Hermoston välittäjäaine

Wikipedia

Hermoston välittäjäaineet eli neurotransmitterit ovat sisäsyntyisiä eli endogeenisia kemiallisia yhdisteitä, jotka välittävät, voimistavat, estävät eli inhiboivat ja mukauttavat eli moduloivat hermosolun ja toisen solun välisiä sähköisiä signaaleja. Neurotransmittereiden ja neuromodulaattoreiden yhteinen nimitys on neuroregulaattori eli hermostoon vaikuttava aine.

Sisällysluettelo 1 Hermoston välittäjäaineiden toiminta 2 Hermoston välittäjäaineiden jaottelu 3 Keskushermoston välittäjäaineet 4 Yleiset hermoston välittäjäaineet (kaikkia aineita ei ole tässä luetteloitu) 4.1 Aminohapot 4.2 Asetyylikoliinit 4.3 Monoamiinit 4.4 Polypeptidit (Neuropeptidit; tunnetaan toista sataa erilaista) 4.4.1 Opioidineuropeptidit 4.4.2 Aivolisäkkeen peptidit 4.4.3 Takykiniinit 4.4.4 Sekretiininkaltaiset peptidit 4.4.5 Insuliininkaltaiset peptidit 4.4.6 Somatostatiininkaltaiset peptidit 4.4.7 Gastriininkaltaiset peptidit 4.5 Muut hermoston välittäjäaineet 5 Katso myös 6 Lähteet 6.1 Viitteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Hermoston välittäjäaineiden toiminta

Hermoston välittäjäaineita vapautuu aktiopotentiaalin seurauksena presynaptisen hermosolun viejähaarakkeen eli aksonin synapsipäätteen pienistä synapsirakkuloista hermosolun ja toisen solun väliseen tilaan, mistä osa niistä sitoutuu vastaanottavan postsynaptisen solun reseptoreihin, mikä käynnistää niihin kytkeytyvän solun fysiologisen signaalinvälitysmekanismin esimerkiksi ionikanavan. Jos vastaanottava toinen solu on myös hermosolu, solujen välisestä tilasta käytetään nimitystä synapsi. Vastaanottava solu voi olla myös esimerkiksi poikkijuovainen lihassolu, sileä lihassolu, rauhassolu tai aistireseptorisolu. Synapsiksi kutsutaan myös signaalia, joka välittyy synapsiraon kautta.

[muokkaa] Hermoston välittäjäaineiden jaottelu

Hermoston välittäjäaineet voidaan jaotella useilla tavoilla. Yksi tapa on jaotella ne eksitoiviin eli kiihottaviin, inhiboiviin eli estäviin ja moduloiviin eli synapsien herkkyyteen vaikuttaviin välittäjäaineisiin. Eksitoivat välittäjäaineet välittävät signaalin eteenpäin esimerkiksi hermosolujen välillä aiheuttamalla depolarisaation vastaanottajaneuronissa, jolloin aktiopotentiaali siirtyy presynaptisesta hermosolusta postsynaptiseen hermosoluun. Inhiboivat välittäjäaineet puolestaan estävät signaalin eteenpäin kulkeutumisen esimerkiksi hermosolujen välillä estämällä postsynaptisen hermosolun aktiopotentiaalin aiheuttamalla sille hyperpolarisaation. Enimmäkseen eksitoivia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa asetyylikoliini, noradrenaliini, adrenaliini, dopamiini, serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini, aspartaatti ja glutamaatti. Inhiboivia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa γ-aminovoihappo (GABA), glysiini ja tauriini. Moduloivia peptidirakenteisia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa monet hypotalamuksen erittämät hormonit, aivolisäkkeen hormonit, ruoansulatuskanavan hormonit, haiman hormonit ja endorfiinit.

[muokkaa] Keskushermoston välittäjäaineet

Pääartikkeli: Aivojen välittäjäaine

Noin 80-90 %:ssa keskushermoston synapseista välittäjäaineena toimii aminohappo, 5-10 %:ssa amiini ja 1-2 %:ssa peptidi. Aivoissa tärkeitä aminohappotransmittereita ovat muun muassa glutamaatti ja glysiini, joista edellinen saattaa olla aivojen tärkein kiihdyttävä välittäjäaine. Glutamaatilla on kolmentyyppisiä reseptoreita. Ne on nimetty niille suhteellisen spesifien agonistien mukaan N-metyylidekstroaspartaatti (NMDA)-, kainaatti- ja 1-amino-3-hydroksi-5-metyyli-iso-oksatsoli-4-propionaatti (AMPA)-reseptoreiksi; mahdollisesti on olemassa muunkintyyppisiä reseptoreita. Aivojen vallitseva inhibitorinen välittäjäaine on γ-aminovoihappo. Jopa yli kolmasosa aivojen synapseista on GABAergisiä. GABA:lla on monia reseptoreita, esimerkiksi GABA_A ja GABA_B.^[1]

[muokkaa] Yleiset hermoston välittäjäaineet (kaikkia aineita ei ole tässä luetteloitu)

[muokkaa] Aminohapot

• Aspartaatti
• Glutamaatti
• γ-aminovoihappo (GABA)
• Glysiini

[muokkaa] Asetyylikoliinit

• Asetyylikoliini

[muokkaa] Monoamiinit

• Dopamiini
• Noradrenaliini
• Adrenaliini
• Oktopamiini
• Tyramiini
• Serotoniini
• Melatoniini
• Histamiini

[muokkaa] Polypeptidit (Neuropeptidit; tunnetaan toista sataa erilaista)

[muokkaa] Opioidineuropeptidit

• Enkefaliini
• Dynorfiini
• Endorfiini
• Kortikotropiini

[muokkaa] Aivolisäkkeen peptidit

• Vasopressiini
• Oksitosiini
• Neurofysiinit

[muokkaa] Takykiniinit

• Neurokiniini A
• Neurokiniini B
• Substanssi P

[muokkaa] Sekretiininkaltaiset peptidit

• Sekretiini
• Glukagoni
• Vasoaktiivinen intestinaalinen polypeptidi (VIP)
• Kasvuhormonin vapauttajahormoni
• Motiliini

[muokkaa] Insuliininkaltaiset peptidit

• Insuliini
• Somatomediinit
• Hermon kasvutekijät

[muokkaa] Somatostatiininkaltaiset peptidit

• Somatostatiini
• Haiman polypeptidi
• Neuropeptidi Y
• Peptidi YY

[muokkaa] Gastriininkaltaiset peptidit

• Gastriini
• Kolekystokiniini

[muokkaa] Muut hermoston välittäjäaineet

• Typpioksidi (NO)
• Hiilimonoksidi (CO, häkä)
• Anandamidi
• Adenosiinitrifosfaatti (ATP)

[muokkaa] Katso myös

• Hermosto
• Neuropeptidi
• Synapsi

[muokkaa] Lähteet

• Nienstedt W, Hänninen O, Arstila A ja Björkqvist S: Ihmisen fysiologia ja anatomia, 10. painos, 3. luku Kudokset. WSOY Porvoo, 1995. ISBN 951-0-16801-7.
• Koulu M, Tuomisto J ja Paasonen M K: Farmakologia ja toksikologia, 5. painos, luku 10. Johdanto neurofarmakologiaan, neurotransmissio. Medicina Kuopio, 1996. ISBN 951-97316-0-1.
• Neurotransmitter. (2007, February 24). In Wikipedia, The Free Encyclopedia. Retrieved 18:40, February 26, 2007, from http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Neurotransmitter&oldid=110648693
• Ilmoniemi R: Aivotoiminnan biokemiaa ja synapsivälitys 2006. Ilmoniemi R, Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 26.2.2007.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Aivojen rakenne ja toiminta osa 1, pdf, luettu 4.5.2007
• Aivojen rakenne ja toiminta osa 2, pdf, luettu 4.5.2007
• Brain neurotransmitters
• Endogenous Neuroactive Extracellular Signal Transducers