestesiaa varten.

Amerikkalaiset sotilaat käyttivät ketamiinia ensimmäisen kerran Vietnamin sodassa. Se saa aikaan dissosiatiivisen anestesian, millä tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista. Potilaalla tämä saattaa ilmentyä esimerkiksi ruumista irtautumisen kokemuksina tai muina kuolemanrajakokemuksina. Oireet voivat olla hyvin epämiellyttäviä, minkä vuoksi ketamiinin kanssa annetaan usein jotakin bensodiatsepiinia kuten esimerkiksi midatsolaami. Ketamiini on käyttökelpoinen esimerkiksi kenttäolosuhteissa, sillä se ei aiheuta hengityslamaa. Tajuntaa laajentavien vaikutustensa vuoksi ketamiinia käytetään myös huumausaineena.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastikään julkaistussa tutkimuksessa havaittiin yhden ainoan ketamiiniannoksen helpottavan merkittävästi vaikeasta masennuksesta kärsivien potilaiden oireita, raportoi USA:n terveysvirasto julkaisemassaan tiedotteessa.[5] Huomattavana erona tavanomaisiin masennuslääkkeisiin verrattuna ketamiinin vaikutus tuli esiin jo muutaman tunnin kuluttua lääkeaineen annostelusta.

Ketamiinia on tutkittu myös alkoholi- ja päihderiippuvuuksien hoidossa myönteisin tuloksin.[6] [7]

Karl Jansen on tutkinut ketamiinin yhteyttä kuolemanrajakokemuksiin.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tällä hetkellä ketamiini on erityisehdollinen, alkuperäislääkemääräyksen vaativa pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava lääke (kts. lääkelaki). Sen ehto kuuluu: "Sairaalakäyttöön, anestesiologian erikoislääkäreiden käyttöön tai heidän valvonnassaan tapahtuvaan hoitoon." (Pharmaca Fennica status = R E PKV-a)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koulu.M, Tuomisto.J: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]