2C-D

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2C-D

2C-D-Chemdraw.png

Tunnisteet
CAS-numero 24333-19-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava C11H17NO2
Moolimassa 195.26 g/mol

2C-D on psykedeelinen fenetyyliamiini, ja sitä käytetään joskus enteogeenina. Se syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja sen käyttöä ihmisille tutki myöhemmin Alexander Shulgin. Kirjassaan PiHKAL Shulgin listaa annostukseksi 20-60 mg, mutta monet ovat suositelleet suurempaa annosta.

Annostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienemmillä annoksilla (10 mg tai vähemmän) 2C-D:tä on tutkittu potentiaalisena älylääkkeenä eli nootropiinina. 2C-D:tä otetaan tavallisesti suun kautta, mutta sitä voidaan myös nuuskata. Nuuskaaminen voi aiheuttaa kovaa kipua, mutta tällöin myös annokset ovat 1-15 mg luokkaa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2C-D:stä ei ole olemassa paljoa tietoa, esimerkiksi sen myrkyllisyydestä, koska sitä ei ole laajemmalti tutkittu. Shulginin mukaan 2C-D:n vaikutus kestää tyypillisesti 4-6 tuntia, ja Shulgin itse kuvaili ainetta "farmakologiseksi tofuksi", joka tarkoittaa sitä että sekakäytettäessä sitä muiden aineiden kanssa, sen vaikutus voi olla huomattavasti voimakkaampi; tofu itsessään imee makua itseensä.

Jotkut pitävät 2C-D:tä itsessään varsin epäkiinnostavana, mutta jotkut taas pitävät sitä voimakkaana psykedeelinä.

Saksalainen Hanscarl Leuner käytti 2C-D:tä psykoterapeuttisiin tutkimuksiin.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.