Lääke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oraalisesti nautittavia lääkkeitä
Erilaisia injisoitaviksi tarkoitettuja lääkeliuoksia ampulleissa
PKV-lääkkeitä
Inhaloitavaa astmalääkettä
Psyykenlääkkeitä

Lääke on yhtä tai useampaa lääkeainetta sisältävä valmiste. Lääkeaineella tarkoitetaan kemiallista yhdistettä tai luonnossa esiintyvää ainetta, joka on lääkkeen vaikuttava osa.[1] Lääkkeen käyttötarkoituksena on lievittää, parantaa tai ehkäistä sairautta tai sairauden oireita tai muuttaa potilaan elintoimintoja.[2] Lääkkeitä ovat Suomessa lääkelain mukaisesti hyväksytyt lääkevalmisteet, luonnonaineet ja kemialliset valmisteet. Niihin luetaan myös esim. diagnostiset tuotteet (kuten röntgenvarjoaineet) ja sairauden estämiseen tarkoitetut valmisteet (kuten rokotteet).[3]

Lääke voi olla tehtaassa valmistettu lääkevalmiste tai se valmistetaan lääkärin reseptillä apteekissa. Lääkeaine on lääkevalmisteen vaikuttava aine. Se on yleensä rakenteeltaan tunnettu kemiallinen yhdiste, joka on valmistettu synteettisesti tai on peräisin luonnosta. Myös alkuaineita, kuten hiiltä, kultaa, litiumia ja rikkiä saatetaan käyttää lääkeaineena.

Lääkkeen toimintaan vaikuttavat esimerkiksi lääkeaine (kemiallinen yhdiste), antotapa (injektiona ihon alle, lihakseen tai suoneen, suun kautta, iholle, suoleen, hengittämällä), muut nautitut lääkkeet ja lääkkeen saajan ominaisuudet.

Useat lääkkeet aiheuttavat toivotun vaikutuksen lisäksi sivuvaikutuksia. Käytettäessä samanaikaisesti kahta tai useampaa lääkettä voi lääkkeiden yhteisvaikutus ja etenkin niiden haittavaikutukset olla vaikeasti arvioitavissa.[4]

Joidenkin lääkkeiden lopettamisen tai annoksen vähentämisen yhteydessä voi ilmaantua vieroitusoireita, jotka saattavat olla pitkäkestoisia. Vieroitusoireiden ilmaantumisen riski ja niiden voimakkuus sekä kesto vähenevät yleensä silloin, kun lääkitys lopetetaan annosta asteittain pienentämällä. Etenkin hedelmällisessä iässä olevien naisten kannattaa ottaa selvää, aiheuttaako heille määrätty säännöllinen lääkitys vieroitusoireita. Jos vieroitusoireita aiheuttavaa lääkeainetta käytetään raskauden aikana, on vaarana, että sikiö tai syntyvä lapsi saa synnytyksen jälkeen voimakkaita vieroitusoireita. [5]

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärit saavat määrätä mitä tahansa lääkettä minkä tahansa sairauden hoitoon, jos he pitävät mahdollisena, että kyseisestä lääkkeestä on tai saattaisi olla potilaalle hyötyä.[6] Lääkehoidosta tulee kuitenkin päättää lain mukaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Lääkityksen tarpeellisuuteen sekä valittavan lääkkeen tehoon, turvallisuuteen ja hintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota hoitopäätöstä tehtäessä[7]. Myös potilasta on informoitava etukäteen hoidon odotettavissa olevasta tehosta, hoitoon liittyvistä haitoista ja riskeistä sekä vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Jos potilas ei kykene päättämään hoidostaan, on kuultava hänen lähiomaisiaan tai muuta läheistä.[8].

Potilaalla on oikeus kieltäytyä lääkehoidosta ja jos näin tapahtuu, hänellä on oikeus saada tarpeitaan vastaavaa hoitoa lääketieteellisesti perustellulla, vaihtoehtoisella tavalla.[9] Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvoo Suomessa potilaiden oikeusturvan toteutumista, lääkäreiden toiminnan laatua ja potilasturvallisuutta[10].

Annostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkkeiden annostelun pitäisi olla yksilöllistä, koska lääkkeiden hajoamisnopeus saattaa vaihdella geneettisistä eroista johtuen suuresti eri ihmisillä. Hitaimmilla metaboloijilla elimistön pitoisuudet saattavat olla samalla annoksella jopa kaksikymmenkertaiset nopeisiin metaboloijiin verrattuna[11]. Noin 7-10 prosentilta väestöstä puuttuu kokonaan entsyymi CYP2D6, joka vastaa useiden lääkeaineiden hajoituksesta. Pienikin annos lääkettä voi kasautua heillä nopeasti rajuksi yliannostukseksi.[12]

Lääkkeiden suhde huumausaineisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heroiiniin perustuvaa lääkettä. Heroiini on 1900-luvulla luokiteltu huumausainieeksi

Oopiumi, morfiini, kokaiini, heroiini ja amfetamiini olivat alun perin sairauksien hoitoon käytettyjä mullistavan tehokkaiksi mainostettuja lääkkeitä. Viimeiseksi markkinoille tulleita käytettiin tyypillisesti myös vieroitushoidoissa ehkäisemään vanhempien käytön lopettamisesta aiheutuneita vieroitusoireita. Esimerkiksi kokaiinin vieroitushoidossa saatettiin käyttää heroiinia.[13]

Myös monia nykyisin markkinoilla olevia keskushermostoon vaikuttavia lääkevalmisteita käytetään huumaantumistarkoituksissa ja lääkkeet ovatkin kolmanneksi käytetyin päihde alkoholin ja tupakan jälkeen[14].

Erilaiset lääkemuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suun kautta otettavat (Per os)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tabletti (kutsutaan myös pilleriksi) on eniten käytetty ja myyty lääkemuoto. Yleensä se sisältää yhtä tai useampia vaikuttavia lääkeaineita sekä side- ja täyteaineita. Tabletti voi olla myös käsitelty sokerilla tai kalvoilla, joiden tarkoituksena on saada lääke helpommaksi nauttia. Jos tabletti halutaan jakaa, on siinä yleensä keskellä jakouurre, joka on valmistettu siihen puristusvaiheessa. Tabletti suositellaan käytettäväksi runsaan nestemäärän kera, jotta se ei juuttuisi ruokatorveen. Päällystämätön tabletti sulaa – ja sen lääkeaine vapautuu – nopeammin mahalaukussa kuin päällystettyä tablettia käytettäessä.

Depottabletti vaikuttaa pitkään, koska lääkeaine vapautuu siitä hitaasti mahalaukussa ja ohutsuolessa. Useat depottabletit päällystetään veteen liukenemattomalla kalvolla. Kuten tavallinen tabletti, depottablettikin tulee niellä runsaan nesteen kera kokonaisena, jottei päällyste rikkoutuisi. Joissakin depot-tableteissa on myös uurre jakoa varten. Ellei jakouurretta ole, depottabletti tulee nauttia kokonaisena – muussa tapauksessa sen lääkeaine ei ehkä vapaudu toivotulla tavalla.

Enterotabletti on tabletti, jonka lääkeaine on tarkoitettu vapautumaan vasta suolessa. Tällaisen lääkemuodon käyttö tulee kyseeseen lähinnä, kun potilaan mahalaukku muutoin saattaisi ärtyä, tai jos lääkkeen vaikuttavan aineen ei muusta syystä toivota hajoavan mahahapon vaikutuksesta. Myös enterotabletti on tarkoitettu nieltäväksi kokonaisena (ellei siinä ole jakouurretta) runsaan nesteen kera.

Imeskelytabletti on tarkoitettu käytettäväksi suun seudun ja nielun hoitoon.

Poretabletti liuotetaan veteen nautittavaksi nestemäisenä seoksena. Tällaisessa muodossa nautittavan lääkkeen vaikutus alkaa nopeasti eikä yleensä ärsytä mahaa samassa määrin kuin tavallinen tabletti. Jos suun limakalvot ovat ärsyyntyneet, tulisi poretabletin käyttöä välttää, koska sen lääkeaine saattaa tällöin lisätä ärsytystä entisestään.

Purutabletti on nimensä mukaisesti tarkoitettu pureskeltavaksi ja nieltäväksi. Sen vaikuttava aine imeytyy suusta, mahasta ja ohutsuolesta.

Resoribletti on tabletti, joka sijoitetaan kielen alle tai ikenen ja posken väliin sulamaan. Sille on tyypillistä vaikutuksen alkaminen nopeasti.

Kapselissa lääkeaine on sijoitettu liivatteesta valmistetun kuoren sisälle. Kapseleita on kahta tyyppiä: pehmeitä ja kovia. Kapseli tulee nauttia runsaan nesteen kera, jotta se ei juutu ruokatorveen. Jos kapselion päällystämätön ja se on kokonsa takia hankala nauttia, se voidaan avata ja nauttia vaikkapa ruokaan sekoitettuna. Pehmeää liivatekapselia käytettäessä näin ei yleensä voida toimia, koska niistä useimmat sisältävät liuoksia.

Depotkapseli on valmistettu rakeistamalla lääke- ja apuaineet sekä päällystämällä ne veteen liukenemattomalla kalvolla. Rakeita kutsutaan depotrakeiksi. Tällaisesta kapselista lääkeaine vapautuu ja imeytyy hitaasti mahalaukussa ja suolessa.

Enterokapseli on myös valmistettu siten, että lääkeaine vapautuu hitaasti, mutta vasta suolessa. Se valmistetaan päällystämällä lääke- ja apuaineista valmistetut rakeet mahanesteeseen liukenemattomalla kalvolla. Rakeita kutsutaan enterorakeiksi; ne on pakattu kapselikuoriin.

Yskänlääkemikstuuraa

Mikstuura on nestemäinen lääke, joka nautitaan suun kautta. Koostumukseltaan mikstuura on liuos, liete, emulsio tai rohdostuote. Monet mikstuurat säilyvät vain lyhyen aikaa. Yleensä tällaista lääkettä noudettaessa lääke valmistetaan vasta apteekissa. Lääkeaine, jauhe, sekoitetaan veteen ja on sen jälkeen käyttövalmis heti. Mikstuura annostellaan millilitroina. Lietettä, joka on koostumukseltaan vahva mikstuura, tulee ravistaa ennen käyttöä – pullossa yleensä lukeekin "ravistettava" – jotta lääkehiutaleet sekoittuvat pohjalta annokseen hyvin. Mikstuura on tavallisesti makeutettu sokerilla eli sakkaroosilla. Tällöin ohjeessa usein kehotetaan huuhtelemaan suu käytön jälkeen. Monet käsikauppavalmisteina myytävät PKV-lääkemikstuurat sisältävät sokerin lisäksi, tai sen sijasta sorbitolia väärinkäytön ehkäisemiseksi.

Tipat ovat suun kautta nautittavia nesteitä. Tippapullon suu on usein muotoiltu siten, että tipat voidaan nauttia siitä joko suoraan tai erillisen tiputuslaitteen avulla. Tipat voidaan nauttia myös esimerkiksi mehun tai ruoan seassa.

Annosjauhe on pulverimainen lääkeaine, joka nautitaan yleensä suoraan pakkauksestaan, joka usein on pussimainen. Se voidaan myös sekoittaa juomaan tai ruokaan.

Annosjauheen muodossa olevaa oraalisesti otettavaa lääkettä

Annosrakeet sisältävät lääke- ja apuaineita rakeistettuina. Niitä myydään pussissa (paperisessa) tai astiassa, josta niitä voidaan annostella mitalla. Rakeita voidaan myös sekoittaa nesteeseen. Rakeita on myös entero- tai depotkapseleina.

Suussa vaikuttavat lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuvoide on lääkeaine, jota levitetään suun limakalvoille, missä se vaikuttaa paikallisesti.

Suuvesi ja kurlausvesi on tarkoitettu suun ja nielun huuhteluun. Niitä ei yleensä pidä niellä, vaan ne syljetään käytön jälkeen pois.

Solutabletti huuhtelee suun ja muun elimistön onteloita. Niistä valmistetaan käyttöön soveltuva liuos.

Injisoitavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaan antaa ihonalaiskudokseen (s.c), lihakseen (i.m), suoneen (i.v), epiduraalitilaan (epid.) sekä spinaalitilaan (i.t) Tutuimmat itseinjisoitavat lääkkeet ovat Diabeteksen hoitoon tarkoitetut insuliinivalmisteet sekä esimerkiksi leikkausen jälkeen käytettävä hepariinivalmiste ns. "napapiikki" tunnetuin kauppanimi on Klexane.

Peräsuolen kautta annosteltavat (per rectum)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi suppo tai rektioli. Esimerkiksi epilepsiakohtauksen laukaisemiseksi käytettävä Stesolid.

Lääkekasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulluruoho on vanha keskushermoston kautta vaikuttava lääkekasvi, se oli myös yksi ensimmäisistä PKV-lääkkeistä
Pääartikkeli: Lääkekasvit

Lääkekasveja eli rohdoskasveja voi kutsua laajemmin terveyskasveiksi, jolloin niiden käyttö ei rajoitu vain lääkinnällisiin ominaisuuksiin, vaan niitä käytetään myös esimerkiksi terveyden- ja kauneudenhoitoon. Kasvirohdosvalmisteet (engl. herbal medicinal products) ovat Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean luettelemia lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat kasviperäisiä aineita (herbal substance) tai kasvirohdostuotteita (herbal preparation).[15]

Yhdistelmälääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdistelmälääke

Yhdistelmälääke tai lääkeyhdistelmä on lääke jossa vaikuttavia aineita on kaksi tai useampia. Joitakin lääkeaineita käytetään yhdistelminä esimerkiksi siksi että ne tehostavat hyvin toistensa vaikutusta, tai joidenkin yhdistelmälääkkeiden eri ainesosat vaikuttavat kehon eri osa-alueisiin, luoden näin yhdessä halutunlaisen yhteisvaikutuksen.

Lääkemyrkytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkkeet ovat lähtökohtaisesti myrkyllisiä, mikäli niitä ei käytetä tarkoituksenmukaisesti käyttöohjeita noudattaen. Yliannostus saattaa aiheuttaa pahimmillaan elinvaurioita tai johtaa kuolemaan. Lääkemyrkytyksen oireet voivat olla tulosta joko pitkään jatkuneesta altistuksesta tai yksittäisestä lääkeannoksesta. Liian suuri kerta-annos voi aiheuttaa vakavia oireita lyhyessäkin ajassa. Mikäli yliannostus on tiedossa, ei ole syytä odottaa oireita vaan ensiapu­toimen­piteisiin on ryhdyttävä välittömästi ottamalla yhteyttä joko Myrkytys­tietokeskukseen ((09)-4711) tai yleiseen hätänumeroon 112. Oireet eivät välttämättä ole aluksi hälyttäviä, mutta lääkkeen imeytyessä verenkiertoon oireet voivat pahentua nopeasti.[16]

Myrkytysoireet ovat lääkekohtaisia. Monia lääkkeitä ei suositella yhteiskäyttössä alkoholin kanssa, koska se voi aiheuttaa tai pahentaa myrkytysoireita.

Ensiapuna lääkemyrkytyspotilaalle voidaan antaa lääkehiiltä. Se ei kuitenkaan sovi tajuttomalle myrkytyspotilaalle tukehtumisvaaran takia.[17]

Jos lääkemyrkytys on henkeä uhkaava, on aina ensin otettava yhteys lääkäriin. Tajuttoman potilaan ensiapuna saatetaan tarvita tekohengitystä ennen potilaan pääsemistä sairaalaan hoitoon. Keskimäärin alle yksi sadasta sairaalahoitoon hengissä ennättäneestä lääkemyrkytyspotilaasta menehtyy.

Lääkkeiden markkinoinnin ja käytön valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkevalmisteella on oltava voimassa oleva myyntilupa, ennen kuin valmiste voidaan tuoda markkinoille. Lääkevalmisteilta vaaditaan yleensä ns. A-tason näyttöä eli myyntilupa myönnetään, jos lääkeyhtiöllä on osoittaa kaksi tutkimusta, joiden mukaan kyseinen lääkevalmiste on lumelääkettä tehokkaampi. Lääkevalmisteiden tehon ei tarvitse kuitenkaan olla suuri, vaan riittää, että lääke lievittää oireita jonkin verran ainakin osalla potilaita[18].

Koska tutkimustuloksissa on usein satunnaista vaihtelua, lääkeyhtiöt teettävät toisinaan saman lääketutkimuksen yhtä aikaa monissa maissa ja käyttävät myyntilupahakemuksessaan vain niiden maiden tutkimuksia, joissa saatiin myönteinen tulos. Lääkeyhtiöiden on ilmoitettava viranomaisille kaikki aloittamansa tutkimukset, mutta myyntiluvan saa kahdella positiivisella tutkimuksella myös tapauksissa, joissa muu tutkimusnäyttö puhuu lääkevalmisteen tehoa vastaan. Yrityksillä ei ole myöskään velvoitetta julkaista niitä tutkimuksia, joiden tulokset ovat negatiivisia tai ristiriitaisia. Lääkeyhtiöt julkaisevatkin vain harvoin tällaisia tutkimuksia tai niiden tuloksia.[19]

Lääkevalmisteen luvassa yksilöidään, minkä sairauden hoitoon valmiste on tarkoitettu. Lääkevalmistetta saa markkinoida vain luvassa mainitun sairauden hoitoon. Toisin kuin lääkkeen markkinoinnissa, lääkkeen määräämisessä ei vaadita tieteellisesti tutkittua tietoa lääkevalmisteen tehosta sillä hoidettavan sairauden hoitoon [20]. Tämä käytäntö on ristiriidassa lainsäädännön kanssa, jonka mukaan potilaalle on annettava selvitys hoidon vaikutuksista ennen hoitopäätöksen tekoa[21].

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea eli entinen Lääkelaitos hoitaa Suomessa lääkealan lupa- ja valvonta- ja tiedotustehtäviä[22].

Myydyimmät lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burana on yksi Suomen myydyimpiä lääkkeitä. Kuvassa ibuprofeeniin perustuvia tulehduskipulääkkeitä

Myydyimmät lääkkeet Suomessa 2010 tukkuhinnalla mitattuna olivat:

[23]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomisto J, Koulu M. Johdanto farmakologiaan, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 19-26, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.
  2. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä
  3. Lääkelaki, Finlex, Valtion säädöstietopankki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395
  4. Jukka Virtanen: Lääkkeet ja seksuaalisuus. http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus/seksuaalisuus/laakkeet.html
  5. http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_vauva&jutunid=1343 Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana. 2008. Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen. http://www.laakelaitos.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/laakelaitos/embeds/raskaus2r.pdf
  6. Fimeasta puhelimitse saatu tieto. Syksy 2010.
  7. Lääkelaki, Finlex, Valtion säädöstietopankki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395
  8. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
  9. Seija Aaltonen: Lääkehoito kuntoutuksessa. http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus/kuntoutus/laakehoito.html
  10. Valviran kotisivut http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta
  11. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7690693?dopt=Abstract
  12. Genetic test allows personalised drug therapy. 7.5.2005. DrugResearcher.com. http://www.drugresearcher.com/Tools-and-techniques/Genetic-test-allows-personalised-drug-therapy
  13. Tohtori Mikko Kivikankaan haastattelu. Kalle Haatainen. Yle Puhe 20.12.2010. http://yle.fi/puhe/
  14. Irti huumeista ry. LÄÄKKEET JA SEKAKÄYTTÖ. http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/laakkeet_ja_sekakaytto
  15. [1]
  16. http://www.tohtori.fi/?page=5759087&id=5091789
  17. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3787
  18. Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Ss. 65-73.
  19. Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Ss. 65-73.
  20. Fimeasta puhelimitse saatu tieto. Syksy 2010.
  21. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
  22. Fimean kotisivut http://www.fimea.fi/
  23. Lääketeollisuus Ry. 2010, http://www.laaketeollisuus.fi/Banners/Myydyimm%C3%A4t%20l%C3%A4%C3%A4kevalmisteet%20Suomessa%202010.pdf, haettu 1.4.2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mann, John: Murha, taikuus ja lääkintä: Lääkeaineiden historiaa. (Murder, magic and medicine, 2000.) Suomentanut Tiina Onttonen. Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-333-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]