Dopamiini
| Dopamiini | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-(2-aminoetyyli)bentseeni-1,2-dioli |
| CAS-numero | 51-61-6 |
| SMILES | C1=CC(=C(C=C1CCN)O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H11NO2 |
| Moolimassa | 153,178 g/mol |
| Sulamispiste | 128 °C |
Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena [1] toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa.
Sisällysluettelo |
Dopamiinin vaikutuksesta [muokkaa]
Dopamiinin merkitys hermoston toiminnassa on monitahoinen ja osittain epäselvä. Dopamiini säätelee liikkeitä ja sen puute aiheuttaa muun muassa dystonioita eli lihasten kouristelua, nykimistä ja muita pakkoliikkeitä. Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen dopamiinipitoisuudelle[2].
Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi[3] nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista[3]. Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena. Dopamiini ehkäisee aivolisäkkeen etulohkossa toisen hormonin - prolaktiinin - eritystä verenkiertoon.
Dopamiinista eri sairauksissa [muokkaa]
Välittäjäaineena dopamiinilla on merkitystä eri sairauksissa. Esimerkiksi skitsofreniaa sairastavia hoidetaan neurolepteillä, jotka vähentävät aivojen dopamiinipitoisuutta salpaamalla aivojen dopamiinireseptoreita. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä psykoosien puhkeaminen. Nykyaikaiset epätyypilliset neuroleptit vähentävät myös serotoniinin vaikutusta aivoissa.[4] Neuroleptejä (Risperdal) käytetään myös dementikkojen käytöshäiriöihin. Neuroleptit voivat tosin lisätä dementiaoireita.
Tarkkaavuushäiriöissä (ADHD, ADD) otsalohkojen dopamiiniratojen toiminta on puutteellista. Tähän perustuu muun muassa metyylifenidaatin (Ritalin) käyttö tarkkaavuushäiriöiden hoidossa. Metyylifenidaatti on amfetamiinin tavoin stimulantti. Molemmilla lääkkeillä on joitain samoja vaikutuksia. Otsalohkoista on hermoratoja myös tyvitumakkeisiin. Otsalohkojen toiminnan häiriöihin liittyy usein motorisia oireita, kuten kömpelyys tarkkaavuushäiriössä. Dopamiinilla on paradoksinen vaikutus elimistössä; toisaalta se on stressihormoni, mutta toisaalta sillä on rauhoittava vaikutus, kuten muun muassa hyperaktiivisista lapsista tiedetään. Rauhoittava vaikutus perustunee siihen, että tarkkaavuuden parantuessa ympäristön virikkeet eivät aiheuta enää yhtä voimakasta stressiä.
Parkinsonin taudissa keskushermostossa on liian vähän dopamiinivaikutusta. Dopaminergiset neuronit Substantia Nigrassa eli tyvitumakkeissa ovat tuhoutuneet suurelta osin. Dopamiinin annostelu potilaalle olisi sinänsä vaikeaa, koska aine ei läpäise veriaivoestettä. Mahdollista on kuitenkin antaa levodopaa, joka on dopamiinin esiaste. Levodopalla on kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, muun muassa pahoinvointia. Suurilla annoksilla se voi aiheuttaa aistiharhoja. Levodopan vaikutus heikkenee vuosien varrella ja se voi jopa jouduttaa solutuhoa tyvitumakkeissa, jossa se lisää oksidatiivista kuormaa. Dopamiinin hajoamista voidaan estää selegiliini-lääkkeellä, joka on monoamiinioksidaasi B:n (MAO-B) estäjä. Dopamiiniagonisteja voidaan myös käyttää. Niiden vaikutus perustuu siihen, että ne läpäisevät veriaivoesteen, mutta neuronit tulkitsevat ne kuitenkin dopamiiniksi.
Dopamiinin määrään vaikuttavia lääkkeitä käytetään myös masennukseen ja tupakasta vieroittautumiseen. Bupropioni on ainoita masennuslääkkeitä, jotka lisäävät nimenomaan dopamiinintuotantoa, vaikkakin esimerkiksi toinen masennuslääke venlafaksiini lisää myös jossain määrin dopamiinintuotantoa.
Lähteet [muokkaa]
- Biochemistry of Parkinson's Disease
- Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 163. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
- ↑ Ilkka Martikainen: Brain Dopamine and Serotonin Receptors in the Perception of Pain. Väitöskirja. Turun yliopisto. Verkkoversio
- ↑ a b Taru Mustonen: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim 2004;120(2):145-52.
- ↑ http://ukpmc.ac.uk/abstract/MED/7583621/
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Terveysportti: Dopamiini
- PubChem: Dopamine (englanniksi)
- DrugBank: Dopamine (englanniksi)
- Human Metabolome Database: Dopamine (englanniksi)
- KEGG: Dopamine (englanniksi)
- The Comparative Toxicogenomics Database (CTD): Dopamine (englanniksi)
2C-B • 2C-C • 2C-D • 2C-F • 2C-E • 2C-I • 2C-N • 2C-SE • 2C-T • 2C-T-2 • 2C-T-4 • 2C-T-7 • 2C-T-8 • 2C-T-21 • 2C-TFM • 3C-E • Adrenaliini • Amfetamiini • Dimetyylikatinoni • Dopamiini • Efedriini • Eskaliini • Fenfluramiini • Fentermiini • Katiini • Katinoni • Meskaliini • Metkatinoni • Metyylifenidaatti • Noradrenaliini • Tyramiini
