Toleranssi (lääkeaineoppi)
Toleranssi tarkoittaa jonkin lääkkeen tai päihteen runsaan käytön jälkeen siihen muodostuvaa sietokykyä, joka kasvaa sen mukaan, miten usein ja miten paljon ainetta käytetään. Toleranssi liittyy riippuvuuteen, sillä riippuvuuteen liittyy voimakasta halua käyttää tiettyä ainetta, kasvavaa aineen sietokykyä ja vieroitusoireita. Jos kehossa on jatkuvasti lääkettä, se voi estää välittäjäaineiden vapautumisen synapseista. Lääkkeet voivat myös vähentää reseptorien lukumäärää. Tällöin ainetta pitää käyttää enemmän alkuperäisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Jos lopettaa lääkkeen käytön yllättäen eikä keho saa ainetta johon se on tottunut, hermosolut eivät heti palaa normaalitilaan. Hermosoluissa on liian vähän reseptoreita, välittäjäaineita ei vapaudu tarpeeksi tai MAO-entsyymit eivät pysty hajottamaan tarpeeksi välittäjäaineita, vaan välittäjäaineet jäävät synapsirakoon.
Lääketoleranssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettu lääke, jonka toleranssi saattaa yksilöllisesti kasvaa lääkettä jatkuvasti käytettäessä, on sepelvaltimotaudin hoitoon käytettävä glyseryylinitraatti.[1]
Toleranssi on eri asia kuin riippuvuus, joka samalla aineella tunnetaan esimerkiksi dynamiittiteollisuudesta, jossa glyseryylinitraatille altistuvat työntekijät saavat päänsärkyä ja muita vieroitusoireita.[1]
Alkoholitoleranssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkoholin humalluttava vaikutus vähenee, kun alkoholia käytetään toistuvasti. Elimistön sopeutumista alkoholiin tapahtuu jo yhden humaltumiskerran kuluessa. Toleranssi kuitenkin lisääntyy, jos alkoholin käyttöä vähennetään.[2]
Eräs elimistön keino sopeutua alkoholin vaikutuksiin on aineenvaihdunnallinen toleranssi, jossa elimistö pyrkii tehostamaan alkoholin palamista. Aineenvaihdunnallinen toleranssi kehittyy silloin, jos alkoholia käytetään pitkään ja runsaasti.[2] Hermostollinen toleranssi taas tarkoittaa, että hermosto yrittää toimia normaalisti elimistön alkoholista huolimatta, joten alkoholi humalluttaa vähemmän. Hermostollinen toleranssi kehittyy jo yksittäisten, toistuvien nauttimiskertojen myötä.[2] Myös ympäristö, jossa alkoholia nautitaan, voi vaikuttaa sietokyvyn kehittymiseen. Ihminen yhdistää alitajuisesti humaltumisen johonkin ympäristöön, jolloin hermosto osaa kumota alkoholin vaikutuksia vain samoissa olosuhteissa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Heikki Karppanen: ”Vasodilatoivat lääkeaineet”, Farmakologia ja toksikologia, s. 420. , 1982. ISBN 951-99395-7-1.
- ↑ a b c d Alkoholitoleranssi Päihdelinkki.fi. Arkistoitu 21.12.2010. Viitattu 3.5.2010.