Vieroitusoire

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vieroitusoireet ovat jonkin riippuvuutta aiheuttavan aineen säännöllisen käytön lopettamisesta koituvia fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Vieroitusoireet johtuvat siitä, että vieroittautujan elimistö ja etenkin aivot ovat sopeutuneet toimimaan ympäristössä, jossa on esimerkiksi nikotiinia, alkoholia, heroiinia, kofeiinia, lääkevalmisteen sisältämää kemiallista yhdistettä tai muuta riippuvuutta aiheuttavaa ainetta. Säännöllistä pitkäaikaiskäyttöä seuraavat vieroitusoireet kestävät tämän vuoksi yleensä pitkään sen jälkeen, kun riippuvuutta aiheuttanut aine on jo poistunut elimistöstä.

Vieroitusoireita ilmenee tavallisesti vasta silloin, kun riippuvuutta aiheuttavan aineen käyttö on ollut pitkäaikaista ja säännöllistä. Alkoholi muodostaa tästä kuitenkin poikkeuksen, koska se altistaa krapulaksi kutsutulle vieroitusoireistolle jo kerta-annoksena nautittuna.

Jos vieroitusoireita ilmenee vastasyntyneillä äidin raskaudenaikaisen lääkityksen vuoksi, niistä saatetaan käyttää termiä lääkeoire.

Kahvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säännöllisen kahvinjuonnin lopettaminen saattaa aiheuttaa päänsärkyä, ärtyisyyttä, väsymystä, mielialan vaihteluja ja keskittymiskyvyn puutetta. Vieroitusoireet lakkaavat yleensä noin viikon kuluttua. Kofeiinin vieroitusoireet ovat kuitenkin melko tuntematon aihe, sillä kahvinjuonnin terveysriskit ovat hyvin pieniä minkä vuoksi ihmiset eivät koe kahvista luopumista tarpeellisena.[1][2].

Tupakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa yli 80 prosentille tupakoitsijoista sekä fyysisiä että psyykkisiä vieroitusoireita, joita ei voida täysin erottaa toistaan; tosiasialliset fyysiset vieroitusoireet ovat verrattain vähäisiä, mutta koska psyykkinen riippuvuus on lähes kaikilla tupakoijilla voimakas, psykosomaattiset oireet ovat usein voimakkaita. Vieroitusoireet kestävät vielä kauan sen jälkeen kun nikotiini on poistunut elimistöstä. Ensimmäiset vieroitusoireet alkavat 2–12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisesta. Vieroitusoireiden vaikein vaihe on 1–3 vuorokautta lopettamisesta ja oireiden keskimääräinen kesto on 3–4 viikkoa.[3]

Tupakoinnin lopettamisen aiheuttamien vieroitusoireiden kestossa on suurta yksilöllistä vaihtelua. Tupakointivuodet tai poltettujen savukkeiden määrä eivät välttämättä kerro, miten pahana vieroitusoireet tulevat. Sukupuoli altistaa vieroitusoireille siten, että miehet saavat vieroitusoireita hieman useammin kuin naiset.[3]

Tupakoinnin lopettamisen yleisimmät vieroitusoireet muistuttavat opioidien vieroitusoireita. Yleisimmin esiintyy seuraavia oireita: ärtyvyyden lisääntyminen, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, levottomuus, alakuloisuus, kärsimättömyys, univaikeudet, päänsärky ja huimaus. Tupakoinnin lopettamiseen liittyviä fysiologisia muutoksia ovat: vähentynyt kortisolin, adrenaliinin ja kilpirauhashormonin eritys, pienentynyt sydämen syke, ortostaasi, vapina ja lisääntynyt nälkä ja makeanhimo. Lisäksi esiintyy muutoksia lepoaineenvaihdunnassa, EEG-aaltojen hidastumista ja lihomista sekä hidastunutta suoritusnopeutta tarkkuutta vaativissa tehtävissä.[3]

Fyysinen riippuvuus ylläpitää tupakointia, sillä vieroitusoireet alkavat yleensä kahden tunnin kuluttua viimeksi poltetusta savukkeesta. Tupakoitsija tupakoi yleensä estääkseen vieroitusoireita.[3][4]

Alkoholi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen alkoholin vieroitusoireista johtuva sekavuustila tunnetaan nimellä juoppohulluus eli delirium tremens. Myös mielialan lasku, väsymys ja keskittymisvaikeudet ovat yleisiä alkoholin suurkulutuksen jälkeisiä oireita[5]. Muita alkoholin vieroitusoireita ovat vapina, hikoilu, pahoinvointi, röyhtäily tai oksentelu, sydämentykytys, korkea verenpaine, psykomotorinen kiihtymys, päänsärky, unettomuus, huonovointisuus tai heikkous, ohimenevät näkö-, tunto- kuulo- tai muut aistiharhat ja epilepsiakohtauksen tyyppiset kouristukset[6].

Alkoholin käytön lopettamiseen saattaa liittyä myös pitkittyneitä vieroitusoireita, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki elimistön toiminnot eivät palaudu ennalleen alkoholin käytön loputtua. Esimerkiksi noin puolella juomisen lopettaneista alkoholisteista esiintyy unettomuutta jopa useita kuukausia alkoholin käytön lopetuksen jälkeen[7].

Lääkeaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien lääkeaineiden kuten esimerkiksi uni- ja rauhoittavien lääkkeiden, kroonisiin kiputiloihin käytettyjen bentsodiatsepiineja tai opioideja (kodeiini, tramadoli, morfiini) sisältävien lääkkeiden sekä masennuslääkkeiden säännöllisen käytön lopettaminen saattaa aiheuttaa voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita, jotka ovat usein samantyyppisiä kuin edellä kuvaillut tupakan ja päihteiden aiheuttamat vieroitusoireet. Myös muiden lääkeaineiden lopettamiseen saattaa liittyä voimakkaita vieroitusoireita. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamisessa käytetyn varenikliinin lopettaminen voi aiheuttaa täysin terveelle ihmiselle kemiallisen psykoosin, johon liittyy aistiharhoja[8].

Myös rebound-ilmiö luetaan vieroitusoireistoon. Rebound-ilmiö tarkoittaa sitä, että oire, jonka hoitoon lääke määrättiin (esimerkiksi unettomuus tai paniikkihäiriö) palaa takaisin alkuperäistä huomattavasti voimakkaampana.

Lääkeaineiden vieroitusoireet aiheuttavat pahimmillaan työkyvyttömyyttä. Monesti käy kuitenkin niin, ettei vieroitusoireista kärsivälle määrätä sairauslomaa, koska lääkärit eivät ole tietoisia siitä, että lääkeaineiden vieroitusoireyhtymä (F13.3) on merkitty ICD-10 tautiluokitukseen[9].

Lääkeaineiden päivittäinen käyttö saattaa aiheuttaa myös käytönaikaisia vieroitusroireita. Käytönaikaiset vieroitusoireet esiintyvät silloin, kun lääkeaineen pitoisuus elimistössä laskee tietyn kynnysarvon alle. Käytön aikanen vieroitusoire hellittää aina lääkkeen nauttimisen jälkeen, koska aineen pitoisuus elimistössä alkaa jälleen nousta.

Kaikki vieroitusoireet eivät ala välittömästi lääkkeen lopettamisen tai lääkeannoksen pienentämisen jälkeen, vaan jotkut oireet saattavat ilmaantua toisinaan vasta monen kuukauden, joskus jopa puolen vuoden viiveellä. Tämän vuoksi oireita ei aina osata yhdistää lääkityksen lopettamiseen.

Vieroitusoireita aiheuttavien lääkeaineiden käytön lopettamisen pitäisi tapahtua asteittain. Jos näin ei menetellä, on potilaalla lisääntynyt riski saada ns. pitkittyneitä vieroitusoireita, jotka voivat kestää pahimmillaan jopa useita vuosia.[10]

Jos riippuvuutta aiheuttavaa lääkeainetta käytetään raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita.[11]. Lääkeaineiden lopettamiseen liittyviä vieroitusoireita ei kartoiteta systemaattisesti uusia lääkevalmisteita tutkittaessa. Tämän vuoksi pakkausselosteet ovat näiltä osin usein hyvinkin puutteellisia. Myöskään lääkäreiden koulutukseen ei välttämättä sisälly opetusta esimerkiksi bentsodiatsepiineihin kuuluvien lääkeaineiden vieroitusoireista, vaikka niistä on ehtinyt kertyä jo runsaasti lääketieteellistä tietoa[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duodecim, kofeiiniriippuvuus.[1]
  2. Helsingin kaupunginkirjasto: Kysy mitä vain 4.9.2008
  3. a b c d Terveysportti. Kristiina Patja, Vieroitusoireet, 7.11.2006
  4. [2] Sairauksien ehkäisy. Kristiina Patja, Harri Vertio, 19.tammikuuta.2009.
  5. Herkules.oulu.fi
  6. Alkoholinkäytön diagnoosit. 6.2.2005
  7. Currie SR, Clark S, Rimac S, Malhotra S. Comprehensive assessment of insomnia in recovering alcoholics using daily sleep diaries and ambulatory monitoring. Alcohol Clin Exp Res 2003;27:1262-9
  8. [3] Iltalehti 8. toukokuuta 2009
  9. [4] THL:n ylläpitämä kansallinen koodistopalvelu.
  10. a b Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  11. [5] Fimea, Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana.]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]