Hermoston välittäjäaine
Wikipedia
Hermoston välittäjäaineet eli neurotransmitterit ovat sisäsyntyisiä eli endogeenisia kemiallisia yhdisteitä, jotka välittävät, voimistavat, estävät eli inhiboivat ja mukauttavat eli moduloivat hermosolun ja toisen solun välisiä sähköisiä signaaleja. Neurotransmittereiden ja neuromodulaattoreiden yhteinen nimitys on neuroregulaattori eli hermostoon vaikuttava aine.
[muokkaa] Hermoston välittäjäaineiden toiminta
Hermoston välittäjäaineita vapautuu aktiopotentiaalin seurauksena presynaptisen hermosolun viejähaarakkeen eli aksonin synapsipäätteen pienistä synapsirakkuloista hermosolun ja toisen solun väliseen tilaan, mistä osa niistä sitoutuu vastaanottavan postsynaptisen solun reseptoreihin, mikä käynnistää niihin kytkeytyvän solun fysiologisen signaalinvälitysmekanismin esimerkiksi ionikanavan. Jos vastaanottava toinen solu on myös hermosolu, solujen välisestä tilasta käytetään nimitystä synapsi. Vastaanottava solu voi olla myös esimerkiksi poikkijuovainen lihassolu, sileä lihassolu, rauhassolu tai aistireseptorisolu. Synapsiksi kutsutaan myös signaalia, joka välittyy synapsiraon kautta.
[muokkaa] Hermoston välittäjäaineiden jaottelu
Hermoston välittäjäaineet voidaan jaotella useilla tavoilla. Yksi tapa on jaotella ne eksitoiviin eli kiihottaviin, inhiboiviin eli estäviin ja moduloiviin eli synapsien herkkyyteen vaikuttaviin välittäjäaineisiin. Eksitoivat välittäjäaineet välittävät signaalin eteenpäin esimerkiksi hermosolujen välillä aiheuttamalla depolarisaation vastaanottajaneuronissa, jolloin aktiopotentiaali siirtyy presynaptisesta hermosolusta postsynaptiseen hermosoluun. Inhiboivat välittäjäaineet puolestaan estävät signaalin eteenpäin kulkeutumisen esimerkiksi hermosolujen välillä estämällä postsynaptisen hermosolun aktiopotentiaalin aiheuttamalla sille hyperpolarisaation. Enimmäkseen eksitoivia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa asetyylikoliini, noradrenaliini, adrenaliini, dopamiini, serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini, aspartaatti ja glutamaatti. Inhiboivia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa γ-aminovoihappo (GABA), glysiini ja tauriini. Moduloivia peptidirakenteisia hermoston välittäjäaineita ovat muun muassa monet hypotalamuksen erittämät hormonit, aivolisäkkeen hormonit, ruoansulatuskanavan hormonit, haiman hormonit ja endorfiinit.
[muokkaa] Keskushermoston välittäjäaineet
-
Pääartikkeli: Aivojen välittäjäaine
Noin 80-90 %:ssa keskushermoston synapseista välittäjäaineena toimii aminohappo, 5-10 %:ssa amiini ja 1-2 %:ssa peptidi. Aivoissa tärkeitä aminohappotransmittereita ovat muun muassa glutamaatti ja glysiini, joista edellinen saattaa olla aivojen tärkein kiihdyttävä välittäjäaine. Glutamaatilla on kolmentyyppisiä reseptoreita. Ne on nimetty niille suhteellisen spesifien agonistien mukaan N-metyylidekstroaspartaatti (NMDA)-, kainaatti- ja 1-amino-3-hydroksi-5-metyyli-iso-oksatsoli-4-propionaatti (AMPA)-reseptoreiksi; mahdollisesti on olemassa muunkintyyppisiä reseptoreita. Aivojen vallitseva inhibitorinen välittäjäaine on γ-aminovoihappo. Jopa yli kolmasosa aivojen synapseista on GABAergisiä. GABA:lla on monia reseptoreita, esimerkiksi GABAA ja GABAB.[1]
[muokkaa] Yleiset hermoston välittäjäaineet (kaikkia aineita ei ole tässä luetteloitu)
[muokkaa] Aminohapot
[muokkaa] Asetyylikoliinit
[muokkaa] Monoamiinit
[muokkaa] Polypeptidit (Neuropeptidit; tunnetaan toista sataa erilaista)
[muokkaa] Opioidineuropeptidit
[muokkaa] Aivolisäkkeen peptidit
[muokkaa] Takykiniinit
[muokkaa] Sekretiininkaltaiset peptidit
- Sekretiini
- Glukagoni
- Vasoaktiivinen intestinaalinen polypeptidi (VIP)
- Kasvuhormonin vapauttajahormoni
- Motiliini
[muokkaa] Insuliininkaltaiset peptidit
[muokkaa] Somatostatiininkaltaiset peptidit
[muokkaa] Gastriininkaltaiset peptidit
[muokkaa] Muut hermoston välittäjäaineet
- Typpioksidi (NO)
- Hiilimonoksidi (CO, häkä)
- Anandamidi
- Adenosiinitrifosfaatti (ATP)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Nienstedt W, Hänninen O, Arstila A ja Björkqvist S: Ihmisen fysiologia ja anatomia, 10. painos, 3. luku Kudokset. WSOY Porvoo, 1995. ISBN 951-0-16801-7.
- Koulu M, Tuomisto J ja Paasonen M K: Farmakologia ja toksikologia, 5. painos, luku 10. Johdanto neurofarmakologiaan, neurotransmissio. Medicina Kuopio, 1996. ISBN 951-97316-0-1.
- Neurotransmitter. (2007, February 24). In Wikipedia, The Free Encyclopedia. Retrieved 18:40, February 26, 2007, from http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Neurotransmitter&oldid=110648693
- Ilmoniemi R: Aivotoiminnan biokemiaa ja synapsivälitys 2006. Ilmoniemi R, Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 26.2.2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ilmoniemi R: Aivotoiminnan biokemiaa ja synapsivälitys 2006. Ilmoniemi R, Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 26.2.2007.

