Opioidit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Opioidi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lääkeaineryhmä:
Opioidit
Oopiumiunikko
Oopiumiunikko
Käyttötarkoitukset Kipulääke, riippuvuudet
Antotavat Oraalinen, injektio
ATC-DDD N02A, N07BC
Mekanismi Opioidireseptori-agonisti
Riippuvuus Voimakas fyysinen ja psyykkinen
Väärinkäyttö Runsasta
Oopiumiunikko (Papaver somniferum), josta saadaan oopiumialkaloideja sellaisenaan hyödynnettäväksi tai puolisynteettisten opioidien – esimerkiksi heroiinin – raaka-aineeksi.

Opioidit ovat opioidireseptoreihin vaikuttavia yhdisteitä, joita käytetään kipulääkkeinä ja huumausaineina. Tunnetuin ja vanhin tähän ryhmään kuuluva aine on morfiini. Termi opiaatti soveltuu vain luonnollisiin oopiumialkaloideihin ja niiden puolisynteettisiin johdannaisiin.[1]

Opioidit kiinnittyvät samoihin opioidireseptoreihin, joihin elimistön itse tuottamat endorfiinit kiinnittyvät.[2] Reseptorit sijaitsevat pääasiassa keskushermostossa ja ruoansulatuskanavassa.[3]

Opioideja voidaan jakaa neljään päätyyppiin: endogeenisiin eli elimistön tuottamiin, kuten endorfiinit, oopiumialkaloideja oopiumiunikosta (Papaver somniferum) kuten morfiini ja kodeiini, puolisynteettisiin kuten heroiini ja synteettisiin kuten fentanyyli, metadoni ja petidiini.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikainen lääkeannos morfiinia.
Lääkeyhtiö Bayerin valmistamaa heroiinia.

Lääkkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opioideja on käytetty lääketieteessä kauan. Aluksi oopiumia on käytetty sellaisenaan, ja sen rinnalla ryhdyttiin käyttämään myös laudanumia eli oopiumia sisältävää alkoholiliuosta, jossa morfiinia oli arviolta yksi massaprosentti. Laudanumia käytettiin yskänlääkkeissä, ja 1800-luvun alussa morfiinin löytämisen jälkeen ryhdyttiin valmistamaan morfiinia sisältäviä laudanumia muistuttavia yskänlääkeliuoksia. 1900-luvun alussa myös heroiinia käytettiin yskänlääkeliuoksissa. Oopiumia, morfiinia ja heroiinia on käytetty myös kivunlievitykseen kipulääkkeinä.

Vaikean yskän ja lievempien kipujen hoidossa käytetään nykyään lääkkeitä, jotka sisältävät kodeiinia. Nykyään voimakkaimmissa yskänlääkkeissä käytetään teholtaan alhaista kodeiinia, ja liuoksiin lisätään myös sorbitolia, jolla on laksatiivisia vaikutuksia lääkkeen väärinkäytön estämiseksi tai vähentämiseksi. Nykyään morfiinia sekä morfiinin johdannaisia käytetään akuutin kivun sekä syöpäkivun hoidossa. Heroiinia käytetään voimakkaana kipulääkkeenä, mutta sen sijaan suositaan useissa maissa ja tapauksissa teholtaan alhaisempaa morfiinia tai muita voimakkaita opioideja. Buprenorfiinia käytetään opioidiriippuvaisten korvaus- ja vieroitushoidossa sekä voimakkaiden kipujen hoitoon.

Huumehistorian tutkija Mikko Ylikankaan mukaan Suomessa käytettiin 1930-luvulta lähtien 1950-luvulle saakka heroiinia enemmän kuin missään muualla asukasta kohti laskettuna. Sitä käytettiin jopa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Heroiini oli kansanlääke, jota oli muun muassa yskänlääkkeissä. Sekä morfiini- että heroiinitabletit kuuluivat kotien lääkekaappien vakiovarustukseen. Opiaattien kulutus lisääntyi erityisesti talvi- ja jatkosodan aikana, jolloin niitä käytettiin yleislääkkeenä esimerkiksi yskään, reumaan ja särkyihin. Ne kuuluivat myös varuskuntien ja korsujen yleislääkkeisiin. Ylikankaan mukaan heroiini olikin hyvä lääke etenkin hengitystievaivoihin, joita suomalaisilla oli runsaasti. Se oli myös muita vastaavia lääkkeitä edullisempi.[4]

Opioidiummetus on merkittävä opioidien lääkekäyttöön liittyvä ongelma[5].

Päihteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskeaa ja vaaleaa heroiinijauhetta.

Opiodit ovat laittomia psykoaktiivisia aineita eli huumausaineita, mutta osa opioidien käytöstä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Opioideja käytetään päihteinä niiden euforisoivan vaikutuksen vuoksi, mutta opioidien vaikutukset riippuvat käytetystä opioidista ja sen annostuksesta.

Opioidien psykologinen vaikutus on voimakas euforian tunne ja mahdollisten huolten katoaminen ja fyysisesti kivuntunteiden katoaminen, mitkä saavat ihmisen olon tuntumaan äärimmäisen hyväksi (euforia) ja vaivattomaksi, mutta samaan aikaan vaihtelevasti väsyneeksi ja yleisesti hitaaksi ja laiskaksi.

Suurinta osaa opioideista käytetään polttamalla, oraalisesti tai suonensisäisesti. Suurten annostusten tai voimakkaiden opidoidien käyttö muistuttavat nukkumista, mutta ihminen on silti hereillä lamaantuneessa ja euforisessa tilassa: opioidit ovat narkoottisia ja voivat aiheuttaa narkoosin. Buprenorfiini on Suomen huumeiden käyttäjien keskuudessa yleisin opioidi.[6]

Opioidien säännöllinen käyttö aiheuttaa toleranssin kasvamista sekä ruumiillista että henkistä (psykologista) riippuvuutta, joka ilmenee vieroitusoireina aineen poistuttua elimistöstä. Toleranssin myötä euforisoivan vaikutuksen saavuttamiseksi käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Opioidien käyttäjät saattavat aloittaa oraalisella käytöllä tai polttamalla, mutta etenevät käyttämään huumetta suonensisäisesti toleranssin vaatiessa suurempia määriä sekä tämän aiheuttamien kustannusten nousun vuoksi. Suonensisäisessä käytössä riittää pieni huumemäärä saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Opioidin aiheuttama euforia on suurin syy käytöstä aiheutuvan psykologisen riippuvuuden synnyssä.

Vuonna 2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi vuosittaisessa raportissaan että metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset (19) olivat lisääntyneet ja lisäksi löydöksissä oli laaja kirjo erilaisia lääkkeinä käytettäviä opioideja: tramadoli 14 tapauksessa, oksikodoni kuudessa, fentanyyli kuudessa, kodeiini kuudessa, morfiini kolmessa ja dekstropropoksifeeni yhdessä tapauksessa. Selvästi yleisin löydös oli buprenorfiini, joka oli ensisijaisena ainelöydöksenä 40 tapauksessa.[7]

Lisäksi on huomattava, kuten raportin samalla sivulla olevasta taulukosta ilmenee, että hyvin harvat kuolevat yksistään opioidien yliannostukseen. Lähes aina on kyse sekakäytöstä bentsodiatsepiinien ja/tai alkoholin kanssa. Raportin mukaan 91:ssä tapauksessa 95:stä (96 prosenttia) vainajalla oli veressään myös bentsodiatsepiineja, ja tämän lisäksi 38:ssä tapauksessa 95:stä (40 prosenttia) verestä löytyi myös alkoholia. Kipulääkkeiden pakkauksien tuoteselostuksissa olevat varoitukset muiden keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikaisesta käytöstä tulisi ottaa vakavasti.

Suomessa vuonna 2011 hoidetuista huumeongelmista 62,2 % oli opioideihin liittyviä[8]. Opioidien osuus kaikista lääke- ja huumemyrkytyskuolemista vuosina 2010–2012 oli 34–39 prosenttia[9].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opioidit saadaan oopiumiunikosta (Papaver somniferum) kerättävistä alkaloideista. Vuonna 2014 Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet geenimanipuloituja hiivoja, jotka pystyvät tuottamaan erilaisia opioideja[10].

Esimerkkejä opiaatti- ja opioidiagonisteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Lääkevalmistenimet Suomessa merkitty niissä tapauksissa joissa niitä on saatavilla.)

Endogeenisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opioidipeptidejä, joita syntyy kehossa:

Oopiumialkaloideja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkaloideja, joita esiintyy oopiumiunikossa (Papaver somniferum) ja samoin siitä valmistetussa oopiumissa:

  • morfiini (Dolcontin®, Depolan®, Duralgin®, Oramorph®, Morphin®)
  • kodeiini (Panacod®, Paramax-Cod®, Gepacod®, Ardinex®)
  • tebaiini

Puolisynteettisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synteettisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opioidien suhteellisia analgeettisia tehoja morfiiniin (= 1) verrattuna: [11]

Opioidi Suhteellinen teho
Pentatsosiini 0,1
Kodeiini 0,1
Tramadoli 0,2
Petidiini 0,5
Morfiini 1
Metadoni 1
Heroiini 2
Butorfanoli 3
Desomorfiini 10
Buprenorfiini 25
Alfentaniili 30
Fentanyyli 100
Sufentaniili 1000
Remifentaniili 2000
Lofentaniili 6000
Etorfiini 10000
Karfentaniili 10000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]