Ketamiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketamiini
Ketamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-2-(2-klorofenyyli)-2-(metyyliamino)-sykloheksa-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero 6740-88-1
ATC-koodi N01AX03
PubChem 3821
DrugBank APRD00493
Kemialliset tiedot
Kaava C13H16NClO 
Moolimassa 237,725 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 90 %
Proteiinisitoutuminen n. 50 %
Metabolismi hepaattinen
Puoliintumisaika 2,5–3 tuntia
Ekskreetio renaalinen (>90 %)
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

B (Yhdysvalloissa)

Reseptiluokitus

R E PKV-a Lh (Suomessa)

Antotapa suonensisäisesti, lihakseen, suun kautta, paikallisesti

Ketamiini on dissosiatiivinen eläinten ja ihmisten hoidossa käytettävä nukutusaine, jota käytetään erityisesti hevosten nukutusaineena. Ketamiini saa aikaan dissosiatiivisen anestesian, millä tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista. Potilaalla tämä saattaa ilmentyä esimerkiksi ruumista irtautumisen kokemuksina tai muina kuolemanrajakokemuksina. Ketamiinin käyttöä masennuslääkkeenä tutkitaan. Tajuntaa muuttavien vaikutustensa vuoksi ketamiinia käytetään myös päihteenä. Ketamiini on kahden optisen stereoisomeerin s(+)- ja r(-)-ketamiinin raseeminen seos. Ensin mainittu komponentti eli esketamiini sitoutuu NMDA-reseptoriin 4–5 kertaa suuremmalla affiniteetilla kuin r-ketamiini. Enantiomeereilla onkin selvästi toisistaan poikkeavat vaikutusspektrinsä, ja esketamiini vastaa pääasiallisesti aineen anestesia- ja analgesiavaikutuksista.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketamiinin kehitti tohtori Calvin Stevens kehitettäessään turvallisempaa vastinetta fensyklidiinille (PCP) anestesiaa varten. Fensyklidiinin ongelmana olivat sen voimakkaat hallusinogeeniset vaikutukset. Calvin Stevens syntetisoi nimellä CI581 tunnetun ketamiinin vuonna 1962 Parke-Davisin tutkimuslaboratoriossa. Ketamiini patentoitiin Belgiassa vuonna 1963 ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen ihmiskäyttöön vuonna 1970. Ketamiinia käytettiin ensimmäisen kerran Vietnamin sodassa amerikkalaisten sotilaiden hoidossa.[2] Ketamiinista on tehty myös useita johdannaisia, kuten esketamiini ja metoksetamiini.[3]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketamiinisynteesin lähtöaine on o-kloorifenyylisyklopentyyliketoni, joka reagoi bromin kanssa muodostaen bromatun johdannaisen, jossa bromiatomi liittyy syklopentyylirenkaaseen α-asemaan karbonyyliryhmään nähden. Tämä välituote reagoi metyyliamiinin vesiliuoksen kanssa metyyli-iminoalkoholiksi, joka toisiintuu happamissa olosuhteissa ketamiiniksi.[4][5] Suomessa ketamiinivalmisteita markkinoi lääketehdas Pfizer.[6]

Ketamine synthesis.svg

Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutusmekanismiltaan ketamiini on keskushermoston kiihdyttävän välittäjäaineen glutamaatin NMDA-reseptorin salpaaja. Vaikutusmekanismi on samankaltainen esimerkiksi dekstrometorfaanin ja fensyklidiinin kanssa. Ihmiselle annettavaa muotoa kutsutaan ketamiinihydrokloridiksi (C13H16ClNO·HCl). Sen biologinen hyötyosuus on noin 90 prosenttia. Se sitoutuu plasman proteiineihin noin 50-prosenttisesti, ja maksa hajottaa aineen kolmeksi nukutuslääkkeenä epäaktiiviseksi aineenvaihduntatuotteeksi, jotka erittyvät pääosin munuaisten kautta.[6]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenen millilitran ketamiiniampulleja.

Ketamiinia käytetään erityisesti lasten nukutusaineena ja eläinlääketieteessä erityisesti hevosten nukutusaineena. Tajuntaa muuttavien ja hallusinogeenisten vaikutustensa vuoksi ketamiinia käytetään myös päihteenä. Ketamiinin käyttöä masennuslääkkeenä tutkitaan ja ketamiinia on kokeiltu myös alkoholi- ja päihderiippuvuuksien hoidossa.[6]

Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketamiini saa aikaan dissosiatiivisen anestesian, millä tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista. Potilaalla tämä saattaa ilmentyä esimerkiksi ruumista irtautumisen kokemuksina tai muina kuolemanrajakokemuksina. Haittavaikutukset ovat yleisempiä aikuisilla (niitä esiintyy jopa kolmasosalla potilaista) kuin lapsilla. Oireet voivat olla hyvin epämiellyttäviä, minkä vuoksi ketamiinin kanssa annetaan usein jotakin bentsodiatsepiinia, kuten midatsolaamia.[1] Ketamini soveltuu myös yhteiskäyttöön nukutuksessa muun muassa ilokaasun kanssa. Ketamiinia käytetään toisinaan myös paikallisesti puudutuksen lisälääkityksenä. Silmäleikkauksien anestesiaan ketamiini ei sovellu, koska se kohottaa silmänpainetta.[6]

Ehdottomia esteitä ketamiinin käytölle ovat yliherkkyys yhdisteelle tai apuaineelle sekä verenpaineen kohoamisesta johtuva vakava riski mukaan lukien raskaustoksemia. Erityistä varovaisuutta on noudatettava myös monien muiden sairauksien yhteydessä. Näitä ovat muun muassa epilepsia, maksakirroosi, silmänpainetauti, skitsofrenia ja hengitysteiden infektiot. Turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmuudella kyetty osoittamaan.[6]

Yhdysvaltain terveysvirasto raportoi 2006, että yksi ainoa ketamiiniannos helpottaisi merkittävästi vaikeasta masennuksesta kärsivien potilaiden oireita.[7] Huomattavana erona tavanomaisiin masennuslääkkeisiin verrattuna ketamiinin vaikutus tuli esiin jo muutaman tunnin kuluttua lääkeaineen annostelusta. Moni kroonisesta masennuksesta kärsivä, aiemmille hoidoille resistentti potilas hyötyy ketamiinista[8]. Oxford Health NHS Foundation Trustin tutkimusryhmä on tutkinut ketamiinia vakavan masennuksen hoidossa.[9][10] Yale School of Medicinen tutkimusryhmän mukaan ketamiini auttaa uusimaan stressissä vahingoittuneita tai tuhoutuneita aivosolujen synaptisia yhteyksiä. Se toimii neuronien välittäjäaineista glutamiinireseptorien eikä serotoniinijärjestelmän kautta kuten perinteiset masennuslääkkeet.[11]

Ketamiinia on tutkittu myös alkoholi- ja päihderiippuvuuksien hoidossa myönteisin tuloksin.[12][13]

Päihdekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivatettuja ketamiinikiteitä lasilla.

Ketamiinia käytetään myös päihteenä sen tajuntaa muuttavien, dissosiatiivisten vaikutustensa vuoksi. Ketamiinilla on lisäksi hallusinogeenisia vaikutuksia, jotka kestävät noin 30–60 minuuttia. Ketamiini voi saada aikaan rauhallisen ja rentoutuneen tilan, liikkumattomuutta, kivunlievitystä ja muistinmenetystä (ei muistikuvaa vaikutuksen alaisena tapahtuneesta).[14] Ketamiinin käyttäjä voi olla päihtymystilassa ympäristönsä ärsykkeisiin reagoimaton.[14]

Ketamiinia liikkuu kirkkaana nesteenä ja valkoisena tai vaaleahkona jauheena. Jauhemainen ketamiini (100–200 milligrammaa) on tyypillisesti pakattu pieniin lasipulloihin, pieniin muovipusseihin, kapseleihin, tai paperi-, pergamiinipaperi- tai alumiinifoliokääreisiin.[14] Jauhemaista ketamiinia käytetään nuuskaamalla tai polttamalla lisäämällä sitä kannabis- tai tupakkasavukkeisiin.[14] Nestemäistä ketamiinia käytetään suonensisäisesti tai sekoittamalla sitä juomiin.[14]

Suonensisäisesti käytettynä vaikutukset alkavat 1–5 minutissa, nuuskattuna 5–15 minuutissa ja oraalisesti nautittuna 5–30 minuutissa. Ketamiinin vaikutukset alkavat suhteellisen nopeasti nuuskattuna ja oraalisesti nautittuna, eikä suonensisäinen käyttö ole osin tämän vuoksi yleistä.[15] Hallusinogeeniset vaikutukset kestävät noin tunnin tai vähemmän, mutta käyttäjän aistit, arviointikyky ja koordinaatio voivat poiketa tavanomaisesta 24 tuntia käytön jälkeen[15]. Annostus 1,0–2,0 mg painokiloa kohti tuottaa noin tunnin kestävän intensiivisen kokemuksen.[15]

Ketamiinin pitkäaikainen käyttö voi johtaa peruuttamattomiin virtsarakon vaurioihin, kuten verenvuotoihin, tulehduksiin ja pidätyskyvyn häiriöihin, koska aine on toksinen virtsarakon soluille.[16][17][18] Nukutusaineena ketamiini ei ole pitkäaikaiskäytössä, joten tätä vaaraa ei lääkekäytössä ole.[6]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ketamiini on tällä hetkellä (2013) lääkelain mukainen erityisehdollinen, alkuperäislääkemääräyksen vaativa pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava lääke. Sen ehto kuuluu: ”Sairaalakäyttöön, anestesiologian erikoislääkäreiden käyttöön tai heidän valvonnassaan tapahtuvaan hoitoon.” (Pharmaca Fennica status = R E PKV-a).[19] Lisäksi ketamiinia voi käyttää joidenkin eläinlajien kuten kissojen, koirien ja hevosten, ei kuitenkaan nautojen nukutuksessa.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Klaus T. Olkkola ja Harry Scheinin: ”Yleisanestesia-ainet”, Farmakologia ja toksikologia. Helsinki: Kustannus Medicina Oy, 2007. ISBN 978-951-97316-3-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2014).
  2. http://global.britannica.com/EBchecked/topic/1275413/ketamine
  3. Interview with a Ketamine Chemist. Vice 2011
  4. Hartmund Wollweber: Anesthetics, General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.7.2014
  5. Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 4. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2014). (englanniksi)
  6. a b c d e f Pharmaca Fennica, s. 1905–1908. Lääketietokeskus, 2013. ISSN 0355-7472.
  7. NIH. "Experimental Medication Kicks Depression in Hours Instead of Weeks" NIH News, August 7, 2006
  8. http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=9601558
  9. http://www.bbc.com/news/health-26647738
  10. http://www.nhs.uk/news/2014/04April/Pages/Ketamine-tested-as-severe-depression-treatment.aspx
  11. http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=9601558
  12. "Ketamine Psychedelic Therapy (KPT): A Review of the Results of Ten Years of Research"
  13. "Ketamine psychotherapy for heroin addiction: immediate effects and two-year follow-up" Journal of Substance Abuse Treatment 23 (2002)
  14. a b c d e http://www.justice.gov/dea/druginfo/drug_data_sheets/Ketamine.pdf
  15. a b c http://www.cesar.umd.edu/cesar/drugs/ketamine.asp
  16. http://www.ketaminebladdersyndrome.com/KBS/Welcome.html
  17. http://www.newscientist.com/article/mg21028174.100-chronic-ketamine-use-kills-bladder-cells.html
  18. http://www.bbc.co.uk/news/uk-14200961
  19. Pharmaca Fennica, s. 4, 256, 1905. Lääketietokeskus, 2013. ISSN 0355-7472.
  20. Markus Sandholm: ”Eläinlääketieteellisen farmakologian erityispiirteitä”, Farmakologia ja toksikologia, s. 797. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy, 1982.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]