Ylilääkitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ylilääkitys tarkoittaa sitä, että lääkäri määrää potilaalle tarpeettomasti tai liikaa lääkettä.

Ylilääkitys liittyy tavallisesti polyfarmasiaan eli monilääkitykseen. Polyfarmasia tarkoittaa sitä, että potilaalla on käytössään useita lääkkeitä. Rajana on pidetty viittä samanaikaisesti käytössä olevaa lääkettä.[1][2] Lääkkeet ovat yleensä usean eri lääkärin määräämiä ja monesti samoihin vaivoihin tarkoitettuja.[3]

Yleisimpiä monilääkitystapauksissa käytettyjä lääkkeitä ovat sydän- ja verenkiertolääkkeet, keskushermoston ja hengityselinsairauksien lääkkeet. Monilääkityt voivat reseptilääkkeiden lisäksi käyttää vielä käsikauppalääkkeitä, rohdosvalmisteita ja luontaistuotteita,[3] mutta potilaista itsestään johtuvia ongelmia on selvästi vähemmän kuin lääkärien määräämistä lääkkeistä johtuvia.[4] Monilääkittyjä potilaita on Suomessa arviolta noin 300 000, joista ehkä kolmasosalla eli 100 000:lla on lääkkeiden haitta- tai yhteisvaikutuksia.[1] Näitä haittavaikutuksia hoidetaan tarpeettomassa monilääkityksessä usein uusilla lääkkeillä.[5]

Yli- ja monilääkitys on erityisesti vanhusten hoidossa todettu yhä pahenevaksi potilasturvallisuusongelmaksi.[6][7][8] 75 vuotta täyttäneistä käytti 21 % vuonna 1976 vähintään viittä reseptilääkettä, vuonna 1996 lähes kaksinkertainen joukko, 39 %. Tästä joukosta on arvioitu jopa 15 prosentin saavan lääkkeestä merkittäviä haitallisia, jopa toksisia sivuvaikutuksia.[9] Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan Suomessa kuolee joka vuosi satoja vanhuksia holtittoman lääkityksen seurauksena.[10] Professori Marja Airaksisen mukaan vähintään kymmenen prosenttia vanhuksista saa vanhuksille sopimattomia lääkkeitä. Käytössä saattaa esimerkiksi olla useita psyykenlääkkeitä, joista osaa syödään turhaan. Tarpeettomat psyykenlääkkeet aiheuttavat vanhuksille sekavuutta ja huimausta, minkä vuoksi osa vanhuksista kaatuu ja joutuu loppuiäkseen vuodepotilaaksi. Asiasta vuonna 2007 annettu ohjeistus ei ole korjannut tilannetta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pohjois-Karjalan palveluverkko
  2. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakesin työpapereita 28/2006. Helsinki: Stakes; Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO, 2006. ISBN 951-33-1875-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.6.2009).
  3. a b Lääkkeet eivät ole leikin asia. Superliitto
  4. a b Jussi Pullinen: Vanhuksen lääkitys jää usein tarkistamatta, Professori Airaksinen: Asia ei ole parissa vuodessa parantunut yhtään. Helsingin Sanomat, 10.6.2009, s. A9. Artikkelin tiivistelmä.
  5. Polyfarmasia-hanke
  6. Suvi-Anne Siimeksen kolumni Lääketeollisuus ry:n tiedostuslehdessä Resepti
  7. Elina Peltomäki: Vanhusten monilääkitys. Turun yliopisto
  8. Vanhusten monilääkitys on kasvava ongelma. Kuopion yliopistolehti
  9. Vanhusten hoidossa ajaudutaan yhä useammin ylilääkitykseen Akuutti. 2003. Yle.fi. Viitattu 5.6.2009.
  10. Vanhusten kohtalokas ylilääkitys Mtv3.fi. Viitattu 5.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.