MAO-estäjä
MAO-estäjä eli monoamiinioksidaasiestäjä eli monoamiinioksidaasi-inhibiittori eli MAO-inhibiittori (MAOI, engl. Monoamineoxidase inhibitor) on muun muassa masennuksen hoidossa käytettävä lääke. MAO-estäjillä voidaan lisätä hermosolujen välittäjäaineiden määrää synapsissa siten, että estetään välittäjäaineiden (serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini) metaboloituminen presynaptisessa hermopäätteessä.
Kuten serotoniinin takaisinimeytymisen estäjätkin, MAO-estäjät toimivat serotoniinin määrää lisäävästi. Kuitenkin toisin kuin SSRI-lääkkeillä, MAO-estäjien määrä on riippuvainen serotoniinista. Täten serotoniinia lisäävien kemikaalien kuten MDMA:n käyttö yhdessä MAO-estäjien kanssa saattaa aiheuttaa jopa kuolettavan serotoniinioireyhtymän. Tästäkin syystä johtuen on muiden antidepressanttien käyttö vasta-aiheista yhdessä minkään MAO-estäjän kanssa. Yleensä masennuslääkkeitä saatetaan kombinoida, mutta tästä tekevät MAOI:t ehdottoman poikkeuksen.[1]
Masennuslääkkeenä käytetään monoamiinioksidaasientsyymin A-tyypin estäjiä. Ainoa Suomessa rekisteröity MAO-A -estäjä on moklobemidi, jota myydään tuotenimellä Aurorix. Aurorix on vanhin masennuslääke, joka on vielä yleisessä käytössälähde?. Suomessa se tuli käyttöön 1980-luvun lopulla.
MAO-B-estäjiä, esimerkiksi selegiliini ja rasagiliinia, käytetään Parkinsonin taudin hoidossa. Vuodesta 2006 MAO-B-estäjiä on käytetty Yhdysvalloissa myös masennuksen hoitoon.
Tupakka on luonnollinen, epäselektiivinen monoamiinioksidaasiestäjä sen sisältämien beta-Karboliinien takia. Positroniemissiotomografialla tehty tutkimus osoittaa tupakoijien MAO-A aktiivisuuden olevan 30% heikentynyt ja MAO-B aktiivisuuden 40% heikentynyt.[2][3][4]
MAO-estäjien ja tyramiinin yhteisvaikutus ihmiselimistössä [muokkaa]
Ihmisruumiissa MAO-estäjä yhdistettynä ruuissa tyrosiinin käymisreaktiossa ja pilaantumisen yhteydessä syntyvään, normaalisti monoamiinioksidaasin pilkkomaan tyramiiniin voi aiheuttaa suonia supistavaa noradrenaliiniä vapauttamalla voimakkaan verenpaineen nousun (hypertension), jonka voimakkaisiin oireisiin kuuluvat migreenioireet, voimakas hikoilu, kouristukset, tajunnan menetys tai jopa kuolema. Tästä samasta syystä, eli hypertensiivisen kriisin uhasta johtuen, on myöskin samanaikainen efedriinin käyttö vasta-aiheista.[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Achté & Tamminen: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1988 (s.352-355)
- ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006291X04025999
- ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0161813X02001092
- ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0024320587904462
- ↑ Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS, 1977 (s.182-183)
- Achté & Tamminen: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1988 (s.352-355)
- Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS, 1977 (s.182-183)
