Endorfiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beeta-endorfiini, eräs endorfiineista

Endorfiinit tai endomorfiinit (engl. endogenous morphines = sisäsyntyiset morfiinit) ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, jotka sitoutuvat opioidireseptoreihin saaden aikaan mielihyvän tunnetta ja vähentäen kipuja[1]. Endorfiinit ovat rakenteeltaan polypeptidejä eli 16–30 aminohapon pituisia ketjuja[2]. Kaikki tunnetut endorfiinit ovat kolmen esimuodon eli pro-opiomelanokortiinin, proenkefaliinin ja prodynorfiinin pilkkoutumistuotteita. Aivolisäke valmistaa noin tusinan verran endorfiineja. Endorfiineja ovat esimerkiksi alfa-endorfiini, beeta-endorfiini ja gamma-endorfiini.

Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana. Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.[3]

Etenkin pitkäkestoiseen liikuntaan liitetään käsite "endorfiinihumala", joka tarkoittaa liikunnan yhteydessä kohoavien endorfiinitasojen aiheuttamaa hyvänolontunnetta. Käsite liitetään etenkin juoksuun ja se tunnetaan englannin kielessä nimellä "runner's high". Endorfiinihumalan termi kehitettiin 1970-luvulla, kun havaittiin, että liikunta lisää veren endorfiinitasoja.[4][5] Vuonna 2008 kyettiin osoittamaan mittausten avulla, että liikunta nostaa myös aivojen endorfiinipitoisuutta.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koulu.M, Tuomisto.J: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.