Bentsodiatsepiinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lääkeaineryhmä:
Bentsodiatsepiinit
Bentsodiatsepiinien yhteinen rakenne
Bentsodiatsepiinien yhteinen rakenne
Käyttötarkoitukset Unilääke, rauhoittava, riippuvuudet
Antotavat Oraalinen
ATC-DDD N05BA, N05CD
Mekanismi GABA-agonisti
Riippuvuus Voimakas fyysinen ja psyykkinen
Väärinkäyttö Runsasta


Erilaisia bentsodiatsepiineja

Bentsodiatsepiinit ovat bentseeni- ja diatsepiinirenkaiden fuusion sisältäviä kemiallisia yhdisteitä, tarkemmin ottaen bentseenidiatsoniumsuoloja, joita käytetään lääkeaineina sekä toisinaan myös päihteenä. Rakenteellisesti useimmat lääkeryhmän aineista ovat 1,4-bentsodiatsepiini -nimisen yhdisteen johdannaisia.

Käyttöaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsodiatsepiineillä on neljä pääasiallista hoitovaikutusta. Ne vaikuttavat rauhoittavasti eli anksiolyyttisesti lievittäen esiintymisjännitystä, paniikkia ja ahdistuneisuutta. Lisäksi ne nopeuttavat nukahtamista ja rentouttavat poikkijuovaisia lihaksia, estävät kouristuksia ja turruttavat tuntoaistia, minkä vuoksi niitä käytetään myös unettomuuden, epilepsian, jännityspäänsäryn ja kroonisen kivun hoitoon.

Bentsodiatsepiineja käytetään myös vaikeiden depressio- ja maniaoireiden hoitokeinona. Lisäksi niillä hoidetaan vaikeita alkoholin vieroitusoireita, ja niitä käytetään monien toimenpiteiden esilääkityksenä[1][2].

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsodiatsepiineja käytetään oireenmukaiseen hoitoon, mikä tarkoittaa sitä, että ne lievittävät oireita, mutta eivät poista oireiden aiheuttajaa.[1][3] Harvat lääkkeet voivat kilpailla bentsodiatsepiinien tehokkuudelle ja nopealle vaikutukselle. Bentsodiatsepiinivalmisteiden pitkäaikaiskäyttöä ei kuitenkaan suositella, koska siihen liittyy riippuvuus- ja toleranssisriski sekä myös riski saada joissakin tapauksissa merkittäviä haittavaikutuksia.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ohjeiden mukaan bentsodiatsepiinia ja niiden johdannaisia sisältäviä lääkeaineita saa määrätä enintään 12 viikon ajaksi,[4][5] mikä vastaa kahden kuukauden hoitojaksoa, joka sisältää myös lääkkeen asteittaisen vieroitusvaiheen.[6] Vieroitusvaiheen aikana lääkitystä vähennetään asteittain, jotta vieroitusoireet jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Bentsodiatsepiininen päivittäiskäyttäjien määrän arvioidaan olevan 4 % Suomen väestöstä.[7] Suurin osa bentsodiatsepiinien käyttäjistä on pitkäaikaiskäyttäjiä, joiden lääkitys on jatkunut vuodesta toiseen. Eniten käyttäjinä on yli 75-vuotiaita naisia.[8] Jopa 43 % laitoshoidossa olevista vanhuksista käyttää uni- ja rauhoittavia lääkkeitä.[9]

Yli 190 000 suomalaista käytti vuonna 2010 ahdistuslääkkeitä (joista merkittävä osa neuroleptejä bentsodiatsepiinien ohella) ja nukahtamis- tai unilääkkeiden käyttäjiä oli 170 000.[10]

Bentsodiatsepiineilla on yleisesti ottaen varsin vähän kiusallisia haittavaikutuksia muihin psyykenlääkkeisiin verrattuna.[11]

Monet muut sedatiivit, kuten alkoholi, amitriptyliini ja melatoniini voimistavat bentsodiatsepiinien rauhoittavaa, väsyttävää ja nukuttavaa vaikutusta.[12] Myös neuroleptit voimistavat bentsodiatsepiinien sedatiivista vaikutusta. Alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhteiskäyttö voi johtaa myös lisääntyneeseen riskiin saada muistin ja älyllisen suorituskyvyn häiriöitä, jotka saattavat ehkä jäädä pysyviksi.[13] [14]

Tupakointi voi vähentää bentsodiatsepiinien tehoa, koska nikotiini kiihdyttää CYP1A2-entsyymivälitteisesti bentsodiatsepiinien metaboliaa ja nopeuttaa bentsodiatsepiinien poistumista elimistöstä.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen bentsodiatsepiini klooridiatsepoksidi tuli markkinoille 1960. Se korvasi vaarallisten ja enemmän riippuvuutta aiheuttavien barbituraattien käyttöä lääkkeenä. Bentsodiatsepiinit ovat turvallisempia kuin sivuvaikutuksiltaan rajummat ja yliannostukseltaan hengenvaaraliset barbituraatit. Barbituraatit ovat sittemmin poistuneet kokonaan käytöstä Suomessa, niiden ainoa jäljellä oleva käyttö on eläinlääketieteessä, jossa on käytössä vielä valmiste Barbivet Vet 30mg, jossa vaikuttava aine on fenobarbitaali.

Ensimmäinen bentsodiatsepiini, klooridiatsepoksidi (Risolid) löydettiin vahingossa vuonna 1954. Lääkkeen löysi itävaltalainen tiedemies Leo Sternbach (1908-2005), joka työskenteli lääkeyhtiö Hoffmann-La Rochelle. Aluksi hän keskeytti työnsä yhdisteen Ro-5-0690 kanssa, mutta hän löysi uudelleen yhdisteen vuonna 1957, kun hänen apulaisensa oli siivoamassa laboratoriota. Vaikka aluksi hänen työnantajansa suhtautui kielteisesti jatkotutkimuksiin, Sternbach teki jatkotutkimusta, joka paljasti yhdisteen olevan erittäin tehokas rauhoittava lääke.

Geneerinen kemiallinen nimi klooridiatsepoksidille on methaminodiatsepoksidi. Sitä myytiin kauppanimellä Librium (Suomessa Librax tai Risolid), joka oli johdettu equilibrium-sanan viimeisestä osasta. Vuonna 1959 yli 2 000 psykiatria määräsi, ja yli 20 000 potilasta käytti lääkettä. Se kuvattiin sanoilla "kemiallisesti ja kliinisesti muista rauhoittavista lääkkeistä poikkeavat psyykkisesti energisoivat tai muutoin psykoterapeuttiset lääkkeet nyt saatavilla." Testien aikana huomattiin klooridiatsepoksidin aiheuttavan lihasten rentoutumista ja rauhoittavaa vaikutusta laboratorioeläimillä, kuten hiirillä, rotilla, kissoilla ja koirilla. Pelko ja aggressio lähtivät huomattavasti pienemmillä annoksilla kuin valmisteilla jotka aiheuttavat hypnoosin. Klooridiatsepoksidi on samantapainen fenobarbitaalin kanssa antiepileptisissä vaikutuksissaan. Kuitenkin siinä ei ole barbituraattien hypnoottista vaikutusta. Eläinkokeita tehtiin Bostonin eläintarhassa ja San Diegon eläintarhassa. 42 sairaalapotilasta, jotka kärsivät akuutista ja kroonisesta alkoholismista sekä lukuisista psykooseista ja neurooseista hoidettiin klooridiatsepoksidilla. Pääosalla potilaista tuskaisuus, jännittyneisyys ja motorinen levottomuus vähentyivät tehokkaasti. Positiivisimmat tulokset saatiin alkoholistipotilailla. Raportoitiin, että vatsahaavat ja ihotaudit, joihin liittyi emotionaalisia tekijöitä, vähentyivät klooridiatsepoksidilla.[16]

Klooridiatsepoksidi mahdollisti emotionaalisten häiriöiden hoitamisen ilman henkisen tarkkanäköisyyden tai valppauden menettämistä. Se auttoi henkilöitä, joilla oli pakko-oireita kuten yhtä potilasta, joka tunsi pakolliseksi laskea sälekaihtimien säleet astuessaan huoneeseen.[17]

Lääkäri Carl F. Essig piti puheen joulukuussa 1963 lääkkeiden väärinkäyttöseminaarissa Yhdysvalloissa. Hän nimesi meprobamaatin, glutetimidin, etinamaatin, etklorvynolin, metyprylonin ja klooridiatsepoksidin lääkkeiksi, joiden käyttökelpoisuutta ei voida kiistää. Kuitenkin Essig nimesi nämä uudemmat tuotteet riippuvuuslääkkeiksi', kuten barbituraatit, joiden tottumusriski oli laajemmin tunnettu. Hän mainitsi 90-päiväisen tutkimuksen klooridiatsepoksidilla, jossa todettiin, että auto-onnettomuudet 68 käyttäjän joukossa olivat kymmenkertaiset normaaliin nähden. Osallistujien päivittäiset annokset olivat 5 mg:stä 100 milligrammaan.[18]

Vuonna 1963 sallittiin diatsepaamin (Diapam) käytön aloittaminen. Diatsepaami oli yksinkertaistettu versio klooridiatsepoksidista, joka tarkoitettiin pääasiassa ahdistuksen hoitoon. Uniongelmia hoidettiin vuonna 1965 kehitetyllä nitratsepaamilla (Insomin), vuonna 1969 kehitetyllä tematsepaamilla (Tenox, Normison) ja vuonna 1973 kehitetyllä fluratsepaamilla.[19]

Suomalaisten bentsodiatsepiinien käyttö on lisääntynyt jatkuvasti 1980-luvun puolivälistä lähtien, kun muissa Pohjoismaissa myyntiluvut ovat pysyneet tasaisina tai pienentyneet.[20]

Bentsodiatsepiinit pysyvät todennäköisesti vielä pitkään markkinoilla, koska yhtä tehokkaiden ahdistuslääkkeiden kehittäminen on hidasta. [21]

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skemaattinen diagrammi (α1)2(β2)2(γ2) GABAA reseptorikompleksista, jossa näkyy viisi proteiini-aliyksikköä jotka muodostavat reseptorin, kloridikanava keskellä reseptoria, kaksi GABA sitoutumiskohtaa α1 ja β2 rajapinnoilla ja allosteerinen bentsodiatsepiini (BZD) sitoutumiskohta α1 ja γ2 rajapinnalla.

Bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinijohdannaisten vaikutukset perustuvat niiden keskushermostoa lamaavan ominaisuuteen. Bentsodiatsepiinit sitoutuvat keskushermoston GABAA-reseptoreissa[1][22] omiin erityisalueisiinsa (bentsodiatsepiinireseptorit) voimistaen gamma-aminovoihapon eli GABA:n toimintaa reseptoreissa.[22] Gamma-aminovoihappo on aivojen hermosolujen toimintaa jarruttava välittäjäaine.[23] Bentsodiatsepiinit aiheuttavat siten hermoratojen toiminnan epäspesifistä eli yleistynyttä hidastumista.

Bentsodiatsepiinien vaikutukset riippuvat annoksen suuruudesta eli siitä, kuinka monta prosenttia bentsodiatsepiinireseptoreista on täynnä. Ensin tulevat anksiolyyttiset, sitten sedatiiviset ja hypnoottiset vaikutukset.[24] Viimeisenä vaikutuksena tulee anestesia[25], jolla tarkoitetaan nukutustilaa, jossa kivuntunto on vähentynyt, lihakset ovat rennot ja potilas on tajuton.

Bentsodiatsepiinien keskushermostoa lamaava vaikutus muistuttaa läheisesti alkoholin GABA-reseptoreihin kohdistuvaa vaikutusta. Bentsodiatsepiinit sekä alkoholi lisäävät molemmat gamma-aminovoihapon määrää aivoissa, josta seuraa ahdistuksen lieventyminen. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat käskemällä osan keskushermostoa lopettaa toiminta lääkkeen vaikutuksen ajaksi, jolloin ihminen rauhoittuu tai muuttuu uniseksi taikka kipu vaimenee kokonaan tai osittain.

Bentsodiatsepiineilla on lisäksi myös muskariinireseptoreita salpaava antikolinerginen vaikutus[26], mikä johtaa parasympaattisista hermopäätteistä vapautuvan asetyylikoliinin vaikutusten vähenemiseen[27]

Paamit (kuten diatsepaami) ovat pitkävaikutteisempia kuin laamit (kuten alpratsolaami), jotka taas ovat lyhytvaikutteisia. Eri bentsodiatsepiinit vaikuttavat hieman eri tavalla ja ne on kehitetty eri tarkoituksiin. Bentsodiatsepiinien perusrunkoa on esimerkiksi paniikkihäiriön hoitoon käytettävässä alpratsolaamissa muokattu siten, että ahdistusta poistavaa vaikutusta on lisätty ja unettavuutta vähennetty.lähde?

Päihdekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin lääkinnällisiin tarkoituksiin kehitetyt bentsodiatsepiiniyhdisteet luokitellaan Suomessa paitsi lääkkeiksi myös huumausaineiksi[28]. PKV-lääkkeistä (pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava) bentsodiatsepiinit ja opioidit aiheuttavat suurimman riskin lääkeriippuvuuteen. Arviolta 2-3 prosenttia PKV-lääkkeitä käyttävistä potilaista väärinkäyttävät kyseisiä lääkevalmisteita. Kuitenkin kaikista myytävistä PKV-lääkevalmisteista 13 prosenttia päätyy tälle ryhmälle.[29]

Bentsodiatsepiinien päihdekäyttö on usein ns. sekakäyttöä, jolloin niitä käytetään yhdessä alkoholin tai opioidien kanssa. Alkoholi ja bentsodiatsepiinit vahvistavat toistensa vaikutusta ja voivat olla hengenvaarallinen yhdistelmä keskushermostoa lamaavan vaikutuksensa takia. Bentsodiatsepiineja päätyy myös katukauppaan niiden väärinkäyttöpotentiaalin takia. Potilaalle saa määrätä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä vain, jos lääkäri toteaa lääkityksen välttämättömäksi[30][29].

Haittavaikutukset ja terveysriskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvät haitat johtuvat niiden pitkäaikaiskäytöstä (kuukausien säännöllisestä päivittäisestä käytöstä). Tavallisesti bentsodiatsepiinien pitkäaikaisen käytön haitat ylittävät hyödyt selvästi ja elämänlaatu kohenee bentsodiatsepiinien käytön lopettamisen myötä[31][32][33][34]. Bentsodiatsepiinien käytöstä on yleensä haittaa liikenteessä ja työelämässä, vaikka potilas ei aina sitä itse huomaisi. Bentsodiatsepiinit aiheuttavat väsymystä. [32] Eri maissa suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet merkittävän yhteyden muun muassa liikenneonnettomuusriskin ja bentsodiatsepiinien käytön välillä[14]. Pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien käyttö lisää myös vanhusten kaatumistapaturmia.[35] [36]

Bentsodiatsepiinivalmisteiden pitkäaikaiskäyttöä ei suositella, koska siihen liittyy riippuvuus- ja toleranssiriski sekä myös riski saada vakavia ja joskus jopa pysyväksi jääviä haittavaikutuksia. Tämän vuoksi bentsodiatsepiinejä sisältäviä lääkeaineita ei suositella käytettäväksi pitkäaikaisesti. Jos pitkäaikaiskäyttäjällä ei ole havaittavissa annosten kasvua toleranssin kehittymisen merkkinä, sivuvaikutuksia tai väärinkäyttöä, eikä potilas ole halukas lääkemuutoksiin, voidaan kuitenkin jäädä seuraamaan tilannetta. Lääkityksen asianmukaisuus on tästä huolimatta syytä arvioida vähintään kerran vuodessa. Ikääntyminen, somaattiset sairaudet ja muu lääkehoito saattavat lisätä bentsodiatsepiinien sivuvaikutuksia, jolloin annostelun tarkistaminen, bentsodiatsepiinin lopetus tai vaihto muuhun hoitoon voi olla tarpeen.[37]

Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttäjille pitäisi järjestää säännöllinen hammaslääketieteellinen seuranta, koska lääkkeen kipuaistia turruttava vaikutus voi johtaa siihen, että hammasmätä vaurioittaa hampaita ilman oireiden ilmenemistä. Myös bentsodiatsepiinin verenkiertoa heikentävä vaikutus lisää hammasvaurioiden riskiä.

Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäytön aiheuttamat sivuvaikutukset ovat usein yhdistelmä aineen aiheuttamista varsinaisista sivuvaikutuksista sekä elimistön tottumisen aikaansaamista käytönaikaisista vieroitusoireista[38].

Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö heikentää aivojen noradrenaliinin-, serotoniinin-, asetyylikoliinin ja dopamiinintuotantoa. Nämä välittäjäaineet ovat välttämättömiä älyllisille toiminnoille, muistille ja tunteiden esiintymiselle, lihaskunnolle ja -koordinaatiolle, sydämen rytmille ja verenpaineen säätelylle sekä muille ruumiintoiminnoille[14]. Noradrenaliinin, serotoniinin ja dopamiinin erittymisen vähentyminen voi aiheuttaa muun muassa paniikkihäiriö- ja masennusoireita. Tämän vuoksi bentsodiatsepiinilääkitykseen pyritään usein yhdistämään masennuslääkkeellä, joka lisää aivojen serotoniinipitoisuuksia, joissain tapauksissa myös noradrenaliinin ja dopamiinin pitoisuuksia.

Bentsodiatsepiinien lievä antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten toiminnoissa[39] sekä unen-[40] ja lämmönsäätelyssä[41]. Bentsodiatsepiinit estävät esimerkiksi unihormoni melatoniinin synteesiä ja eritystä, mikä johtaa usein unihäiriöihin tai niiden pahenemiseen[42]. Muita antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen, kiihtyneisyys, sekavuus, näköhäiriöt ja hallusinaatiot[43].

Bentsodiatsepiinit huonontavat pitkäaikaiskäytössä psykomotorisia taitoja ja kognitiivisia toimintoja eli ajattelu- ja havaintokykyä sekä muistia[44]. Ajattelu- ja havaintokyvyn muutokset palautuvat useimmiten ennalleen vähitellen käytön loputtua. Osalla pitkäaikaskäyttäjistä on kuitenkin havaittavissa älyllisen suorituskyvyn heikentymistä vielä 10 kuukauden kuluttua vieroituksen päättymisestä (pidempiä seurantatutkimuksia ei ole tehty)[13]. Myös muistin toimintaan saattaa jäädä pysyviä häiriöitä[14]. Bentsodiatsepiinit saattavat myös aiheuttaa motoristen taitojen heikkenemistä kuten kirjoitus-, puhe- ja kävelyvaikeuksia[45].

Bentsodiatsepiinit saattavat myös heikentää impulssikontrollia, jolloin ne voivat lisätä aggressiivisuutta ja alkoholin himoa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että bentsodiatsepiinit tehoaisivat alkoholiriippuvuuteen. Pienikin sekakäyttö alkoholin kanssa voi aiheuttaa arvaamattomia reaktioita.[32]

Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa myös kroonista kipua, sukupuolista haluttomuutta ja impotenssia[46].

Bentsodiatsepiinien käyttö raskauden aikana saattaa suurentaa synnynnäisten epämuodostumien riskiä[47].

Useilla bentsodiatsepiineillä sekä muilla mielialaan sekä vireystilaan vaikuttavilla lääkkeillä on joidenkin tutkimusten mukaan luuydintoksinen sivuvaikutus. On myös hyvin yleistä että mielialalääkkeiden käyttäjät alkoholisoituvat lääkkeiden käytön yhteydessä, jonka vuoksi itsemurhariski kasvaa huomattavasti. Lisäksi bentsodiatsepiinien on havaittu aiheuttavan käyttäjissään aggressioita sekä vainoharhaisuutta.[48][49][50][51][52]

Yliannostustapauksissa voidaan käyttää GABAA-antagonisti flumatseniilia. Flumatseniiliannostus voidaan joutua uusimaan, koska joillakin bentsodiatsepiineilla on pidempi puoliintumisaika kuin flumatseniililla. Vasta-ainetta käytettäessä bentsodiatsepiiniriippuvaiselle voi tulla vieroitusoireita.

Riippuvuuden ja toleranssin kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsodiatsepiinien säännöllinen käyttö aiheuttaa usein riippuvuutta ja elimistön tottumista eli toleranssin kasvua. Toleranssin kasvun seurauksena yhdisteen lääkinnällinen teho alkaa heiketä.[53] Riippuvuus voi saada aikaan sen, että elimistössä ilmenee vieroitusoireita, kun yhdisteen pitoisuus kudoksissa laskee tietyn tason alapuolelle. Tällöin on vaarana, että alkuperäiset oireet palaavat takaisin entistä voimakkaampina, ellei annosta nosteta jatkuvasti suuremmaksi.[54]

Bentsodiatsepiinit aiheuttavat helpommin riippuvuutta kuin alkoholi[55]. Bentsodiatsepiiniriippuvuus voi kehittyä jopa kahdessa viikossa[56]. Vieroitusoireiden todennäköisyys kasvaa käytön pituuden myötä. Kun bentsodiatsepiinien yhtäjaksoista käyttöä on jatkunut puoli vuotta, kolmannes käyttäjistä on tullut ruumiillisesti riippuvaisiksi.[57] Vuoden säännöllisen käytön jälkeen puolella potilaista ilmenee vieroitusoireita lääkityksen lopettamisen jälkeen[58].

Arviolta 10–15 % pitkäaikaiskäyttäjistä saa vieroituksenjälkeisen oireyhtymän[14]. Osa näistä pitkittyeistä oireista voi kestää jopa muutaman vuoden.[54] .

Riippuvuuden syntyä voi yrittää ehkäistä pitämällä vähintään kahden perättäisen vuorokauden taukoja viikossa, näinä päivinä ei tule myöskään käyttää alkoholia. [59] Tämän metodin tehosta ei ole kuitenkaan olemassa tieteellistä näyttöä ja esimerkiksi diatsepaamin ja klooridiatsepoksidin puoliintumisaika elimistössä on pisimmillään jopa 8 vuorokautta[14].

Mitä pidempään käyttöä on kestänyt ja mitä isompi annos on ollut, sitä todennäköisempää on, että lääkkeen vähentämisen tai lopettamisen yhteydessä ilmaantuu voimakkaita vieroitusoireita. Kaikki vieroitusoireet eivät ilmaannu heti ja samanaikaisesti, vaan uusia oireita saattaa ilmetä vielä jopa puolentoista vuoden kuluttua lääkevieroituksen aloittamisesta.

Jos riippuvuutta aiheuttavaa lääkeainetta käytetään raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita. [60].

Päihdekäytössä bentsodiatsepiinien riippuvuusriski on suurempi kuin alkoholilla[61].

Vieroitusoireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsodiatsepiinien vieroitusoireet muistuttavat usein alkoholin aiheuttamia krapulaoireita, mutta saattavat olla huomattavan voimakkaita. Tavallisimpia vieroitusoireita ovat päänsärky ja muut kivut, ripuli, pahoinvointi, metallinmaku suussa, suun kuivuminen, hikoilu, sydämentykytys, pyörrytys, huimaus, tinnitus, tasapainohäiriöt, tuntemukset neuloista tai sähköiskuista, vapina, lihasten nykiminen ja kouristukset, lihasjäykkyys, ihottuma, kutina, muistihäiriöt, kuumeen kaltainen väsymystila, keskittymisvaikeudet, unettomuus, aggressiivisuus, kiihtymys, ahdistus, alakulo, itkuisuus. Myös sukupuolivietin huomattavaa voimistumista on havaittu.[14][32]

Bentsodiatsepiinien säännöllisen käytön loputtua saattaa ilmetä myös ns. rebound-oiretta, joka tarkoittaa sitä, että oire, jonka hoitoon lääke määrättiin (esim. unettomuus tai paniikkihäiriö) palaa tilapäisesti takaisin alkuperäistä voimakkaampana.

Bentsodiatsepiinien päivittäinen käyttö saattaa aiheuttaa myös käytönaikaisia vieroitusroireita, jotka alkavat aina, kun yhdisteen pitoisuuden elimistössä laskee tietyn kynnysarvon alle. Seuraavan annoksen nauttiminen lopettaa nämä oireet väliaikaisesti. [14][54]

Bentsodiatsepiinien vieroitusoireet voivat olla jopa hengenvaarallisia[62]. Äkillinen suuren annoksen pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen saattaa johtaa muun muassa kouristuksiin, tajuttomuuteen ja harvinaisissa tapauksissa jopa kuolemaan.

Käytön lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieroitusoireiden vähentämiseksi bentsodiatsepiinin käyttöä tulee vähentää hitaasti ja pieni annos kerrallaan, esimerkiksi 10–20 prosenttia. Annosta voidaan vähentää tasaisesti esimerkiksi 2–3 viikon välein taikka suhteessa vieroitusoireiden voimakkuuteen. Mahdolliset vieroitusoireet ilmaantuvat tyypillisesti 1–14 vuorokauden kuluessa annoksen vähentämisestä.[32]

Vieroitus, joka yleensä hoidetaan pisimmän puoliintumisajan omaavalla diatsepaamilla, kestää yleensä muutamia kuukausia, joskus jopa vuosia. Turvallisen vieroituksen nopeus riippuu käytön kestosta ja käytetyn annoksen suuruudesta sekä yksilöllisistä tekijöistä. Suuntaa antavaksi nyrkkisäännöksi on esitetty yhtä kuukautta jokaista käyttövuotta kohti[54].

Bentsodiatsepiinejä ja bentsodiatsepiinijohdannaisia sisältäviä lääkevalmisteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevia bentsodiatsepiinejä käyttötarkoituksen mukaan lueteltuna. Suluissa olevien kauppanimien lisäksi saatetaan myydä muillakin kauppanimillä.

Ahdistuneisuus tai paniikkihäiriö Deliriumit eli sekavuustilat (esimerkiksi vieroitusoiredelirium) Epilepsia Esiintymisjännitys
Katatoniset stupor- tai kiihtymistilat Leikkauksen esilääkitys Levottomat jalat, essentiaalinen vapina Masentuneisuus
  • alpratsolaami
  • klooridiatsepoksidi (Risolid, Klotriptyl mite (valmiste sisältää myös amitriptyliiniä, joka voimistaa huomattavasti klooridiatsepoksidin vaikutusta.)
Palovammat ja aavesärky Psykoottinen tai maaninen levottomuus (agitaatio) Sähköshokkihoidon jälkeinen levottomuus Särky (esim. lihasjännityksestä johtuva särky, krooninen neuropaattinen kipu, jännityspäänsärky, migreeni)
Unettomuus
  • diatsepaami (Diapam)
  • klonatsepaami (Rivatril)
  • klooridiatsepoksidi (Risolid, Klotriptyl/Klotriptyl Mite (jälkimmäiset sisältävät myös amitriptyliiniä, joka voimistaa huomattavasti klooridiatsepoksidin vaikutusta.)
  • midatsolaami (Dormicum, Midazolam Alpharma, Midazolam Hameln)
  • nitratsepaami (Insomin)
  • oksatsepaami (Opamox)
  • tematsepaami (Tenox, Normison)
  • triatsolaami (Halcion)
  • tsaleploni Bentsodiatsepiinijohdannainen. Vaikutukset ja vieroitusoireet samat kuin bentsodiatsepiineilla. (Sonata)
  • tsolpideemi Bentsodiatsepiinijohdannainen. Vaikutukset ja vieroitusoireet samat kuin bentsodiatsepiineilla. (Stilnoct, Stella, Somnor, Zolpidem Sandoz, Zolpidem Stada, Zolpidem Winthrop, Zolpidem-Ratiopharm)
  • tsopikloni Bentsodiatsepiinijohdannainen. Vaikutukset ja vieroitusoireet samat kuin bentsodiatsepiineilla. (Imovane, Zopinox, Zopiklon Merck Nm, Zopitin, Zimovane)
Unissakävely Vaikea aggressiivisuus

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Syvälahti E, Hietala J, Ahdistuneisuus- ja unihäiriöiden lääkeaineet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 413-426, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa FarmToks
  2. Mikä lääkkeeksi juomiskierteeseen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1995. Duodecim. Artikkelin verkkoversio.
  3. Matti O. Huttunen: Alkoholinkäytön aiheuttamat myrkytystilat 23.7.2008.
  4. Tuomas Peltomäki: Uni- ja ahdistulääkkeistä tuli maan tapa. Helsingin Sanomat 21.5.2011, A8. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uni-+ja+ahdistusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4+tuli+maan+tapa/1135266305009
  5. Tuomas Peltomäki: Jo sadattuhannet suomalaiset syövät uni- ja ahdistuslääkkeitä. Helsingin Sanomat 21.5.2011, A3.
  6. http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/laakehoito/bentsodiatsepiinien_maaraaminen
  7. Mitä asioita PKV-lääkkeistä ja huumausaineita sisältävistä lääkkeistä kysytään. Mari Veijola, Kirsti Laitinen, Petri Kröger, Hannu Kokki. Suomen Lääkärilehti 10/2007.http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/sll102007-1047.pdf
  8. HS Kotimaa 10.12.2000 "Rauhoittavia lääkkeitä syö jatkuvasti 150 000 ihmistä. http://www2.hs.fi/uutiset/juttu.asp?artid=20001210KO11&pvm=20001210
  9. Vanhustenhoidon selvitys. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ry, kehittämisyksikkö 2001. S. 4. http://www.superliitto.fi/datafiles/userfiles/File/selvitykset/vanhustyo_selvitys.pdf.
  10. Tuomas Peltomäki: Uni- ja ahdistuslääkkeistä tuli maan tapa. Helsingin Sanomat 21.5.2011, A8.
  11. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00069&p_teos=lam&p_osio=&p_selaus=4683
  12. Sirkka-Liisa Kivelä: MELATONIINI IKÄÄNTYVIEN JA IÄKKÄIDEN UNETTOMUUDEN HOIDOSSA. NOVA Volume 11, 2008. PFD-tiedosto.
  13. a b Tata et al. Psychological medicine 1994, 24, 203-213.
  14. a b c d e f g h Ashton, Heather: Bentsodiatsepiinit – vaikutukset – vieroitus. Tietoa ja ohjeita ongelmakäyttäjille, vieroitusta toivoville ja heitä tukeville. Järvenpään sosiaalisairaala 2006. http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/bentsodiatsepiini_hoitomanuaali.pdf
  15. Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot. Käypä hoito 1.12.2006. http://www.kaypahoito.fi/
  16. Help For Mental Ills (Reports on Tests of Synthetic Drug Say The Results are Positive), New York Times, February 28, 1960, Page E9.
  17. Makers Worried On Tranquilizers, New York Times, August 28, 1960, Page F1.
  18. Warning Is Issued On Tranquilizers, New York Times, December 30, 1963, Page 23.
  19. Sternbach LH (1972). "The discovery of librium". Agents Actions 2 (4): 193-6. PMID 4557348. 
  20. http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=18533&p=29&pm=1&print=1 Helena Vorma & Kimmo Kuoppasalmi: Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito. Suomen lääkärilehti Nr:11/2005.http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/sll102007-1047.pdf
  21. HS - Kotimaa - 10.1.2006 Lääkäreiltä yritetään kiristää rauhoittavia lääkkeitä
  22. a b Bentsodiatsepiinien käyttö lääkeriippuvaisilla henkilöillä. Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö Finohta. http://lib.stakes.fi/ohtanen/tarkastele.aspx?id=1214
  23. C. Heather Ashton 2006: BENTSODIATSEPIINIT – VAIKUTUKSET – VIEROITUS. http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/bentsodiatsepiini_hoitomanuaali.pdf
  24. gamma.nic.fi/~jyrih/tt/mika_mukkula.htm
  25. http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/456157.shtml
  26. Raimo Ojala: Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Kuopion lääkeinformaatiokeskus. Apteekkari 5/2005. http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/kysymys5-05.pdf
  27. Duodecimin terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt00241
  28. http://www.finlex.fi/pdf/sdliite/liite/4196.pdf
  29. a b Mitä asioita PKV-lääkkeistä ja huumausaineita sisältävistä lääkkeistä kysytään. Mari Veijola, Kirsti Laitinen, Petri Kröger, Hannu Kokki. Suomen Lääkärilehti 10/2007.http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/sll102007-1047.pdf
  30. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä
  31. Ashton H. The diagnosis and management of benzodiazepine dependence. Curr Opin Psychiatry 2005;18:249-255
  32. a b c d e http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=tab00002 Aki Rovasalo 2005: Bentsodiatsepiinien vieroituksessa maltti on valttia. Kustannus Oy Duodecim.
  33. Lauerma H, Syvälahti E. Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa.
  34. Suom Lääkäril 1999;54:3713-3719;Tacke U.
  35. Sari Iinattiniemi, Jari Jokelainen, Heikki Luukinen 2008: Exercise and risk of injurious fall in home-dweling elderly. International Journal of Circumpolar Health 67:2-3 2008.http://ijch.fi/issues/672-3/672-3%20Iinattiniemi.pdf
  36. Vanhukset kaatuvat kotonaan eniten aamuisin ja iltaisin. Marjo Valtavaara. Helsingin Sanomat 13.3.2009, A9
  37. Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito Helena Vorma - Kimmo Kuoppasalmi. 11/2005. http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=18533&p=29&pm=1&print=1
  38. Bentsodiatsepiinien käytön lopettaminen. Kirjoittanut prof Heather Ashton. http://web4health.info/fi/answers/bio-why-withdrawl.htm
  39. http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=parasympaattinen%20hermosto
  40. Tohtori.fi. Elimistön toimintojen säätely. http://www.tohtori.fi/?page=3421831&id=9098349
  41. Jarno Laine: Lämpötasapainon häiriöt kuumassa ympäristössä ja sopeutuminen uuteen ilmastoon. Duodecim 197: 93: 1529-1541
  42. Viivästynyt unijakso. Nina Apter ja Markku Partinen. Duodecim 1999;115(24):2747-52.http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91208.htm.
  43. Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005. http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/kysymys5-05.pdf
  44. http://lib.stakes.fi/ohtanen/tarkastele.aspx?id=1214 Minna Kärkkäinen 2007: Bentsodiatsepiinien käyttö lääkeriippuvaisilla henkilöillä
  45. Frisiumin valmisteyhteenveto.http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/46457.pdf
  46. Tietoa bentsodiatsepiineista. A-klinikkasäätiö. Kettutien A-poliklinikka 1996
  47. Lääkeinfo.fi http://www.laakeinfo.fi/%5CMedicine.aspx?m=906&d=17343&i=PFIZER_XANOR%2C+XANOR+DEPOT_Xanor+0%2C25+mg%2C+0%2C5+mg%2C+1+mg+ja+2+mg+tabletit
  48. Bentsodiatsepiinien vieroituksessa maltti on valttia
  49. Risk of suicide attempts after benzodiazepine and/or antidepressant use.
  50. Benzodiazepines (Minor Tranquilizers)
  51. Diazepam (PIM 181)
  52. Benzo.org.uk
  53. Bentsodiatsepiinit – vaikutukset – vieroitus. Tietoa ja ohjeita ongelmakäyttäjille, vieroitusta toivoville ja heitä tukeville. (PDF) 2006. Järvenpään sosiaalisairaala 2006. Viitattu 2009-04-13.
  54. a b c d Stefan Borg & Katarina Johansson: Irti unilääkkeistä ja rauhoittavista aineista. WSOY 1990. (Painos loppu, mutta teosta voi lainata ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta.)
  55. Päihdelinkki. Lääkkeet. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Laakkeet
  56. http://www.benzo.org.uk/index.htm
  57. http://www.klik.fi/kysymys/kysymys12-05.pdf Apteekkari 12/2005
  58. Web4Health-sivusto. http://web4health.info/fi/answers/bio-why-withdrawl.htm
  59. http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=55042&c=3&p=10&pm=1 Sami Anttila, psykiatrian dosentti
  60. Yle terveys Köyhä saa huonompaa hoitoa kuin keski- ja hyvätuloinen. 17.11.2008 ja Lääkelaitos Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana. 2008. Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen. (PDF)
  61. Lääkkeet: keskeiset riskit. 4.4.2006. Päihdelinkki-sivusto. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Laakkeet
  62. Päihdelinkki. Lääkkeet. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Laakkeet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]